Matka meni hyvin. Ihan suotta pelkäsin koiran kanssa matkustamista, se oli aivan yksinkertaista. Liittyi siihen kuitenkin sen verran monta koukeroa, että ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksen. Ei vähiten siksi, että ajattelin seuraavalla kerralla hoitaa homman ihan itse ja olen niin lahopää, että parempi dokumentoida kaikki muistiin nyt, kun tapahtumat ovat tuoreita.
1 koira, 3 lasta, 4 matkalaukkua ja minä suuntasimme lentokentälle klo 06 lauantai-aamuna. Lähtö sujui leppoisasti. En muista koskaan aikaisemmin tapahtuneen sellaista, että lapset pelaavat Kimbleä aamupalat syötynä klo 05.40 ja matkalaukut odottavat ovella suljettuina. Yleensä aina jotain sekoilua tulee eteen juuri lähdön hetkellä.
Meilä oli lentokentällä apuna Pet Moving -palvelun (Jialiang Kennel) ihminen ja kaikki meni hyvin. Koneeseen pääsimme ensimmäisinä ja meillä oli paikat ihan koneen takaosassa. Tämä "lemmikkirivi olikin tosi hyvä, edestä puuttui yksi penkki kokonaan, joten koiralle jäi mukava tila istuimen eteen. Ainoastaan nousuissa ja laskuissa piti olla penkin alla. Meillä oli tiukat lentoemännät ja Omppua ei saanut ottaa pois kassista lennon aikana. Onneksi Omppu kuitenkin viihtyi kassissa hyvin ja oli ihan tyytyväinen siihen, että kassin päätyä välillä vähän avattiin.
Lennolla oli tosi paljon suomalaisia matkustamassa kotiin kesäksi, myös Eeron paras kaveri Kiinasta.
Kiinalaiset kanssamatkustajat olivat taas kiinalaisia: Selkänojat alas jo kiitoradalla, kesken nousun 2 kiinalaista ihan lähiriveillä pomppaamassa ylös kaivamaan jotain ylälokerosta, porukka kantaa tarjottimen heti syötyään koneen takaosaan ja ryysii tarjoilukärryn ohi just silloin kun tarve vaatii, seurauksena tuoremehut kanssamatkustajan sylissä... Ei ole sattumaa, että koneen laskeuduttua, heti kun pyörät koskettavat maata, tulee kiinaksi kuulutus siitä, että pysykää vielä paikoillanne jne. Vasta sitten, pienen tauon jälkeen sama muilla kielillä.
Ja oi ihanaa, suomalainen ruokakauppa! Mitä kaikkea ostetaan? Oltermannia, ruisleipää, vadelmavichyä, maksamakkaraa, mangopilttiä, tyttöjugurttia...
Kotona meitä odotti pieni yllätys. Odotimme järkyttävän pölyistä kotia, mutta saavuimme ihan pölyttömään kotiin. Pienen etsivätyön perusteella vaikuttaa siltä, että eräs Kiteiden Kankea Äiti oli livahtanut (tai siis laittanut kotitontut asialle) laittamaan kotimme säälliseen paluukuntoon. Arvostan suunnattomasti!
Ensimmäinen kaveri tuli yökylään jo ekana yönä ja tänään talo on ollut täynnä lapsia. Uitettuani heitä läheisen järven rannalla pilvisessä ja viileässä säässä ja aika hyytävässä vedessä, kaipaan ihan pikkuisen Le Chambordin uima-altaita, mutta se hukkuu aika nopeasti muiden positiivisten puolien alle. Ja eihän minun tarvitse tuolla hyytävässä järvessä varpaitani kastella, keskitän voimani Juhannukseen ja talviturkin heittämiseen meressä, joka on se ainoa oikea tapa ;) meri on aina meri.
Omppu on ollut erittäin ihmeissään tästä oudosta ympäristönmuutoksesta ja kaikesta ulkoilun määrästä. Hänkin kärsii selvästi aikaerosta, tänään neljältä aamulla ruokakuppi sai kyytiä, Kiinassa olisi ollut ruoka-aika jo yli 2 tuntia sitten. Myös me muut olimme virkkuina liikkeellä jo klo 6 aikaan odottelemassa että naapurit heräävät ja saan auton käyntiin (akku tyhjä) ja pääsemme kauppaan. Niin, paitsi että Suomessahan ne kaupat eivät ole auki ihan samalla tavalla kuin Kiinassa...
Tyttöjen matkalaukku on yllättäen vielä purkamatta...Sen voi varmaan viedä tuosta olohuoneen lattialta tuollaisenaan takaisin Kiinaan. Eräs päätti pötkötellä siellä laukussa tuttujen tuoksujen keskellä. Liekö ikävä synnyinmaahan?
Tästä se lähtee! Emme vielä oikein muista mitä mistäkin löytyy: missä on astiapyyhkeitä? Mihin uimakamat pitää purkaa? Missä me säilytettiinkään harkkakamoja? Mistä löytyy pyyhkeitä? Talo oli kuitenkin hyvässä kunnossa, kiitos talkkarimme ja modernit laitteet. Ensimmäisen päivän hullun hötkyilyn jälkeen lapset nukahtivat jo kahdeksalta saunan jälkeen ja minäkin taidan suunnata yöpuulle!
