Illallinen 56. kerroksessa

Tänään ohjelmassa oli mukavat illalliskutsut ystäväperheen luona, Pudongissa. Teemana oli nyyttikestit, joissa kaikki tuovat jotain omasta kotimaastaan. Olenko julistanut tarpeeksi sitä, kuinka vihaan tätä "bring something from your country" -teemaa ;)?  Mutta nyt oli ihan eri juttu, kyseessä illalliset - ei leipomista, kuten koulun jutuissa.

Kavereiden kodista, Shimao Riviera Gardenin 56. kerroksesta on juhlavat näkymät: "pallotorni", "reikätalo" sekä tuleva maailman top 3:een kohoava "tötterötalo" näyttävät olevan ihan vieressä. Tänään(kin) valitettavasti ilmanlaatu oli sellainen, ettei suunnilleen joen toiselle puolelle nähnyt.

 

Meillä oli kuitenkin pöytä koreana!

Pöytämme kattauksen alussa. Tarjolla oli mm.:

Tempura kanaa japanilaisittain...

Vihanneksia ja dippejä

japanilaista...munakoisoa yms.

sushia....

Suomea edustivat Virvan mahtava perunasalaatti sekä lihapullat ja itse kyhäämäni tuorejuusto-savulohi -levite.  Sekä ihanat korvapuustit"

Australialainen viinitilan omistaja toi maistettevaksi upean kokoelman viinejä!

Viimeinen, dekanterissa tarjottu Shiraz oli varmuudella parhaiden ikinä maistamieni viinien joukossa!

Illan emännän Tomon kiinan opettaja Sherry ja kaverinsa Grace, kokkasivat meille dumplingeja. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että nämä dumpligit olivat parhaita mitä olen koskaan syönyt!

 

Veggie...

 

 

 Maissia, herneitä, sipulia, possua...

Aivan mahtavaa! Kiitos Tomo ja muut kokit!

Kodista kotiin

Tänään saavuimme takaisin Kiinaan. Otsikko on hieman provosoiva, koska niin on oma mielenikin.

On kuitenkin pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa koko tänä aikana koin, että lähdimme kotoa lähteäksemme toiseen kotiin. Ennen se oli aina järkyttävää itkua...sulkea talo, tarkistaa ovet ja roskikset, laittaa hälytykset päälle ja surra. Nyt meni jotenkin rutiinilla ja listan mukaan: ok, ok, ok, ok, ok, jne. Heippa, nähdään kesällä, Risto pitää sinusta rakas talo huolta :)

Meillä oli mahtava loma, kolme kokonaista viikkoa, jotka tuntuivat kahdelta. En tajua mihin aika taas meni. Joulu oli ihana, rauhallinen ja kaikkea häslinkiä vailla. Oli hyvä päätös olla matkustamatta minnekään! Ensimmäinen viikko kului oman perheen kanssa. Odotettua lunta ei tullut, mutta viis siitä. Ympäröivä pimeys ja hämäryys oikeuttivat löhöämään ja touhuamaan kotosalla, nauttimaan ihan vaan siitä, että ollaan yhdessä.

Lasten kavereita kävi kyläilemässä, tietenkin.

Heikki matkasi takaisin Kiinaan jo ennen vuoden vaihtumista, joulu kun ei Kiinassa ole mikään loma ja työt (sekä Omppu.....heh) kutsuivat. Heikki ja Omppu viettivätkin sitten sujuvaa poikamieselämää yhdessä melkein pari viikkoa. Ja meillä riitti naurettavaa ajatuksena "pojista" sohvalla sekä yhteisistä kävelytuokioista....

Meillä loma jatkui ja saimme ihania yllätysvieraita mm. uudeksi vuodeksi. Siskoni perheineen ajeli vielä töiden jälkeen meille! Raketit ammuimme jo klo 22 .

Suojalasit olivat taas kerran hukassa, joten turvauduimme laskettelulaseihin. EA-auto pysähtyi kohdallemme ja kiitteli lasten kiitettävää suojausta!

Myös tinaa valettiin. Ompun tina näytää kuvassa ehkä enemmän krokotiililtä (vasemmalta oikealle) mutta onnistuimme näkemään siinä myös pentuja odottavan Bichonin (oikealta vasemmalle). Voi kamala. Isäksi 1-vuotiaana ;)

Hassuttelimme Emilian tinalla, joka hajosi palasiksi. Yksittäiset palaset näyttävät balettitossulta, käärmeeltä, sukellusveneeltä ja torpedolta....Edessä loistava tulevaisuus? Ei vaan, oikeasti katse tulevaisuuteen on hymynaamainen.

Loput lomasta kuluivat kummipojan, äidin ja kummitädin vieraillessa ja sen jälkeen lähinnä lähtöä pakatessa. 

Ja siinä riitti pakattavaa:

Ruisleipää. Täältä saa Vasan näkkoleipää ja hyvää saksalaista volkornbrötiä, joka on kuin REALia. Tätä kuitenkin aina kaipaamme.  

Sinappia. Dijon sekä amerikkalainen keltainen sinappi ovat täällä saatavilla, mutta joskus vaan suomalainen sinappi on tosi jees.

Hiusjuttuja. Täysin hassua, koska olen varma, että näitä kaikkia saisi jostain pennillä. En vaan ole vielä löytänyt sitä paikkaa, joten nutturaverkkoja, hengettömiä, pinnejä yms. ladattiin matkaan.

Hammastahnaa. Xylitol on se juttu. Täällä myydään lapsillekin valkaisevaa tahnaa...

Kun taas tulee hetki sininen...Ei tarvinne enempää selittämistä.

Ja purkkaa...

Olen heikkona ruotsalaisiin dekkareihin. Anoppi lahjoitti koko Camilla Läckbergin tuotannon joululahjaksi, olen menossa kirjassa numero viisi. Onneksi pari kirjaa kulkeutui myös tänne Shanghaihin.

Hauskin artikkeli oli rairuoho. Toin maahan melkein 40 pussia rairuohonsiemeniä. Kiitos Mia hyvästä vinkistä (sulle on tuliaisia...) Rairuohon siemeniä tulee saataville Suomi-koulun kauppaan lähempänä pääsiäistä!

Apteekkituliaiset meillä oli jo hyvin kunnossa, mutta aina mukaan mahtuu hieman sitä sun tätä myös sieltä: laastaria, finrexiniä, vitamiinejä, perusvoiteita, särkylääkkeitä, strepsilsiä...

Matka meni hyvin, juustoista (n.4 kg) laukuissamme ynnä muista hieman huolissamme yritimme näyttää yhden aikuisen, kolmen lapsen ja neljän laukun ketjuna aivan liian työläältä tarkastettavaksi tullissa, eikä miestä kukaan kiinnostunutkaan, paitsi ihana Andy, joka oli meitä vastassa.

Kotona odotti myös Omppu, joka sekosi täysin paluustamme!

Täällä siis ollaan taas. Iltapäiväunien takia yövirkkuus painaa taas, mutta eiköhän se tästä. Jos tunnissa kotiutuu johonkin paikkaan, sen on oltava oikeastaan koti, eikö?

Joulun tunnelmissa

Saavuimme Suomeen myöhään illalla, perjantaina 20.12. Meitä odotti tyhjä talo, jonka olimme jättäneet taaksemme tasan neljä kuukautta aikaisemmin. Kaikki oli hyvin, kiitos naapurin talonmiehen Riston. Sisällä oli jopa lämmintä!

Ensimmäisenä iltana vetäydyimme nukkumaan hyvin pikaisesti, aika väsynyttä porukkaa purkautui autosta näiden seinien sisään. Jo 24 h myöhemmin meillä näytti tältä. Talo oli siivottu, nurkassa oli juhlava kuusi (tai siis pihta) ja olohuoneessa näytti joululta! Kun koko perhe herää klo 04, jää aikaa puuhata kaikenlaista!

 

Aamuvirkkuina jatkoimme kaikkea maanista jouluvalmisteluamme: Piparit uunissa klo 05. Joulutortut tuntia myöhemmin.

Johonkin väliin mahtui myös paljon ostoksia ja jouluaaton vastaisena yönä tonttu kävi kuin kävikin kasaamaassa lahjat kuusen alle.

 

Joulusaunaa ehdimme kaivata jo niin kovasti!

 

Havut ja kynttilät auttoivat tunnelmassa, mutta tällä kertaa nautimme huipennuksena kuivatuista vihdoista! Vaarini teki ja kuivasi vihdat aina koko vuodeksi ja mieleen on syöpynyt se tuoksu, kun  kuivatettu vihta liotetaan käyttökuntoon tulikuumassa vedessä. Nyt oli ensimmäistä kertaa pakko kokeilla itse vastaavaa.

Tulikuumaa vettä ei ehditty keitellä, mutta hyvin hautui kuivattu vihta meille tuoksua ja tunnelmaa tuomaan!

Ruokaa oli tietysti yli kylkien!

Vuosi asumista Ruotsissa saa ihmisen tuomaan lihapullat myös pysyvästi joulupöytään...

 

Ei juhlaa ilman saaristolaisleipää!  Rosalan sijaan oli pakko nyt tyytyä Malaxin limppuun - menetteli sekin!

 Pukki jaksoi kantaa kaikenlaista tänne meille! Nyt vaan mietimme, kuinka saamme sen kaiken kulkemaan Shanghaihin!

Yksi iso Lego sai armon jäädä koottuna tänne Suomeen! Se olikin hieman turhan valtava.

Siinä riittikin  kokoamista isälle ja pojalle aatoksi ja seuraavaksi aamuksi. Pukki tiesi myös perheen mieltymyksen palapeleihin ja niitä löytyi pukinkontista 4 kpl. Kiusaus kantaa ne Shanghaihin on suuri, jossa palapelejä saa metsästää lähinnä koulun kirjamessuilta...

Tytöt saivat oikeastaan kaiken listalta toivomansa.

 

 Emilian kasa...

Tietokone lapsille oli akuutti tarve ja sitä lähdimme metsästämään tietenkin viimeisenä päivänä. Mukavassa joulukiireessä molemmilla vanhemmilla on aina joskus pinna hieman kireällä ja yksimielisyys koneen tason kanssa oli hieman hankalaa saavuttaa. Oli pelkkään toimistokäyttöön sopivaa tasoa ("no eikö ne lapset just niitä koulutehtäviä tällä tee?????"), sitten oli ok PC-tasoa, jolla pyörittää jo hyvää grafiikkaa ja videoita ("niin, siis oliko tää nyt koulukäyttöön, vai?") ja sitten oli kestäväksi ja tehokkaaksi mainittua ("siis edelleen, mitä ne tällä koneella oikein meinaa tehdä???").

Hankimme kuitenkin Macbook Airin. Teipit kertovat siitä, että viemme sen taxfreena Kiinaan. Joku hyöty asumisluvasta Kiinan Kansantasavaltaan! 

Ostin myös itselleni järkkärin, Canonin EOS 100D:n. Halusin pienirunkoisen kameran, jonka ominaisuuksia osaan ihan oikeasti käyttää, jota ei tarvitse raahata mukana kuin järkälettä ja jolla saan kuvattua liikkumista auttavasti (4 kuvaa sekunnissa). Toivokaamme siis tämänkin blogin kuvien tason parantuvan ensi vuonna. Myös tämä hankinta pysyy sinetöitynä pussissa kunnes pääsemme takaisin Kiinaan.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

Kotona!

Saavuimme kotiin eilen illalla, kliseisesti väsyneinä mutta onnellisina!

Kotimatka alkoi oikeastaan jo torstai-iltana, kun veimme Ompun kylään ystäväperheen luokse. Omppu viettää heidän kanssaan joulua ja siirtyy sitten kotiin Ayin hoitoon odottamaan meitä kotiin.

10 h lentomatka tuntui jotenkin helpolta  ja lyhyeltä kun mukana ei ollut koiraa. Erikoista lennolla oli se, että kiinalaisia ei koneessa ollut nimeksikään! Suomalaiset matkasivat sankoin joukoin jouluksi kotiin!

Shanghain on viime viikot vallannut lähes keltainen saastesumu, joten ihastelimme Eeron kanssa huikaisevan kirkkaita maisemia koneen ikkunasta.

 Meillä oli varattuna taksi kotimatkaksi. 5 isoa matkalaukkua ja 5 henkilöä solahti yllättävän kepeästi farkun sisään. Pysähdyimme vaihtamaan joululahjoja läheiselle huoltoasemalle äitini ja yllätyksenä mukaan tulleiden lempisukulaisten kanssa! Kylläpä pukki on meitä muistanut.

Lahdessa pysähdyttiin kauppaan ja käyttäydyttiin taas kerran kuin vajaamieliset kaiken sen ihanan ruoan keskellä. Illalla vedimme ruisleipäöverit, sytytimme takkaan tulen ja saunoimme. Koti oli yllättävän lämmin, ilmeisesti paukkupakkaset eivät ole vaivanneet tänä talvena.

Taksi vei Ellan suoraan jumpparyhmä Kiteiden pikkujouluihin n. kolmeksi vartiksi ja aamulla on heti vuorossa vuoden viimeiset harkat. Asennetta ei ainakaan puutu.

Huomasimme pakkauspuuhamme jouluhuumassa hieman lipsuneen - kuormsta jäivät emilian luistimet eikä mukana ole yksiäkään lenkkareita ja Ellan pitäisi osallistua urheiluluokan pääsykokeisiin. Jep. Muuten tavaraa otettiin tarkoituksella mukaan mahdollisimman vähän, jotta saadaan joululahjat ja varastojen täydennykset aikanaan Shanghaihin.

Aamulla olimme pirtsakoina ylhäällä neljän aikaan. Eero protestoi kun ei saanut lähteä ulos leikkimään aamulla kuudelta. Tämän pimeyden olimme unohtaneet! Heti kun päivä hieman valkeni yhdeksän aikaan, lähdimme ulos.

Mies pääsi heti lempipuuhaansa. Auto yllättäen käynnistyi ongelmitta ja nyt on talvirenkaat alla!

 

helsingi harmauden jälkeen lumiraja tuli vastaan Heinolan ja Lahden välillä, ei lunta täälläkään paljoa ole, mutta se ei estänyt lumileikkejä. Päälle haalittiin jämät mitä kaapeista löytyi. Kenkiä pitää hankkia kaikille. 

Lumilyhty saatiin aikaiseksi...

 Samoin lumiorava.

Seuraavaksi säntäämme joulukuusen ostoon ja hamstraamaan jouluruokia! Ulkona on ehkä hieman synkkää ja pimeää, mutta meillä on hieno joulufiilis!

Jouluksi kotiin

Tasan viikon päästä olemme lähdössä Suomeen! Huh, huh. Tänään ostin ensimmäisen joululahjan, siskontytölle Hello Kittyä. Aika paljon vielä hankittavaa olisi edessä.

Heikki palaa jo 30.12. mutta me lasten kanssa viivytimme paluutamme aina 10.1. saakka. Syynä Ellan haku urheiluluokalle Viitaniemen yläkouluun. Tämä koulu oli etusijalla haussa jo siksi, että siellä voi ainoana Jyväskylässä suorittaa yläkoulun opinnot englanniksi. Urheiluluokka oli plussaa. Nämä kaksi voi yhdistää jossain määrin, mutta ei täysin. Kilpinen on urheiluluokkien "kingi" Jyväskylässä, mutta englanninkielinen opiskelu painoi meillä tietenkin paljon enemmän.

Iso huolemme on ollut Ompun hoito. Onneksi ihana ystävämme suostui ottamaan Herra Omenan n. viikoksi heille. Toivottavasti Omppu ei syö kaneja. Kiitos ja anteeksi Mr. M jo valmiiksi ;) Lopuksi aikaa ayi tulee asumaan meille ja huolehti samalla Ompusta. Aina kivempi vaihtoehto kuin kennel...

Olen ehtinyt miettiä tätä matkaa aivan minimaalisesti. Täällä on ollut edelliseen nähden todella lämmin syksy. Eero hilluu vieläkin ulkona shortseissa. On jotenkin vaikea ajatella kaikkea talvivaatetusta mitä tarvitaan. Lapsillamme tuskin edes on! Tarvitaan ainakin ulkoiluun sopivat gore-tex -kengät ja varmaan jotkut toppahousut. Aikeissa olisi rynnätä Laajavuoreen mäkeen heti kun vaan mahdollista.  Jotain siellä Suomessa on, mutta en muista ollenkaan mitä kokoja? Vietimme talvea Suomessa vimeksi vuonna 2012 tammi-helmikuussa. Sitä on aika monta cm kasvua. Onneksi.

Tyttöjen harrastuskamppet on kuljetettava edestakaisin, Emilian luistimet myös teroitettava. Ellan vanteen osalta toivomme ja luotamme edelleen lainaamisen voimaan, se on vähän turhaa ekstraa kuljetettavaksi näin lyhyeksi aikaa.

Takaisin tullessamme on mukana tietenkin myös omat joululahjat ja kaikki Suomen pakolliset tuotavat. Jos joku kummi nyt miettii jotain untuvapeitettä tai torkkupeittoa niin, please, don't ;)

Ajattelimme hyödyntää tax-freetä vihdoinkin oikein kunnolla. Hyvin palvellut kameramme hajosi pian tänne syksyllä paluumme jälkeen ja kaikki sen jälkeiset kuvat on otettu minun puhelimellani, sen kyllä myös huomaa - sori. Joulupukki voisi siis tuoda aloittelijalle sopivan järkkärin. En halua mitään kauhean massiivista, vaan sellaisen jota saa pidettyä kivasti mukana, mutta ei ihan sitä halvinta sarjaakaan.

Lapset tarvitsevat tietokoneen, se on käynyt selväksi. Sellainen olisi myös hankinnassa. Nyt vain taas valinnan edessä. Minä en mitenkään ole rakastunut Macin järjestelmään, enkä osaa sitä käyttää millään tavalla optimaalisesti. Nykylapset vaan tuntuvat syntyneen Apple-maailmaan, joten mietinnässä on se, mikä kone olisi järkevää hankkia.  Vastustan vanhanaikaisena jyrkästi sitä, että pienilläkin pitäisi olla omat koneet. Ei ihmeessä. Haluan nähdä ja valvoa sitä mitä siellä tehdään. Lapsille tarvitaan kone koulutehtäviä varten, mutta he pystyvät vuorottelemaan. Hankin siis mieluummin yhden kalliin ja laadukkaan, kuin kolme siltä väliltä. Viihde hoitukoon edelleen iPad ja iPod -jutuilla.

Huomenna olisi tarkoitus järjestää täsmäisku joululahjamarkkinoille. Tähtäimessä mm. yöpukuja, englanninkielisiä kirjoja englanninkielistä koulua käyvälle kummipojalle, korvakoruja, jotain kivaa jääkiekkoilevalle kummitytölle, jalkapalloilevalle kummipojalle...Tuliaisia muille.

Seuraavalla viikolla lisäksi pitäisi uusia Ompun rabies -rokotus, viettää useampaa joulujuhlaa ja tietenkin leipoa niihin. Mokkapalat niiden ansaitsevaan kunniaa!

Tästä tämä taas lähtee!

Missä kuljimme kerran

Olemme tosi vaikean valinnan edessä. Meille on tarjottu tilaisuutta jäädä tänne kolmanneksi ja jopa neljänneksi vuodeksi. Mitä ihmettä tehdä?

Lastemme elämä on ollut aina täynnä isän matkustamista. Se on kuitenkin tuonut mukanaan myös ihan hauskoja juttuja. Olemme päässeet kokemaan ja näkemään paikkoja, joita tuskin olisimme menneet katsoman ilman näitä reisssuja. Vuonna 2008 vietimme Michiganissa suurten järvien rannalla kolme viikkoa.

 

Lähellä kun oltiin, myös Niagaran putoukset käytiin katsomassa. Kolme päivää

putouksilla oli aika mainio kokemus.

Käytiin myös kovin korkealla. Eipä tiedetty Shanghaista vielä mitään. Torontossa oli silloin vielä yksi maailman korkeimmista torneista lasilattioineen.

Vuoden  2012 alkaessa olimme erikoisessa tilanteessa. Perheemme isä asui Kiinassa ja me muut Suomessa. Aloitin silloin tämän blogin, mutta en koskaan kirjoittanut tänne mitään. Vasta muuttaessamme päätin aloittaa päiväkirjan kiinalaisesta elämästämme.

Keväällä me kuitenkin teimme reissun Kiinaan. Lensimme ensin Pekingiin ja kävimme katsomassa Kiinan muurin. Se oli kyllä todellakin uskomaton! Niagara ja Muuri nähty, monta ihmettä silti vielä edessä.

Vietimme myös vajaan viikon Ningbossa, mahtavassa Shangri La -hotellissa sekä toisen viikon Shanghain Sofitelissa, Nanjing Roadilla kaiken ytimessä. Kävimme silloin katsastamassa korkeat tornit, akvaariot ynnä muut. 

Tämän blogin olemassaolon aikaan on siis jäänyt iso siivu Shanghaita ja Kiinaa raportoimatta. Nämä kokemukset toki tietenkin kulkevat ikuisesti mukanamme. Pekingiin haluan kyllä vielä uudestaan. Samoin haluaisin nähdä terrakottapatsaat, Anhuinin aluen, ehkä Hainanin. Taiwanin, Hongkongin...

Aika on mennyt aivan liian nopeasti. Jos jätämme kaiken tähän kahteen vuoteen, emme ehdi mitään!

Meillä on lisäksi projekti nimeltä Honolulu! Päätimme jo aikaa sitten, että jos kolmas vuosi tulee, me matkustamme Hawaijille.

Meitä on kuitenkin myös viisi henkilöä ja lapset harrastavat kivoja ja edullisia lajeja, kuten taitoluistelua, voimistelua ja tennistä. Pitää siis myös hiukan säästää kokeaksemme vielä muitakin ihmeitä.

Olemme isojen valintojen edessä, seuraavat viisi päivää ovat aika ratkaisevia! Katsotaan mihin päädymme.

Tänään juhlitaan

Kaiken kaaoksen jälkeen olemme valmiina juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää - päivän myöhässä.

Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivänjuhla järjestetään Peace -hotellissa tänään. Päätimme osallistua, pitäähän tämäkin kokea edes yhden kerran.

Aloitimme aamupäivän West -kampaamossa hiustenlaitossa. Kippiksen Sanna sai mainiot korvasuojukset hiustenlaiton ajaksi. Lopputulos oli kaunis! Minä poimin äkkiä kampauksen esikuvaksi eilisistä Niinistön juhlista Minka Björkin kampauksen. No, lopputulos ei ollut ehkä ihan yhtä kaunis - liekö syynä ero kammattavissa...

 

Puku hoitui aika simppelisti. Kävelin suomalaisten suosimaan Lucyn putiikkiin Lujiabang lu:lla. Luotin tumaan violettiin ja mustaan pitsiin. Puku on kiva ja onnistunut, muutama juttu, joita olisin varmasti enemmän ajan salliessa korjauttanut ja korjauttanut vähän häiritsee, mutta näillä mennään tänään. Lucy oli ok, mutta ei rakkautta ensi silmäyksellä.

Minulla oli olemassa tosi kivat kengät, mutta jalkavaiva tuntui jotenkin vaan häiritsevän niiden kanssa olemista. Oli lopulta pakko lähteä uusien kenkien metsästykseen. Niinkin tavallisessa paikassa kuin Xujingin Carrefourissa on kenkäkauppa, jonka kengät vaan sopivat minun jalkaani. Koska nyt on talvi ja myynnissä talvikenkiä, olivat kaikki juhlavat avokkaat alessa. Harmi ;)

Kuvassa muka siniset kengät sattuivat mätsäämään puvun värin kanssa täysin. Bingo! RMB 100. Ostin lisäksi toiset mustat ja vähän matalammat, jalka ei ole parantunut täysin ja pelkään ettei se kestä ihan näin korkeita korkoja koko iltaa.

Kiireessä haeskelin myös "clutch bagia", eli pikkuista juhlalaukkua. Vierailu feikkimarkkinoille sai mielen taas ärtymään. Olihan siellä toki "brändittömiä" bling bling -laukkuja, mutta kaikki feikit olivat vaan niin rumia ja tyrkytys ärsyttävää. Viimeisessä hädässä Lujiabang Lu:lta löytyi yksinkertainen, kimaltava mutta ei liian tyrkky, juuri sopivan kokoinen clutch.

Näin siis kiireessä kasattu juhlafiilis!  Näillä mennään!