Huangshan Hot Springs

Tiistaiaamuna vesisade jatkui ja pilvet roikkuivat vielä maanantaitakin matalammalla. Niinpä skippasimme paluun vuorille ja suuntasimme ennen kotimatkaa Hot Springs -kylpylään.

Olimme paikalla hyvissä ajoin sen auetessa klo 10.30, mutta kiinalaiseen tapaan etuosan isoja altaita oltiin vasta pesemässä. Olimme vähällä jättää koko kylpylän väliin, mutta viime hetkellä altaita alettiin täyttää ja päädyimme kylpemään.

Alueella selvisikin, että etualan isot altaat olivat vain pieni ja mitätön osa kylpylää. Kauniista puistosta löytyi n. parikymmentä erilaista kuumavesiallasta, joissa liotimme kolottavia jäseniämme helposti kaksi tuntia!

 Kookosmaitokylpy tuoksui voimakkaasti, mutta ei kylläkään kookosmaidolta.

 

Ruusukylvyssä pääsi uiskentelemaan terälehtien lomassa.

 

Viinikylpy oli mielenkiintoisen värinen, mutta tuoksui enemmän marjamehulle kuin viinille ja ihan hyvä niin.

 

 Uitimme lapset C-vitamiinikylvyssä, toivottavasti nyt pysyy flunssa loitolla!

  

Tämä oli aivan totaalisen euforinen kokemus! Ilma oli todella kolea ja vettä satoi. Istut yli 40-asteisessa vihreällä teellä maustetussa vedessä, sataa rankasti, kuuntelet kiinalaista rauhallista musiikkia ja tuijottelet vuorille pilvien lipuessa niiden ohi. Mikä parasta, kylpylässä oli todella vähän asiakkaita ja saimme aina koko altaan omaan käyttöömme kaikessa rauhassa. Vesi oli niin kuumaa, ettei yhdessä altaassa pystynyt istumaan kauaa.

 

 Välillä oli mukava vilvoitella ja kuljeksia puistossa tai istuskella paviljongeissa.

 Kiinalainen ei luovu kännykästään edes kylvyssä! Puhelin vaan muovipussiin ja menoksi. Kuvan tyttö vaihtoi aina välillä allasta ja kälätti puhelimeensa koko sen ajan kun häet kylpylässä näimme. No, huvinsa kullakin!
 

Parin tunnin kylpemisen päälle testasimme vielä suihkuhuoneen saunan ja saimme kiitokseksi parhaat löylyt mitä Kiinasta on tähän mennessä löytynyt!

Kylpylä on normaalihintaisena melko hintava (238 RMB), mutta hotellimme avainta näyttämällä sisään pääsi hintaan 148 RMB ja iloiseksi yllätykseksi lapset alle 150 cm pääsivät sisään vielä siitä puoleen hintaan. Ilman muuta jokaisen rämpylän arvoinen kokemus.

Leijuimme takaisin hotellirakennukselle jalat 10 cm ilmassa ja kuskimme olikin sopivasti odottelemassa auton kanssa. Hyvin kylvetettynä jaksoi kamalassa nälässäkin reilun viiden tunnin ajomatkan takaisin kotiin

Yli yksinäisten vuorten

Lähdimme Shanghaista omalla autolla kohti Huangshania sunnuntaiaamuna n. klo 7.30 ja melko tarkalleen 5 h myöhemmin olimme vuorten portilla valmiina ajamaan hotellille. Kuten tiesimme jo ennakkoon, vuorelle sai ajaa vasta 13.30 ja määräajasta todellakin pidettin kiinni. Ajelimme vuorten juurella sijaitsevaa Tangkoun kylää ristiin rastiin ja totesimme sen olevan hyvin kiinalainen kylä, ei edes kiinalaisten rakastamaa KFC pikaruokapaikkaa, ainoastaan kiinalaisia nuudelikuppiloita.

Ensimmäisen iltapäivän ja illan vietimme hotellin läheisyydessä katsellen vesiputouksia ja koskia. Söimme ei niin maistuvan kiinalaisen aterian hotellin rakennuksessa ja yritimme saada selkoa alueen kartasta. Nukkumatti kutsui ajoissa, koska seuraavana aaumuna oli tiedossa kiipeilyä!

Olin  siis tutkaillut aluen karttaa netissä ja opiskellut Tripadvisoria jo etukäteen. Sain myös oman paperisen kartan hotellin vastaanotosta. Jo ennakkon kävi selväksi, että läntinen kabiinihissin asema on melko lähellä hotelliamme, itäiselle pitää mennä bussilla. Itäisellä pääsee kerralla keskemmälle vuoristoa ja ilmeisesti myös nousu vuorta pitkin ylös on lyhyempi (2,8 km) vaikka se näyttää kartassa paljon pidemmältä kuin läntinen reitti (6 km). Kun kuitenkin kuulin, että itäisellä puolella on enemmän ruuhkaa ja jonot kabiinihissien ala-asemalle kulkevalle bussille (lähti aivan hotellimme vierestä) olivat aika masiivviset, päätimme uhmata ohjeita ja lähteä huipulle läntiseltä ala-asemalta. Myös läntiselle ala-asemalle pääsee bussilla, mutta mehän tietenkin päätimme kävellä, nössöt menee bussilla. Mielummin vähän hankalampaa vähemmillä kiinalaisilla kuin tungoksessa kestämässä tönimistä.

Tästä aloitimme, pirteinä ja vastaanottavina! Kabiinihissin ala-asemalle oli matkaa n. 2 km ja se oli pelkkää portaiden nousemista.

Kiivettyämme n. 30 minuuttia, olimme viimein ala-asemalla. Ostettuamme pääsyliput alueelle porukkamme jakaantui. Me hullut päätimme tyttöporukalla lähteä kiipeämään vuorille, pojat valitsivat helpomman tien.

Matkan alussa ostetut kävelykepit osoittautuivat kullan arvoiseksi kiipeämisen edetessä.

Matkan alkuvaiheessa yksittäiset kivetkin innostivat.

Portaita riitti loputtomasti, mutta muuttuva maisema kannusti jatkamaan.

Kiivetessä tajusi myös konkreettisesti sen, miten ylös koko ajan kivuttiin.

 

Sää oli kuin olikin meidän puolellamme. Maanantaiksi oli luvattu lähes jatkuvaa sadetta, mutta meidän varhain aamulla alkanut vuorikiipeilymme sattui juuri sopivaan rakoon: Ei ollut liian kuuma, aurinko ei porottanut niskaan ja tuuli sopivan vilpoisesti, mutta ei satanut. 

Yhä ylös yrittää...

Portaat olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja helppokulkuisia, mutta paikoin ne oli louhittu kallioon ja askelten välit olivat todella korkeita, samaan tapaan kuin Kiinan muurilla. Vaan kun rappusia oli edessä 200 eikä 20. Taukoja sai todellakin pitää ja vettä kului pullokaupalla.

Välillä oli vilkaistava alas, mistä sitä tulikaan kiivettyä. Jos en ylöspäin kiipeämistä suosittele ainakaan rapakuntoisille, en kyllä voi suositella alaspäin menemistäkään ainakaan korkeita paikkoja pelkääville.

 

Olen niin ylpeä tytöistäni (ja myös itsestäni), että me teimme sen! Ainoatakaan lasta emme tavanneet kiivetessämme, alaspäin tuli jokunen. Ohitimme raavaista miehistä koostuvia porukoita, jotka olivat aivan loppu jo puolessa matkassa. Rankassa rupeamassa oli myös se todella hyvä puoli, että täällä sai kulkea rauhassa. Vastaan tuli välillä väkeä, muttei isoissa ryhmissä, eikä jonossa tarvinnut kulkea missään vaiheessa.

Matkan varrella oli tiuhaan myytävänä vettä, virvokkeita ja pientä välipalaa, eväitä ei siis ole pakko kantaa mukana vuorelle.

 

Meillä oli repuissa runsaasti pähkinöitä, välipalapatukoita, Snickersiä, kuivattua mangoa, rusinoita jne. Ja ne tulivat todella tarpeeseen. Keveitä kantaa mukana ja helppo ja nopea syödä taukojen aikana. Meille sopi paremmin monta pientä evästaukoa kuin yksi isompi lounasbreikki. Jos haluaa syödä kunnollisen aterian, kuppinuudelit ovat hyvä vaihtoehto, matkan varrelta saa ostettua myös kuumaa vettä.

  

Myös matkamuistoja ja jopa feikkituotteita saa ostettua vuorelta jos haluaa lisäpainoa reppuunsa.

Ja miten ne kamat tänne ylös roudataan? No, kantajien kantamana tietty!

Tälläkin kantajalla oli muun kuorman ohessa 9 x 1 litran vesipullopakkaus. Siis yhdeksän kiloa jo pelkkää  vettä ja lisäksi muu kuorma. Sanoisin että vähintään 50-60 kg kulkee näillä hartioilla ylös rinnettä monta kertaa päivässä. Jos teki mieli valittaa raskaasta noususta, ne halut kaikkosivat näitä ukkeleita ohittaessa. Ohitimme myös pikkuruisia miehiä, jotka kantoivat harteillaan n. viisimetrisiä bambunrunkoja, yhdellä miehellä yleensä n. 5 kpl. Nämä bambumiehet oli pakko ohittaa rivakasti vaikka jalat huusivat kiipeämistä vastaan, koska huojuva kuorma sai todellakin pelkäämään, että rungot keilaavat porukkamme alas laaksoon, kaiteita ei näillä rappusilla ihan joka kohdassa tunneta.

Jos voimat loppuvat kesken matkan, voi vuokrata kantotuolin!

Ylhäällä maisemat luonnollisesti vaan paranivat. Jos täällä nyt voi sanoa olevansa koskaan ylhäällä, aina näyttää olevan korkeampi huippu valloitettavaksi jos jalat vielä kantavat.

"Rakkauslukot" ovat tälläkin vuorella suosiossa

Välillä laskeuduttiin vähän alaspäin ja sitten taas loputtomia portaita ylös.

 

Jos olisimme uskaltautuneet tähän portaikkoon, olisimme oikaiseet ehkä n. 100 rappusta...

Juuri kun aloimme saada vuorikiipeilystä tarpeeksemme, alkoivat uhkaavat pilvet laskeutua vuoren ylle.

Ihmisletka ylös Lotus huipulle ei vissiin uhkaavasta ukkosmyrskystä välittänyt, vaan jatkoi kipuamistaan.

Me olimme onneksemme vain kapean kalliosolan päässä kabiinihissin yläasemasta. Matkalla taivas repesi ja alkoi sataa aivan saavista kaatamalla. Ennen kuin tytöt saivat takit ja minä upean viittani niskaan, olimme aivan läpimärkiä. Tuntui kuin olisi käynyt suihkussa vaatteet päällä!

Kabiinikyyti alas laaksoon oli hyvin helppo valinta siinä vaiheessa! Salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyristessä kipaisimme vielä parin kilometrin matkan rappusia alas hotellille ja mietimme mielessämme ihmisiä ylhäällä Lotus huipulla!

Väsyneet, läpimärät ja onnelliset!

 

Hotellihuoneen höyrysauna tiesi todellakin paikkansa rupeaman jälkeen!

Vaikka "Drunk wine seems as long as three years" olisi epäilemättä ollut ansaittu nautinto, tyydyimme vain kiinalaiseen päivälliseen parin Tsingtaon kera. Nukkumatti saapui päivän kiipeämisen jälkeen hyvissä ajoin!

Pitkän postauksen loppuun vielä pieni tietopläjäys vuorista:

Suomen jokamiehenoikeuksiin ja ilmaisiin kansallispuistoihin tottuneen tämän paikan rahastusmeininki hieman yllättää ja se on hyvä tietää etukäteen, ison perheen reissun hinta helposti moninkertaistuu näistä maksuista.

Bussikyyti kabiinihissien ala-asemille, takaisin hotelleille jne: 8 - 11 RMB / kyyti / hlö
Sisäänpääsymaksu alueelle: 230 RMB / hlö (lapset ja opiskelijat 115 RMB)
Kabiinihissit: 80 RMB / suunta / hlö (alle 140 cm lapset 40 RMB)
Vesipullo vuorilla 10 RMB, Snickers patukka 15 RMB (vastaavat kaupassa muualla n. 1 RMB ja 4 RMB, hinnat vuorilla toki erittäin ymmärrettävissä)

HUOM! Sisäänpääsmaksu on päiväkohtainen, mutta samaan hintaan saa pyytämällä lapun, joka oikeuttaa paluuseen seuraavana päivänä. Tätä lupaa varten mukana kassalla pitää olla kaikkien vuorelle uudestaan aikovien passit.

Tosivaeltajalle yksi päivä ei riitä mihinkään! Me olimme vuorella n. 6 h, josta toki kiipeämiseen meni puolet, mutta saimme vain pikkuruisen pintaraapaisun valtavasta vuoristosta. Hyvä ja epäilemättä järkevämpi vaihtoehto on ottaa kabiinihissi ylös ja kulkea siellä koko aika. Samalla kuitenkin joutuu hyväksymään jonossa kulkemisen. Huonossakin säässä kabiinihissien läheisyydessä riitti populaa ja ryysimistä ja ajatus loputtomista rappusista (niitä et pysty näinkään välttämään) jonossa kulkien ei todellakaan houkutellut. Tungosta riittää kuulemma aina, nyt ei lomakaudeksi ollut edes paha ryysis. Kabiineihin joutuu lisäksi yleensä jonottamaan pitkään, yhteen koppiin mahtuu kerrallaan 6 henkilöä.

 

Jos rappuset ja vaeltaminen ei ole juttusi, tämä ei ole oikea kohde, ainakaan tositarkoituksella. Kabiinihissillä pääsee toki ihailemaan maisemia helposti, mutta ylhäällä vuorella on yleensä aina sumuista ja pilvistä, huonolla tuurilla maksat isot maksut etkä näe juuri mitään. 

Hyvä vaihtoehto on myös valita hotelli ylhäältä kansallispuiston alueelta. Hotelleihin ei pääse autolla, vaan tavarat pitää viedä mukanaan kabiinilla ylös ja kävellä hotelleille paikasta riippuen 500 m - 2-3 km. Kirjoitan hotelleista sun muista vielä erikseen.

Tämä on ehkä yksi kauneimmista paikoista missä olen eläessäni käynyt!

Huomenna Huangshan

Päätimme lähteä hieman ex-tempore reissuun vuorille! Seuraava viikko on lomaa koulusta ja myös kiinalainen kansallinen lomaviikko.

Olimme juuri muuttaneet Kiinaan, kun sain käteeni Shanghain Suomi-koulun julkaiseman Shanghailu -lehden numeron, jossa oli reissutarina suomalaisen perheen matkasta Anhuinin maakunnassa sijaitsevalle Huangshanin vuoristoalueelle, joka tuntee myös nimen Yellow Mountain.

Nuo sumuiset kuvat vuorilta vaan jotenkin kolahtivat. Tästä tuli itselleni yksi sellainen paikka Kiinassa, jossa haluaisin käydä! Huomenna siis suuntana Huangshan ja vuoristo.

Uhmaamme kiinalaista kansallista lomaa ja ruuhkaa. Olen myös hyvin skeptinen sen suhteen, että varaamassani Huangshan Resort & Spa -hotellissa oli tällä kiihkeällä lomakaudella vielä keskiviikkona kaksi Deluxe Twin -huonetta jäljellä. Tripadvisor jakoi hyvin vahvasti mielipiteet, mutta toisaalta: tämä ei ole se kohde, jossa ollaan hotellilla, täällä mennään ylös vuorille! Ehkä tämä on myös mainio paikka asennekasvattaa lapsista reppureissaajia. Naurattaa vieläkin kaverin juttu: sanapelissä "mitä tulee mieleen näistä kahdesta sanasta yhdessä", Eeron kaverin mielleyhtymä sanoista painajainen ja loma = Lentokenttähotelli. Nämä ovat täysin poispilattuja!

Säät eivät aio ennusteiden mukaan suosia meitä, silti aion kiivetä sinne vuorelle.

Lapset olivat aivan järkyttyneitä ostamastani sadeviitasta, näitä käyttää Kiinassa kaikki! Myös Omppu on näköjään hieman tyrmistynyt. Hah, hikoilkoot Polarn o Pyret hengittävissä ja kosteussuojatuissa takeissaan + 30 asteen lämmössä kaatosateessa, kun minä menen ja kiipeän ilmavassa viitassani! Tai sitten ei. Parasta on saada teinit järkyttymään: "Siis aiotko sä oikeeeeeestiiiii laittaa ton päälle????" "Mun kaverit kuolee nauruuuuun!!!".

Se nähdään sitten ;) Ihanaa olla nolo äiti! Huomenna edessä n. 6 h autossa istumista, toivotaan ettei vastassa ole mikään aivan kamala homekolo, vaan edes suhtkoht mukava majapaikka! Siitä sitten ylöspäin.

Taobaon ihmeellinen ja kummallinen maailma

Tänään lähdin Life of Sanna -blogin Sannan kanssa Taobao-kurssille tähän kotikulmille.

Taobao on yksi eniten käytetyistä www-sivustoista Kiinassa ja se on maailman kahdenkymmenen käytetyimmän sivun joukossa n. 500 miljoonalla käyttäjällä.

Sivustolla on myynnissä yli 700 miljoonaa tuotetta eräänlaisissa pienissä "kuluttajalta kuluttajalle" -kaupoissa. Tavallaan kuin eBay, mutta ei kuitenkaan. Tuotteet ovat uusia ja hinnoista voi tietyiltä osin myös tinkiä. Hinnat ovat pääsääntöisesti jo valmiiksi hyvin halpoja.

Joo, tällaisenkin käyttöön tarvitaan kurssi - koska sivusto on kiinaksi. Kurssin järjesti Community Center Shanghai ja se maksoi RMB 300 (2 h).

Taobaosta on helppo hakea tuotteita, mutta ostamiseen tarvitaan luonnollisesti rekisteröityminen. Eipä senkään uskoisi olevan kovin monimutkaista, mutta kyllä se voi olla, kuten tänään huomasimme.

Koska Kiina on temppuillut googleen pääsyn kanssa jo pitkään ja edellisillä kursseilla on ollut hankaluuksia, saimme jo ennen kurssia ohjeet:

1. Tuo mukanasi läppäri, ei tablettia, johon on asennettu valmiiksi Google Chrome (käänntämistä varten) sekä VPN-yhteys.
2. Puhelin, jossa on kiinalainen SIM-kortti
3. Osoitteesi kiinaksi koneellasi, jotta voit kopioida sen tiliisi
4. Joku muu sähköpostiohjelma kuin GMail. Suositeltavaa on tehdä yahoo-sähköpostitili valmiiksi, muut ohjelman ovat kuulemma tökkineen rekisteröitymisvaiheessa.
5. 102 RMB pientä testiostosta ja rahan tilille lataamisen harjoittelua varten.

Kuulosti selkeältä ja luin yllättäen jo eilen kaikki muut, paitsi kohdan 3, jota en lukenut ollenkaan. Tein jopa yahoo-tilin valmiiksi.

Meitä oli alussa yhdeksän innokasta oppilasta, jotka tuskin maltoimme odottaa tämän aarrearkun avautumista meille. Kunhan ensin hoidetaan rekisteröityminen pois alta. Ajattelin, että otan sujuvat ruutukaappaukset vaiheista ja ohjeistan halukkaat (Kiinassa asuvat) tässä step-by-step. rekisteröitymisessä. Näin ei tule tapahtumaan.

Alkuun pääsi helposti. Etusivun vasemman yläkulman teksteistä piti vain tietää se, mikä johtaa rekisteröitymissivulle. Klik.

Seuraava kohtakin on teoriassa hyvin helppo. Jopa arvaamalla tietää sen kohdan, mihin tulee syöttää oma puhelinnumero ja sen jälkeen alapalkkiin tuleva vahvistuskoodi. Tämä vaihe olisi ollut mahdollista tehdä myös englanniksi, mutta ehkä pienen VPN-kamppailun johdosta minulle jäi epäselväksi miksi teimme sen kiinaksi.

Ja tästä alkoivatkin hankaluudet. Noin puolella meistä rekisteröityminen ei hyväksynyt puhelinnumeroa.  Tämä johtuu siitä, että kuten Suomessa, myös täällä Kiinassa puhelinnumerot kiertävät. Jos puhelinnumero on vaihtanut omistajaa aivan hiljattain, ei sillä rekisteröityminen onnistu. Sitä varten on sähköpostirekisteröityminen. Koska sekin aiheutti isoja teknisiä hankaluuksia (teimme rekisteröitymistä yli tunnin koko kahden tunnin kurssista), opettaja alkoi selvittää puhelinnumerolla tapahtuvaan rekisteröitymiseen liittyvää ongelmaa. Selvisi, että jos numeroa on ikinä koskaan käytetty rekisteröitymiseen Taobaossa, se ei enää kelpaa. Edes siis ajan kuluessa. Näin kuului selitys ainakin tänään, asia voi olla toisin huomenna.

Lopusta puolikkaasta puolet kamppaili vahvistuskoodin kanssa. Tiedättehän nuo ihanat vinksin vonksin olevat kirjain- ja numerosarjat, jotka pitää osata syöttää kenttään oikein, jotta pystyt todistamaan ettet ole kone. Yleensä ei aiheuta suuria haasteita. Nyt aiheutti. Kaksi meistä onnekkaista, joiden puhelinnumero kelpasi, kamppaili koodin "näkemisen" kanssa. Välillä koodit olivat  aivan kummallisia, useammankaan ihmisen tihrustamisen jälkeen koodista ei saanut mitään selvää, koska sitä peitti osin sininen pallukka. Joskus koodi sattui olemaan ihan selkeä, mutta eipä hyväksytty silti. Pari kertaa alusta aloitettuani ja kerran koneen uudelleen käynnistettyäni, uskomatonta mutta totta, pääsin läpi! Bling!

Opettaja oli aivan helisemässä tämän aivan liian ison ryhmän ja tökkivän nettiyhteyden kanssa, kaikki menivät eri vaiheissa ja opeparka juoksenteli milloin kenenkin luona neuvomassa eteenpäin. Koko ryhmä ei voinut jäädä odottamaan heitä, jotka jumittuivat vaiheeseen yksi. Tässä vaiheessa unohdin ajatukseni järjestelmällisistä ruutukaappauksista, auki oli ehkä viisi erilaista ikkunaa enkä enää pysynyt perässä mikä oli mikäkin.

Muutamat meistä kuitenkin pääsivät eteenpäin, kohtaan jossa piti lisätä osoite. Tässä kohdassa olisi ollut hyödyllistä lukea etukäteen lähetettyjen ohjeiden kaikki kohdat. Osoite olisi löytynyt gmailista, jonne ei päässyt. Osoite löytyi myös puhelimesta tekstiviesteistä, mutta wifin ruuhkauduttua puhelimella ei päässyt nettiin lähettämään sitä yahoo-osoitteeseen. Jep.

Mutta onnistumisen iloa, tämäkin vaihe tuli selätettyä.

Seuraavaksi päästiin siihen, miten ostokset maksetaan. Taobaon suosituin tapa maksaa ostokset on maksaa Alipay -nimisen palvelun kautta (muitakin tapoja taatusti on).

Rahalipuukkella maksaminen on turvallista ja helppoa, (muitakin tapoja on) joskin niille pitää ensin käydä lataamassa rahaa Postissa. Me latasimme harjoitukseksi 100 rämpylää. Opettaja oli hankkinut lipukkeet valmiiksi.

Tämän latauslipukkeen täyttämisessä kurssin ohjeläpyskä on aluksi taatusti suuri apu!

Sitten vain ostoksille! Toinen erittäin hyvä vinkki oli se, että kun Taobaosta hakee englanniksi vaikkapa hakusanalla Lego, se näyttää vain niiden myyjien tarjonnan, jotka ovat lisänneet tuotekuvauksen sanan myös englanniksi (tai siis länsimaisin kirjaimin). Näin saa suppeamman ja yleensä aina paljon kalliimaan valikoiman myyjiä hakutulokseksi. Sana kannattaa aina kääntää ensin google translatella kiinaksi (simplified on ok) ja hakea sillä. Näin tosiaan myös oli.

Yhtäkkiä en keksinyt mitään mitä olisin etsinyt! Kääk! No, eihän käytössä ollut kuin kymmenisen euroa, eli se 100 RMB. Huonekaluja sillä ei ihan irtoa...

Harmitti muiden ja erityisesti Sannan puolesta, joka ei puhelinnumerohässäkän takia päässyt edes luomaan tiliä. Se, miksei sähköpostirekisteröityminenkään muutamilla onnistunut jäi siinä omaa tiliäni puurtaessani epäselväksi. Ensimmäinen luovutti jo vahvistuskoodivaiheessa ja lähti pois. Onneksi näille teknisten ongelmien takia epäonnisille luvattiin uusi opetuskerta.

Minä sain kuin sainkin tehtyä ensimmäisen Taobao-ostokseni: jumppatossut Ellalle ja Nalle kaura-ruishiutaleita!

Oltermanni sai ainakin vielä jäädä Taobaon hyllyille. Yksityisyrittäjän toimituksen kylmäketju hieman mietityttää, seitsemän päivän toimitus ei varmaankaan tapahdu missään kylmälaukussa.

Kurssi oli tosi hyvä ja hyödyllinen meille, joilla homma onnistui. Osallistujia oli siis aivan liikaa, koska ensinnäkin nettiyhteys ei oikein jaksanut niin isoa ryhmää ja toiseksi opettaja joutui sinkoilemaan eri vaiheissa olevien luona ja eteenpäinpäässeet odottelivat jatko-ohjeiden kanssa aina silloin kun joku matkalla tökkäsi. Sinänsä opetusmateriaalin kanssa olisi hyvin pystynyt etenemään itsekseenkin, jos kaikki olisi sujunut hyvin.

Kursseja järjestetään eripuolilla Shanghaita ja tiheään tahtiin. Nettisivuilta www.communitycenter.com löytyy aikataulu. Kannattaa ehkä varmistaa etukäteen se, kuinka monta osallistujaa kurssille otetaan.

Nyt odottelemme huonekalurouvien kanssa sovittua Taobao shoppailuiltaa. Olemme värvänneet kaverin kiinanopettajan tinkimisavuksi ja onneksi yksi ryhmämme jäsenistä on kokenut konkari Taobaosta tilaamisessa ja tietää hintatason ja systeemit. Nimittäin silloin on tarkoitus pelata hieman isommilla panoksilla huonekaluostosten merkeissä!

Ja jos kaikki edellä kuvattu tuntuu helpoimmillaankin liian työläältä, kannattaa tutustua Tao How -palveluun, joka kuulemma hoitaa Taobaoshoppailun puolestasi pientä korvausta vastaan, tinkimisine kaikkineen. Itse pääsin tämän kanssa vasta alkuun, tuonne rekisteröityminen hoitui kolmessa minuutissa!

Harrastuskalenteri 2014-2015

Jaahas, on päästy melkein Lokakuuhun, tuohon meidän tasapainoisten ja ihanien vaakojen synttärikuuhun!

Säätämisen jälkeen on lasten harrastuskalenteri asettunut melkein uomiinsa ja myös tai tai tietää, missä pitäisi milloinkin olla!

Emilia sulatti jään vedeksi  ja ryhtyi uimaan kilpaa koulun joukkueessa. Kolme kertaa viikossa. Aivan uusi lajivaltaus itselleni. Liikunnan pääsykokeissa kysyttiin, olenko entinen kilpauimari, kun perhonen sujui. Tyrmistyneen ilmeeni jälkeen sain kuulla, että voimistelijat ovat kuulemma yleensä pahimpia kiviä altaassa. Höh, en usko! Sittemmin ei ole kilpauimariksi luultu, vaikka uimisesta tykkäänkin!

Tennis kuuluu sunnuntain ohjelmaan - asummehan Shanghai Racquet Clubilla! Tavoitteena saada Emiliasta ja Eerosta pelikaverit, minä kun en osu edes siihen palloon.

Tiistaisin kuitenkin vielä pidetään luistelukaveri Lysshan kanssa "skatedate" Bailianin pienellä jäällä. Kuulemma axel ja kaksoisritti pitää aina saada, vaikkei luistelisikaan tavoitteellisesti!

Suomi-koulussa tuli muuten puheeksi, että Emppu, joka tarvitsee IB-kouluun ns. yhdyskuntapalvelua 10 h lukukaudessa, pitäisi mielellään suomalaisille pienille lapsille luistelukoulua tuolla Bailianissa, toki 1-3 lasta kerrallaan. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä kommenttiboksin kautta!

Ellan osalta olen valtavan innoissani. Siis innoissani siitä, että hän on viimein innoissaan! Kaikenlaisen säätämisen jälkeen olen vihdoin löytänyt oikean ja korkealaatuisen balettistudion. Ei siis rytmistä voimistelua edelleenkään muuten,  kuin kaksi kertaa viikossa pieni maistiainen välineiden kanssa, jotta tuntuma säilyy. Mutta OIKEA balettistudio täällä Shanghaissa!

Jos minä saisin päätää, olisi tanssi se juttu. Mutta minähän en tietenkään päätä.

Tanssi klassisena balettina ja ennenkaikkea muuna tanssina valtaa tunteja viikosta, voimistelu on silti se suuri rakkaus. Saa nähdä mitä keväällä tuleman pitää.

Ja Eero.

WISS:ssä alettin jo keväällä höyrytä pienten poikien  ja myös isompien  joukkueesta nimellä Stoke City WISS Academy. No, ehkä tiedätte sen englantiulaisen huippujengin. Minä en tiennyt, vaan luulin kyseessä olevan jonkinlaisen hupinimen, kuten vaikka "Käpylä FC Barcelona" tms. Tryoutit järjestettiin Syyskuussa.  Saman päivän aikana kävi ilmi, että valinnoissa on mukana mm. Stoke City Academyn johtava nuorisohenkilö ja että valmentajatkin ovat WISS:n palkkalistoilla nimenomaan tämän Stoke Cityn värvääminä, etsimässä sitä jotain, joka ehkä joskus maksaisi panostuksen takaisin.

Eero, juuri kengännauhojen solmimisen opittuaan ja 2 kk jalkapalloa pelattuaan halusi osallistua testeihin, eikä todellakaan tullut valituksi  tuohon valioiden joukkoon, vaikka hienosti pelasikin.  Eero jatkaa siis koulun joukkueessa jalkapalloa sekä kaksi kertaa viikossa tennistä täällä meillä! Eeron paras suomalainen kaveri on Stoke City by WISS:n kantavia voimia, heti ekassa pelissä kaksi maalia!

Kuva Pia Heikkurinen