Ni Hao Shanghai!

Ja vielä kerran lähtee! Siis uusi lukuvuosi ja meille uusi Kiinavuosi käyntiin.

Saavuimme sateiseen Shanghaihin vajaa viikko sitten. Erinäisistä syistä johtuen sain vaihteeksi matkustaa astetta mukavammin.

Mies matkusti kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa 50 riviä taaemapana. Vaakatasossa nukkuen matka toki sujuu melkoisen paljon mukavammin.

No, luksusta seuraa meille tavallisille kuolevaisille aina paluu arkeen. Käyköön siitä nyt vaikka se, että kone pysäköi jostain tuntemattomasta syystä jonnekin hornan tuuttiin ja meitä matkustavaisia kuskasi terminaaliin yksi bussi kerrallaan. Lisäksi Ompun karanteenitouhuissa menee oma aikansa. Kuskimme Lu oli kuitenkin taas yhtenä hymynä meitä vastassa.

Vapaehtoisena lähdin suoraan kotiovelta kauppaan. Ja siellä se taas iski. TYHJÄN OSTOSKÄRRYN OIREYHTYMÄ: Seisot supermarketissa, etkä keksi yhtäkään artikkelia, joita voisit ajatella mielihyvin ostavasi. Tämä nyt kuulostaa taas luokalta "first world problems", mutta se vaan lyö kuin märkä rätti vasten kasvoja joka ikinen kerta. Väsymys tekee osansa, haju tekee osansa ja kaiken sellaisen normaalin puute tekee osansa. Kun Suomessa totut notkuvien maitotuotehyllyjen valikoimaan, kilometriin juustoja ja leikkeleitä, kontillisiin mitä erilaisimpia leipiä, pakasteita, yms. yms.  Kun lähdimme, lähikorttelin Siwakin tarjoili tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita.

Kukaan ei voi Kiinassa väittää kuolevansa nälkään, ei todellakaan. Siksi tämä ruikutus varmaan kuulostaa tosi tyhmältä. Mutta kaikki on vaan niin erilaista. Edelleen.

Ja vielä kerran siis pakkasimme laukkumme pullolleen kaikkea ihanaa ja tarpeellista Suomesta:

Nämä ns. Putin-Juustot olivat saapumassa suomalaisiin kauppoihin, juuri samana päivänä kun me olimme Prismassa hankkkimassa laukkujen täytettä. Kun lastasimme juustohyllyllä 4 kpl isoja Oltermanneja kärryymme, ohi kulkenut työntekijä vilkaisi meitä vähän kuin olisimme pikkuisen hölmöjä ja hamstraamassa noita himoittuja juustoja. Tokaisun "hei, noi ei sit oo niitä Putin-Juustoja" melkein pystyi lukemaan hänen katseestaan. No, Kiinassa tottuu tekemään itsestään vähän friikin kaikenlaisissa tilanteissa, niin eipä haitannut.

Myös apteekissa minua on epäilty ihan perustellusti hieman vaaralliseksi itselleni, kun olen ladannut kärryyn arsenaalin särkylääkettä. Sittemmin olen oppinut ostamaan erissä. Kantapään kautta opittu kynsien ja hiusten huono kunto saivat nyt pakkaamaan mukaan kalkkitabuja muun lisänä. Hyttysmyrkkyä, särkylääkkeitä, Nasolinia, huulirasvaa, perusvoiteita..... jne. jne.

Oi, seuraava on niin omistettu Mialle Vieraana Shanghaissa -blogista. He ryökäleet jo lähtivät takaisin Suomeen. Mutta Mialta opin mm. värikoodatut siivousrätit. SINI -moppeja emme tällä kertaa tuoneet, koska ayimme diggailee enemmän tuota 200 multivariate bucket moppia. Mutta aina voi tuoda vähän tujumpaa siivousainetta. Nyt kyllä vähän epäilyttää, kun meillä tuoksuu aika vahvasti kloriitilta ihan joka paikassa, vaikka ohje oli että vaan kylppäreihin...

Shanghain ilma ja vesi. Oikeat kauneuden kulmakivet hieman herkkäihoisemmalle. Vuosi meni ilman mitään, toisen vuoden syksy melkein ja sitten hiukset ja iho alkoivat muistuttaa variksenpelättimen vastaavia. On juostu mitä erinäisimmissä paikoissa, saatu hieman kummastuttava diagnoosi kiinalaiselta lääkäriltä, leikattu hiuksia, värjätty hiuksia, kuorittu ihoa ja tuhlattu omaisuus erilaisiin mömmöihin. Kiitos ja kaunis suomalaiselle ihotautilääkärille, joka kummasteli kiinalaisen lääkärin diagnoosia ja totesi aikalailla muuta. Vajaassa viikossa oikein hyvät ohjeet ja lääkkeet. Niiden lisäksi ja jälkeen jokainen nainen tarvitsee hieman ihanuutta elämään :) Nämä tuotteet todettu mainioiksi.

Mukaan pakattiin myös suomenkielistä luettavaa. Tänne muuttaville lapsiperheille vinkkaisin Suomi-koulun erittäin laajan ja mainion kirjaston valikoiman  ja välttäisin ylenmääräistä lastenkirjojen kantamista  tänne. Toki ne lempparit on kiva omistaa, mutta Parvelat, Kunnakset, Lindgrenit, Janssonit, Disneyt yms. löytyy Suomi-koulun kirjastosta. Suomi-koulun kirjastossa toimii myös aikuisille "ota yksi - tuo yksi" kirjanvaihtotori, jolle soisin enemmän aktiivisuutta. Itse ainakin lukemisfriikkinä kaipaan englanninkielisen lisäksi ihan suomalaista luettavaa!

 

Tax-freenä toimme taas edes vähän elektroniikkaa. Tähän myös muuttajia asumisluvan kanssa kannustan, muussakin kuin elektroniikassa. Lähtiessä tosin kannattaa ottaa huomioon mahdollinen jono palautuspisteessä ja varata tarpeeksi aikaa. Meidän lähtiessämme tuloaulan pisteessä oli valehtelematta 100 m jono, turvatarkastuksen jälkeen tax-free aulassa ainoastaan muutama asiakas, mutta tämä vaihtelee.

Ja Omppu. Voi Omppu. Huomenna saamme koiran karanteenista (7 vrk). Matka meni edestakaisin mainiosti ja paperihommat silkalla rutiinilla. Nyt neljä kertaa Suomeen ja takaisin lentäneenä rauhoittelen kaikkia, jotka kuljetuskassin mittojen kanssa tuskailevat (max. korkeus ohjeissa 20 cm, jep.) Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan kassi mahtuu penkin alle (meillä 28 cm). Piste. Paino pitää toki olla alle 8 kg, kassi ja koira.

Omppu vietti merkkipäivää merillä.  2-vuotias on jo aika cool meren kanssa ja tykkäsi myös uida.

 

Lisäksi hänestä tuli perheemme ainoa kaksoiskansalainen. Ompulla on nyt lemikin EU-passi ja kiinalainen passi.

Eilen kävimme WISS:ssä tutustumispäivässä, odotukset ovat oikein hyvät:

Eerolla paras suomalainen kaveri R luokalla, ihan lottovoitto! Lisäksi kaksi muuta bestistä Israelista ja Saksasta samalla luokalla ja kuulemma ihan huippu opettaja! Miinuksena USA:lainen kaverin yllättävä muutto kotiin. Puitteet kolmanteen vuoteen ovat kunnossa!

Emilialla ensimmäinen secondary year. Kiva luokka ja pari parasta kaveria samalla luokalla. Luokanvalvoja vaikutti ihan huipulta esittelyssä.

Ellalla paras kaveri samalla luokalla ja paljon muita kivoja tyyppejä. Luokanvalvojana tiukka matikanope, vanhempien nökökulmasta tosi jees!

Suomalaisia perheitä täällä on uusia ja vanhoja. Yhden supermukavan perheen olen jo tavannut! Kaksospojat saanevat WISS:n Kindergartenin sopivasti sekaisin - aivan mahtavat pojat! Jääkiekkoileva O on samalla luokka-asteella Emilian kanssa, heille löytynee jutun juurta vähintään jäähalleista. Lisäksi perheen isompi K -lady solahtaa varmasti hyvin suomalaisyhteisön isompien joukkoon.

Pakko vielä hieman päättää mennyttä kesää:

Kiitos kaikille teille, joiden kanssa tapasimme! Ne hetket olivat kultaakin kalliimpia! Ihanaa, että ehdimme tavata etenkin niiden kanssa, joiden kanssa se edellisenä kesänä jäi väliin.

Puhelinkeskustelut ilahduttivat samoin! Erityisterkut sille yhdelle aivan spesiaalille ystävälle: mun puhelin näytti puhelun kestoksi melkein 3 h ja aurinko melkein nousi!!!  KIITOS siitä ja kaikista kymmenistä vuosista. Toivottavasti A sai paketin ;)

Tämä kesä meni taas liian nopeasti. Nopeammin kuin edellinen. Olen tosi pahoillani, etten ehtinyt enempää teitä kaikkia tavata.

Julistin, että meitä saa tulla moikkaamaan, me emme liiku. Silti liikuimme lähinnä mökille Lounais-Suomeen. Pahoittelut teille, jotka sinä aikana Keski-Suomen ohititte.

Suku on pahin, mutta tämä kesä oli jotenkin mainio sukukesä! Vietimme kaksi mahtavaa lomaviikkoa siskoni perheen kanssa mökillämme. Viimeinen vauva, prinsessa O lähtee esikouluun - ei voi olla totta! Muutenkin nämä viisi ovat jo jotenkin jotain sellaista, kuin omassa lapsuudessani mökillä - heidän pitää saada seikkailla ja meidän vanhempien pitää ymmärtää päästää irti!

Ilahdutti myös serkkuni perheen vierailu mökille! Täällä me kaikki lapsena peuhattiin, nyt oli kulunut varmasti 25 vuotta edellisestä vierailusta. Pikkuiset S ja S olivat kerrassaan hurmaavia!

Myös kummipoikamme N:n, eli toisen serkkuni ja hänen poikansa vierailu oli mahtava juttu :) Me serkkuni Mikan kanssa hypimme "jyrkkikseltä", joten eiväthän nyt jälkeläisemme voi olla arempia.

Ihanan äitini kaksi sisarusta ovat meille myös kuin omaa perhettä.

Shanghaissakin vieraillut, oikeastaan Ompun kummitäti R kävi vierailulla mökillä, voi miten hauskaa meillä taas olikaan.

Lisäksi meillä on suuri onni omistaa "varaisovanhemmat", eli serkkuni vanhemmat R+J jotka ovat aina mielessämme! Kun kone laskeutuu ja aletaan miettiä, että mitä ja koska missäkin, lapset aina miettivät, että koska mennään tapaamaan "Oravanhoitajaa ja... no, te tiedätte!"

Tämä postaus on jo kauhean pitkä. Nyt kun tätä kirjoitin ja mietin, kuinka vähän kaikkia rakkaista kuitenkaan tavattiin ja kuinka vähän kaikeasta olen ehtinyt kertoa, pitänee tehdä vielä kesä 2014 -postaus erikseen. Katsotaan mitä laiska jaksaa =D!

Kesä Suomessa

Jalkapallofinaalin tunnelmissa on hyvä päivittää hieman myös blogia, kun tappio hieman kuohuttaa.

Lähdimme vähän varkain, jotenkin iski pieni koirapaniikki ennen lähtöä ja jäi tapahtumat kirjoittamatta muistiin. En edes tiedä miksi. Näin jälkikäteen, olen todistetusti kokenut koiran kanssa matkustaja ja osaan esittää tarvittavat paperit riittävällä itseluottamuksella! Suomen tullissa virkailija ei muistanut edes tarkistaa koiran sirua, kun latasin kaikki dokumentit hänen eteensä hämmentävällä vauhdilla. "Selvä, tervetuloa Suomeen!". Hyvä ettei tehnyt kunniaa Rouvalle!

Kesä on edennyt ihan suomalaisesti. Saavuimme Suomeen mukavaan + 2 -asteen lämpöön, Kesäkuun 16. päivä. Jouluna oli lämpimämpää. Ensimmäisenä aamuna Suomessa, 17.6. heräsimme klo 05.30 lumisateeseen. No, onhan ulkosuomalaisenkin hyvä kokea kunnon lumipyry edes kerran vuodessa.

Mutta suomalainen suuntaa Juhannuksena mökille, oli mikä oli. Niin myös me. Lippu nousi salkoon aattona klo 18.00.

Säät eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti kuin morsian...

Lapsityövoimaa, se on tosi jees! Perunoiden peseminen sujui mainiosti. Huomatkaa etualalla 5 v. O:n paneutuminen asiaan !

Tänä kesänä kaikkea saunomisen ja uimisen tahdittamaa eloa ovat määränneet myös nuo  MM-kisat, valvottiin joka ikinen ilta. No, suosikit kyllä löytyi, mutta se "paska maa" sen lopulta tietty voitti.

Hankin mainion polkupyörän jostain kirppikseltä aikaa sitten. Isäni vähän ihmetteli, että tuollaisen romun ja kun vielä renkaiden paikkaus maksoi hankintahintaa enemmän, oli epäily ihan oikeutettu. Oikeasti kyseessä on taikapyörä! Kaikki kolme lastamme ovat oppineet ajamaan ilman apupyöriä tällä vaaleanpunaisella pyörällä! 

Mökillähän on ilo puuhata kaikenlaista pikkuremppaa. Tässä kuvassa esimerkiksi "kootaanpa komposti ynnä muuta yhteistä kesäkivaa" -peli, suoraan meidän mökiltä! Tämän pelin voitti siskoni mies. Hän yleensä voittaa nämä...

Ja jos hommat loppuu, niin klapikoneelle riittää aina käyttöä!

Vuoden tauon jälkeen lapset pomppivat trampalla niin, että kaikki paikat kipeytyivät. Kauhea rumistushan tuo on, mutta hauskaa riittää.

Joutsenperhe jaksaa meitä tulla tervehtimään

Saaristossa oli niin kylmä, että Omppu pomppasi lauteille lämmittelemään!

Jotain meidän geeneissä on vialla! Siskon tyttö O jaksoi polskia hyisessä vedessä, vähän kuin me siskokset aikanaan.

Lähdimme isompien lasten kanssa "rämmeämään" metsään. Mitä pahempi ryteikkö, sitä parempi.

"Rämmesimme" hieman vaarallisesti suoraa jyrkännettä ylös, mutta pääsimme perille! Hienot näkymät ja kaikille varmaan kokemus jonka muistaa!

Hyvää kesää kaikille!

WISS presents: Grimm Tales

Torstaina WISS:n secondary schoolin oppilaat toteuttivat hienon Grimmin satuihin perustuvan esityksen. Esitys oli jakaantunut lukuisiin eri tiloihin ja sisälsi musiikkia, tanssia, kuvataidetta ja hauskoja installaatioita.

Juttu alkoi aulasta ja juontaja kertoi mistä on kysymys. Aika kuvaavaa koko hommalle oli hänen kommenttinsa: "jos olette nyt jotenkin hieman hämmentyneitä siitä, mitä tuleman pitää, voin luvata, että esityksen jälkeen olette vielä hämmentyneempiä." Tavallaan piti paikkansa.

Ensimmäisen polun varrella oli vihjeitä ensimmäisestä sadusta, joka käsittelyssä oli. Murhamysteeri.

No tietenkin Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka tosin ei näistä kuvista oikein valkene. Ensimmäisessä pisteessä tietenkin tungos oli valtaisa.

Kolmannesta kerroksesta siirryttiin keskusaukiolle, jossa homma jatkui. Osa esityksestä tapahtui päärakennuksen ikkunoiden takana.  Olispa ollut pimeää ja rakennukset ainoastaan valaistuna.

Punahilkkaa oli hieman sovellettu monessa kohdassa.

Nykyajan metsästäjällä on tietenkin aseena Nerf Gun.

Keskusaukiolla esitettiin myös Hannu ja Kerttu. Kahden näytelmän jälkeen yleisö hajaantui katsomaan eri pisteissä järjestettyjä esityksiä, ohjeena oli käydä noin kolmessa vallinnaisessa kohteessa.

Tarjolla oli teatteria WISS:n uudessa Orsini Teatterissa.

Erilaisia taideteoksia Orsinin kellarissa

Laatkoihin rakennetut ja valaistut asetelmat olivat hienoja.

Valoilla ja varjoilla oli tehty hienoja asetelmia. Kuvan pää ei kuulu teokseen, tungos vaan oli täälläkin melkoinen. Seuralaiseni eivät oikein antaneet minun valita kuvakulmia tai sopivia hetkiä kuvata. Lopputuloksena yksi pää + lintuhäkki + varjo. No menetteleehän se noinkin.

Musiikkia oli tarjolla myös paljon.

Joku järjestelyissä kuitenkin meni aika pahasti pieleen. Lopuksi piti olla 7. luokkalaisten ja WISS:n tanssiryhmän tanssiesitys, mutta koska aikataulu oli myöhässä, se peruttiin. Ensin odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin, jotta edellinen esitys päättyisi Orsinissa. Sitten kello löi kahdeksan ja viimeinen esitys oli pakko peruuttaa, koska koulubussien oli pakko päästä lähtemään ajallaan. Ja kuka enää olisi edes palannut keskusaukiolle katsomaan tanssiesitystä, josta ei oltu tiedotettu ohjelmassa?

Pahaksi onneksi tähän WISS:n tanssiryhmään kuuluvat Ella ja kaksi muuta oppilasta. Lisäksi ehkä kymmenen 7. luokkalaista oli harjoitellut esityksensä tanssiryhmän osaksi. Lapsia tietenkin harmitti, koska kaksi viikkoa oli harjoiteltu kaikki lounastauot ja jääty koulun jälkeen treenaamaan. Ella jätti rytmisen harkat ja kaveri Alexia balettitunnit ja sitten ei saatukaan esiintyä. Eniten kuitenkin harmitti WISS:n ihanan tanssinopettajan Ms. Natalien puolesta, jonka syytä homma vähiten oli. Ms. Natalie vieläpä lähtee pois tämän lukuvuoden lopussa ja olisi ansiannut tämän jäähyväistanssin. Opettaja jota jäämme kaipaamaan.

Mutta kaikenkaikkiaan taideosasto oli saanut aikaan huikean hienon esityksen!

Loppuja ja alkuja

Kun lähdimme Kiinaan, lainasin hieman Peppi Pitkätossun ihanan jäähyväislaulun sanoja. Silloin ero ystävistä tuntui jotenkin niin dramaattiselta. Mutta siellähän he ovat onneksi pysyneet ja Suomen lomilla on tavattu, naurettu ja itketty.

Lähtiessä en jotenkin ollenkaan varautunut tähän, että täällä expat-elämässä sitten takaisin päin ne useimmat erot ovat lopullisia, tai ainakin sitten satunnaisten tapaamisten varassa. Meillä suomalaisilla on helpompaa, vaikka hajaannummekin ympäri karttaa kotiinpaluun myötä. Aina tulee kuitenkin asiaa Vaasaan, Kuopioon, Turkuun, Jyväskylään, Helsinkiin... Se on vain halusta kiinni ottaa puhelu ja kutsua itsensä kahville. Ulkomaalaisten kanssa on vähän mutkikkaampaa, vaikkei tietenkään mahdotonta missään nimessä.

Tänään vietimme sellaisia läksiäisiä, että tämän perheen poistuminen naapurustostamme varmasti kirpaisee ja kauan.

Karkit juhlien kohteen mukaan!

Samoin juomat, juhlan sankarin toiveiden mukaisesti.

Nyyttäreiden tarjoilu oli muutenkin aivan loistava, onneksi kuumassa säässä meidän oli melkein pakko ahmia pöydän antimet pois nopeasti. Raketin allasalue tarjosi oikein mukavat puitteet piknikillemme ja myös pienille vieraille, jotka saivat kellua liiviensä varassa altaassa.

Tämän perheen lähtö kirpaisee ja kovasti. 

Ensinnäkin tietenkin itse juhlan kohde Marianne on melko mahtava tyyppi. Kun kerroin, että Zerot ovat Mariannen läksiäisiin, lapset kysyivät innoissaan, että koska ne ovat? "Aamupäivällä". "Höh, mehän ollaan koulussa, eikä päästä!" "Niin, nää on aikuisten juhlat" "Höh!!!". Kippiksen Sannan mainiot kaksoset olivat kuulemma sitä mieltä, että Mariannesta tulisi hyvä presidentti Suomelle. Kannatetaan. Näimme jo itsemme Lujiabang Lu:n luomuksissamme kättelyjonossa.

Toisekseen, me olemme onnistuneet tekemään maailmaan kolme melkein täysin saman ikäistä lasta. Rosvo ja Poliisi -peli on ollut koko täällä raketilla asumisen kohokohtia. Koskaan ei ole tylsää, kun yleensä aina on saatu vähintään kuusihenkiset joukkueet kasaan. Nooa ja Ella, Stella ja Emilia sekä Lola ja Eero. Yleensä tämä kokoonpano on houkutellut myös naapurit osallistumaan ja mitä isompi porukka, sen hauskempaa. Mitäs nyt sitten???

Sitten vielä lisäksi on syntynyt sellainen sielunkumppanuus, jonka uskon ja toivon kestävän samalla tavalla kuin Ellan pari sydänystävyyttä ovat kestäneet. Emilia ja Stella vaan loksahtivat kohdalleen ja tämän kaveruuden ero on tässä ehkä kuitenkin se koskettavin. Onneksi kesälläkin on hyvää aikaa tavata ja pääkaupunkiseudulle on aina muutenkin asiaa, joten eiköhän vierailut puolin ja toisin onnistu jatkossakin.

Jossain vaiheessa tuntui, että kaikki lähtevät. Ympärillä pyöri vain päivämääriä siitä, koska kukakin lähtee. Tuntui ettei tänne jää oikein ketään. Sitten yhtäkkiä alkoi ensinnäkin tulla jäämisiä: "No, ei me lähdetäkään vielä…" ja pikkuhiljaa myös uusia. Ja taas jääviä ja taas uusia.  Pieni ja sinnikäs suomalainen yhteisömme siis säilyy ja pyörittää edelleen sekä Shanghain suomalaisia että Shanghain Suomi-koulua. Molemmat ovat aktiivisia myös Facebookissa! Jos suuntana on Shanghai, käy kurkkaamassa! Tämä ei ole maksettu mainos ;)

Me suuntaamme Suomeen viikon päästä. Mr. Omena kävi tänään terveystarkastuksessa ja rokotuksessa. Hän on nyt dieetillä mahtuakseen kuljetuslaukkuun ja pysyäkseen 8 kg painorajan sisällä laukkuineen. Noooo….jos nyt pari makupalaa kuitenkin...

Täältä me tulemme taas! Mutta me kuitenkin vielä lähdemme, kertaalleen! Yritetään tavata kesällä. 

Esitän kuitenkin saman toivomuksen kuin jouluna: me olemme täällä vain hetken ja meille se aika omassa kodissamme on myös arvokasta ja se kotimme on Jyväskylässä! Jos vain ajamme ympäri Suomen, tapaamme kyllä teitä kaikkia ihania ja rakkaita ihmisiä, mikä on tärkeää ja fantastista. Mutta myös meille saa ajella tai junailla. Sinne ja takaisin on teille saman verran kuin meille. Ohikulkumatkalla saa aina  poiketa ja vartavasten lähteä. Aina löytyy yösija ja tarjottavaa! Tapaamisiin!

Emilian Xi'an

Kahden viikon kuluttua meidän pitäisi olla Suomessa! Hip hurraa. Tällä kertaa kuitenkin vain kesäloman ajan. Kolmas vuosi täällä on tosiasia. Näin kiinavuoden lopuksi vielä Emilian (11 v) matkakertomus Xi'anista. Viides luokkataso teki opintomatkan Xi'anin exhibitionista selvittyään. Reippaat 5.luokkalaiset matkustivat ilman vanhempia neljän päivän reissulle. Puheenvuoro siis Empulle:

Kuva: www.wiss.cn

Kuten tuossa juuri huomauttettiin meillä oli tämmöinen luokkaretki Xi'aniin. Me menimme moneen eri paikkaan ja teimme erilaisia juttuja, kuten:  Kävimme katsomassa Terracotta sotilaat. Kävimme myös tutustumassa niiden pienien kopioiden tekemiseen. Kävimme Muslimi kadulla ja myös monessa muussa Xi'anin paikassa missä pitäisi todellakin käydä jos menee Xi'aniin.

Menimme ensimmäisenä päivänä katsomaan hienoja terracotta sotilaita ja sitten pääsimme itse tekemään meidän omat sotilaamme. Aluksi aloitimme pienellä kierroksella tehtaan läpi. Ja se tehdas oli itse asiassa kaikista tehtaista ensimmäinen, joka aloitti tekemään pieniä kopioita terracotta sotilaista. Me  teimme meidän omat kopiomme ja se savi, jota me käytimme, oli samaa kuin oikeissa sotilaissa oli käytetty silloin monta tuhatta vuotta sitten, joten se oli aika heikkoa. Juuri siksi me emme uskaltanneet pistää niitä tuleen valmistumaan ja kovettumaan ja juuri tästä syystä patsaat rikkoituivat niin helposti. Omaltani lähti pää.

Muslimi katu on vanha katu joka on lähellä Xi'anin keskustaa. Se on erittäin vanha ja ja antiikkinen. Valitettavasti kameran muisti oli täynnä joten täältä ei ole kuvia. Se on yksi paikoista jonne pitäisi mennä jos vierailee Xi'anissa. Sitä kutsutaan Muslimi kaduksi sillä kauan aikaa sitten vain muslimit asuivat siellä. Se oli heidän uskontonsa keskus. Nyt se on enimmäkseen tori jossa myydään esimerkiksi: Pieniä Muslimi snackejä (olen maistanut joitakin ja aika hyviä jos voi sanoa), rihkamaa (koruja, leluja, ja muuta tälläistä) ja siellä on myös kiinalaisia ravintoloita (todella paljon) Me kävimme myös siellä ja pelasimme risti-nollaa. Säännöt olivat helpot: 2 joukkuetta, jokainen joukkue saa 15 Rämpylää. Ja vuoroillaan heidän pitää ostaa jonkinlainen muslimi-kiinalainen välipala (listalla on snackejä mistä voi valita) ja jokaisen joukkueesta pitää maistaa tätä välipalaa että voivat merkitä sen ruudukkoon. Jolla on ensiksi rivi voittaa. Saimme mös aikaa shoppailla, ja sen jälkeen menimme syömään yhteen niistä monista ravintoloista.

Päiväni Xi'anissa olivat aika mukavia vaikka herätys oli 6:45 joka aamu ja hotelliin tultiin kello 8 tai 9 illalla! Ja olimme bussissa aika paljon ja tarjolla oli vain ja ainoastaan kiinalaista ruokaa. Mutta kaikki ohjelma ja aktiviteetit olivat hyvin järsjestetty ja olivat myös hauskoja. Minulla oli rankkaa mutta kyllä se oli sen arvoista kun pääsi näkemään noin paljon hienoja nähtävyyksiä!

T:Emilia

Xi'an: Terrakotta sotilaat ja Banpu village

Mieheni ei ole mikään matkailun takia matkustaja, niitä matkapäiviä kun kertyy se 150 vuodessa ihan muutenkin. Hänellä on kuitenkin muutamia kohteita, jotka ovat sitä "pakko nähdä" -osastoa. Se, että häämatka joskus vuonna yksi ja kaksi suuntautui Australiaan, ei ollut sattuma.

Joskus vuosia sitten, paljon ennen kuin Kiinaelämämme alkoi, tulivat puheeksi terrakottasotilaat. En ollut koskaan kuullutkaan.

Nyt kun Kiinassa ollaan, onhan tämä aivan pakko käydä katsomassa.

Yhdistyneen Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huang ( 259-210 eaa)  toivoi, että hänen kuolemansa jälkeen hän voisi valloittaa maailman tai edes Kiinan uudelleen ja tarvitsi tietenkin armeijan turvaamaan selustaansa. Hän määräsi jopa 700.000 työntekijää luomaan yli 8.000 savesta rakennettua sotilasta, hevosta ja vaunua turvaamaan tämän uuden elämänsä. Työ kesti yli 8 vuotta. Qin Shi Huang kuoli vain 39-vuotiaana, hänen hautaansa peittää pyramidin muotoinen vuori. Hautaa ei ole tähän mennessä avattu.

Vuonna 1974 maanviljelijä löysi sotilaiden rauniot etsiessään kaivon paikkaa. Perimätiedon mukaan sotilaat löydettiin jo paljon aikaisemmin, mutta taikausko esti kertomasta löydöstä viranomaisille ja yhteisö pysyi hiljaa. Nämä viljelijät kuitenkin toivat löytämänsä savisen pään julkisuuteen ja siitä alkoi yksi maailman mittavimmista arkeologisista kaivauksista, joka jatkuu edelleen.

Tämä on ehkä yksi vaikuttavammista paikoista joissa olen ikinä käynyt, eivätkä kuvani taatusti tee asialle oikeutta. Kiinan muurilla oli hienoa, mutta koska siitä on niin paljon kuvia ja muuta, tuli vähän sellainen olo, että ok, tässä se nyt on, näyttää samalta kuin kuvissa. Kuin joku Eiffel tai Big Ben.

Tätä en jotenkin osannut odottaa. Terrakottamuseo on jaettu kolmelle kentälle, joista ykkönen on isoin

Tämä on se löytäpaikka. Sotilaat on jaettu käytäviin tietyllä logiikalla.

Edessä olivat he, jotka uhrasivat henkensä ensimmäisenä vihollisen hyökätessä.

jokainen sotilas on oma yksilönsä mm. erilaisine kasvonpiirteineen. Sotilaat ovat onttoja ja ne on tehty "makkaratekniikalla" savesta, eli rakennettu kerros kerrokselta savipötköistä.

Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen, vain murto-osastoilaista on saatu kaivettua ja koottua.

Palaset kootaan "sotilassairaalaan", jossa ne kootaan pala palalta alkuperäisiksi niin hyvin kuin pystytään.

(Kuva otettu kuvasta museossa)

Osaa löydöksistä ei ole avattu vielä, koska odotetaan tekniikkaa, jolla sotilaiden värit pystyttäisiin säilyttämään.

Alunperin jokainen sotilas oli paitsi yksilöllinen ulkomuodoltaan, myös väritetty. Kun kaivauksiin ryhdyttiin, värit haihtuivat ilman vaikutuksesta nopeasti. Vain joitakin yksilöitä pystyttiin pelastamaan ilmatiiviisiin laatikoihin.

National Geographic on tehnyt kuvan, jolta terrakotta-armeijan uskotaan näyttäneen.

Kuva: National Geographic

Kolmoskenttä on pienin ja siellä uskotaan sijaitsevan johtoportaan sotilaita. 

Ja heppoja...

Tällaisista paloista (ja paljon pienemmistä murusista) sotilaat on koottu uudelleen.

Muutamia yksilöitä on säilötty ilmatiiviisiin laatikoihin. Tässä sotilaassa näkyy paitsi väritys, myös hiusten ja kengänpohjien yksilöllinen kuviointi. Ja näitä on siis 8.000  erilaista.

Toinen kohteemme oli Banpu-ihmisten kylä 6000 vuotta sitten. Terrakottien jälkeen kuumana päivänä tämä jäi ehkä hieman taka-alalle, mutta oli silti upea kokemus. Oppaamme Julien mukaan kylä löydettiin ihan sattumalta 1950-luvulla.  Rakennusten arkkitehtuuri noudattelee samaa kaavaa

.

Kuolleet lapset laitettiin ruukkuihin ja sijoitettiin lähelle taloa. Pikkuisen kaameaa.

Muut vainajat haudattiin maahan ja heille laitettiin mukaan ruukuissa tarvittavaa ravintia jne.

Hui. Tämän jälkeen olimme valmiita takaisin hotellille testaamaan allasta ja etsimään illan ruokapaikkaa.