Eilen koitti ensimmäinen koulupäivä. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, äitiä vai lapsia. Koulubussi tuli, oli myöhässä, mutta huoli onneksi lapsemme kyytiin. Palautus tapahtui sekin todella paljon myöhässä, mutta kaikki kolme lasta löysivät tiensä myös takaisin.
Mietin jo eilen mitä oikein kirjoittaisin tästä kokemuksesta. Ensimmäisestä päivästä jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Toisaalta kaikki meni hienosti. Jo se oli silkka voitto, että kaikki löysivät oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja pysyivät ryhmän mukana. Eero oli osannut eksyttyään kertoa olevansa Blue -luokalla :). Toisaalta tämä alku on odotettuakin rankempaa. Koulupäivät ovat valtavan pitkiä, klo 8:30-15:30, myös ekaluokkalaisilla. Vaikka välissä on taukoja, on päivä kieltä osaamattomalle tosi rankka. Ehkä eniten innoissaan oli alunperin kaikkien vastahakoisimmin muuttoon suhtautunut esikoinen Ella. Pulputimme koko eilisen illan kotonakin englantia. Eero taas itki pariinkin kertaan aivan lohduttomasti. Vaikka kuinka yritämme selittää ettei tarvitse ymmärtää, riittää että seuraa mitä muut tekevät, on pienelle rankkaa yrittää pysyä mukana. Eerolla on onneksi ihana kaveri tästä samalta compoundilta ja vaikka pojat eivät olekaan samalla luokalla, oli kamu auttanut jo monessa kiperässä tilanteessa. Kohta pääsen hakemaan koulubussilta taas yhden päivän kokeneempia koululaisia!
Koska homma hoitui niin nopeasti ja olimme muutenkin virkistävästi poistuneet lähiöelämästämme, karkasimme kahdestaan aamiaiselle Xintiandille. Olkoonkin yksi Shanghain turistirysistä, tykkään kadunpätkän tunnelmasta ja vehreydestä.
No tekin selvisitte vähällä. Meillä ei ollut edes tuota rtg:tä, koska meillä oli filmit omasta takaa mukana. Vaadin ne Diacorilta, vaikka heillä ne normaalisti menee sähköisesti ja printataan.
VastaaPoistaMutta ei teilläkään kovin vaativa tarkastus ollut!!
Kunhan tästä vielä hiukan kotiudumme, tavataan vähän pidemmästi :) Tervetuloa vaikka tänne meille, jos se ei haittaa, ettei meillä ole sohvaa eikä kahvinkeitintä... Kylmää juomaa ja vaikkapa jotain leipomosta on tarjolla :) Tervetuloa vaikka ensi viikolla.
Moi, löysin blogiisi sattumalta, kun etsin Pepin jäähyväislaulun sanoja. Jäin lukemaan postauksiasi ajatuksen kanssa - meillä on perheemme kanssa samankaltainen elämäntilanne. Muutimme mieheni työn vuoksi toukokuussa vuodeksi Saksaan ja monia samanlaisia haikeita jäähyväisiä ja uuden aloittamisen vaikeuksia löysin kirjoittamistasi teksteistä mitä itse koin. Mukava oli vierailla, oikein hyvää koulusyksyä lapsillenne!
VastaaPoistaMia: Oli tosiaan kiva tavata, vaikka kaiken sen sählingin keskellä tuolleen pintapuolisesti. teidän karavaanista ja Emmaljungista ei voinut erehtyä :) Joo, oli kyllä vaivaton tarkastus. Meillä oli röntgenit CD:llä, mutta ottivat kuitenkin. Sekin oli sellaista liukuhihnaa: Sisään, kuva, ulos. Aikaa meni ehkä 2 minuuttia kun Suomessa otettiin edestä ja sivusta ja pidätettiin henkeä jne. jne. Ilmanmuuta treffataan paremmalla ajalla!
VastaaPoistaMari: Kiitos, kiitos. Poikkea vaan uudestaan :) Hyvää syksyä myös sinne Saksaan! -Marita_