Kiinalainen aloitus

Olemme perillä!

Saapumisemme ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lentokenttäkyytiämme ei lennon saapuessa klo 06.55 löytynyt mistään. Soitto perään antoi toivoa: ”almost there”. Almost oli lopulta reilusti yli kaksi tuntia, joka siinä vaiheessa alkoi olla erityisesti lapsille melkoinen koettelemus.  Lisäksi myöhästymisen takia juutuimme aamuruuhkaan, jonka olisimme ehkä välttäneet jos kyyti olisi tullut ajallaan. 

Kun viimein pääsimme talolle, tuli todella mukava olo. Lapset rakastuivat sokkeloiseen taloomme heti ja huonekalutkin olivat tyydyttävästi löytäneet perille ja oikeisiin paikkoihin. Lasten sängyistä yksi oli tilatun värinen, kaksi ei. Vaihto kuulemma onnistuu, hieman vain epäilen, koska sängyt on jo kasattu. Sohvapöytä osoittautui maanantaikappaleeksi haljenneen pinnan vuoksi ja sen vaihto on onneksi jo käynnissä (ehkä). Keittiön tuolit puuttuivat ja meillä ei talossa ole tällä hetkellä ainoatakaan tuolia. Muuten kalusteet asettuivat ihan mukavasti taloon, ottaen huomioon että tilasimme ne ilman huoneiden mittoja. 

Iltapäivällä alkoi löytyä vähän kaikenlaista. Tähän mennessä tapahtunutta: yksi toimimaton lämminvesivaraaja, yksi toimimaton kuivausrumpu, yksi pienimuotoinen vesivahinko, ei kaapeli-tv:tä, ei internetyhteyttä (jota mies olisi kipeästi tarvinnut työntekoon), pari putoamisen partaalla olevaa lasihyllyä keittiön kaapeissa, lämpimän veden puutteen vuoksi toimimaton astianpesukone.

Tällaisella alueella asumisen hyviin puoliin kuuluu se, että kiinalaisen mittapuun mukaan valtavan nopeasti apuun ryntää vähintään 2-3 univormupukuista heppua valmiina auttamaan ja ihmettelemään.

Nämä ovat tietenkin lopulta pieniä asioita. Tärkeintä on, että lapset tuntuvat päässeen alkuun todella hyvin.  Tottakai koulun alku jännittää, kuumuus ja kosteus välillä kiukuttaa ja ensimmäisten päivien pakollinen shoppailu ärsyttää, mutta jopa keskimmäisemme Emilia, todellinen huithapeli, on viikannut vaatteensa millintarkasti kaappeihin ja odottaa kärsimättömästi lisää huonekaluja päästäkseen sisustamaan huonettaan. 

Tässä kolmannen päivän aamuna kahvia juodessa alkaa tuntua kotoisalta!  Kunhan lapset heräävät, lähdemme loikkaamaan uima-altaaseen. Ja nettikin siis jo toimii :)