Parin viimeisen päivän aikana olen viimein saanut edistettyä lasten koulunkäyntiin liittyviä asioita
Me emme saa koulusta mitään suomalaisia koulukirjoja mukaamme eikä koululla ole muutenkaan kuulemma resursseja tukea tai olla mukana opiskelussa ulkomailla. Lasten opettajiin ja luokkakavereihin aiomme joka tapauksessa pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisiamme aina silloin tällöin. Näin sovittiin jo keväällä.
Tänään perehdyin Etäkoulu Kulkurin toimintaan ja sain verkko-opettajalta myös hyviä neuvoja. Tilasin nyt alkuun kaikille lapsille suomen kielen ja kirjallisuuden etäopiskelumateriaalin ja oppikirjat. Esikoiselle Ellalle, joka aloittaisi Suomessa 5. luokan tilasin lisäksi historian ja yhteiskuntaopin materiaalit. Liikaa ei kuulemma kannata ahnehtia eikä kahta koulua ole järkeä käydä rinnakkain. Koen kuitenkin erityisesti kuopuksen suomen kielen opiskelun todella tärkänä juttuna, lukutaito ei ole kaukana, mutta vielä eivät kirjaimet asetu sanoiksi.
Kulkurissa pystyisi periaatteessa suorittamaan peruskoulun oppimäärän ihan kotikouluna, mutta onneksi Shanghaista löytyy runsaasti näitä kansainvälisiä kouluja. En tiedä olisiko minusta opettamaan kolmea lasta edes verkkokurssien turvin.
Lisäksi kyselin Suomi-koulun ilmoittautumisten perään. Lähetin paperit jo alkukesällä, mutta emme ole saaneet vahvistusta tai lisätietoja sieltä. Suomi-koulu tukee omalta osaltaan suomen kielen ja kulttuurin säilymistä lasten mielissä. Lisäksi sieltä varmasti löytyy suomalaisia kavereita.
Myös varsinaisesta koulusta odottelemme vielä viimeisiä ohjeita esim. koulupukujen hankkimista varten. Ne tulisi olla valmiina tutustumispäivänä joka on 24.8. Erilaisia vaihtoehtoja oli lukuisia, eikä olisi kiva olla heti alkuun joukon musta lammas ilman asianmukaisia kamppeita.
Mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä ristiriitaisemmin suhtaudun lasten koulunkäynnin sujumiseen. Välillä olen vakuuttunut, että tämä on hyvä juttu ja kokemuksena sellainen, jolla on arvoa loppuelämän ajan. Välillä sitten taas murehdin sitä, miten kaikki tulee sujumaan. Erityisesti kuopuksemme Eeron 1. luokan aloitus olisi kova juttu ihan täällä kotonakin, nyt on edessä vielä ihan uusi ympäristö ja vieras kieli.
Äiti ja isä sekä lapset 6, 9 ja 11 vuotta muuttivat Kiinaan, Shanghaihin kahdeksi vuodeksi 20.8.2012. Blogissa on tarkoitus kertoa muutosta ja kommelluksistamme Kiinassa. Oma rakas kotimme on ja pysyy koivujen katveessa :)
Kirjoituksesi voisi olla melkeinpä omalta näppikseltäni. Täällä nimittäin odotetaan myös Suomikoulun vastausta ilmoittautumiseen, on hankittu kouluasuja (SCIS:ssä saa olla oma t.sin alaosa, kun koulun alaosien mitoitus on kuulemma huono)ja tunteet ristiriitaisina siitä, kuinka hyvä juttu tämä on koululaisille. Täytyy vaan uskoa, että hyvin se menee! Tsemppiä loppumetreille!
VastaaPoistaHyvin teillä menee! Teillä on niin loistava ja fiksu joukkio, että tämä vain vahvistaa. Mieletön pääoma on kahden vuoden aikana kertyvä kielitaito ja kokemus muista kulttuureista. Niin ja kai sitä kolmea opettaisi, mutta niiden ollessa omia, on kyllä ainakin meillä aina havaittavissa mutkia matkassa:)
VastaaPoistaMia,
VastaaPoistakiitos tsempeistä ja samaa sinne! Varmaan kuuluu kuvioon, ihanasti erityisesti öisin mietin kuinka Eero ei opi eikä tajua mitään ja jää todellakin "peräkellarin pojaksi äidille" kuten itse on muuntanut ilmaisun "peräkammarin poika" ja lisäksi sitä, kuinka tytöt masentuvat kun eivät pääse harrastamaan ja ovat onnettomia. Sitten taas useimmiten on ihan hyvät fiilikset :)
Mervi,
Kiitokset muuten vielä vinkeistä, Kulkurin opekin ehdotti mieluiten tuota Historiaa mukaan. Ja kiitos vielä E:n tosi tärkeästä vierailusta, näin että bussissa lähti itkevä tyttö ja itsekin olin kyllä silmät sumeana... Ja kiitos myös Ellan tosi kivasta lahjasta! Varmasti just nimenomaan omien opettaminen olisi teille ammattilaisillekin hastavaa, saati sitten tällaiselle maallikolle :)