sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Perehdyimme Kiinaan, osa 2

Tai voisi oikeastaan sanoa, että perehdyin Shanghain palveluihin!

Meille osui lottovoiton kaltainen onni, sillä melkein naapurissamme asuu pari vuotta täällä asunut suomalainen perhe, jossa on Eeron ikäinen poika. Nämä kaksi ovatkin jo tosi hyviä kavereita. Lisäksi olen saanut korvaamatonta naapuriapua omia tavaroitamme odotellessa niin lainattuina uunivuokina kuin arvokkaina neuvoinakin.

Tässä eräänä päivänä istuin toisen tulokkaan kanssa pari tuntia kahvittelemassa ja oppimassa asioita uudesta kotikaupungistamme ja erityisesti palveluista tässä lähellä. Nyt minulla on käyntikorttikansio!


Täällä kulkeminen toimii siten, että keräät paikoista kortteja, joiden avulla suunnistat kuljettajan tai taksin kanssa. Taksikuskit eivät puhu yleensä sanaakaan englantia, eikä osoitteesta ole hyötyä ellei sitä ole kirjoitettu kiinaksi. Kortin avulla päädyt yleensä oikeaan paikkaan. Joskus voit kyllä päätyä ihan toisaallekin, mutta This is China. Tiesin tämän, sillä ystäväni asui täällä perheineen monta vuotta. Fiksuna tyttönä pakkasin työkuvioissa vuosia mukanani kulkeneen kätevän käyntikorttikansion muuttokuormaan, joka saapuu meille hyvällä tuurilla parin viikon päästä. Eilen kyllästyin laukun pohjalla kasvavaan korttivuoreen ja hankin uuden. Nyt elämäni on järjestyksessä.

Saimme viime viikolla automme ja lisäksi kuljettajan, joka on käytössämme nyt aluksi ma-la klo 7-19. Kuljettaja vie ensin aamulla miehen työpaikalle ja palaa sitten kotiin mikäli tarvitsen häntä ja tarvitsenhan minä.


Torstaina tein naapurilta saamieni korttien avulla retken muutamiin paikkoihin. Löysin jäähallin "läheltä": ei ruuhka-aikaan, ovelta ovelle 30 min. Jäähallilla oli todistettavasti vireää jääkiekkotoimintaa, elän siis toivossa että myös taitoluisteluun löytyy puitteet niin halutessamme. Hieman huolestuttavasti keskellä jäätä oli lammikko vettä, mutta kun ulkona on + 30 astetta ja trooppisen kosteaa, annettakoon hallille vielä toinen mahdollisuus, kunhan ilmat tästä hieman viilenevät. Sillä aikaa voi etsiä kilttiä ja mukavaa valmentajaa ja muuttokuormassa saapuvia Emilian luisteluvehkeitä.

Lisäksi kävin pyörimässä taidekadulla  - en Shanghain kuuluisalla Taikang Lulla, vaan syrjäisemmällä, josta yhtäkaikki löytyy taidetta, kiinalaisia huonekaluja, erilaisia mattoja, peilejä  jne. jne. jokaiseen makuun, murto-osalla Taikang Lun hinnoista. Ostin pari kehystettyä valokuvaa ihan verryttelyksi ja saadakseni jotain seinille. Kuvat olivat taiteilijan kaverin ottamia - uskoo ken haluaa, mutta hankintahinnalla en saa IKEAsta edes kehyksiä ja mielestäni ne olivat kivoja.

Lisäksi löysin taidekadun vierestä Design -korttelin, johon on tulossa ilmeisesti pop up -tyyppisesti erilaisia designkauppoja. Kartellin myymällä oli jo avoinna ja kävin ihailemassa muutamia juttuja joita haluaisin hankkia, mm. Ghost -tuoleja. Hintataso vaikutti aavistuksen Suomen hintoja halvemmalta, mutta vain aavistuksen.

Löysin myös paikan, josta mm. Ghost tuoleja, Jacobsenin Seiskoja  ja muuta "designia" saa melko halvalla...hmmm. Voitteko kuvitella, Eero Aarnion Puppy maksaa täällä vain kymppejä :) Ja liike ei todellakaan sijaitse millään pimeällä kujalla kuten feikkilaukkukaupat Nanjing Lulla, vaan se on viimeisen päälle tyylikäs kauppa ja jos et tietäisi oikeita hintoja, luulisit olevasi laadukkaassa sisustusmyymälässä.

Olen pyytänyt kuljettajaa merkkaamaan karttaan kaikki paikat joissa käymme ja alan vähän hahmottaa ympäristöämme. kaupunki on niin valtava, että vain autossa istumalla ja maisemia katselemalla ei ymmärrä meneekö pohjoiseen vai etelään ja ruuhka-aikaan ei edes ymmärrä meneekö lähelle vai kauas.