Gong xi ni

Gong xi, gong xi, gong xi ni ya, gong xi, gong xi, gong xi ni.

Tämä oli ensimmäisiä kiinalaisia juttuja, joita lapsemme oppivat,  kun tänne muutimme. Eero lauleskeli tätä jatkuvasti silloin joulun aikaan, kun alkoi asioista englanniksi ja kiinaksi jotain jo tajutakin. Tämä on laulu, jota lauletaan uuden vuoden onnelle.  Konkreettisesti gong xi ni = onnea sinulle, onnittelut.

Tähän lauluun liittyy myös eräänlainen kumartaminen kädet yhdessä kuvan tavalla. Tästä en mene takuuseen, mutta voi olla, että tytöt ja pojat pitävät käsiään eripäin. Lapset näin kertoivat, mutta ei ehkä ole fakta. Tietääkö joku?

Kädet yhdessä kuitenkin kummarretaan keskelle kaksi kertaa, oikealle kaksi kertaa, vasemmalle kaksi kertaa ja taas keskelle kaksi kertaa. Eero lauloi meille laulun eilen ja näytti myös kädet.

Koiramme Omppu on bichon friche ja rodulle on ominaista nousta takatassuille seisomaan. Meidän Omppu on kaiken muun höpsöyden ohella erittäin hyvä tässä. Hän seisoo takatassuillaan ja huitoo ilmaa etutassuilla, tassut melkein yhdessä. Ja yleensä vähän kääntyilee puolelta toiselle.

Kun kuljimme Ompun kanssa tuolla, ihmettelin aina, kun kiinalaiset alkoivat hokea, että gong xi, gong xi. Hymyilin takaisin, gongssi vaan teillekin, tajuamatta yhtään mistä on kysymys. Ja pyörittelin päätä. Just joo, taas joku ihme kiinalainen juttu.

Kunnes sitten tajusimme, että Ompun huitomis-muuvi on just se näiden kiinalaisten onnittelu-muuvi. Kovasti kauhotaan kädet yhdessä ilmaa oikealle ja vasemmalle ja keskelle.

Sittemmin Ompun huitominen on ollut meillä ihan vaan gongsittamista. Omppu osaa seisoma-gongsin, istuma-gongsin, rappusilla-gongsin, kyljellämakaamis-gongsin, selälläänmakaamisgongsin jne. Ihmiset kyselevät, että mitä ihme gongsittamista?

Nyttemmin hymyilemme takaisin kiinalaisille gongsin ihmettelijöille ihan ymmärtävänä ja toivotan takaisin että gong xi ni! Nythän se on vieläpä ajankohtaista.

Tämä It-guru jälleen pikkuisen askarteli saadakseen tämän videon näkyviin. Ette usko, kuinka monta Frendien hienoa hetkeä menetin, mutta halusin oppia, kun kerran aikaisemmin olen jo osannut. Pitää mennä sinne bloggerin HTML-osastoon. Tässä teille kuitenkin Gong xi -laulu!

Koira Suomesta Kiinaan

Vihdoinkin uskallan kirjoittaa tämän! Saimme nimittäin tänään koiramme Ompun pakollisesta 7 vrk karanteenista kotiin. Koira oli hyvin likainen, takkuinen ja pahanhajuinen, mutta muuten voi oikein hyvin. Me siis selvisimme karanteenista paljon helpommalla kuin moni muu tuttu.

Olemme niin huojentuneita!

Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.

Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai

Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.

Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.

Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1.Terveystodistus

Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:

- Koiran nimi
- Rotu.  Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.

Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima.  Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:

Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.

2. Todistus Rabies -rokotuksesta

Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista,  joka oli testattu Maaliskuussa 2013.

3. Matka

Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.

4. Quarantine Inspection

Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.


Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.

Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.

Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.

Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.

5. Vapautus karanteenista

Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.

Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).

Salakuvasin hieman :)

Odotustila, jonne lemmikit tuodaan

En  nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.

Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.

Koira Kiinasta Suomeen

Meillä on hyvin onnellinen vajaa kuukausi takana Suomen lomailua, nyt muutamia ihania ja rauhallisia päiviä kotona ennen seuraavaa reissua tapaamaan ystäviä ja rakkaita.

Samalla olen aloittanut hurjan googlettamisen säännöistä koiran viemisestä Kiinaan ja sehän ei tietenkään ole mitenkään helppoa eikä yksiselitteistä. Viimeinen asia jota haluan, on alkaa ryppyillä kiinalaisten viranomaisten kanssa pitkän matkan jälkeen.  Siispä iski inspiraatio tallentaa muistiin myös tämä tuonti.

HUOM! Tämän postauksen "ohjeet" koskevat kevään 2013 tilannetta. Kannattaa aina tarkistaa vallitsevat ohjeet EU-maahan tuomisesta osoitteesta www.evira.fi tai Lemmikkieläinten muuttoa avustavilta agenteilta.

1. Taustaa

Koiramme Omppu syntyi Shanghaissa 22.7.2012. Hän on siis aito kiinalainen koira. Omppu oli meille tullessaan hieman reilut 13 viikkoa vanha. Vastoin ennakko-odotuksia kiinalainen kennel on huolehtinut tarkasti ja hyvin rokotuksista sekä matolääkityksistä. Valitsimme siis kiinalaisen, länsimaalaisittain karun, mutta omasta mielestäni ammattitaitoisen Jialiang-kennelin hoitamaan paluumme Suomeen koiran kanssa. Tästä palvelusta eri palveluntarjoajat osaavat rahastaa, mutta koin sen turvalliseksi vaihtoehdoksi ensikertalaisena.

2. Rabies -rokotus

EU edellyttää maahan tuotavilta lemmikkieläimiltä voimassa olevaa rabies-rokotusta sekä vasta-aine todistusta. Saadakseen vasta-aine todistuksen, koira pitää rokottaa rabiesta vastaan vähintään 30 päivää ennen vasta-aineiden määritystä varten vaadittavaa verikoetta. Koska Omppu oli vasta pentu ja hän oli saanut ensimmäisen rabies-rokotteen 13.11.2012 annettiin toinen rokote maasta viemistä varten jo n. kuukauden kuluttua 27.12.2012.

3. Verikoe

Kun toisesta rabies-rokotteesta oli kulunut 30 päivää, voitiin ottaa verinäyte rabieksen vasta-aineiden määrittelyä varten. Verinäytteen ottamisesta pitää Kiinassa pysyä 90 vuorokautta ennen matkustamista EU:n alueelle. Tulos verinäytteestä tuli n. 3 viikkoa näytteen ottamisen jälkeen.

Alkuperäinen todistus testin läpäisystä pitää olla mukana matkustettaessa EU-maahan.
 
Koiran viemistä EU-alueelle pitää siis alkaa valmistella n. 4-5 kk ennen matkustamista, riippuen rokotuksista ja lääkityksistä.

4. Kansainvälinen terveystarkastus ja paperisota

5-7 päivää ennen matkustamista tehdään kansainvälinen terveystarkastus. Siitä saadaan seuraavat dokumentit:

Animal Health Ceritificate (Entry-exit inspection and quarantine of the People's Republic of China), jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja vapaa tartuntataudeista ja sillä on voimassaoleva rabies-rokotus. Lisäksi todistetaan koiralla olevan mikrosiru, joka vastaa omistajan passin tietoja.

 

Paperissa on paljon leimoja ja kopioituvia sivuja, joista yksi jää lähtöselvitykseen lentoyhtiön tiskillä.

 

Kansainvälisen terveystodistuksen lisäksi tarvitaan (tai ainakin me tarvitsimme) erillisen liitteen, Veterinary certificate to EU-paperin, jossa todettiin koiran rotu, ikä, omistaja, mikrosirun numero jne. perustiedot, sekä tiedot viimeisimmästä Rabies -rokotuksesta sekä heisimatolääkityksestä. 

Lisäksi vaadittiin tietenkin alkuperäinen rokotuskortti, josta käy ilmi koiran rokotus- ja matolääkityshistoria.

5. Lähtöselvitys

Matkustamossa kuljetettava koira saa painaa kuljetuskasseineen enintään 8 kg. Kuljetuskassin mitat ovat Finnairin ohjeissa aika oudot: Korkeus 20 cm, pituus 55 cm ja leveys 40 cm.

Stressasin etukäteen hirmuisesti noiden mittojen vuoksi ja etsin sopivaa kassia hulluuteen saakka, kunnes viimein löysin yhden, nippanappa mitat täyttävän. Lisäksi luin Shanghailu -lehdestä jutun, jossa vaahdottiin koiran max. säkäkorkeudesta, jonka Omppu ylitti reippaasti ja josta ei löytynyt mistään mitään ohjetta. Tosiasiassa lähtöselvityksessä koira punnittiin kasseineen ja paperit tarkistettiin, ketään ei kiinnostanut kassin saati koiran mitat.

Lähtöselvitys otti yhden kopion kansainvälisestä terveystodituksesta ja kuittasi todistuksen turvatarkastusta varten siitä, että koira on punnittu ja lähtöselvitetty eikä muuta tarvita.

6. Lentolippu

Kun kaikki oli selvää, kävimme ostamassa kulman takaa Ompulle Excess Baggage -lipun (100 €) ja kävelimme turvatarkastuksen ja passintarkastuksen läpi kuten kuka tahansa. Koneeseen pääsimme ensimmäisinä ja paikat olivat hyvät.

7. Lentomatka

Sujui mainiosti, tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin

8. Tulli

Saatuamme matkatavarat, menimme punaista linjaa tulliin, jossa Ompun paperit tarkastettiin. Ensin hämminkiä aiheutti muka puuttuva heisimatolääkitys, mutta merkintä löytyi onneksi Veterinary Certificate -liitteestä.

Ja näin olimme Suomessa! Me ihmiset olemme nauttineet, mutta niin on myös Omppu!

 

Rotta-koira uinnin jälkeen mökillä...

 

 Laiva-koira vilvoittavassa kyydissä merellä...

 
Seura-koira serkusten kanssa leikkiessä...

Ja paljon muuta!

9. Kustannukset

Kaikki tämä tuli oikestaan maksamaan enemmän kuin pennun hankkiminen!

- Verikoe (pakollinen)  RMB 2300 (n. 250 €)
- Terveystarkastus todistuksineen RMB 600 (n.70 €)
- Erillinen "veterinary report" ja heisimatolääke RMB 800 (n. 90 €)
- Käsittelykulut, kuljetukset, apu lentokentällä jne. RMB 2.600 RMB (n. 280 €)
- lisämaksu viikonloppuna lentämisestä RMB 500 (n. 60 €)
- Lentolippu 100 € 

Jos kaiken tekee itse, kuten ensi kerralla aion tehdä kun osaan, kustannukset ovat murto-osan. Verikoe on pakollinen, terveystarkastuksesta selviää parilla kymmenellä eurolla ja todistukset saa sieltä kai ilman erillistä kustannusta? Ehkä olen joko itsevarmempi tai musertunut, kun kohtaan paluun kiinalaisten viranomaisten kanssa. Mutta tässä tyyppiesimerkki siitä, miten meiltä "länkkäreiltä" saa nyhdettyä rahaa ihan vain varmuuden vuoksi. Ei oikeastaan edes siitä, ettemme osaisi kiinaa, moni osaa huikean hyvää kiinaa, vaan siitä, että säännöt ja vaatimukset voivat muuttua koska vaan ja ne helposti muuttuvat juuri siinä kohtaa kun länsimaalainen astuu tiskille...

Kauneushoitolassa

Tälläkään kertaa en panostanut itseeni, vaan koiraamme. Omppu tarvitsi kipeästi huoltotoimenpiteitä.

Tällaisen takkuturkin kuljetin turkinhuoltoon.

Täällä Kiinassa on hinnoittelun ja aikataulun puolesta houkuttelevaa ulkoistaa koiran turkin hoitaminen muualle. Kun huomaat tarpeen, homma hoituu samana päivänä, yleensä odottaessa. Itse odotan Suomessa aikaa kampaajallekin yleensä n. 3 viikkoa. Pesemään koiraa joutuu tottakai ihan itsekin. Omat hiukset likaantuvat tässä ilmassa tavallista nopeammin, samoin koiran turkki.

Tällä viikolla aloin kaikenkaikkiaan valmistella Ompun viemistä Suomeen ihan käytännössä ja tajusin samalla kuinka kova kuumuus saa koiran läähättämään. Halusin myös trimmauksen mahdollisimman lyhyeksi, vastoin kaikkien Bichon -porukoiden suosituksia. En halua pöyheää villakoiraa vaan koiran,  jolla on mukava olla +30 asteen helteessäkin.

Olen tavallisesti käyttänyt Ompun kennelin hyvää ja edullista paikkaa, mutta nyt en jaksanut lähteä varailemaan aikaa, vaan turvauduin lähellä olevan Carrefourin paikkaan. Se olikin ylellinen ja 100 RMB kalliimpi kuin aikaisemmin käyttämämme, mutta tuolla myös kynnet leikattiin todella hyvin. Se on itselleni tosi hankala toimenpide. Andy on aina huolissaan siitä, että maksan kaikesta liikaa, niinpä hän etsi läheltä 3 paikkaa jossa trimmauksen voi jatkossa tehdä 200 RMB halvemmalla.

Hakiessani Omppua tutustuin liikeen valikoimaan. Länsimaisia kalliita ruokia on tietenkin tarjolla, niitä mekin käytämme, mutta emme osta niitä ihan näin kalliisti.

En oikeasti meinannut tajuta sitä mitä tässä myydään: On siis olemassa kissojen ja koirien kynsilakkoja! Minä joka kammoan pelkästään leikkaamista.... Ehkä tuo oranssi voisi tehdä säväyksen Ompun tassuissa.

Täällä olen kaivannut välillä TIGI:n shampoita ja muita hiustenhoitotuotteita. Ainoa paikka, jossa olen niitä nähnyt on Pudongin Super Brand Mall:n  Citysuper -kauppa, hintaan kertaa 2 Suomeen verrattuna, eikä sielläkään sitä mitä olisin halunnut.
 
Vastaavaa saa kuitenkin näemmä koiralle ihan kotikulmilla...Tässä siis turkin värjäykseen tarkoitettuja tuotteita.

 Kovin tutulta näytää myynnissä ollut shamppoo, ei BED HEAD vaan PET HEAD.

 

Mutta saimme takaisin hyvin valkoisen ja hyvin puhtaan herran, jota jumaloimme päivä päivältä vaan enemmän :)

Kivoja uutisia ja yksi ei niin mukava

Meillä alkoi viikko hienosti!

Ensin saimme kennelistä viestin, että Ompun sikahintainen verikoe - edellytys Suomeen viemiselle - on "mennyt läpi". Jihuu! Tuuletimme perheen pienimmän urotekoa kuin urheilusaavutusta, vaikka hänellä ei siihen ollut osaa eikä arpaa :) Täällä vaan tottuu siihen, etteivät asiat yleensä ihan kertalaakista onnistu, joten pienistä asioista oppii iloitsemaan...

Toinen yllättävä ja mukava uutinen saavutti meidät illalla jäähallilla. Emiliaa syksyn valmentanut temperamentinen Vasili on palannut Shanghaihin ja aloittaa työt jo tällä viikolla. Jotain huhuja olimme kuulleet, mutta yllätys oli silti melkoinen. Nykyisessä kiinalaisessa valmentajassa ei ole ollut mitään vikaa, valmennusosaamisen nyt ei tällä tasolla tarvitse mitään maailmanluokkaa tietenkään ollakaan, mutta jotenkin vaan Emilian ja Vasilin kemiat kohtasivat paremmin. Ehkä suomalainen ja venäläinen mielenlaatu ovat lähempänä toisiaan? Loppuilta kuluikin sitten kirja pään päällä kotona talsiessa, Vasilin ikuinen "valituksen" aihe on nimittäin ryhti. Onhan se toki parempi myöhäänkin, mutta ehkä huomiseen mennessä ei tuolla kotiharjoittelulla kauheasti edistystä saada aikaan ;)

Ei kahta ilman kolmatta? Mitähän mukavaa tuleva viikko voisi vielä tuoda tullessaan? Yllätysvieraita?

Se vähemmän mukava juttu on tietenkin Shanghaihin saapunut lintuinfluenssa. Se ei normaalissa arjessa näy, eikä sitä osaa mitenkään erityisesti pelätä, mutta eihän tuollainen mukavaakaan ole. Kotiin ei voi kuitenkaan linnoittautua, joten elämä jatkuu ihan normaalisti.

Koulussa alkoi eilen oppilaiden ja henkilökunnan pistokoemainen lämpötilojen mittaaminen, Eeron sanoin "meidän nenästä otettiin kuvia". Siipikarjan tarjoilu koulussa on lopetettu ainakin viikoksi ja flunssaoireita tarkkaillaan tavallista tarkemmin ja hygieniaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Vähänkään flunssaiset oppilaat neuvotaan pitämään kotona ja raportoimaan koululle oireista. Toivottavasti kohu laantuu yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Koiran rekisteröinti ja vieminen Suomeen

 
Viimeisen viikon olen hoitanut erinäisiä asioita Ompun saamiseksi mukaamme Suomeen. Lähtö olisi näillä näkymin kesäkuun alussa ja tietenkin asiat jotenkin jäivät viime hetkeen. Papereita on jälleen täytetty sekä leimattu ja setelit ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan.

Suoritin myös vihdoinkin koiran rekisteröinnin paikallisella poliisiasemalla. Koiralupa on pakollinen ja niitä kuulemma myös tarkastetaan. Luvattomasta koirasta saa sakkoja ja pahimmillaan koira voidaan ottaa pysyvästi pois. Koska elämämme on koiran kanssa rajoittunut melkeinpä compoundimme muurien sisäpuolelle, olen odottanut tämän kanssa näin pitkään. Lisäksi kennelin omistajan mukaan kannatti odottaa rokotusten antamisen ja mikrosirun laittamisen jälkeen saatavaa immuniteettitodistusta joka helpottaa prosessia.

Rekisteröintiä varten tarvitaan tietenkin kaikenlaisia papereita, eivätkä eri paikoista saatavat ohjeet ole mitenkään yksiselitteisiä:

Shanghain suomalaisten sivuilla neuvotaan varaamaan seuraavat dokumentit:

- vuokrasopimus
- värivalokuva omistajasta
- kokovartalokuva koirasta
- kopio passista
- kopio työluvasta
- kopio asumisluvasta

Shanghain suomalaisten sivuston mukaan lupa maksaa keskusta-alueella 2000 RMB ja ulkopuolella 1000 RMB (n. 120-250 €)

Relocation toimistomme mukaan taas tarvittiin seuraavat asiat:

- kopio passin kuvasivusta ja asumislupasivusta
- kopio vuokrasopimuksesta ja selvitys siitä, että vuokranantaja omistaa kiinteistön sekä kopio (?) vuokranantajan henkilötodistuksesta
- lupa vuokranantajalta pitää lemmikkiä asunnossa
- 8,5 x 5,5 cm värikuva koirasta
- tieto mahdollisesta karanteenipaikasta kohdemaassa

Toimiston mukaan lupa maksaa alueellamme n. 500 RMB (n. 60€) ja luvan hakemisen yhteydessä annetaan aina Rabies -rokotus.

Kennelin omistajan mielestä lupaa varten tarvitaan ainoastaan

- koiran immuniteettitodistus
- vuokrasopimus
- kopio passin kuvasivusta  ja asumislupasivusta

Kennelin mukaan lupa maksaa meidän alueellamme 300 RMB (n. 40 €) eikä rokotuksia tarvita jos ne ovat kunnossa.

Kennel oli tällä kertaa oikeassa. Tämä kortti helpottaa siis systeemiä kummasti, se teki myös eilen vaivalla hankkimani valokuvat turhiksi. Yhtään paperia ei tarvinnut poliisiasemalle jättää, eikä heitä oikeastaan kiinnostanut mikään muu kuin tämä kortti, vuokrasopimusta ja passiani he vilkaisivat. Kortin saa omalta eläinlääkäriltä eikä se ihme kyllä edes maksanut mitään.

Lupakortin saa n. kuukauden kuluessa.

Rekisteröinnin lisäksi Suomeen vieminen vaatii monta askelta käsittävän proseduurin ja se on aloitettava hyvissä ajoin, n. 4 kuukautta ennen matkaa:

1. Koira pitää tietenkin olla rokotettu vähintään Rabiesta vastaan. Annettuna pitää olla myös kaikki kohdemaassa vaadittavat muut rokotukset ja lääkitykset.

2. Koiralla pitää olla mikrosiru

3. Verinäyte, joka otetaan vähintään 30 päivää viimeisen Rabies -rokotuksen jälkeen, on pakollinen. Verinäytteen ottamisen jälkeen Kiinassa täytyy pysyä vähintään 90 päivää ennen matkaa. Verinäyte analysoidaan Englannissa. Verinäytteen ottaminen maksoi huimat 2300 RMB (n. 285 €).

4. 7 päivää ennen matkaa tehdään terveystarkastus ja anotaan kansainvälistä terveystodistusta, jonka saa 2 päivää ennen matkaa.

Itse matkustaminenkin vaatii tietenkin selvitystyötä. Finnairin sivuilla on hyvät yleisohjeet lemmikkien kuljettamiseen. Omppu painaa tällä hetkellä 6 kg ja elämme toiveissa että saisimme kuljettaa koiran matkustamossa, raja on 8 kg kuljetuskasseineen. Aasian koneissa on ilmeisesti rajoituksia ruumassa kuljettamista koskien, viime kesänä compoundimme Labrador -pentu Pablo ei voinut lentää Finnairilla, vaan perhe lensi KLM:llä Amsterdamin kautta. Finnairin osalta kyseeseen olisi tullut ainoastaan rahtina kuljettaminen ja se olisi maksanut tuhansia euroja. Tämä asia on meillä vasta selvityksen alla, joten tietämykseni asiasta on kuulopuhetta :)

Meillä on jo paluuliput Suomeen olemassa, nyt täytyy siis ryhtyä tuumasta toimeen Ompun saamiseksi samalle lennolle!

 

 

Kukkulan kuningas :)

Rakastumista

---- Ja taas oli puolet tekstistä ja kuvista pudonnut pois! Alan oikeasti epäillä salaliittoa - kun yritän laittaa kiinankielisiä osoitteita iskee sensuuri. Tässä siis hieman editoituna, kiinankielinen osoite poistettuna. Josko otsikko ja sisältö vastaisivat hieman paremmin toisiaan näin :). -----

Kirjoitan tämän postauksen oikeastaan siksi, että olen saanut  paljon kysymyksiä lemmikin hankkimisesta täällä Kiinassa.  En kirjoita siksi, että olisimme jotenkin kokeneita tässä asiassa, vaan täysin päinvastoin - olemme ihan noviiseja!

Kaikki alkoi harkitessamme tänne muuttoa ja esikoisemme valtavan eläinrakkauden vuotaessa ylitse. Lipsautimme, että ehkä koira voisi onnistua - jälkikäteen on pakko tunnustaa, että lupaus tuli tehtyä täysin vastoin tietämystä.  Oletin, ettei Kiinasta ikinä voisi hankkia minkäänlaista laillista eläintä edes "kesäkissaksi, saati vietäväksi kotiin. Olin väärässä.

Kirjoitin jo aiemmin, että tutustuimme suomalaiseen perheeseen tällä compoundilla ja Pablo koiraan, joka oli hankittu täältä hyvästä kennelistä. Suuntasimme siis sinne ja loput on kerrottu aikaisemmin. 

Ihana Omppumme sairastui kuitenkin jo alkumetreillä ja hänet hoidettiin kuntoon (takuuna) Kennelin eläinlääkärillä. Kaiken huolemme keskellä sain kuitenkin jopa varsin omituisen kommentin "yhteisöltämme", jonka mukaan kaikki täältä hankitut lemmikit ovat matoisia ja sairaita ja kaikki paperit väärennetyjä ja kokemusta oli kuolleista kissoista kuolleisiin marsuihin viikon päästä hankinnasta  ja toivotuksena vain meidän yksilömme olevan kyllin vahva selvitäkseen taudeista. Se ei ainakaan piristänyt mieltä. Ehkä siksikin haluan oikaista näemmä yleisiä käsityksiä.

Pablon emännän suosituksesta päädyimme siis Jialiang -kenneliin

Ensimmäisestä viimeisimpään asiointiin kaikki heidän kanssaan on sujunut moitteettomasti. Olemme ihan noviiseina saaneet erinomaista opastusta pienen pennun hoitoon ja kasvatukseen ja jopa liiankin varovaisia ohjeita mm. pennun pesemiseen. 

Ompun rokottamisesta on huolehdittu kennelin puolesta sairastumisen aiheuttaman poikkeusaikataulun jälkeen ja "väärennetyistä papereista" puheen ollen, voin sanoa paikalla olleena, että koiranpennullamme on rokote-sinetteineen ja muine todisteineen paremmin oikeaksi todistettu terveystausta kuin meillä suomalaisilla ihmisillä konsanaan. Pari viikoa sitten Omppu sai mikrosirun, joka on hänen henkilötunnuksensa tästä eteenpäin.

Alamme jo tässä vaiheessa valmistella Ompun viemistä Suomeen kesällä, joten eläinlääkärin ohjeen mukaan ohjelmassa on joulukuussa toinen Rabies -rokotus ja maaliskuussa verikoe maasta viemistä varten. Suunnitteilla on n. viikon loma Helmikuussa ja silloin Ompulle on pakko löytää paikka koirahotellista. Mieluiten deluxe-tasoa ;) Ero tulee olemaan todella vaikeaa!

Miten voikaan pieneen otukseen rakastua näin totaalisesti - ihan kuten lapsiin aikanaan!

Vielä kun saisimme tämän hölmöläisen kasvatettua tavoille! Kaikenlaista aloittelijan koheltamista on jo koettu, mm. yksi karkaaminem syömään naapurin pihasta koiran kakkaa sekä ensimmäisellä viikolla "katoaminen". Omppu oli jotenkin onnistunut lyllertämään yläkertaa, mutta ei uskaltanut tulla alakertaan ja oli poissa olessani tyytynyt kohtaloonsa ja mennyt nukkumaan Ellan huoneeseen hupparin kätköihin. Kotiin tullessani shokki oli melkoinen kun koiraa ei löytynyt mistään! Elin siinä uskossa ettei se osaa mennä yläkertaan, eli en älynnyt sieltä edes etsiä, vaan mittailin n. 5 cm rakoa lasioviemme välissä - olisiko se voinut jotenkin päästä tuosta ulos? No, löytyihän pikku-ukko lopulta, mutta ne 10 minuuttia kyllä jäivät mieleen!

Jialiang Kennel
1858 San Lu Rd, Pudong, Shanghai

Omppu on kotona!

Voi miten iloisen ja odotetun puhelinsoiton saimmekaan aamulla! Pääsimme viimein hakemaan Ompun takaisin kotiin. Lasten ollessa Suomi-koulussa haimme pienen vähän yllätyksenä lapsille. Niin pirteä ja iloinen ja hyvällä ruokahalulla varustettu pentu saapui kotiin ja oli heti kartalla omasta reviiristään! Päivä on kulunut rapsutellessa ja leikkiessä, aivan silmin nähden kaikenlainen helliminen on tervetullutta sairaalajakson jälkeen - miksi ihmeessä ei olisi!  Hyviä kuvia tästä elohopeasta ei taida saada, heti kun otan kameran esiin, tyyppi hyökkää kimppuun. Liekö jo tajunnut, että kamerasta seuraa hyvää - joku haluaa minut :)

Päätimmekin pitää ihan kotipäivän ja tilata tarvittaessa pizzaa! Emme halunneet jättää Omppua edes Ayin kanssa tässä vaiheessa, vaan pötkötellä koko perheen voimin kotosalla! Perusteellisen harjaus ja putsausoperaation jälkeen pikkuinen alkaa taas olla oma itsensä.

Kuulumisia viikon varrelta

Suku jo reklamoi, ettei blogi päivity :) Päivitetään siis!

Syy hiljaiseloon on ollut oikeastaan se, että ihana pieni Omppumme, joka juuri ja juuri ehti kotiutua meille, alkoi oksentaa. Se sai meidät tietenkin huolestumaan. Soitto kenneliin ja eläinlääkärin konsultoinnin jälkeen Omppu lähti kennelin eläinlääkäriin tutkimuksiin. Kun painoa on n. kilo, ei voi jäädä odottamaan.

Etsi kuvasta koira :)

Siitä olemme kiitollisia, että kennel on todella paneutunut asiaan ja hyvää englantia puhuva eläinlääkäri on pitänyt meidät noviisit kansantajuisesti ajan tasalla. Ilmeisesti vaivana olivat madot. Onneksi joka päivä on menty parempaan suuntaan ja nyt enää varmistellaan, että kaikki on kunnossa ennen kuin Omppu palaa kotiin.

Eläinlääkärin reaktio kolmen pellavapäämme näkemiseen oli hauska: Hän selitti moneen kertaan, ettei pieni pentu sitten jaksa leikkiä kauhean pitkään ja hänen pitää antaa levätä ja nukkua välillä. Varmaan arvasi, millaisen ylitsevuotavan rakkauden kohteena pieni koira on.

Muuten meille kuuluu hyvää!

Loman jälkeen olemme palanneet arkeen. Työtä ja harmaita hiuksia on aiheuttanut Ellan "Unit of Inquiryn" ensimmäisen jakson jonkinlainen päättötehtävä. Jakson aiheena on ollut ensiaskeleet kemiaan ja fysiikkaan ja mekin metsästimme jakson aikana tieteellisiä kokeita luokassa tehtäväksi.  Heurekan Tempputehtaan sivuilta löytyikin onneksi monta hauskaa koetta.

Ellan aiheena oli kertoa jäätelöstä. Siitä miten se tehdään ja mitä tapahtuu, kun maidosta syntyy jäätelöä. Koko homman pohjana oli se, että luokassa tehtiin tieteellisenä kokeena jäätelöä muovipussissa.  Ellan tehtävässä piti kaiken muun jäätelöinformaation lisäksi kertoa tämän muovipussijäätelön synnylle tieteellinen selitys. En todellakaan ole mikään kemian nero, no, en edes keskinkertaisuus. Mies oli sopivasti työmatkalla. Saipa siinä googletella kaikenmaailman molekyylejä ja emulsioita, jääkristalleja ja suolan vaikutusta jään sulamispisteeseen ennen kuin tehtävä oli valmis. Mietin ehkä kaksi kertaa ennen kuin seuraavan kerran syön jäätelöä!

Tässä perheessä äiti harrastaa tällä hetkellä vapaaehtoistyötä (siitä lisää myöhemmin), Eero harrastaa jalkapalloa WISS Tigers joukkueessa (tärkeintä ei ole voitto, vaan koulun virallinen peliasu) ja Emilia luistelee ahkerasti Vasilin johdolla. Ella odottelee Ompun lisäksi rytmisen harkkojen alkamista. Perheen isä harrastaa työn tekemistä (jonkun on valitettavasti vähän pakko).

Huomenna tapaan Ellan mahdollisen rytmisen valmentajan ja näen jumppasalin! En oikein tiedä mitä odottaa, kun kiinalainen yhteyshenkilömme varoittelee, että tämän lajin harrastamiseen puitteet eivät ole kovin hyvät. Jos ne eivät kiinalaisen mittapuun mukaan ole kovin hyvät, niin uskallankohan edes mennä paikan päälle...Yhteyshenkilömme mukaan valmentaja on National Champion jonkun vuoden takaa! Mutta kun ollaan Kiinassa: They always are. Uskon kun näen.

Tällainen kuulumiskatsaus tähän väliin! Kuviakaan ei ole oikein tullut otettua vähän alakuloisen viikon aikana.

Vierailu kennelissä - ja mihin se johtikaan?

Niin kauan kuin Ella on osannut puhua, on hän haaveillut koirasta. Hevoshulluus on tullut mukaan jossain vaiheessa, mutta koirahulluus on ollut jotenkin synnynnäistä.

Muuttaessamme tänne Kiinaan, lupasimme selvitellä mahdollisuutta hankkia meille koira täällä ollessamme. Emme oikein uskoneet tämän toteutuvan, mielikuvissa pyöri enemmän jonkinlainen pimeä pentukauppa kujilla, kuin ammattitaitoisesti johdettu kennel. Ihan ensimmäisinä päivinämme tällä alueellamme törmäsimme kuitenkin  suomalaisen perheen äitiin, jolla on 9 kk ikäinen labradorin pentu, hankittu täältä Kiinasta ja joka on jo viettänyt kesän Suomessa perheen mukana ja palannut takaisin. Keskustelujemme jälkeen aloimme vakuuttua siitä, että myös Kiinassa koiran voi hankkia aivan yhtä virallisisa teitä kuin Suomessakin. Päädyimme JiaLiang -kennelliin.

Mietimme tosissamme kultaisen noutajan -pentua, mutta meillä ei ole aikaisempaa kokemusta koirista. Kennelissä tällä hetkellä luovutettavan ikäiset pennut olivat yli 3 kk ikäisiä ja seuraavia vasta ns. "yritetään" rauhassa lähikuukausien aikana. Kuuntelimme myös ystävien ja ammattilaisten järkipuhetta siitä, että pieni koira on aina helpompi aloittelijalle kuin iso koira. Ellakin alkoi pikkuhiljaa taipua tähän vaihtoehtoon.

Kultsujen lisäksi kysyimme siis nähtäväksemme myös bichon frisén pentuja. Meni ehkä minuutti, kun luoksemme tuotu pentu vei sydämemme. Niin pieni, painoa reilu kilo ja kuukausia 2 ja niin suloinen ja tomera. Ainakin papereiden puolesta kaikinpuolin terve yms.  ja vanhemmat samasta kennelistä. Sopimukset on tehty, menemme perjantaina hakemaan pentua ja rokotukset yms. tarkastukset jatkuvat seuraavalla viikolla. Pennulla on kennelin takuu, eli terveyttä seurataan.

 

 

Me joudumme nyt opettelemaan ihan uudenlaisen perheenjäsenen kanssa elämistä. Ehkä tämä pieni karvapallon on kuitenkin hieman vähemmän haastava kuin iso koira.