Olemme niin huojentuneita!
Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.
Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai
Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.
Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.
Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:
1.Terveystodistus
Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:
- Koiran nimi
- Rotu. Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.
Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima. Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:
Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.
2. Todistus Rabies -rokotuksesta
Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista, joka oli testattu Maaliskuussa 2013.
3. Matka
Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.
4. Quarantine Inspection
Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.
Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.
Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.
Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.
Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.
5. Vapautus karanteenista
Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.
Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).
Salakuvasin hieman :)
 |
| Odotustila, jonne lemmikit tuodaan |
En nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.
Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti