lauantai 25. toukokuuta 2013

Aamuvirkut Shanghaissa

Nyt kun Suomi-koulu on loppunut, Emilia on päässyt (ja äiti joutunut) osallistumaan lauantaiden aamujäille.


Nämä aamujäät ovat siitä houkuttelevia, että halli on silloin suljettu muulta yleisöltä ja jäällä on ainoastaan kourallinen taitoluistelijoita. Shanghai Thunderbirdsin n.7-10 vuotiaat kiekkoilijat aloittavat vielä aikaisemmin, heidän jäänsä alkaa klo 07. Samalla porukalla on jää perjantai-iltaisin alkaen klo 22. Kuulemma osa lähtee aamulla viideltä kotoa ehtiäkseen verryttelemään, pukemaan varusteet ja jäälle ajallaan. Kamalaa! Tuohon en kyllä suostuisi, olkoon jälkikasvu millaisia Teemuja, Sakuja tai Mikaeleja tahansa. Samat ongelmat siis täällä maailman äärissä jääajan kanssa kuin Suomessakin.

Heräämme siis lauantaisin n. klo 6 ja suuntaamme vähän seitsemän jälkeen kohti Pudongia. 1,5 h jää alkaa klo 8.15.


Aamutuimaan Lupu Bridgelläkin on tilaa...



Mersuareenan valaistus ei todellakaan hemmottele puhelimen kameralla bloginsa kuvat ottavaa. Josko sen järkkärin kesällä sitten... Tosin näin paljon hölmöjä kuvia elämästämme tuskin tulisi otetuksi ellei kamera kulkisi aina taskussa.


Onneksi Starbucks hallilla avaa ovensa yleensä ainakin 15 minuuttia etuajassa. Tätä ei ikinä tapahtuisi Suomessa :) Muistan kuinka ruokakaupassa kesätöissä piti seisoa siinä ovella avaimen kanssa, asiakkaat lasioven ulkopuolella, odottamassa että kello lyö tasan yhdeksän, ovia ei saanut avata sekuntiakaan aikaisemmin. Huomatkaa, jälleen yksi positiivinen huomio minulta Kiinasta!




Joen rannassa mukavassa säässä lattea ja aamiaista nauttiessa aikainen aamu ei enää oikeastaan tunnu hassummalta!


Kun kotona ollaan kaupan kautta käytynä jo klo 11 maissa, on kuitenkin koko päivä vielä edessä!

Tänään voinkin keskittyä keräämään sappea ja kiukkua huomiseen House Huntingiin ollakseni mahdollisimman ärhäkkänä asiakkaana aamulla, mikään muu ei täällä oikein auta. "Sattumalta" yleensä lopussa löytyykin sitten jokunen ihan kelvollinen asunto kaikkien kammotusten joukosta jos vaan jaksaa vaatia ja valittaa. Ja ei äiti, tämä ei ole minun kiukutteluani, vaan oikeastaan kaikkien näkemys asiaan ;) Emme ole mitenkään ainoita,  jotka ovat vuokranneet sen viimeisen näytetyn asunnon. Sen, joka on sitten ihan tosiaan sattumalta jäänyt aikaisemmin näyttämättä. Ja usein se on se kallein. Peliähän se tietenkin on. Puolin ja toisin. Huomenna me pelaamme tosissamme ;)

Mukavaa lauantaita!

House hunting osa 2 ja ennakkoluuloinen suomalainen muija

Olemme päättäneet lähteä etsimään uutta kotia!

Vanha talo on ok, jotenkin siinä vaan on  niin paljon sellaista, jota emme hyväksy. Viimeisenä asiana edellisen talven sähkölaskumme, jotka ylittivät kaikki sietokyvyn rajat. Compoundimme toimistoukkeli nauroi meidän laskuillemme, me emme nauraneet. Syitäkin osasimme ihmetellä. Lisäksi talossa on sellaisia epämääräisiä juttuja, joita emme osaa edes vaatia korjattaviksi aina ja aina uudestaan, kuten ilmastoinnin kautta usein leviävä viemärin haju. Sekä home, joka tuntui pesiytyvän erityisesti tyttöjen makuuhuoneeseen nurkkiin talven aikana.

Kun meillä on kuulemma mahdollisuus katkaista vuokrasopimus 15.6. alkaen (= sama päivä kun lähdemme Suomeen), päätimme katsastaa mahdollisuudet asunnonvaihtoon jo tässä vaiheessa!

Turvauduimme taas miehen työnantajan hyväksymän välittäjän palveluihin. Olin jo varautunut suuren esiurputukseen ja sehän kyllä seurasi.

On aivan pakko antaa esimakua ajalta, jolloin en blogia päivittänyt ja kävimme ensimmäisellä house hunting- matkalla. Mm. tällaisia helmiä meille myytiin aluksi  yli 3500 € kuukausivuokran hintaan. Haluan olla rehellinen hintojen osalta, koska varmasti kaikki tänne tulevat "pääsevät" osaksi systeemiä.

Aivan ihana kokonaisuus omalla alueellamme Le Chambordilla, valitettavasti kahden kerroksen korkuinen, luonnossa viininpunainen ja muovinen panelointi ei oikein kuvassa pääse edukseen.... (seinä ei siis todellakaan ole "wenge" tai "merbau", jos joku erehtyy, vaan luonnossa viininpunainen vinyyli... (kuva on kiinteistönvälittäjältä). Eli siis pöydän päällä olevan liinan värinen.



Tätä viininpunaista kokonaisuutta suoraan vastapäätä on mintunvihreällä laatoitettu avokeittiö, jonkinlaisella puuviilulla varustettuine ovineen. Silmä lepää tässä yhdistelmässä, pahus ettei ole sellaista panoraamakuvaa... Myös koko muu talon värimaailma oli yhtä mielenkiintoinen. Muusta varustelusta: Jos olisin ollut hakemassa ensimmäistä opiskelijasolua Teekkarikylästä, olisin voinut edes ajatella näin yököttäviä pesutiloja. Mutta hyvänen aika, en noilla hinnoilla! Jaiks. Tämä ihanuus on edelleen saatavilla, miksi ihmeessä??? ;)



Tämä setti kokonaisuutena on oikeasti paljon kauheampi kuin kuvissa.
 
Rehellisest tämä alla oleva taisi olla ensimmäinen kohtaamamme olohuone. Kysyin, että mitenkäs kalustuksen laita? Vastaus. "Nämä ovat tämän huoneen kalusteet ja tämä vuokrataan kalustettuna, eli kalusteiden arvo on huomioitu vuokrassa. " Teki mieli kysyä, että kuinka paljon vuokraa saa alennettua kauheista kalusteista johtuen, jos ne viedään pois ennen muuttoamme?... anteeksi jos loukkaan jonkun ikäiseni makua :(


 

Ennakkokyselyissä olimme laittaneet ehdoksi myös sen, että (kerrostalot poislukien) haluamme
kunnollisen pihan. Tämä läntti oli jo juhlava tarjous verrattuna moneen muuhun.




Olen joskun mainostanut, että meillä oli 2 taloa ylitse muiden, jotka hävisivät muiden palveluiden vuoksi. 

Tässä on numero 1:

Kanadalaisen arkkitehtipariskunna oma talo. Sisustusratkaisut eivät noudattele omaa tylsää valkoista makuani, mutta osaan kai jossain määrin sentää nähdä sen, missä joku on onnistunut erilaisessa jutussa. En tykkää kiviseinästä, mutta kuvan ulkopuolella huone oli mahtava!
 


 Keittiölle ei mikään näkemäämme vetänyt vertaa. Kodinkoneet mm. Gaggenau - täällä!

 

Mutta, se mutta. Alueella kuulemma ei asunut oikeastaan muita eurooppalaisia ja pariskunta ei ollut oikein huomannut kuulemma lapsiakaan sinä pyörimässä. Katsaus klubitalolle kriteerillä "anna luoja tämän olla edes kohtuullinen, niin se on tässä". Mutta ei, vastassa oli limainen, vihreänä lillunut uima-allas ja kuollut yhteinen alue. Syy lasten puuttumiseen selvisi samalla.

Sitten se seuraava:

Jos tämä olisi Kulosaaressa...No, olkoon, edes Jyväskylän Haukkalassa... Kyllä, tämä oli ulkoisesti ihan unelmatalomme!



 Tämä oli sisustettu, erilainen, mutta kun kerran täällä ollaan, miksi ei vähän erilaista???









Valtava kattoterassi, johon olisi voinut tehdä vaikka minigolfradan :)






MUTTA: Se muttta. Alueella oli vain 3-4 taloa valmiina, kaikki muut "luurankovaiheessa". Alue oli siis valtava. Alueella ei olisi ollut mitään palveluja, olisimme ollut suunnilleen ainoa perhe koko isolla alueella, odottaen muita muuttavaksi sisään vuosien varella. Vähän sama kuin meillä on nyt tapahtumassa Le Chambordilla uuden alueen varrella, ilman vanhan alueen asukkaita.

Toivottavasti olemme viisaampia Sunnuntaina klo 9.30 ja löydämme tulevan kotimme. Jos ehdin, kerron huomenna hieman vaihtoehdoista!