Shanghain Pori Jazzit

Eilen  suuntasimme kaverini kiinanopen ehdotuksesta Pudongiin, Expo 2010 -alueeella järjestettävään Jazz-tapahtumaan. Sää oli aivan mahtava. Neljän ladyn porukalla oli jo liput valmiiksi ostettuna, enää piti miettiä, miten saamme eväämme piknikiä varten alueelle.

Tiesimme jo ennakkoon, ettei alueelle oikeastaan saisi tuoda omaa ruokaa tai juomaa, mutta ystäväni Tomon kiinanope Sherry tiesi jo kokemuksesta miten pitää toimia: Kaksi meistä meni ensin vain käsilaukkuinemme tavaroiden läpivalaisun läpi ja sen jälkeen kiersimme tarkastusteltan (n. 10 m) ja yksinkertaisesti haimme aidan yli nostetut herkkukassit mukaamme, jonka jälkeen kaksi muuta käveli tyhin käsin alueelle. Aidan vieressä seisovat vartijat lähinnä hymyilivät touhuillemme.

Koska tämä puisto herättää hieman tunteita ja olen täällä paljon viettänyt aikaa Emilian vielä luistellessa, sekä ihmetellyt, mikä ihme tämä ruostunut röttelö on ja miksi se on haluttu Expo 2010 -alueella säilyttää, olin ilahtunut siitä, että syy valkeni tänään. Täällä järjestetään konsertteja. Aina joskus. Kuten tänään.

Tilaisuuden pääsponsori BMW oli valinnut tämän luolan areenakseen, ehkä nokittaakseen naapurissa sijaitsevan Mercedes-Benz Arenan? En tiedä. Ihanaa musiikkia, mutta jotenkin niin kolkko paikka että huh. Varsinkin kun ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä.

Alue koostui muuten n. kymmenestä pienestä lavasta, joilla kaikki musiikin lajit saivat sijansa. 

 

Siis kaikki. Miksiköhän tämä samba-porukan esitys imi miehiä katelemaan kuin hunajaa ja kännykkäkamerat nauhoittivat ;)

Päätimme perustaa ensimmäisen leirimme Blue Grass -lavan edustalle!

Kiinalaiset ottavat piknikin tosissaan, alue alkoi muistuttaa pikkuhiljaa telttakylää. Kätevää. Pikkuiset ottivat päiväunet teltoissa ja aikuiset kuuntelivat musiikkia ja söivät ostettuja tai salakuljetettuja eväitä telttojen edustalla. Decathlonin jälleen yksi lahja maailmalle: teltta taipuu pienenpieneen pyörylään, pienempään kuin hatturasia.

 

Mutta meillä oli kyllä yhdet päivän parhaista eväistä, vaikka olosuhteiden pakosta ei nyt ehkä tarjoiluasetelma päässyt loistamaan. Pippurisalamia, gorgonzolaa, manchegoa, samppanjapateeta, kanapateeta, loistavaa australialaista viiniä, patonkia, hedelmiä ja virvokkeita. 

Green Grass -lavalla oli tarjolla helppoa ja letkeää jazzia, aurinko paistoi ihanasti ja porukka istuskeli rauhallisesti.  Saimme seuraan myös mieheni ja hänen kollegansa.

Alueella oli valtava määrä ruoka- ja juomatelttoja, kaikkea mahdollista syötävää ja juotavaa sai täällä ostettua.

Päälava oli rakennettu Mercedes-Benz Arenan edustalle ja se vetikin vertoja monelle stadionkeikan lavalle. 

 

Tosin harvemman stadionkeikan taustalla kohoaa maailman kolmanneksi korkein rakennus.

 Piknikmeininki jatkui täälläkin.

Juomat teltan ulkopuolella, ettei tule sotkua.

Kävin ensimmäistä kertaa Mercedes-Benz Arenan alueella sitten toukokuun, kun Emilia laittoi Edeat kerrasta naulaan ainakin tosimielessä. Pikkuisen haikeaa jopa.

 

Kuuntelimme innoissamme Jazznova Live -bändiä ja  nautimme ihanasta illasta.

Vessoista on ihan pakko sanoa sananen: Muistele bajamajaa ja festareita loppuillasta. Vaihda sitten mielessäsi bajamaja kyykkymalliseksi. No, et halua kuvitella etkä myöskään halua juoda pisaraakaan nestettä.

Illan pimetessä kuuden aikaan alkoi tapahtua! Paikallinen Cheek tai vähintään Popeda otti lavan haltuun ja yleisö villiintyi.

 

Tässä vaiheessa me poistuimme takavasemmalle hyppivän nuorison edestä ja jatkoimme iltaa japanilaisessa ravintolassa japanilaisen emäntämme johdolla.

All you can eat - setti oli melkoisen runsas!

 Kun sake on loppu, kannut kumoon pöydälle merkiksi.

Sakea ei koskaan kaadeta itselle, vaan seuralainen kaataa toiselle. 

 Tempuraa, vartaita, shabu shabua...

Huh, huh. Koira ja lapset hoidosta matkaan ja kotiin nukkumaan!

ISTA Performance ja kuuluisat vieraat

Tänä lukuvuonna WISS:ssä on mahdollisuus osallistua ISTA-ohjelmaan. ISTA = International Schools Theater Academy. Esittävän taiteen alalla tämän pitäisi olla vähintään yhtä huikea juttu kuin Stoke City Academy WISS:n jalkapallossa. ISTA:n kasvatteja ovat mm. edesmennyt Amy Winehouse ja useita maailmantähtiä.

ISTA järjestää tänä lukuvuonna WISS:ssä useampia harjoitusjaksoja, opettajina oman alansa parhaimmistoa. Opetus koostuu teatterista, musiikista, tanssista ja tekniikasta (äänisuunnittelu, valosuunnittelu jne.)

ISTA alkoi viime perjantaina avajaisesityksellä, johon osa koulun oppilaista oli kutsuttu esiintymään. Ella tanssi. Lämmittely oli osa esitystä yleisön saapuessa ja asettuessa paikalleen.

 

Esitys alkoi WISS:n oppilaiden hienolla ja kovasti harjoitellulla tanssi, musiikki ja teatteri esitysellä. Oppilaat vastasivat koko shown ajan myös valoista ja äänestä.

Tietenkin kovasti hehkutettiin ISTA:aa ja kaikkea sen maailmalle tuottamaa hyvää. Sitten siirryttiin illan pääesiintyjiin.

Ensimmäisenä meitä viihdytti EMMY- ja Oscarpalkittu elokuvamusiikkien säveltäjä ja jazz-muusikko John Altman sksofoninsa kanssa.

Hänen seuraansa liittyi seuraavaksi The Police -yhtyeen kitaristi Andy Summers.

Mr. Andy kannusti nuoria kapinoimaan ja kulkemaan omaa tietänsä, siis hyvällä tavalla. Hänen vanhempansa eivät kuulemma olleet aikanaan kauhean innoissaan pojan ryhtyessä kitaristiksi. No, eipä varmaan ole tarvinnut kauheasti uravalintaa katua.

Herrat vetivät hyvän shown yhdessä.

Lopuksi varmaan ainakin tähänastisen elämänsä ikimuistoisimman keikan pääsi heittämään WISS:n
13-vuotias Asha, joka pääsi vetäisemään Andy Summersin kanssa itse valitsemansa The Policen biisit Roxanne ja Message in a bottle. Täytyy sanoa, että meni kylmät väreet heitä kuunnellessa.

Kyseiseset herrat toimivat ainakin jonkun kerran myös ISTA:n kouluttajina WISS:ssä. Ja mikä ihme heidät sitten tuo Shanghailaiseen kansianväliseen kouluun? No, koulun tukijoihin sattuu kuulumaan herra, joka vastaa Shanghain F1 -osakilpailun sekä tenniksen Rolex Mastersin järjestelyistä ja nämä taas ovat hänen kavereitaan.

Jaa, enpä olisi uskonut teininä Policea kuunnellessani joskus vielä jonottavani kahvia yhtyeen kitaristin kanssa lasteni koululla. Melko upeita mahdollisuuksia nämä lapset ja nuoret parhaimmillaan täällä saavat!

Missä ja miten Huangshanissa

Lupasin kirjoittaa myös siitä, missä Huangshanissa voi ja ehkä kannattaa asua ja miten sinne pääsee.

Huangshanin keskustassa on tasokkaita kansainvälisiä hotelleja ja epäilemättä myös kansainvälisiä ravintoloita ja ruokakauppoja, mutta keskustasta on n. tunnin ajomatka vuorten ala-asemien busseille ja kuumille lähteille. Junat ja bussit mm. Shanghaista ja Hangzhousta saapuvat luonnollisesti Huangshanin keskustaan. Shanghaista pääsee Huangshaniin myös lentäen. Me matkustimme omalla autolla, joten en valitettavasti osaa sanoa oikein mitään julkisista vaihtoehdoista, sen kuitenkin tiedän, että useita vaihtoehtoja on ja myös jatkoyhteys vuorille on järjestetty.

Vuorille ajaminen on rajoitettua. Omalla autolla vuorialueelle saa ajaa ainoastaan klo 13.30-21.30 välisenä aikana. Rajoitettu alue alkaa heti Tangkoun kylän yläosasta.  Siitä ei tingitä muutamaa minuuttia enempää. Auton rekisteritunnus pitää ilmoittaa hotelliin vähintään vuorokautta ennen saapumista, muuten ajolupaa ei yksinkertaisesti saa. Käytännössä pelkästään Hot Springs -alueelle pääsee ylipäänsä omalla autolla, muuten tavarat joutuu kantamaan kabiinihissillä ylös ja kävelemään hotellille - ei matkalaukkumatkailijoille!

Vuoren juurella sijaitseva Tangkoun kylä on todella, todella kiinalainen ja majapaikat siellä ovat myös hyvin tavallisia kiinalaisia motelleja/hotelleja.

Me varasimme hotellin www.ctrip.com -palvelun kautta, mikä olikin hyvä, koska hotellista ei meinanut löytyä englantia puhuvaa henkilöä ja jouduin siis puhumaan lukuisia kertoja puhelimessa koskien nettivaraustani. Esimerkiksi miksi olen varannut kolme huonetta kahdesta eri hotellista, mikä on auton rekisterikilven provinssitunnus, miksi kuljettajan ilmoittamassa rekisterinumerossa on piste, vaikka ei yleensä ole jne. jne. Ihan näistä en kiinaksi selviä.

Me halusimme lähelle vuoria ja valinnan varaa ei viime hetkellä kauheasti ollut. Hotellimme Best Western Huangshan Resort & Spa osoittautui tässä pelissä aivan mainioksi valinnaksi. Tripsdvisorin perusteella osasin vaatia huoneet hotellin uudesta rakennuksesta ja myös sain ne.

Huoneet olivat isoja ja kummassakin huoneessa oli oma höyrysauna. Isona miinuksena ainakin meidän aikuisten huoneen kokolattiamatto oli paikoin aivan järkyttävän tahrainen. Joku on pitänyt huoneessa kunnon punkkubileet. Lasten huoneen lattia oli pikkuisen parempi. Soittakaa Gordon Ramsey tai Jyrki Sukula paikalle! Lapset toteuttivat myös tuttuun tapaan koko hotellin kattavan tutkimusmatkan ja voin sanoa, että uuden puolen hotellista ainakin uusitun aulan perusteella kannattaa vaatia huoneita 3112-3128  ja 3212-3233 ;) En tosin takaa, että myös huoneet olisi rempattu.

Aamiaiselle pitää uudesta rakennuksesta kävellä n. 400 m päärakennukselle ja aamiainen on hyvin kiinalainen. Kahvi on ok, appelsiinimehu on kuumaa, samoin maito ja vesi. Muroja on ehkä, mutta maito on siis myös kuumaa (toisena aamuna toimme oman maidon, mutta muroja ei enää ollut). Ja siis edes pyytämällä kiinaksi et saa kylmää mehua etkä maitoa. Mei you. Ei ole. Paahtoleipä on makeaa, välillä voi saada tavallista valkoista leipää, mutta tulee kiirehtiä, sillä kiinalaiset pikkukeisarit (= perheiden ainokaiset, hulluuteen asti hemmotellut poikalapset) survovat leivät nopeasti paahtimeen ja lähmivät ne sieltä minuutin päästä omille lautasilleen. Melonia on viipaloituna tarjottimelle, mutta tarjoilijan suoraan tarjottimelle suuntautuneen aivastuksen jälkeen kukaan meistä ei himoinnut melonisiivuja.  Kiinalainen buffet on runsas ja toki myös sieltä löytää syötävää, mm. paistettu riisi ja maissi olivat erinomaisia. Mummeli paistaa kananmunia toiveestasi, salmonellapelkoiset älkää vaivautuko paistopisteelle.

Hotellilla on kaksi kiinalaista ravintolaa, joita kiinalainen kutsuisi ehkä länsimaisiksi, menu on pikkuisen turistimainen. Molemmissa on sama lista, mutta päärakennuksen kokki on huomattavasti parempi. Söimme molemmissa ja osittain samaa.

Ekalla kerrala meitä saapui tervehtimään myös pupu. Toivottavasti hän ei takaovella päätynyt pataan...

Uuden puolen ravintola oli melko karu ja syödessämme epäilyttävästi täysin tyhjä.

 

Ruoasta sai mahan täyteen, ainakin he, jotka suostuivat syömään. Mitään ihan kulinaristista ilotulitusta se ei ollut.

Seuraavan päivän kiipeämisen jälkeen siirryimme päärakennuksen ravintolaan. Sama lista, mutta ruoka huomattavasti parempaa. Voisin sanoa, että perinteiseksi kiinalaiseksi oikeastaan erittäin hyvää.

Tarjoilijat ovat hyvin avuliaita. Kun yritin sujuvalla kiinallani tilata heti alkuun riisiä, tarjoilija kertoi etten halua riisiä, koska tilasimme myös nuudeleita. Sanoin että haluan siitä huolimatta myös riisiä. Silmien pyörittelyn jälkeen jotain päätyi myös muistilistaan. Pöytään saapui herkullista mausteista possua ja vihanneksia sekä kanaa aivan ihanan chilikastikkeen kanssa. Herkullista ja tulista. Mutta ei riisiä. Pyysin uudelleen ja höyryävät kupilliset riisiä kulkivat toisiin pöytiin, vaan ei meille. Kun olimme lopettelemassa lihan kanssa, tarjoilija toi valtavan kulhollisen nuudeleita ja kysyi, että vieläkö haluan riisiä? No, en nyt sitten enää siinä vaiheessa. Point taken, kiitos.

Nimestään huolimatta hotellissa ei todellakaan ole mitään SPA-osastoa, ellei uuden puolen huoneiden höyrysaunoja lasketa spaksi. Kuuluisa kuumien lähteiden alue ja kylpylä ovat n. 300 m kävelymatkan päässä ja sinne pitää maksaa erikseen. Hotellilla on myös kylpyläkäynnin sisältäviä huoneita ja kylpylämaksusta hotellin asiakkaat saavat alennusta (235 / 148 RMB).

Tämän hotellin houkuttelevaksi tekee sen sijainti: Hotellille pääsee autolla suoraan oven eteen. Se on siis aivan Hot Springs Spa:n vieressä ja ympäristössäkin on mukavia maisemia. Bussi ala-asemille lähtee aivan hotellin uuden rakennuksen vierestä ja kävellenkin pääsee läntiselle ala-asemalle. Lähellä on kauppa, josta saa matkamuistojen ohessa kuppinuudeleita, sipsejä, vessapaperia, karkkia, hedelmiä virvokkeita ja olutta melko sopuhintaan.

Hyvä vaihtoehto heille, jotka todella haluavat vaeltaa, on ottaa huone ensin esim. juuri tästä hotellista (tai edullista hakeville reppureissajille vaikka Tangkoun kylästä) ja suunnata reppujen kanssa heti aamulla vuorille kiipeämällä tai kabiinilla sitä itäistä reittiä. Ja seuraavaksi yöpyä vuorilla 1-2 yötä hotelleissa/hostelleissa (mm. Hotel Shilin, Hotel Beihai) ja vaeltaa vuorilla pari päivää. Jos sää on suotuisa, auringonnousut ja -laskut ovat kuulemma upeita. Me saimme hyvällä omalla tunnolla nukkua, koska sää oli niin pilvinen ja sateinen. Vuorten hotelleissa on rajoitetusti ihan hotellihuoneita, mutta makuusaleissa todella halpaa hostelmajoitusta oli tarjolla vielä aivan viimehetkillä.

Nautiskelija ottaa laadukkaan hotellin keskustasta ja taksin (tai bussin) ala-asemalle. Kabiinikyyti ylös ja pikkuisen kuljeskelua vuorilla, aurinkoisen sään sattuessa kohdalle muutama loistava valokuva aivan ihanista maisemista ja leijuu sen jälkeen kabiinilla takaisin laaksoon ja suoraan kuumien lähteiden kylpylään. Ei voi olla paljon parempaa!

Jos perheeseesi kuuluu lapsi, joka pystyy olemaan syömättä vaikkapa kolme päivää, jos ruoka näyttää vähänkään epäilyttävältä tai kiinalaiselta, suosittelen lämpimästi omien eväiden kantamista vuoristoon. Tiesin tämän ja kannoin mukanani mm. leipää, voita, omenamehua, maitoa, muroja, runsaasti hedelmiä, pähkinöitä ja manteleita. Näillä ja aamiaisen paahtoleivällä ja kananmunilla Eero sinnitteli kolmen päivän retkemme aikana. No, se riisi olisi kyllä maistunut, mutta sitä ei koskaan saatu.

Omasta kokemuksestani on pakko sanoa, että Pekingin ja Xi'anin ohessa tämä oli ehdottomasti yksi niistä "must see" -kohteista täällä Kiinassa! Kaikkea ei voi, eikä ehdi kokea, mutta koin nyt ainakin tämän, enkä unohda sitä koskaan!

Huangshan Hot Springs

Tiistaiaamuna vesisade jatkui ja pilvet roikkuivat vielä maanantaitakin matalammalla. Niinpä skippasimme paluun vuorille ja suuntasimme ennen kotimatkaa Hot Springs -kylpylään.

Olimme paikalla hyvissä ajoin sen auetessa klo 10.30, mutta kiinalaiseen tapaan etuosan isoja altaita oltiin vasta pesemässä. Olimme vähällä jättää koko kylpylän väliin, mutta viime hetkellä altaita alettiin täyttää ja päädyimme kylpemään.

Alueella selvisikin, että etualan isot altaat olivat vain pieni ja mitätön osa kylpylää. Kauniista puistosta löytyi n. parikymmentä erilaista kuumavesiallasta, joissa liotimme kolottavia jäseniämme helposti kaksi tuntia!

 Kookosmaitokylpy tuoksui voimakkaasti, mutta ei kylläkään kookosmaidolta.

 

Ruusukylvyssä pääsi uiskentelemaan terälehtien lomassa.

 

Viinikylpy oli mielenkiintoisen värinen, mutta tuoksui enemmän marjamehulle kuin viinille ja ihan hyvä niin.

 

 Uitimme lapset C-vitamiinikylvyssä, toivottavasti nyt pysyy flunssa loitolla!

  

Tämä oli aivan totaalisen euforinen kokemus! Ilma oli todella kolea ja vettä satoi. Istut yli 40-asteisessa vihreällä teellä maustetussa vedessä, sataa rankasti, kuuntelet kiinalaista rauhallista musiikkia ja tuijottelet vuorille pilvien lipuessa niiden ohi. Mikä parasta, kylpylässä oli todella vähän asiakkaita ja saimme aina koko altaan omaan käyttöömme kaikessa rauhassa. Vesi oli niin kuumaa, ettei yhdessä altaassa pystynyt istumaan kauaa.

 

 Välillä oli mukava vilvoitella ja kuljeksia puistossa tai istuskella paviljongeissa.

 Kiinalainen ei luovu kännykästään edes kylvyssä! Puhelin vaan muovipussiin ja menoksi. Kuvan tyttö vaihtoi aina välillä allasta ja kälätti puhelimeensa koko sen ajan kun häet kylpylässä näimme. No, huvinsa kullakin!
 

Parin tunnin kylpemisen päälle testasimme vielä suihkuhuoneen saunan ja saimme kiitokseksi parhaat löylyt mitä Kiinasta on tähän mennessä löytynyt!

Kylpylä on normaalihintaisena melko hintava (238 RMB), mutta hotellimme avainta näyttämällä sisään pääsi hintaan 148 RMB ja iloiseksi yllätykseksi lapset alle 150 cm pääsivät sisään vielä siitä puoleen hintaan. Ilman muuta jokaisen rämpylän arvoinen kokemus.

Leijuimme takaisin hotellirakennukselle jalat 10 cm ilmassa ja kuskimme olikin sopivasti odottelemassa auton kanssa. Hyvin kylvetettynä jaksoi kamalassa nälässäkin reilun viiden tunnin ajomatkan takaisin kotiin