Kaikille kaupunkiin saapujille kerrotaan, kuinka Huangpu -joki jakaa Shanghain kahteen alueeseen: Puxiin ja Pudongiin. Joen Pohjoinen puoli, Puxi, tunnetaan kauniista The Bundista ja on vanhempi alue, siellä sijaitsee Shanghain "ostoskeskusta" ja mm. maailman vilkkaimmaksi ostoskaduksikin jossain kehuttu Nanjing Road. Eteläisen puolen Pudong taas tunnetaan uudempana aluena, siellä on Shanghain kaupallinen keskusta ja huikeat pilvenpiirtäjät, erityisesti Oriental Pearl Tower, eli "pallotorni" ja World Financial Center, eli "reikätalo". Näin karkeasti jakaen.
Asettuminen asumaan Shanghaihin on kuitenkin paljon enemmän kuin valinta Pudongin ja Puxin välillä. Mitä enemmän perheen elämässä on muuttujia, sitä mutkikkaammaksi asuinpaikan valinta muodostuu. Työpaikan sijainti on varmaan kaikille se yksi keskeisimmistä asioista. Ruuhkat ovat parhaimmillaan massiiviset ja asuinpaikan valinnalla on ratkaiseva merkitys siihen, kuinka suuren osan ajasta perheen jäsenet viettävät erilaisissa kulkuneuvoissa. Lapsettomana tai ihan pikkuisen lapsen kanssa valinta on riippuvainen oikeastaan ainoastaan työpaikasta (tai työpaikoista) ja vanhempien kiinnostuksen kohteista. Kun mukaan tulee kouluikäisiä lapsia ja heidän harrastuksiaan, yhdistettynä ehkä molempien vanhempien työpaikkoihin ja kenties pienempään, kotona hoidettavaan sisarukseen, alkaa asuinpaikan sijainnista muodostua hankalammin hallittava kompromissi.
Kun kerroimme ystäville ja tuttaville muuttavamme Shanghaihin, oikeastaan kaikkien ensimmäinen kysymys oli, kuinka monenteen kymmenenteen kerrokseen muutamme. Tämä The Bundilta aukeava näkymä tornitaloineen onkin kai sitä kaikkien tuntemaa Shanghaita. Kuvaan on sisällytetty autenttisesti kuvanottohetkellä vallinnut ja täällä melkoisen useinkin vallitseva "sumu" (mistä lie lähtöisin...). Reikätalon viereen rakennetaan yhä korkeampaa pilvenpiirtäjää, jotta päästään taas, olikohan se maailman TOP 3 korkeimman rakennuksen joukkoon.
Jos minä olisin saanut yksin päättää, olisimme todella asettuneet urbaanisti jonnekin keskustan liepeille tornitaloon, luultavasti Pudongiin, tai ihanaan vanhaan taloon Puxin French Concessioniin. Elämä on kompromisseja ja äänestystulos 4-1 puhui vahvasti talon, grillin, pihan ja rauhallisuuden puolesta. Lisäksi miehen työpaikan sijainti ja sisäisten lentojen lentokentän läheisyys vaikuttivat siihen, että aloimme rajata kartalta aluetta vahvasti Hongqiaon alueelle.
Koska alueita on niin valtavasti, otimme jonkinlaiseksi lähtökohdaksi sen, että valitsemme ensin koulun. WISS -koulusta olen paasannut jo tarpeeksi, mutta se siis valikoitui meille mieluisimmaksi muidenkin erittäin hyvien koulujen joukosta ja keskitimme kodin etsimisen sen lähialueille.
Tämä johti siihen, että asumme lähiössä. Jos Helsingin Kauppatori olisi The Bund ja Aleksi olisi Nanjing Road, me asuisimme Hiekkaharjussa. Tai jopa Keravalla.
Meillä on iso omakotitalo kaikkine talonpidon hankaluuksineen, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta. Joskus ollessani aivan yksin kotona, tykkään laittaa telkkarin päälle, koska alan ötökkä- ja jyrsijäkammoisena kuunnella kaikenlaisia rapsahduksia tämän hiljaisuuden keskellä :) Onneksi näitä hetkiä on ollut aika harvassa.
Asuinalueen hyviin puoliin kuuluu nimenomaan sen hiljaisuus ja turvallisuus. Lapset uskaltaa päästää kulkemaan kavereille itsekseen, samoin koulubussilta he pystyvät kävelemään itse kotiin. Kun pyörät saapuvat, voi täällä antaa lasten pyöräillä ympäri compoundia aivan rauhallisin mielin ihan itsekseen. Liikenteen muodostavat lähinnä hopeanharmaat, ulkomaalaisten suosimat Buickit, joiden joukosta on mahdotonta tunnistaa omaansa jos ei muista rekisterinumeroa.
Välittömästi tämän aidatun alueen ulkopuolella aukeaa se Shanghai, jossa paikalliset asukkaat mm. kalastavat Huangpu -joen haaroista johdetuissa kanavissa, myyvät kadulla vihanneksia innokkaille ostajille (kun me nirsot ulkomaalaiset tilaamme vihanneksemme netistä) ja polkevat pyörillään mitä monimutkaisimmat kuormat kyydissään ja ansaitsevat sillä muutaman "rämpylän".
Olen kahtena päivänä istunut auton kyydissä sateen satuttua melkein kaksi tuntia, taittaen matkaa meiltä keskustaan aivan älyttömässä ruuhkassa. Parhaimmillaan sama matka taittuu puolessa tunnissa. Tässä kaupungissa et voi koskaan lähtiessäsi tietää milloin olet perillä. Omaksi suosikikseni onkin kohoamassa Shanghain kattava ja siisti Metro! Itsekseni liikkuessani se on nopeahko ja melko varma, joskin usein sillipurkin lailla täyteen ahdettu. Näillä meidän kulmilla on jo mukavaa väljyyttä!
Tänään lähdemme Emilian kanssa uhmaamaan perjantairuuhkaa ja testaamaan motivaatiota jääurheiluun. Menemme Pudongiin Mercedes-Benz Areenalle tapamaan venäläisiä luisteluvalmentajia Vasilia ja Elenaa, jotka tahtovat nähdä Emilian jäällä ennen kuin päättävät suostuvatko valmentamaan häntä.
Puitteet ovat siis jokseenkin kunnossa, saa nähdä muodostuuko välimatka innostuksen latistajaksi!