perjantai 30. elokuuta 2013

Koira Suomesta Kiinaan

Vihdoinkin uskallan kirjoittaa tämän! Saimme nimittäin tänään koiramme Ompun pakollisesta 7 vrk karanteenista kotiin. Koira oli hyvin likainen, takkuinen ja pahanhajuinen, mutta muuten voi oikein hyvin. Me siis selvisimme karanteenista paljon helpommalla kuin moni muu tuttu.

Olemme niin huojentuneita!

Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.

Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai

Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.

Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.

Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1.Terveystodistus

Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:

- Koiran nimi
- Rotu.  Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.

Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima.  Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:



Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.

2. Todistus Rabies -rokotuksesta

Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista,  joka oli testattu Maaliskuussa 2013.



3. Matka

Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.

4. Quarantine Inspection

Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.


Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.

Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.

Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.

Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.

5. Vapautus karanteenista

Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.

Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).

Salakuvasin hieman :)


Odotustila, jonne lemmikit tuodaan



En  nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.

Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.

maanantai 26. elokuuta 2013

Toinen vuosi alkakoon

Olemme onnellisesti takaisin Shanghaissa. Matka meni mainiosti, lapset sekä Omppu käyttäytyivät upeasti. Passijono oli kauhean pitkä ja kuuma, onneksi sattumalta eräs tiukkailmeinen virkailija vapautti osan meistä foreignereista kiinalaisten jonoon, kun olimme n. 45 minuuttia jonotettuamme juuri siinä kohdassa, missä hän avasi mutkittelevaa jonoa ohjaavan nauhan kiinalaisten olemattomaan jonoon! Positiivisena asiana se, että matkatavarat pyörivät jo yksikseen hihnoilla sinne asti päästessämme, kun kiinalaiset olivat päässeet passijonosta jo aikaa sitten ryysimään ja hakemaan omansa pois. Shanghaissa on edelleen tukahduttavan kuuma, vaikka lämpötila on asettunut siedettäviin lukemiin elokuun alun tappavien helteiden jälkeen. Palataanpa siis vilpoiseen suomalaiseen kessän :)

Suomikesämme alkoi 15.6. Olimme ihmeissämme liikenteen sujuvuudesta, kaikista ihanista kaupan antimista ja kirkkaasta ilmasta!

Kotona jatkui heti tuttu tahti: Ella lähti jumppaleirille heti kolmantena päivänä ja ennen Juhannusta pidimme vielä avointen ovien päivän. Minulla ei ole ainoatakaan valokuvaa koko päivästä, sen verran ihmeissäni olin. Porukkaa tuli paljon, ihan vaan Facebook -kutsun ja puskaradion perusteella! Koulukavereita, Ellan opettaja, naapureita, tuttavia, jumppakavereita jne.

Kesäloma tuntui alkavan virallisesti Juhannuksesta mökillä! Ihanaa. Tätä kaipasin niin kauheasti Kiinassa, vaikka pitkän välimatkan vuoksi liian harvoin tänne ennätämme ihan Suomessa ollessammekaan.


 







Ulkotakka on parasta mökillä, kiitos kummisedän designille vuodelta 1975 tms. Edelleen toimii. 

 

Hmm...mitähän Vaari tykkäisi mökkiterassilla surffailusta?!? Se on vaan ainoa paikka jossa netti toimii hyvin.





Vaikka vene ei olekaan mikään jahti, on veneily ihaninta koko kesässä! Uutuutena vetorengas!


Vuoroa odotellessa...


Ja kaiken huipensi kokko!


Seuraavaksi suuntasimme Pohjois-Karjalaan. Serkkujen hienon uuden talon kautta mummolaan ja sieltä Kolille. Kolin mökki sijaitsee hiekkaisella rinteellä, mustikoita löytyy kunhan jaksaa poimia.



Kolin maisemat ovat upeita! Tällä kertaa valitsimme valmiin reitin, Kolin Uuron ja se oli kieltämättä vähän tylsä, kun olemme yleensä rämpineet umpimetsässä kartan ja kompassin kanssa, minä karhuja peläten ;)





Kansallismaisema Kolin huippu (kuvasssa) alkaa kasvaa kohta umpeen, mm. Akkakolilta on paremmat maisemat.


Myös läheltä mökkiä löytyi hienoja paikkoja, joissa lapset keskenään kiipeilivät




Tiesimme Ompun Suomeen tuodessamme, että palatessa odottaa vähemmän mukava 7 vrk karanteeni. Silti ajattelen edelleen, että 2 mukavaa  kuukautta Suomessa vapaana, viileässä ilmastossa perheen kanssaon tämän pakollisen kärsimyksen arvoista. Ompulla oli oikeati ihana kesä parista punkista huolimatta!


Veimme sisämaan lapset myös risteilylle, Viking Grace oli ihan ok. "Tunti Tukholmassa" oli riittävä juttu tälläkin kertaa.


Elokuun ja Neste Oil Rallin tietää alkaneen, kun kopterit alkavat hyrrätä talomme yllä. Niiden parkkipaikka sijaitsee n. 300 m päässä talostamme ja ehkä hyvityksenä myös viimeisen pikataipaleen paluureitti kulkee ihan risteyksemme ohi. Tällä kertaa ei ollut lipulle käyttöä, mutta Eero muistaa aina, kuinka Mikko Hirvonen rallin voitettuaan oikein jarrutti ja vilkutti avoimesta ikkunasta meille :)


Elokuun lämpimiin öihin mahtui myös maja parvekkeella. Ulkovalona tietenkin varastosta haettu "joulukuusi".  Niin ja iPad... Ei meillä vaan tuollaista ollut aikanaan telttaillessa...


Sinne se jäi, lähtöitkujen lomassa kuvattuna. Onneksi sukulaiset pitävät siitä huolta kun olemme poissa. 

 
Mitenkähän totun Racquet Clubin tummuuteen ja persikanvärisiin verhoihin :) Olen kuitenkin oppinut hieman sietämään sitä, että nyt ollaan täällä ja täällä on  erilaista eikä kauheita kannata investoida älyttömiin muutoksiin.



Sannan  (Kippis Iso Kiina -Blogi)  sanoja mukaillen, tuolla Raketilla parasta on kaikki muu paitsi ne asunnot. Kuulin Sannalta myös mahtavan uutisen, että viereiselle Forest Manorin (ehkä yksi koko Shanghain hienoimmista Villa Compoundeista) pääsee mm. kävelemään koiran kanssa.
 
Näillä mennään! Huonosti hoidettu lentomatkasta toipuminen valvottaa minua ja myös lapsia, joiden pitää herätä huomenna kouluun.  Koulu on laajentunut ja uudisrakennus on upea.

Viime vuonna tähän aikaan rustasin "survival" -lappuja Eerolle reppuun, nyt lapset eivät meinaa pysyä nahoissaan päästessään kouluun!  Kunhan me nyt viimein nukahdettaisiin...

tiistai 20. elokuuta 2013

Paluu tulevaisuuteen


Näin se kesä vaan taas meni. Kaksi kuukautta Suomessa ja mitä ehdimmekään, emme juuri mitään! Onneksi niitä todella läheisiä tuli tavattua. Ja te, keitä emme ehtineet tavata, älkää pahastuko :( Painotimme vanhuksia ja sairaita, sekä heitä, joita ei ole aikoihin tavattu tai joilla elämä on muuten vaan just nyt hankalaa :(

Ajattelin laittaa jossain vaiheessa hieman kuvakoostetta ja ajatuksia  kesästä, sitten kun ollaan taas Kiinassa. Juuri siksi, että sittenkin niin monen kanssa jäi tapaamatta. Voi kauhistus, kohta ollaan siis taas Kiinassa.

Taas kerran meillä on kaikki aivan levällään, vaikka parin päivän päästä pitäisi lähteä. Eihän pakkaaminen nyt kummoista rakettitiedettä vaadi, kunhan huiskii kamat laukkuihin. Nyt vaan tiedän niin paljon sellaista, mitä Kiinasta ei saa ja ahnehdin ruokakaupassa ja apteekissa. Meniskö vielä yksi paketti ruishiutaleita? Jaksaisko kantaa Oboy -kaakaota kuinka paljon? Mahtuisko TIGI:n shamppoot laukkuun?  Montako purkkia me syötiinkään D-vitamiinia ja Multitabseja vuoden aikana? Monta paria mustia sukkahousuja kannattaisi hankkia koulupukujen kaveriksi talvikuukausiksi, kun Kiinassa saa vaan kirjavia?

Ja Omppu. Tietenkin Omppu. Mitä ihmeen stressiä matkailuun liittyi ennen koiran kanssa matkailua? SE on aivan hemmetin pirullista. Lähtö Suomeen pelotti, lähinnä se koneeseen pääsy. Kun se oli selvää, en edes osannut pelätä tullia. Mutta sitä vasta olisi pitänyt pelätä. Meinasi nimittäin puuttua heisimatolääkitys. Onneksi löytyi papereista. En edes tajunnut miten isosta asiasta oli kyse, pahimmillaan sen puuttuminen olisi tiennyt lopettamista. Terveen, hyvin hoidetun koiran.  Nyt en pelkää koneeseen pääsyä, mutta pelkään tullia. Pelkään papereita, vaikka ne on leimattu ja kaikkea ja ennen mitään muuta pelkään pakollista 7 vrk karanteenia, kun Shanghaissa lämpötila on n. 40 astetta. Antaako ne edes vettä tarpeeksi?

Me lähdemme takaisin ristiriitaisin mielin. Olimme Suomessa n. 2 viikkoa liian kauan, höpsöä, mutta näin. Olisi pitänyt lähteä silloin kun Suomessa alkoi koulu. Tuntuu tosi oudolta vetelehtiä kotosalla, kun kaverit ovat koulussa ja ystävät töissä. Nämä viimeiset päivät ovat yhtä outoja kuin vuosi sitten. Tavallaan lykkää niitä hyvästejä, ei ehkä oikein haluaisi edes tavata rakkaimpia, kun se tietää vain itkua.

On ollut aivan mahtavaa, kun tytöt ovat päässeet omiin harrastuksiinsa ja huomanneet, että ei se vuosi pudottanut kelkasta sosiaalisesti eikä  pahasti taidollisestikaan. Eero on nauttinut parhaan kaverin seurasta melkeinpä päivittäin. Tytöt viettivät myös koulussa yhden kokonaisen päivän, enkun tunti taisi olla harvinaisen helppo ;)

Toisaalta meitä odottaa siellä nyt ihan tuttu elämä, koulukaverit ja ystävät, arki, harrastukset. Ja tietenkin se muutama viikko sitten lähtenyt perheenjäsen, jota meillä on kamala ikävä ;)

Syksyyn tuovat väriä muutto Racquet Clubille sekä omat uudet hommat Shanghain Suomi-koulussa sekä todennäköinen Ellan ihanan kaverin vierailu Shanghaihin syyslomalla!

Torstaina heitämme siis taas hyvästit koivuille, joku muu saa haravoida ja kun palaamme, uudet lehdet ovat jo puissa.