torstai 18. lokakuuta 2012

Kaksi teekuppia

Tavaramme saapuivat vihdoin maanantaina! No olihan se melkein kuin joulu olisi tullut, varsinkin lapsille!

Avasin ensimmäisenä taloustavaroita sisältävän laatikon, vaikka olemme oikeastaan joutuneet hankkimaan jo kaiken oleellisen täältä. Laatikoista tuli kuitenkin ihan kivasti täydennystä varastoihin.

Eräs artikkeli sai minut kuitenkin hymyilemään.


Kaksi kuukautta aikaisemmin, pakatessani kotona astioita, osui silmiini 2 kpl teekuppeja, jotka olivat lojuneet pitkään kaapin perukoilla käyttämättömänä. Syy käyttämättömyyteen on se, että näitä on todellakin vain kaksi ja ne poikkeavat aika paljon kaikista muista astioistamme. Päätin kuitenkin kaikista astioistamme pakata mukaan juuri nämä kaksi ja vain nämä kaksi!

Näihin kuppeihin liittyy nimittäin tarina.

Ollessamme n. 16-17 vuotiaita, minulla ja ikiaikaisella "bestikselläni" oli tapana aina silloin tällöin yöpyä jossain Helsingin keskustan hienommassa hotellissa. Tämän mahdollisti se, että kaverin äiti matkusti paljon ja sai hotellien bonusyöpymisiä, jotka me sitten saimme käyttöömme. Eräänkin kerran saimme respassa selitellä, että kyllä, yöpymään olemme tulossa vain me kaksi alaikäistä neitosta. Se yleensä johti siihen, että henkilökunta kävi lukitsemassa minibaarin. Mutta se ei meitä haitannut, sillä olimme ihan oikeasti sivistyneinä liikkeellä. Ja hah, olisiko meillä muka ollut johonkin minibaariin edes varaa - juu ei!

Pukeuduimme ainakin omasta mielestämme tosi hienosti ja menimme syömään myöskin hienoon ravintolaan. Sen taas mahdollisti se, että saimme vanhemmiltamme myös Lounasseteleitä, joilla rahoitimme illallisemme. Loppuilta kului yleensä irtokarkkien ja hihittelyn merkeissä.

En vieläkään tiedä syytä siihen, miksi erään kerran mukaamme....hmmm....ajautui 2 teekuppia eräästä hotellista. Se oli tietenkin kovin väärin. Päätimme, että se, kumpi meistä ensiksi menee naimisiin, saa toisen teekupin itselleen. Yli kymmenen vuotta myöhemmin minä sitten ehdin ensin ja sain teekupilleni kaverin häälahjaksi! Me molemmat olimme siis säilyttäneet teekuppimme kaikki ne vuodet. Tunnustan kyllä, että omani asetti taisi jossain vaiheessa olla jopa kukkaruukun alustana...


Tänään olen litkinyt toisesta kupista teetä (no ok, kahvi ON loppu) oikein urakalla. Pyydän toiselta asianosaiselta jo valmiiksi anteeksi pussiteetä ja vieläpä jotain Forest Fruittia. Mutta ajatus on tärkein!