lauantai 27. huhtikuuta 2013

International Day

Eilen oli yksi tähän asti mukavimmista päivistämme täällä Kiinassa!

Aloitimme aamun Ellan synttäriaamiaisella, joka ensimmäistä kertaa 12 vuoteen oli mahdollista syödä ulkona! Jo aamusta näki, että päivästä tulee kaunis. Siihen olisi melkein voinut jäädä, mutta tehtävät koululla kutsuivat.



Eilen oli nimittäin WISS-koulun International Day, joka on suurin tapahtuma kouluvuoden aikana. Jokainen WISS:n 44 maasta esittäytyi omalla teltallaan ja tarjosi pientä syötävää. Lapset kiertävät teltoilla hakemassa leimoja passiinsa ja leimaa varten pitää yleensä suorittaa joku tehtävä.

Kaikkia toivotaan pukeutumaan maansa kansallispukuun tai väreihin. Meidän Team Finland lähti eilen koululle tällaisissa vetimissä.


Sää todella suosi, lämpötila oli n. + 30 astetta ja kerrankin aivan kirkkaansininen taivas suorastaan häikäisi, huomaan että kuvatkin ovat vähän tavallistakin epäterävämpiä, kuvaaminen oli hankalaa kirkkaassa auringonpaisteessa.

Toiminnan maiden teltoilla organisoivat oppilaiden vanhemmat. WISS:ssä on 24 suomalaista oppilasta, perheitä ei ole edes puolia tuosta, koska meidän tapaamme tosi moni perhe on kolmilapsinen. Porukka on kuitenkin aktiivista. Tällä kertaa hylkäsimme vihaiset linnut ja teemaksi valittiin sauna.

Erään perheen Au Pair oli maalannut upean taustakankaan teltallemme.




Tarjottavaksi teimme lihapullia, jotka pujottelimme suomenlipulla varustettuihin cocktailtikkuihin tomaatin ja kurkun kanssa. 



 Tarjolla oli myös Marianne-karkkeja.



Telttamme vetonaula oli minikokoinen sauna! Vihta oli peräisin Le Chambordin pensasaidoista ;) Asiaankuuluvat saunajuomat oli eräs perhe kantanut mukanaan Suomesta.

Itse sauna oli yhden perheen poikien "leikkimökki", lauteina toimi keittiöjakkara ja kiuas oli valmistettu roskakorista.

Lapset joutuivat vastaamaan muutamiin saunaa koskeviin kysymyksiin leimansa eteen.




Tunnollisina jaoimme myös Suomitietoutta esitteiden merkeissä.

Päivä alkoi lohikäärmetanssilla.



Tämän jälkeen jokainen maa vuorollaan tuli kentälle lippuineen. Team Finland oli pukeutunut asiaankuuluvasti.


Lippuparaatiin osallistui vaikuttava joukko meikäläisiä!


 Australia oli tuonut paikalle Koalan. Mahtoi tyypillä puvun sisässä olla tukalaa helteessä...



Lapset kypsyvät aina kun paasaan siitä, että menettepä tulevaisuudessa melkein minne tahansa maailmankolkkaan, teillä on siellä kaveri. Tänään se konkretisoitui ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Koulun johtaja, joka kuulutti maat kentälle tokaisikin osuvasti, että olo on kuin Euroviisuissa.

Paraatin jälkeen päästiin itse asiaan, eli maiden telttoja kiertämään.


Naapuritelttamme Belgia oli keskittynyt olennaiseen :) Myös monet viinimaat tarjoilivat viinejään. Voin vaan kuvitella lööpit, jos Suomessa koulun juhlassa tarjottaisiin vanhempien toimesta alkoholia toisille vanhemmille. Tämä tapahtuma oli siis tietenkin tarkoitettu yhtä paljon aikuisille kuin lapsillekin.


Yllättäen oma suosikkini oli Italia ;) Ei vaan, Italian porukka oli todella panostanut tarjoiluun. Pöytään kannettiin koko ajan uutta sapuskaa: bruschettaa, pizzaa, ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, oliiveja...Team Finlandin epävirallisen raadin mukaan päivän laadukkainta viiniä, Illyn espressoa... Ilmeisesti jollakin vanhemmista on täällä ravintola ja siinä tarjoilun salaisuus.




Amerikkalaiset tarjoilivat chili con carnea, vaahtokarkkeja suklaavesiputouksen ohessa ja tietenkin omenapiirakkaa.


Ranskalaiset tietenkin croisantteja ja patonkia sekä herkullisia makkaroita.



Japanilaiset todellakin valmistivat sushia, vaikkakin pikaversiota!



 Korealaisten pulgogi oli herkullista.


Kaikesta ei ole edes kuvia, Israelin teltalta sai pitaleipää, Uusi-Seelanti ratsasti turvallisella maidollaan ja teltan jäätelöjono oli melkoinen. Belgian porukka paistoi vohveleita. Meksikon salsa toi vedet silmiin.


Tanskan legot ja Suomen muumitalo ja -laiva vetivät Nurseryn porukkaa :)



Päivän päätyttyä olimme kaikki aivan uupuneita!  Päivästä jäi kaikenkaikkiaan todella kiva mieli. Monen kurjan asian keskellä helposti unohtaa, miten suuri rikkaus lapsille on mahdollisuus kasvaa osana tätä kansainvälistä yhteisöä ja oppia ymmärtämään eri maiden kulttuureja. Kun piipahdimme Eeron kanssa juomatauolle ilmastoituun jumppasaliin, hän alkoi luetella salin kattoon ripustetun lippunauhan maita. Ihmettelin että miten voit tietää nuo. No kun meidän luokan Jaden on Indonesiasta ja Kiki on Koreasta ja se ja se sieltä ja sieltä.

Uupumuksesta huolimatta jaksoimme kuitenkin vielä illan päätteeksi lähteä  "lähikuppilaan" syömään synttäri-illallista. Hieno päivä! Tänään on vuorossa kotona kokattu synttäripäivällinen ja mikä parasta, kokki en suinkaan ole minä :)
 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Huomenna juhlimme!

Jotta esikoisen 12 v syntymäpäiväjuhlat eivät jäisi koulun International Day:n varjoon, pakko laittaa hieman ennakkoa, varsinkin kun tähän aikaan hän ei pääse tätä lukemaan ja Suomessa on vasta ilta ja meillä jo alkuyö :).

Jotenkin uskomatonta! Mutta silti siitä on vain hetki aikaa. Tuntuu, että jokainen hetki noiden lasten elämässä on kuitenkin "sitä parasta aikaa". Aina vouhotetaan muistamaan ja korostamaan vauva-aikaa, kun se on niin ihanaa ja lyhyt ja sitten sitä kaipaa - ikäänkuin se olisi se lapsuuden paras aika. Höpsis! Ei se todellakaan ole. Se on ihanaa, mutta kaikki muukin on huippukivaa

Oli niin kivaa höpsöttää Mian pikkuisen F:n kanssa eilen ja miettiä onko tämä porkkana vai tomaatti ja pakata valkoista kimmeltävää käsilaukkua mukaan lounaalle tuteilla ja muulla tarpeellisella. Pikkutytöt (ja pojat) on niiin ihania. Mutta vähän erilailla ne isommat on vähintään yhtä ihania! (käytinkö nyt varmasti  tarpeeksi sanaa "ihanaa" päästäkseni Marco Bjurströmiksi?).

Kun oikeasti joutuu vähän haastamaan itseään, että öö... mitenkäs tämä asia onkaan? Toistaiseksi ne välillä vähän ärsyttää, mutta enimmäkseen ilahduttaa, juuri tällä hetkellä karttuvalla kielitaidolla ja kansainvälisellä suhtautumisellaan ja ihan vaan olemalla :)

Ehkä kiroan jossain vaiheessa jonkinlaista rajojen asettamisen tuskaa, mutta toistaiseksi vain iloitsen esikoiseni varttumisesta, yhä pienenä tyttönä, mutta aina vaan järkevämpänä ja ajattelevaisena sellaisena! Hän tietää asioita joita en tiedä! Oikeasti!

Näin iltamyöhällä voi paljastaa myös muutaman salaisuuden (hän nukkuu jo).

Lahja numero yksi on "jumppapuku -allowance"

Täällä kaikenlaisen ompelemisen teettäminen on järkevää ja siksikin ajatuksena oli teettää täällä ainakin yksi uusi kilpailupuku liian pieneksi jäävien tilalle. Alla on yksimielisesti kaunein puku, jonka olemme tyttären kanssa viimeaikoina kisoissa nähneet. Heille, jotka tämän upean voimistelijan kuvasta tunnistavat, tarkoituksena ei todellakaan ole kopioida, vaan hakea vaikutteita, mm. ihan eri väreissä :)


Saa nähdä onnistuuko. Paikka jossa mm. luistelupukuja tehdään on jo tiedossa ja täällä bling blig kuuluu aina asiaan, pikemminkin  he kysyvät että ettekö halua enempää strasseja? :)

Koska jumppapuku pakosta myöhästyy, hain Decathlonista täsmälahjana uikkarit, uimalasit ja uimahatun  saadakseni jotain konkreettista pakettiakin kasaan, vaikka uskon jo 12 v arvostavan myös noita eritäin kivoja kirjekuoria ;)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lounastreffit sushin merkeissä

Jaha, ekaa kertaa onnistuin äsken julkaisemaan postauksen, jossa oli pelkkä ostikko ja sekin väärin kirjoitettu :) Hiiri vähän lipsahti. Nyt näyttää VPN takkuavan ja onnistuin kai tuolla klikkauksella muuttamaan asetuksia. No, aina ei voi onnistua kertalaakista... Yritetäänpä siis uudestaan ja toivotaan parasta!

Meillä oli tänään taas kerran mukavat lounastreffit Mian ja pikkuisen F:n kanssa. Suunnistimme Cool Docksiin, jonne meidän on pitänyt monta kertaa aikaisemminkin mennä. Olemme sujuvasti kiristäneet tahtia näiden lounastreffien suhteen, koska meillä on aina niin mukavaa! Paitsi se, että olemme molemmat niin valovoimaisia persoonia, meillä on paljon yhteistä: Olemme muuttaneet tänne ihan samaan aikaan ja käyneet koko byrokratiahässäkän samanaikaisesti. Törmäsimme toisiimme blogimaailman ulkopuolella ekan kerran täysin sattumalta ollessamme terveystarkastuksessa täällä Shanghaissa - small world. Lisäksi meillä on samanikäisiä lapsia suunnilleen samoilla luokka-asteilla ja on mukavaa vertailla eri koulujen erilaisia tapoja ja opetusta. Lisäksi minä saan aina hyvän syyn tulla keskustaan :)

Koska syömme "aina" italialaista, päätimme nyt kokeilla jotakin muuta.

Valitsimme japanilais-korealaisen ravintolan lähinnä sushi -annoksen houkuttelemana. Se olikin ihan ok, ei mieleenjäävää.


Pääruoaksi tilasimme lohta ja katkarapuja, sekin hyvää, mutta ei erinomaista. Ruokaa oli ainakin taatusti riittävästi, lisukkeina pöydässä oli misokeittoa, salaattia ja kaikenlaista muuta.


 

Cool Docks on mukava paikka ja lounasaikaan myös mukavan hiljainen!



 Tämä Angry Birds siirtyi Radical Design Weekin jälkeen tänne, en tiedä mistä se alunperin tuli.




Lopuksi suoritimme pienen kävelymaratonin, kun emme osuneet ihan heti lauttasatamaan ja joen ylitettyämme suuntasimme reipasta kävelyvauhtia Super Brand Mall:ille, molemmilla korkkarit jalassa. Nyt hieman jaloissa tuntuu :)

 Mutta vaiva palkittiin! Sain viimein hankittua jogurttikoneen. Hello Kitty -mallia se on siksi, että se oli koko kaupan ainoa kappale ja moisen vaivan nähtyämme Hello Kitty ei haitannut lainkaan :)



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Voi kuinka me teitä kaivataan

Emilian osallistuminen luistelutestiin viikonloppuna herätti taas kamalan ikävän myös Ellan voimistelujuttuihin. Ellalla ja jumppakavereilla on tietenkin oma, ainutlaatuisensa kaveruus, mutta mielestäni meillä äideillä oli lisäksi se omamme, jossa jaoimme ilot ja surut niin voimisteluun kuin kaikkeen muuhunkin liittyen.

Hömppäosastolta muistan, kuinka vertailimme kisoissa myynnissä olevia pukuja ja kuinka jonkun mielestä yksi sopisi jollekin ja taas joku toinen toiselle. Tilailimme porukalla tossuja Espanjasta. Halasimme kun jollain oli omassa elämässä vähän vaikeampaa. Omalta osaltani koko homma huipentui siihen, kun muuttokiireissämme Kiteiden ihanat äidit huolehtivat Portugaliin leirille lähteneestä neitosestamme koko reissun ajan, en voi koskaan kylliksi kiittää siitä!

Kaikista vertaisryhmistä Suomessa kaipaan eniten näitä jumppaporukan äitejä, "Kiteiden kankeat äidit" -ryhmää. Me emme touhunneet järjettömän paljon yhdessä, mutta jotenkin meillä vaan oli hieno yhteishenki ja jonkinlainen henkinen yhteisymmärrys. Ehkä hyvin pienenä seurana yritimme myös näkyä Suomen voimistelukartalla ryhmämme intohimoisen valmentajan Sannan tukena. Tietenkin myös Sanna liityy tähän porukkaan.

Muistan luultavasti ikuisesti sen päivän, kun kerroin Sannalle muutostamme tänne Kiinaan. Voi sitä itkun määrää, minun itkuni. Sanna hienosti järkeili omatoimisen harjoittelun ohjeita yms. vaikka oli selvästi harmissaan asiasta. Harjoittelu täällä Shanghaissa onnistui lopulta mutkien kautta, olen siitä kertonut jo ennenkin ja edelleen kiitollinen, mutta harmissaan siitä, että todella pitkien koulupäivien vuoksi Ella ei pääse harjoittelemaan läheskään kuten ennen. On kuitenkin pakko kehua tässäkin tapauksessa motivaatiota omatoimiseen harjoitteluun.

Kohta pääsemme kesäksi Suomeen. Sun Svoli -tapahtuman (eiku tietenkin Sun Lahti -tapahtuman, kirjoitus kulkee taas nopeammin kuin ajatus...) missaamme, samoin Jyväskylän omat luokkakisat, mutta tärkeintä on takuulla tavata kaikkia kavereita! Vanha, viime kesältä oleva video siis jumppatervehdyksenä tähän väliin, kun uudempaa materiaalia ei oikein ole :)

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kiinalainen luistelutesti

Joo, kuulostaa joltain kiinalaiselta kidutusmenetelmältä, mutta ei sitä ole.


Kiinassa lasten taitoluistelu ilmeisesti perustuu samantapaiseen luokkasysteemiin kuin suomalaisessa voimistelussa. Eli tarvitsee saavuttaa tietty taitotaso siirtyäkseen seuraavaan luokkaan, iällä ei ole merkitystä. Uskon ja ajattelen että tämä ei päde kiinalaisessa valtiollisessa lahjakkuuskarsinnassa, jossa on varmaan kovemmat otteet.  Suomessa pienen kansakunnan käytössä on "lempeä" n. 6-7 vuotiaana alkava "tulos tai ulos" -meininki, jossa ainoastaan syntymävuosi ratkaisee. Vaikka ikäeroa olisi viikko, edellisen vuoden puolella syntynyt on hankalammassa asemassa seuraavan vuoden puolella syntyneeseen nähden ja jos vaadittavia taitoja ei ole tiettyyn päivään mennessä saavutettu, ei etenemään pääse. Mutta tottakai raja on aina vedettävä jonnekin ja loppuvuodesta syntynyt Emppu on aina näissä jutuissa pärjännyt ihan hienosti, ei siis ole mitään hampaankolossa, kunhan purnaan systeemiä vastaan ja toivon että jotain edistystä tapahtuu :)

Tänään oli tämän alueen kiinalaisille taitoluistelijoille suuri päivä, eli tasotesti. Emiliakin osallistui siihen, mutta enemmänkin siksi, että saisi n. vuoden tauon jälkeen tehdä ohjelman kuten kisoissa. Itse testillä ei sinänsä ollut merkitystä.

Emilia pyrki tasolle 4, en edes tiedä monta tasoa systeemissä on. Homman säännöt olivat kuitenkin selvät ja poikkesivat aika paljon suomalaisesta. Kaatuminen olisi ollut paha juttu, mitään vähääkään riskialtista ei siis kannattanut yrittää ja Emiliankin ohjelmaa helpotettiin ja lyhennettiin paljon. Mahdollisimman puhtaasta, vaikka helpommasta ohjelmasta sai paremmat pisteet. Jos nyt yhtään muistan tai olen ymmärtänyt oikein, Suomessa kaatumisesta ei näiden pienempien kohdalla rangaista, mutta yrittämisestä palkitaan.

Seuraavassa minikokoisena tämän päivän suoritus, Empun luvalla. Etsi videosta melkein kaatuminen :)




Tulipahan tämäkin kokeiltua. Kunpa löytyisi Ellalle joku samantapainen voimistelujuttu, kun Suomessa kaikki tuntuu sijoittuvan kevääseen ja alkukesään. Syksyllä taas kisakalenteri alkaa vasta kun olemme taas jo täällä. Lapsille kun kisaaminen tuntuu olevan homman suola, oli tulos mikä hyvänsä! Tärkeintä ei ole voitto vaan asianmukainen tunnelma!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tai tain tavallista parempi päivä

Olen tänään suorittanut lähes virheettömän expat-rouvan päivän!

(Asiaan vihkiytymättömille: tai tai = rouva, vaimo ja wikipedian mairittelevan määritelmän mukaan "a wealthy married woman who does not work". Ayit puhuttelevat perheen emäntää tai taiksi noin yleisesti.)

Saateltuani pienokaiset bussille ja kävelytettyäni koiran, kiiruhdin tunnollisesti kahdeksi tunniksi opiskelemaan kiinaa. Kotitehtävät olivat kyllä tekemättä, mutta en kärähtänyt, koska niitä ei käyty läpi! Nyt osaan ainakin teoriassa tilata ravintolassa erilaisia ruokalajeja, kysellä mitä ne sisältävät ja ovatko ne mausteisia. Kokonaan toinen juttu on, kannattaako alkaa kysellä, koska todennäköisesti vastauksesta ei saa mitään tolkkua.

Kiinasession ja seuraavan etapin väliin jäi sellainen kolo, että kotiin ei ollut oikein järkeä lähteä, nälkä ei vielä ollut, eikä lähistöllä ollut mitään ajantappamispaikkaa missä haahuilla. Niinpä olin jo etukäteen päättänyt mennä manikyyriin ja pedikyyriin. Ajattelin tänne tultuamme ja melko halpoihin hintoihin hurahdettuani, että kaikkea tällaista ihanaa teen sitten jatkuvasti, vaan aika vaatimattomiin määriin on jäänyt. Ajattelin ehtiväni poiketa myös lounaalle tuossa välissä, mutta lakkauksen tunarointi sai aikaan kiireen! Tässä tuli siis pieni virhe, täydelliseen päivään olisi tietenkin kuulunut nopea lounas jossain länsimaisessa ja trendikkäässä paikassa. Mutta kynnet hyvin, kaikki hyvin.

Nopeat ruokaostokset tein tietenkin länsimaisessa kaupassa, jossa sama sapuska maksaa vähän enemmän, mutta Arlan maito ja hollantilainen juusto saavat kaiken tämän jokisikojen, lintuflunssan  ynnämuun hössötyksen keskellä olon tuntumaan turvalliselta ja kotoisalta, ehkä. Tänään kauppa valikoitui reittini ja aikatauluni perusteella.

Seuraavaksi kiirehdin koululle kantamaan korteni kekoon nuorimmaisemme oppimisen hyväksi. Käyn perjantaisin kuuntelemassa Eeron luokan lukemista yhden oppitunnin verran. Sädekehääni kiillottaakseni vein mukanani tarrat omasta takaa. Angry Birdsiä tietenkin! Ihmettelin aikaisemmin, kun lasten lukupapereissa oli valtavan hienoja kimaltavia Spiderman- ja prinsessatarroja ja minulla oli aina jakaa vain jotain "You did great job today!" -läpysköitä opettajalta, kunnes Eero valisti, että se toinen lukuäiti tuo omia tarroja...Epäreilua suosion kalastelua! Siispä minäkin...

Kotona pääsin perinteisiin tai tain hommiin, eli selvittelemään talosta kadonneita sähköjä yhdessä Ayin kanssa. Sujuvalla elekielellä ja vähemmän sujuvalla kiinalla sain asian hoidettua ja nyt on talossa taas virtaa. Ja kaiken lisäksi olin lapsukaisia bussilla vastassa - ajoissa!

Lounaan lisäksi Täydellisestä rouvapäivästä jää auttamatta puuttumaan joku hienolta ja monimutkaiselta kuulostava jumppa jollain kalliilla kuntosalilla, mutta kuka nyt kaikkeen venyy ;)

Nyt mulla ei sitten olekaan muuta tekemistä kuin kuvailla kynsiäni, jotka ihme kyllä ovat edelleen vailla kolhuja. No ei, pakkohan sitä on jotain todistusaineistoakin esitellä, eikö?



Tänään kotiin saapuu myös Boss, joka on Andyn nimitys miehelleni ja joka on sujuvasti alkujaan vitsinä vakiintunut myös perheen keskinäiseen kielenkäyttöön. Toivottavasti tapa katoaa ennen kesäreissua Suomeen, "Boss, käytkö hakemassa maidon" saattaa herättää Prismassa hieman hämmennystä.

Tai tai ja Boss lapsineen viettävät siis rauhallisen koti-illan, kenties jonkun elokuvan parissa. Huomenna koittaakin sitten karu paluu arkeen, kun lähtö on aamuvarhaisella kohti jäähallia ja jotain ihmeen kiinalaista luistelutestiä...Pääsenpä pitkästä aikaa värkkäämään "kisanutturaa", taito on varmaan ruostunut, joten täytyy varata vähän aikaa siihenkin hommaan.

Tällaista tänään, ehkä joskus esittelen kolmella rivillä myös "verkkarit ja villasukat" -päivän :)

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Tupatarkastus

Tänään meille tulee vuokraisäntä käymään. Se on aina jotenkin hupaisa spektaakkeli. Hän on Hongkongissa asuva liikemies, ilmeisen varakas henkilö, joka omistaa useita taloja tällä alueella. Hän käy Shanghaissa muutaman kuukauden välein ja yleensä sinä aikana jotain on talossa pitänyt korjata ja hän tulee maksamaan nuo korjaustyöt ja tarkastamaan että homma on tehty kunnolla.

Ensin paikalle saapuu "agenttimme" (=jotakin kiinteistönvälittäjän ja yleisen apuhenkilön väliltä) varmistelemaan että minulla on kaikki kuitit ynnämuut tallessa ja esillä. Sitten pihaan ajaa kiiltävä musta auto, josta nousee vuokraisäntä. Viimeisenä saapuvat "hännystelijät" eli 2-3 jonkinlaista työmiestä.

Minua aina jotenkin nolottaa, kun vuokraisäntä alkaa jo oven ulkopuolella riisua kalliin näköisiä, varmaan käsintehtyjä kenkiään. Joka kerta sanon ettei tarvitse, mutta aina hän ne ottaa pois ja tallustelee sisään silkkisukissaan ja tummassa puvussaan.

Sitten kierretään talo ja minä kerron mikä on vialla. Agentti kääntää "valitukseni" vuokraisännälle ja kirjoittaa muistikirjaan listaa samalla kun vuokraisäntä meluaa korjausmiehille kiinaa ja osoittelee seiniä. Tänään minä aion valittaa uuninluukusta, joka ei sulkeudu kunnolla sekä terassin liukuovista, jotka aukeavat itsekseen ja nostavat meidän lämmityskulumme talvikuukausina taivaisiin. Niin ja parista maalaushommasta ja vuotavasta pesukoneesta. Seuraavan viikon aikana yleensä talossa häärii työmiehiä korjaamassa epäkohtia. Tämä valittaminen siis tapahtuu ihan hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä, täällä nyt vaan tuppaa jutut hajoamaan aika usein.

Vierailu päättyy siihen, että vuokraisäntä kaivaa hervottoman nipun seteleitä ja maksaa kuitteja vastaan tehdyt korjaustyöt. Vuokraisäntä poistuu ensimmäisenä, sitten hännystelijät ja viimeisenä agentti, joka kerää kuitit talteen. Vierailu kestää yleensä n. puoli tuntia.

Pitänee ruveta hieman siistimään paikkoja, onneksi olin kaukaa viisaana ostanut vähän kukkia taloon :)


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Formula 1 Shanghai Grand Prix

Monenlaisten aikataulusäätöjen jälkeen tartuin tilaisuuteen käväistä katsomassa Formula 1 -osakilpailua, joka käytiin tänä viikonloppuna täällä Shanghaissa. Perheen kesken tehdyssä jaossa minä lähdin katsomaan aika-ajoja, mies itse kisaa - kummallekin mieluinen ratkaisu!

Rata oli suuri ja hieno, vastapäinen katsomo aika-ajoissa ainoastaan puolillaan, tänään kisassa oli luultavasti eri meininki. 


Heti alkuun on todettava, että intohimoiselle fanille katsomo paikanpäällä ei todellakaan ole oikea paikka seurata kisaa. Meidän paikkamme olivat kaarteessa, jossa autot hidastivat ja niistä siis näki edes vilahduksen. Suorilla vauhti on luultavasti niin kova, ettei autoja suunnilleen edes näe. Äänet olivatkin kisan vaikuttavinta antia, ne eivät telkkarissa toistu ollenkaan samanlaisina.


Myös tulospalvelu ja kuulutukset olivat aika ankeita, tilanteen sai selville parhaiten netistä tiedotusvälineitä seuraamalla. Tulostaulu oli minikokoinen, eikä ollenkaan ajantasalla.

Meidän Kimillä oli valtavasti faneja! Eikä ollenkaan suomalaisia, vaan paikallisia. Tuntui, että suomenlippuja oli ylivoimaisesti eniten katsomossa.










Olin odottanut jotenkin paljon "tuotteistetumpaa" tapahtumaa krääsämyynteineen, baareineen ja oheisviihteineen, mutta paikka oli jotenkin suorastaan karu. Juotavaa ja syötävää sai ostaa muutamasta kioskista katsomoiden ulkopuolella ja kaikki "kisahumu" puuttui.

 


Kimi pärjäsi kuitenkin hienosti ja fanit olivat iloisia! Ilmeisesti tulospalvelu ei tänään itse kisassa ollut kauhean paljon parempaa, koska raportoin juuri herraseurueelle lopullisen järjestyksen suomalaisten iltapäivälehtien uutisten perusteella!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Terassiprojekti

Muutimme tänne periferiaan osittain siksi, että perhe halusi terassin, pihan, grillin ja omakotitalon.

Terassi on tähän saakka ollut oikeastaan täysin hyödyntämättä, koska siellä ole ollut grilliä eikä kalusteita. Oli siis korkea aika ryhtyä tuumasta toimeen, koska nyt on oikeastaan parhaat ilmat istuskella ja syödä ulkona, kesällä on monesti liian kuuma.


Ellan kepparit ovat majoittuneet paremman tallin puutteessa terassin nurkkaan.


Raahasimme joulukuusemme ulos kuolemaan, mutta siihen se ei ole vielä suostunut... Tuohon se raasu unohtui.



Terassilta löytyy myös "ihanat" takorautaiset ja kultaiset kaiteet, niille emme voi mitään. 


Herraseuralaiseni toivat minulle yllättäen viikonloppuna kukkia, ihan pyytämättä! Kyllä, minulla on heitä nyt tilapäisesti kaksi. Oman miehen lisäksi Emilian Shanghaihin muuttanut kummisetä, jonka perhe seuraa perässä jonkin ajan kuluttua, jaksaa vielä toistaiseksi ilahduttaa meitä vierailuilla tänne Shanghain Keravalle.


Lähdimme Andyn kanssa aamupäivällä kalusteiden metsästysmatkalle. Kiertelimme kaikenlaisia ihmepaikkoja, olisihan se pitänyt tietää, että se ensimmäinen, aivan tässä vieressä sijaitsevassa kaupassa nähty systeemi oli kuitenkin lopulta se sopivin.

Pöytä ei ole suurensuuri, mutta eipä tuohon tilaan olisi ainakaan leveyssuunnassa paljon massiivisempi mahtunutkaan. Lisäksi meillä on kotona Suomessa juuri tämänkokoiselle setille paikka ja tarve. 


Koko pöytäpinnan kokoinen, irrotettava lasilevy oli hyvä juttu.

 

Nämä ovat polyrottinkia, mielestäni luonnossa kivemman näköiset kuin kuvissa - ei tuollaista kiiltävää, vaan aika tummaa mattapintaista harmaata taijotakinsinnepäin :) Olen ährännyt omiksi tarpeikseni erilaisten puukalusteiden öljyämisen ja maalaamisen kanssa, en jäänyt kaipaamaan, kun kotiterassimme valokatteen romahdus tuhosi viime talvena aikaisemmat, kovapuiset kalusteet. Lisäksi tämä Shanghain ilmasto ehkä kohtelee tätä materiaalia ja tummaa väriä suopeasti, tämäkin kun on osittain taivasalla. Kotiin toiselle terassille haluan sitten joskus kiiltävät, valkoiseksi maalatut kalusteet - mutta vasta sitten kun sen päällä on kunnollinen kate ja ympärillä mieluiten lasit!


Kepparit saivat uuden väliaikaisen sijoituspaikan toiselta seinustalta. Saa nähdä, poimivatko muuttomiehet ne tästä samasta paikasta aikanaan paluukuormaan, vai saadaanko niille talli aikaiseksi...

 

Joulukuusi jatkaa kuolemista kulman takana, mutta vain, koska en mitenkään olisi saanut sitä yksin kammettua reunan yli maahan. Herraseuralaisia odotellessa...

 

Päätimme pitää terassin avajaiset heti samana iltana, vaikka juhlaruokana ei spaghettia kummempaa ollutkaan. En vielä aamulla tiennyt, että iltapäivällä meillä on pöytä ja tuolit sekä auringonvarjo takapihalla. Joskus täällä Kiinassakin asiat sujuvat ja kun ne sujuvat, toimitus on usein ripeä!


Teimme sentään vähän valkosipulileipää tilaisuutta juhlistamaan!



 Jos sää sallii, hörpin huomenna aamukahvit uuden pöytäni ääressä :)