Ne ovat täällä! Jo lentokentältä kotiin ajaessamme huomasin, että pomelot ja banaanit teiden varsien pienillä myyntipöydillä olivat vaihtuneet pieniin punaisiin! Valveutuneena huomasin niiden myös saapuneen länkkärikauppoihin, sikamaisen kalliina luomuversioina tietenkin. Silti oli pakko maistaa!
Olen onnekas, koska saan nykyisin nauttia kahdesta sesongista, tammi-helmikuussa Kiinassa ja kesä-heinäkuussa Suomessa. Minun on pakko tunnustaa, että nämä kiinalaiset ovat parempia!
Jaksan aina nillittää kiinalaisista ruoka-aineksista ja kyllä niissä paljon nillitettävää onkin. Eilen sain taas syyn vähän aikaa käyttää ulkomailta tuotua UHT-maitoa, kunnes taas taivun lasten "yummy-maidon" (=kiinalainen tuoremaito) edessä.
Mutta nämä mansikat!
Lasten Suomi-koulu alkoi eilen ja sain mansikoiden ansiosta syyn vierailla ihanalla hedelmätorilla, aivan vanhan kotimme lähistöllä. Mansikoiden lisäksi muistin taas yhden erinomaisen plussan täällä Kiinassa asumiseen! Prisman kalpean ja kalliin hedelmäosaston äärellä saan kiittää tämän maan ihanaa tuoreiden hedelmien ja vihannesten tarjontaa.
Vielä viime vuonna olin niin skeptinen, että pesin suunnileen kirsikatkin astianpesuaineella ennen syömistä, nyt olen niin paatunut etten edes kuori kurkkua ;) No joo, huuhtaisen kaiken suodatetulla vedellä enne syömistä kuitenkin. Mutta yritän aina muistaa myös sen, että eipä niitä Suomeen tuotuja apeita tomaattejakaan varsinaisesti lähdevedellä ole kasvatettu.
Paikka on melko karu ja edelleen suljen silmäni alueen ulkopuolella elävänä myytäviltä kyyhkysiltä ja kanoilta, en vaan voi katsoa. Mutta nämä hedelmät!
Samassa paikassa on myynnissä myös kukkia, melkoisen paljon edullisemmin kuin Shanghain kukkatorilla Gubeissa. Värjätyt pajunkissat kuuluvat kiinalaiseen uuteen vuoteen. Andy ei oikein ymmärtänyt selostustani siitä, kuinka lapset Suomessa vaan poimivat näitä ojien varsilta ja koristelevat värjäämisen sijaan.
Tarjonta ei ole valtavaa, mutta aina saan täältä maljakot täyteen jämärämpylöillä...
