lauantai 18. toukokuuta 2013

Synttärikutsut

Tänään meillä vietettin Ellan kaverisynttäreitä.

Sain jonkinlaisen rimakauhun näihin synttäreihin siitä, kun heti koulun alettua Ella sai yhdeltä luokkakaveriltaan kutsun synttäreille. Painettu nelivärikutsu oli hieno ja kutsuttuna oli koko luokka, kaikille oli järkätty bussikuljetus koulusta juhliin ja vanhemmille oli tarjolla cocktailit lapsia hakiessa. Ajattelin että jaahas, mihinkähän olemme taas päämme pistäneet. Lisää vettä myllyyn toi se, kun yritin kysellä millaisia (kaveri)synttärilahjoja täällä on tapana hankkia ja joku totesi, että alle 300 RMB (melkein 40 €) ei saa oikein mitään. Suomessa kaverisynttäreiden lahjat kai pyörivät 10-20 € paikkeilla.

Emilia ja Eero eivät halunneet pitää kaverisynttäreitä viime syksynä, kaverikuviot eivät olleet oikein vielä asettuneet kohdalleen. Syynä ei ollut rimakauhu, koska jo syksyn aikana sai huomata, että meitä expatteja on täällä moneen junaan. Juhlat ovat olleet laidasta laitaan, tavallisista kotisynttäreistä juhlapalvelun viimeisen päälle järjestämiin pitoihin. Myös nuo synttärilahjat ovat asettuneet ihan tuttuihin mittasuhteisiin.

Meillä oli tänään pienet, mutta sitäkin paremmat synttärit! Vieraita oli vain muutama, eikä järjestetty ohjelma ollut leffaa + Twisteriä kummempaa, mutta hauskaa oli. Juhlien oli tarkoitus loppua klo 16 mutta tyttöjen jatkot venyivät aina seitsemään asti ja ne keskeytti ainoastaan se, kun vanhemmat alkoivat soitella vieraita kotiin illalliselle.

Kakkukynttilöiden virkaa sai toimittaa 12 värikästä tuikkua.


Ostin muutaman tarjoiluastian Andyn vinkkaamilta "markkinoiden markkinoilta" torstaina - niistä myöhemmin enemmän.


Vanha kunnon Twister toimii aina.


En aio edes sarkasmin nimissä aliarvioida leipomisponnistelujani näiden kalaasien eteen. Heti klo 8 aamulla aloin valmistaa mokkapaloja. Jep. Lastemme ikiaikainen vaatimus synttäreille ovat mokkapalat. Luovin mainiosti läpi puutteellisten aineiden ja vähän hassusti kuumenevan uunin ja mokkapaloista tuli erittäin hyviä! Lisäksi valmistin pikkupizzoja. Kuivahiiva vaatii vielä vähän harjoittelua ja siksi etsin ohjeen netistä. Tuloksena aika "pullavia", hyvin nousseita pizzoja, mutta ei se makua haitannut. Ensi kerralla vähemmän hiivaa ;).

Maitokaakaosta ja vedestä valmistetut mokkapalat "rääppiäisvaiheessa", mistään muusta ei ole kuvia, koska aika meni vauhdilla.



Samaan aikaan Eero edusti perhettämme melkein naapurissa ihanan pienen J:n 3-v synttäreillä. Noissa juhlissa oli mukana heliumilmapalloja, pomppulinna ja ilmapallokaaria, ohjelmaa  ja hieno iso kuvatuloste ovella päivänsankarista. Nekin juhlat olivat kuulemma kerrassaan mainiot, harmi että emme päällekkäisyyden vuoksi ehtineet mukaan.

Ensi syksynä varmaan kokeilemme jotain vähän erilaista, nyt kun oppia on hankittu jo 9 kuukautta!


Exhibition ja pari konferenssia

Ei, en ole käynyt messuilla enkä osallistunut konferensseihin. Enkä ole unohtanut äidinkieltäni (miikhä she on she sana she niinku guitaaaar, you know...). Tässä IB-koulumaailmassa törmää sellaisiin juttuihin, joihin en osaa löytää suomalaista ilmaisua, koska näitä ei suomalaisessa koulussa tehdä. Näyttely on tietenkin suora käännös ensimmäiselle ja vahempien vartti vastaa kai parhaiten seuraavaa, mutta molemmat ovat aika paljon enemmän. Selvennys siis lienee paikallaan.

5. luokka on IB-koulussa viimeinen alakoulun luokka ja se päättyy eräänlaiseen opinnäytetyöhön eli tähän exhibitioniin. Työ aloitettiin maaliskuun alussa oppilaiden ja vanhempien yhteisellä infotilaisuudella, josta ei selvinnyt oikestaan muuta kuin se, että kyseessä on iso juttu joka vaatii paljon työtä ja paneutumista. Hyvä! Apua! Mitä pitää tehdä?

Ensimmäisenä koko 5. luokka-aste kokoontui pohtimaan keskeistä teemaa tämän vuoden exhibitionille. Se tapahtui ryhmissä ideoimalla, opettajien sparrauksella, avainsanojen äänestämisellä ja lopulta valituista avainsanoista keskeinen teema erilaisten ehdotusten joukosta äänestämällä. Mielestäni 11-12 vuotiaiksi porukka sai aikaan aika ylevän teeman:

"Sharing the Planet: Raising awareness of social and environmental issues locally can solve problems globally"



Jokainen ryhmä otti tämän teeman lähtökohdakseen ja kaikkien täytyi perustella valitsemansa aihe ja lähestymistapa tämän teeman kautta. Ryhmät muodostettiin kiinnostuksen kohteiden perusteella, yli luokkarajojen. Ellan ryhmässä oli 4 henkilöä kolmelta eri luokalta.

Koulukirjasto opasti materiaalin ja lähteiden etsimisessä ja työn edistyminen kirjattiin verkossa Wikiin, johon tallennettiin lähteet ja käytiin keskustelu ryhmän jäsenten välillä sekä sovittiin työnjaosta. Wikin tapahtumaloki ja aktiivisuus on osa arvostelua. Vanhemmilta toivottiin aktiivisuutta lähteiden vinkkaamisessa lapsille, ei tehtävän tekemistä heidän puolestaan. Koska Ellan ryhmän aihe oli melko ajankohtainen, vinkkasin harva se päivä: "lue Hesari".

Matkan varrella käytiin kahdessa IB-koulussa tutustumassa heidän työhänsä ja saatiin kullanarvoisia ideoita ja vinkkejä oman jutun toteutukseen. Rusinana pullassa oli kuulemma kiva nähdä muita kouluja ja tavata niiden oppilaita.

Työ huipentui lopulta ihan konkreettisesti näyttelyyn, joka esiteltiin ensin eilen oman koulun oppilaille ja tänään opettajille ja muulle henkilökunnalle, vanhemmille sekä vierailevien koulujen oppilaille. Materiaaleja työstettiin kuumeisesti koko viimeisen viikon ajan, Ella ja ruotsalainen Matilda rustasivat viimeisiä tuotoksia tiistaina seitsemään asti illalla.

Mutta valmista tuli ja hyvin ajallaan! Ellan ryhmän aiheena oli siis - tadaa, yllätys, yllätys: Lintuinfluenssa ja muut maailmanlaajuiset virukset ja pelätyt pandemiat" (näin hyvin vapaasti suomennettuna).




Aihe oli "tutkijoiden" mielestä paikallisesti ajankohtainen ja pendemioiden kautta maailman-laajuisesti tärkeä. Lisäksi he halusivat tuoda esiin faktoja näille taudeille sekä kertoa paikallisella tasolla tautien ehkäisemisestä. 

Aihe valikoitui kuulemma siten, että ensisijaisena mielenkiinnon kohteena olivat uhanalaiset eläimet. Koska tosi moni ryhmä teki työnsä niistä ja samaan aikaan uutisoitiin hirmuisesta määrästä Kiinassa tapettuja kanoja lintuinfluenssauhan takia, ryhmä päätti, että jonkun on puolustetettava myös näitä tuotantoeläimiä. Miten arvaankaan, että lapsukaisellani on tämäntyyppisessä järkeilyssä ollut sormensa pelissä? No, jos lapsen ensimmäinen ammattihaave n. 3-vuotiaana on "ympäristöaktivisti" niin kaipa siitä jotain voi päätellä...vihreää maiharia odotellessa...



 Keskeinen tieto koottiin julisteisiin.


Ja havainnollistettiin kuvilla ja muilla.  Sekä annettiin selkeät toimintaohjeet tautien ehkäisyyn paikallisesti.




Meitä hieman nauratti, kun tämä paita meinasi unohtua Ellan päälle, kun koulupäivän päätteeksi suuntasimme ortopedin vastaanotolle. Mikähän olisi ollut reaktio Shanghai Unitedissa tällainen paita yllään kulkevaan tyttöön?  




Lopuksi kävijät haastettiin vastaamaan kysymyksiin. 

Myös muilla ryhmillä oli hienoja juttuja esillä.







Osa oli tehnyt tieteellisiä kokeita, tässä kokeilu siitä, miten puhdas vesi ja happosateet vaikuttavat kasveihin.



Sitten niihin konferensseihin. WISS-koulussa on tämän lukuvuoden aikana ollut 2 kertaa n. 30 minuutin pituinen opettajien, vanhempien ja oppilaan tapaaminen, jossa on käyty läpi kulunutta jaksoa ja siitä saatua todistusta. Tänään oli vuorossa tunnin pituinen, oppilaan ohjaama tapaaminen. Ideana siis, että oppilas kertoo vanhemmilleen miten luokassa on opiskeltu.


 Lukunurkkaus. Tämä on minulle tuttua kauraa, olenhan "reading mum" ;)


Matematiikkaa pelien kautta.


Koulussa opiskellaan paljon tietotekniikkaa. Eero tekee parempia "paukkareita" kuin minä ja tytöt käyttävät sujuvasti taitto-ohjelmaa. Eeron tekemä "multimediaesitys" (joo, olen mainostoimistosta...) kuvista, tekstistä ja musiikista sai aikaan "wau" -efektin.



Tunnin kulku ruksittiin tehtävälistaan ja lopussa vanhemmat saivat antaa palautetta. 

Hauskinta oli video kiinankielisestä dialogiharjoituksesta lääkärin vastaanotolta! Muistattehan ruotsintunnilta: "Jag ska ha en flaska Siffis. Jag ska ha en flaska Jaffis. Hej på dig!". Harvoin kuulen lasten puhuvan kiinaa, Eero välillä Ayille jotain höpöttelee, mutta tuo pätkä sekä nauratti että valaisi. Lapsille vaan ne kamalat "toonit" on helppoja ja puhuminen sujuvaa, vaikka sanavarasto on vielä suppea siksi, että lapset opettelevat myös merkkejä ja ne vasta vaikeita ovatkin!

Emilian konferenssista ei ole kuvia, mukavimpana juttuna musiikkitunnilta taltioidut esitykset! Täällä laulaminen ja soittaminen ei ole pakkopullaa :) Ellan luokka säästyi konferensseilta Suuren Päivän takia.

Aika hullu perjantai huipentui massiiviseen ruuhkaan. Kun käyttää yli 2 tuntia 20 km matkaan, alkaa miettiä, onko koko hommassa mitään järkeä! Huomenna vietetään synttärikutsuja, pitää herätä leipomaan :( Eli kiireesti nukkumaan!