lauantai 22. syyskuuta 2012

Kahvia ja sympatiaa



Kaipaan Suomesta montaakin asiaa, mutta yksi asia on viikonloppuaamujen (aina joskus) kiireettömät aamut kahvin ja Hesarin parissa. Digilehti on ihan ok, mutta se ei ole sama asia.

Meidän on pitänyt jo viikkoja ostaa kahvinkeitin, mutta jostain syystä unohdan sen aina kauppareissulla ollessamme. Rahdin mukana meille on tulossa kahvikoneemme, mutta tarvitsen aina välillä kunnollista suodatinkahvia. Tähän asti olemme sinnitelleet murukahvilla, josta tulee kyllä kodikkaasti mieleen Kolilla oleva, miehen vanhempien ihana mökki, jossa ei ole ja jonne ei tule kahvinkeitintä. Mutta ei sekään ole sama asia.

Eilen mies toi työpaikalta vanhan kälyisen kahvinkeittimen väliaikaiseksi avuksi ja ryhdyin heti tuumasta toimeen.


Jo kahvipaketin avaamisen aiheuttama tuoksu huumasi! Ja välittömästi tuli mieleen taas yksi puute taloudessamme: kahvimitta. Pakkasimmekohan sellaisen muuttotavaroihimme? Kauhoin ruokalusikalla summanmutikassa kahvia keittimeen. Hyvää tuli.


Setin täydensivät Suomi-koulusta lainaamani lehdet. Mitä väliä, että ne ovat n. vuoden vanhoja. Samat tyypit ja asiat kannessa edelleen, joulua valmistellaan ja sisustetaan!

Loppuun on pakko linkittää ehkä hienoin koskaan näkemäni suomalainen (ei Suomessa kuitenkaan tehty) mainosfilmi Paulig Presidentti