Century Star Skating Club

Lupasin kirjoitella myös luistelun etsimisestä ja löytämisestä, joten tässäpä tulee.

Uskoin sen olevan hankalampaa, vaikka Kiinalla näissä taitolajeissa melko kunniakkaat perinteet onkin. Googlettamalla löysin monen mutkan takaa Century Star Skating Clubin. Pääsin niin pitkälle, että tiesin sen toimivan Pudongissa, Shanghain World Expo -alueella sijaitsevassa Mercedes-Benz Arenassa. Kaikki informaatio oli tietenkin kiinaksi ja sellaisessa muodossa, ettei Google Translatekaan oikein auttanut. Annoin asian olla, koska koimme hallin olevan kaukana.

Joskus järkevät neuvot tulevat lähempää kuin arvaakaan. Mies kysyi, olenko etsinyt jääkiekkoa? No en ollut. Siellä missä on jääkiekkoa, on myös jäähalleja ja Kiinassa jääkiekko on aika suosittu urheilulaji. Heti alkuun löytyi jääkiekkoseura Shanghai Thunderbirds, joka harjoittelee suhteellisen lähellä meitä, Songjiang yliopistolla. Jos joku sattuu etsimään jääkiekkoa, tässä on hyvä vaihtoehto Puxin puolella. Sieltä en kuitenkaan ehtinyt taitoluistelua edes etsiä, koska ratkaisu löytyi seuraavana päivänä.

Jälleen kerran kontaktien kautta löysin suomalaisen perheen, jonka tytär taitoluistelee. He olivat tehneet pitkällisen selvitystyön yrityksen ja erehdyksen kautta ja suunnistimme heidän vinkkinsä tuloksena lopulta kuitenkin Mercedes-Benz -Arenalle. Sieltä löytyivät venäläiset Vasili ja Elena, jotka testiluistelun kautta hyväksyivät Emilian valmennukseensa. Ei sillä, että taso olisi jotenkin kauhean korkea, mutta kahden ihmisen aika on rajallinen.

Kaukalo hallissa ei ole ns. täysimittainen ja se on erotettu 1/3 jääkiekolle. Loput 2/3 on varattu mailattomalle luistelulle, joka tarkoittaa sitä, että luistelemaan on pääsy kenellä tahansa pääsymaksun maksavalla, erillisiä vuoroja ei ole.

Seassa on siis myös tällaisia suloisia taaperoita, joita taitoluistelijat sitten väistelevät.

Emilialla on nyt takanaan 4 tuntia Vasilin kanssa ja jo niiden perusteella voi sanoa, että tämä valmentaja kyllä osaa hommansa. Työnjaossa Vasili on erikoistunut hyppyihin ja perusluisteluun, Elena perusluisteluun, askeleisiin ja piruetteihin. Harjoittelu tapahtuu yksityistunteina tai korkeintaan kahden luistelijan ryhmässä, mikä onkin oikeastaan ainoa vaihtoehto näissä olosuhteissa.

Harjoittelu alkoi ihan perusteista, luisteluasennon korjaamisesta, käsien käytöstä ja liu'usta. Tänään päästiin jo hyppyihin, joissa kuulemma työtä riittää.

Emilia on Suomessa tottunut häntä jo pienestä valmentaneeseen, lempeään mutta myös taitavaan Wilmaan, joten Vasilin venäläinen temperamentti ja kuri oli ensimmäisen tunnin jälkeen melkoinen shokki. Tunnin jälkeen saimme oppitunnin siitä, kuinka luistimet pitää solmia. Vasililla on myös tapana ylinäytellä virheitä, joita luistelija tekee. "Your hands are like Monster's hands". Kuitenkin myös positiivinen palaute on samalla tavalla ylitsevuotavaa ja palkitsevaa ja sitä tulee jokaisella tunnilla. Mukavaa on myös näin vanhempana (ja vajavaisen kielitaidon omaavan lapsen tulkkina) saada jokaisen tunnin jälkeen melko yksityiskohtainen selostus siitä miten homma meni.

Meiltä on hallille n. tunnin matka suuntaansa, paluumatkalla yleensä vähän vähemmän, koska ruuhka helpottaa. 40 minuuttia taitaa olla ennätys. Vähän kuin lähtisi Hämeenlinnasta Hartwall Areenalle. Alamme kuitenkin jo tottua tähän, että kaikkialle meneminen kestää. Ajattelin, ettei luistelu voi välimatkan vuoksi toteutua pidemmän päälle. Ehkä näin käykin, ei sitä koskaan tiedä ja se on täysin Emilian päätettävissä. Jos homma käy liian raskaaksi, se loppuu. Nyt kuitenkin motivaatio näyttäisi olevan huipussaan ja ihan hämmästyttävästi voimia riittää raskaan koulupäivän jälkeen lähteä jäälle. Ehkä on pakko uskoa heitä, jotka sanovat, ettei jäästä koskaan pääse eroon, kun siihen kerran rakastuu :) Itse en kuulu heihin. Osaan hädin tuskin sirklata takaperin. En ymmärrä mistä taitoluistelija perheeseemme eksyi!

Tuolta muuten löytyy myös junnukiekkoa. Onneksi Eero ei ole yhtään kallellaan lätkään. En ehkä jaksaisi toista jääurheilijaa perheeseen :)

Lohdullista muuten huomata, että myös täällä näköjään koko perhe pikkusisaruksineen "sitoutetaan" hallilla notkumiseen jo varhaisessa vaiheessa. Etuna moneen suomalaiseen jäähalliin, täällä kioskilta saa jäätelöä aina kun halli on avoinna (lahjonta, kiristys ja uhkailu - you know!).

Jotta edistäisin luistelua ihan kansanterveydellisistä ja kasvatuksellisista syistäkin, en vain luisteluvalmennuksen näkökulmasta, oikein hyvä katsaus Shanghain jäähallitarjontaan löytyy Timeout Shanghai - sivustolta. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Kulttuurishokkia ja koti-ikävää

Meillä on ollut hieman takkuinen viikko! En tiedä onko meihin iskenyt se kuuluisa kulttuurishokki vai aiheuttikohan viime viikonlopun vierailu ja saadut tuliaiset koti-ikävän?

Pienetkin asiat ovat ärsyttäneet, aivan ylivoimaisena ykkösenä se, etteivät tavaramme Suomesta ole vieläkään saapuneet. Ne ovat kyllä Shanghaissa, mutta papereita leimataan ja taas pitää skannata joku sivu passista ja lähettää tulliin, koska "sorry, we forgetted this issue, very sorry we forget". Tämä rassaa niin meitä aikuisia kuin lapsiakin, joiden huoneet kumisevat tyhjyyttään ja Saariston Lapset -DVD on kulunut suunnilleen puhki paremman viihteen puutteessa. Kavereitakaan ei oikein viitsi kutsua kylään, kun meillä ei ole kauheasti tekemistä. Pahaa pelkään, että ensi viikolla, kun Kiina pysähtyy syyslomalle, asia ei etene yhtään mihinkään. Luultavasti leimaaja on lomalla kuten kaikki muutkin.  Olen muutaman kerran miettinyt, miten olisimme kestäneet tämän ajan, jos olisimme esimerkiksi lähettäneet huonekalut Suomesta.

Lisäksi se, ettei välillä mikään tunnu sujuvan ensimmäisellä yrityksellä, aiheuttaa kiukkua. This is China, kyllä, mutta välillä tekisi mieli huutaa ja kovaa. Pyydät maksun euroina, se maksetaan rämpylöinä. Pyydät maksun rämpylöinä, se maksetaan euroina. Matkalaskuun ei riitä normaali kassakuitti, vaan erilliseltä tiskiltä haetaan (luonnollisesti leimattu) lappu, eli Fabio, jossa sama asia on kerrottu vähän eri muodossa. Muistelen, että ollessani kesätöissä joskus 80-luvulla Suomessakin kirjoitettiin ns. Paragon-kuitteja. Tämä on hieman sama asia. Koska alkuhässäkässä jokunen Fabio jäi pyytämättä, seisoo kasa laskuja odottamassa että saamme Fabiot tavalla tai toisella järjestykseen.

Lapset ovat olleet selkeästi väsyneitä kouluun. Se on täysin ymmärrettävää. Vieraan kielen lisäksi koko systeemi on aikalailla erilainen kuin Suomessa. Me aikuisetkaan emme usein oikein ymmärrä sitä, mitä tehtävässä pitäisi tehdä, joten ei ihme ettei se aukene lapsillekaan. Toisaalta, opettajat ovat mielettömän kannustavia ja aina kun olen asioista kyselleet, on viesti ollut että älä huolehdi, he pärjäävät hienosti ja ensimmäisten kuukausien tärkein päämäärä on kielitaito. Ensi viikon loma tulee tarpeeseen!

Ehkä ruispalat aiheuttivat myös lasten makuhermoissa jonkinlaisen koti-ikävän. Tällä viikolla juusto on ollut pahaa, margariini on ollut pahaa, kinkku on ollut pahaa, mehu on ollut pahaa :) Mutta hei, tässäkin näkyy jo valonpilkahduksia: Eilinen pasta oli tosi hyvää!

Ja koska asioilla on tapana järjestyä, alkoi viikko muutenkin parantua loppua kohden. Meillä on nyt puutarhanhoito! Kuinka monta reissua heitinkään alueemme toimistoon hoitamaan asiaa ja kuinka monta kertaa se luvattiinkaan hoitaa! Mutta nyt he ovat täällä.

 

Pahasti rappiolle päässyt pihamme saa kaipamaansa huoltoa! Laskin nopeasti ainakin seitsemän ahkeraa kiinalaista nyppimässä rikkaruohoja käsityönä.

Lisäksi eilen illalla palatessamme Emilian kanssa Mercedes-Benz -hallilta luisteluharkoista, kaupungin kaunis puoli sai meidät hyvälle tuulelle.

Shanghaissa näkee todella usein leijoja aivan mielettömän korkealla! Ekaa kertaa täällä käydessämme ja leijat nähdessämme luulimme niiden karanneen, mutta eivät ne ole.  Eilen jäimme ihastelemaan taas kerran taivaalla näkyvää valoilmiötä (ja mukana oli tietenkin vain kännykkä, joka sai toimittaa kameran virkaa).

Leijoja lennätetään Pudongin Expo-alueella, siellä on kai riittävästi aukeaa tilaa, jota ei muuten Shanghaissa niin kauheasti löydy. Juuri lähtiessämme hallilta, yksi leija laskeutui alas ja tajusimme niiden valtavan koon. Leijat ovat aikuisen miehen kokoisia ja iltaisin varustettu värikkäillä valoilla. Nyt jos koskaan olisi ollut mukavaa omistaa kunnon kamera ja pitää se vieläpä mukana kaupungilla kulkiessa! Mutta ehkä tästä saa jonkinlaisen mielikuvan.

 

Mukavaa viikonloppua!