Oli mukavaa tavata opettajat ja nähdä lasten koulutöitä. Täällä kun kirjoja ei kanneta kotiin vaan tehtävät tehdään koulussa ja ainoastaan Homework-book tulee kotiin läksyjä varten viikoittain.
Lisäksi lapset olivat kasanneet tämän enimmäisen jakson töistään portfoliot, jotka sai kotiin tutustuttavaksi.
Kaikilla lapsilla koulu on alkanut mukavasti! Englannin kieli on edelleen haastavaa, mutta se menee koko ajan parempaan suuntaan, tietenkin. Hassua jotenkin, että englannin kielen puhumisessa tieto tuntuu lisäävän tuskaa. Suomessa kun keskitytään kielioppiin ja virheettömään kieleen ehkä sen kielen rohkean käyttämisen kustannuksella. Eero aivan ummikkona on päässyt aloittamaan oikeastaan puhtaalta pöydältä ja onkin oppinut tosi paljon - myös sellaista, jota opettajat eivät varmuudella ole opettaneet ;) "What the hell" irtoaa sujuvasti amerikkalaisella aksentilla.... Vastavuoroisesti pojat ovat epäilemättä opettaneet myös suomenkielen avainasioita kavereilleen...
Tytöt jännittävät lauseen muodostamista eivätkä uskalla vain laittaa sanoja peräkkäin kaikissa tilanteissa. Silti palaute oli kyllä todella positiivista ja kuulemma erityisesti Emilia viittaa ja vastailee tunneilla tosi rohkeasti.
Erityiskiitos kuuluu Emilian, ja jatkossa myös Ellan, EAL opettajalle, Mr. Cappsille joka on tehnyt ihmeitä Emilian kanssa. Aivan mielettömän positiivisella asenteella varustettu opettaja on mm. pitänyt kirjeenvaihtoa Emilian kanssa ja kääntänyt vaikeiksi katsomiaan sanoja suomeksi google translate -ohjelmalla tai piirrellyt tekstin lomaan pikku-ukkoja kuvaamaan sanaa. "Journalin" kirjoittaminen on muodostunut Emilialle kunnia-asiaksi ja siellä ei virheitä pelätä, vaan kirjoitus saa soljua vapaasti ja käsittelee päivän kuulumisia tai mitä tahansa mieleen juolahtavaa. Olen tosi ilahtunut, että tämä opettaja ottaa jatkossa vastuun myös 5. luokan EAL -opetuksesta ja saa ehkä myös perfektionistimme vapautumaan!