torstai 8. marraskuuta 2012

Vanhempien vartti WISS -koululla

Tänään ahkeroin aamusta alkaen vanhempien "Teacher-parent -conference" -tilaisuuksissa. Vastaa suomalaista vanhempien varttia, tämä tosin kesti 30 minuuttia. Ensin kolme tilaisuutta lasten omien opettajien kanssa ja lisäksi vielä EAL-opettajien (englanti toisena/uutena kielenä) tapaamiset.

Oli mukavaa tavata opettajat ja nähdä lasten koulutöitä. Täällä kun kirjoja ei kanneta kotiin vaan tehtävät tehdään koulussa ja ainoastaan Homework-book tulee kotiin läksyjä varten viikoittain.

Lisäksi lapset olivat kasanneet tämän enimmäisen jakson töistään portfoliot, jotka sai kotiin tutustuttavaksi.





Kaikilla lapsilla koulu on alkanut mukavasti! Englannin kieli on edelleen haastavaa, mutta se menee koko ajan parempaan suuntaan, tietenkin. Hassua jotenkin, että englannin kielen puhumisessa tieto tuntuu lisäävän tuskaa. Suomessa kun keskitytään kielioppiin ja virheettömään kieleen ehkä sen kielen rohkean käyttämisen kustannuksella. Eero aivan ummikkona on päässyt aloittamaan oikeastaan puhtaalta pöydältä ja onkin oppinut tosi paljon - myös sellaista, jota opettajat eivät varmuudella ole opettaneet ;) "What the hell" irtoaa sujuvasti amerikkalaisella aksentilla.... Vastavuoroisesti pojat ovat epäilemättä opettaneet myös suomenkielen avainasioita kavereilleen...

Tytöt jännittävät lauseen muodostamista eivätkä uskalla vain laittaa sanoja peräkkäin kaikissa tilanteissa. Silti palaute oli kyllä todella positiivista ja kuulemma erityisesti Emilia viittaa ja vastailee tunneilla tosi rohkeasti.

Erityiskiitos kuuluu Emilian, ja jatkossa myös Ellan, EAL opettajalle, Mr. Cappsille joka on tehnyt ihmeitä Emilian kanssa. Aivan mielettömän positiivisella asenteella varustettu opettaja on mm. pitänyt kirjeenvaihtoa Emilian kanssa ja kääntänyt vaikeiksi katsomiaan sanoja suomeksi google translate -ohjelmalla tai piirrellyt tekstin lomaan pikku-ukkoja kuvaamaan sanaa. "Journalin" kirjoittaminen on muodostunut Emilialle kunnia-asiaksi ja siellä ei virheitä pelätä, vaan kirjoitus saa soljua vapaasti ja käsittelee päivän kuulumisia tai mitä tahansa mieleen juolahtavaa. Olen tosi ilahtunut, että tämä opettaja ottaa jatkossa vastuun myös 5. luokan EAL -opetuksesta ja saa ehkä myös perfektionistimme vapautumaan!

Syksy saapui jumppasalille

Syksy ja viileämmät ilmat ovat saapuneet myös Shanghaihin!

Lapset pukevat koulupuvuiksi talvihameet ja sukkahousut, Eero pakon edessä pitkät housut. Eeron kanssa käymme tappelua siitä, onko vielä shortsikeli vai ei.  Itse alan lisätä sukkia, villatakkia ja umpinaisempia kenkiä pukeutumiseeni.

Tiistaina Ellan voimistelusalilla havahduin säiden kylmenemiseen! Ensin ihmettelin poikia voimistelemassa pyjamat päällä? Olisiko heillä meneillään jotkin pyjamabileet? Ei, hetken asiaa tarkasteltuani tajusin, että täällä ilman viilentyessä siirrytään lämpimämpiin harkkavaatteisiin, koska lämmitystä salissa ei ole. Trikoinen pyjama, jossa aika monta hyvää ominaisuutta: mukava, lämmin, joustava, melko ihon myötäinen. Ylä- tai alaosa helppo riisua jos tulee kuuma...



Jotenkin tuli mieleeni oman tyttäreni jumppasali, jossa kaikki toppeja ja polvisuojia myöten ovat maailman huippumerkkiä ja vaihtoehtoja on aina useita, puitteet aina erinomaiset. Ja samalla tuli mieleeni suomalainen voimisteluyhteisö.

En tiedä, onko tämä pyjamakulttuuri täällä täysin arkipäivää vai elävätkö nämä lapset jotenkin puutteessa harrastuksensa suhteen? Olisiko Suomalaisella voimisteluyhteisöllä halua tai kykyä auttaa niin tarvittaessa?

He kaikki näyttävät usein tekevän omaansa niin ilolla? Olisiko jonkinlainen "jumppapukuapu" Suomesta edes tervetullut vai ainoastaan loukkaus?




Jään pohtimaan, nauttimaan heidän hymyistään ja palaan tarvittaessa asiaan!