Koira Suomesta Kiinaan

Vihdoinkin uskallan kirjoittaa tämän! Saimme nimittäin tänään koiramme Ompun pakollisesta 7 vrk karanteenista kotiin. Koira oli hyvin likainen, takkuinen ja pahanhajuinen, mutta muuten voi oikein hyvin. Me siis selvisimme karanteenista paljon helpommalla kuin moni muu tuttu.

Olemme niin huojentuneita!

Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.

Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai

Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.

Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.

Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1.Terveystodistus

Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:

- Koiran nimi
- Rotu.  Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.

Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima.  Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:

Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.

2. Todistus Rabies -rokotuksesta

Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista,  joka oli testattu Maaliskuussa 2013.

3. Matka

Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.

4. Quarantine Inspection

Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.


Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.

Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.

Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.

Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.

5. Vapautus karanteenista

Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.

Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).

Salakuvasin hieman :)

Odotustila, jonne lemmikit tuodaan

En  nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.

Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.

Rakastumista

---- Ja taas oli puolet tekstistä ja kuvista pudonnut pois! Alan oikeasti epäillä salaliittoa - kun yritän laittaa kiinankielisiä osoitteita iskee sensuuri. Tässä siis hieman editoituna, kiinankielinen osoite poistettuna. Josko otsikko ja sisältö vastaisivat hieman paremmin toisiaan näin :). -----

Kirjoitan tämän postauksen oikeastaan siksi, että olen saanut  paljon kysymyksiä lemmikin hankkimisesta täällä Kiinassa.  En kirjoita siksi, että olisimme jotenkin kokeneita tässä asiassa, vaan täysin päinvastoin - olemme ihan noviiseja!

Kaikki alkoi harkitessamme tänne muuttoa ja esikoisemme valtavan eläinrakkauden vuotaessa ylitse. Lipsautimme, että ehkä koira voisi onnistua - jälkikäteen on pakko tunnustaa, että lupaus tuli tehtyä täysin vastoin tietämystä.  Oletin, ettei Kiinasta ikinä voisi hankkia minkäänlaista laillista eläintä edes "kesäkissaksi, saati vietäväksi kotiin. Olin väärässä.

Kirjoitin jo aiemmin, että tutustuimme suomalaiseen perheeseen tällä compoundilla ja Pablo koiraan, joka oli hankittu täältä hyvästä kennelistä. Suuntasimme siis sinne ja loput on kerrottu aikaisemmin. 

Ihana Omppumme sairastui kuitenkin jo alkumetreillä ja hänet hoidettiin kuntoon (takuuna) Kennelin eläinlääkärillä. Kaiken huolemme keskellä sain kuitenkin jopa varsin omituisen kommentin "yhteisöltämme", jonka mukaan kaikki täältä hankitut lemmikit ovat matoisia ja sairaita ja kaikki paperit väärennetyjä ja kokemusta oli kuolleista kissoista kuolleisiin marsuihin viikon päästä hankinnasta  ja toivotuksena vain meidän yksilömme olevan kyllin vahva selvitäkseen taudeista. Se ei ainakaan piristänyt mieltä. Ehkä siksikin haluan oikaista näemmä yleisiä käsityksiä.

Pablon emännän suosituksesta päädyimme siis Jialiang -kenneliin

Ensimmäisestä viimeisimpään asiointiin kaikki heidän kanssaan on sujunut moitteettomasti. Olemme ihan noviiseina saaneet erinomaista opastusta pienen pennun hoitoon ja kasvatukseen ja jopa liiankin varovaisia ohjeita mm. pennun pesemiseen. 

Ompun rokottamisesta on huolehdittu kennelin puolesta sairastumisen aiheuttaman poikkeusaikataulun jälkeen ja "väärennetyistä papereista" puheen ollen, voin sanoa paikalla olleena, että koiranpennullamme on rokote-sinetteineen ja muine todisteineen paremmin oikeaksi todistettu terveystausta kuin meillä suomalaisilla ihmisillä konsanaan. Pari viikoa sitten Omppu sai mikrosirun, joka on hänen henkilötunnuksensa tästä eteenpäin.

Alamme jo tässä vaiheessa valmistella Ompun viemistä Suomeen kesällä, joten eläinlääkärin ohjeen mukaan ohjelmassa on joulukuussa toinen Rabies -rokotus ja maaliskuussa verikoe maasta viemistä varten. Suunnitteilla on n. viikon loma Helmikuussa ja silloin Ompulle on pakko löytää paikka koirahotellista. Mieluiten deluxe-tasoa ;) Ero tulee olemaan todella vaikeaa!

Miten voikaan pieneen otukseen rakastua näin totaalisesti - ihan kuten lapsiin aikanaan!

Vielä kun saisimme tämän hölmöläisen kasvatettua tavoille! Kaikenlaista aloittelijan koheltamista on jo koettu, mm. yksi karkaaminem syömään naapurin pihasta koiran kakkaa sekä ensimmäisellä viikolla "katoaminen". Omppu oli jotenkin onnistunut lyllertämään yläkertaa, mutta ei uskaltanut tulla alakertaan ja oli poissa olessani tyytynyt kohtaloonsa ja mennyt nukkumaan Ellan huoneeseen hupparin kätköihin. Kotiin tullessani shokki oli melkoinen kun koiraa ei löytynyt mistään! Elin siinä uskossa ettei se osaa mennä yläkertaan, eli en älynnyt sieltä edes etsiä, vaan mittailin n. 5 cm rakoa lasioviemme välissä - olisiko se voinut jotenkin päästä tuosta ulos? No, löytyihän pikku-ukko lopulta, mutta ne 10 minuuttia kyllä jäivät mieleen!

Jialiang Kennel
1858 San Lu Rd, Pudong, Shanghai

Omppu on kotona!

Voi miten iloisen ja odotetun puhelinsoiton saimmekaan aamulla! Pääsimme viimein hakemaan Ompun takaisin kotiin. Lasten ollessa Suomi-koulussa haimme pienen vähän yllätyksenä lapsille. Niin pirteä ja iloinen ja hyvällä ruokahalulla varustettu pentu saapui kotiin ja oli heti kartalla omasta reviiristään! Päivä on kulunut rapsutellessa ja leikkiessä, aivan silmin nähden kaikenlainen helliminen on tervetullutta sairaalajakson jälkeen - miksi ihmeessä ei olisi!  Hyviä kuvia tästä elohopeasta ei taida saada, heti kun otan kameran esiin, tyyppi hyökkää kimppuun. Liekö jo tajunnut, että kamerasta seuraa hyvää - joku haluaa minut :)

Päätimmekin pitää ihan kotipäivän ja tilata tarvittaessa pizzaa! Emme halunneet jättää Omppua edes Ayin kanssa tässä vaiheessa, vaan pötkötellä koko perheen voimin kotosalla! Perusteellisen harjaus ja putsausoperaation jälkeen pikkuinen alkaa taas olla oma itsensä.

Kuulumisia viikon varrelta

Suku jo reklamoi, ettei blogi päivity :) Päivitetään siis!

Syy hiljaiseloon on ollut oikeastaan se, että ihana pieni Omppumme, joka juuri ja juuri ehti kotiutua meille, alkoi oksentaa. Se sai meidät tietenkin huolestumaan. Soitto kenneliin ja eläinlääkärin konsultoinnin jälkeen Omppu lähti kennelin eläinlääkäriin tutkimuksiin. Kun painoa on n. kilo, ei voi jäädä odottamaan.

Etsi kuvasta koira :)

Siitä olemme kiitollisia, että kennel on todella paneutunut asiaan ja hyvää englantia puhuva eläinlääkäri on pitänyt meidät noviisit kansantajuisesti ajan tasalla. Ilmeisesti vaivana olivat madot. Onneksi joka päivä on menty parempaan suuntaan ja nyt enää varmistellaan, että kaikki on kunnossa ennen kuin Omppu palaa kotiin.

Eläinlääkärin reaktio kolmen pellavapäämme näkemiseen oli hauska: Hän selitti moneen kertaan, ettei pieni pentu sitten jaksa leikkiä kauhean pitkään ja hänen pitää antaa levätä ja nukkua välillä. Varmaan arvasi, millaisen ylitsevuotavan rakkauden kohteena pieni koira on.

Muuten meille kuuluu hyvää!

Loman jälkeen olemme palanneet arkeen. Työtä ja harmaita hiuksia on aiheuttanut Ellan "Unit of Inquiryn" ensimmäisen jakson jonkinlainen päättötehtävä. Jakson aiheena on ollut ensiaskeleet kemiaan ja fysiikkaan ja mekin metsästimme jakson aikana tieteellisiä kokeita luokassa tehtäväksi.  Heurekan Tempputehtaan sivuilta löytyikin onneksi monta hauskaa koetta.

Ellan aiheena oli kertoa jäätelöstä. Siitä miten se tehdään ja mitä tapahtuu, kun maidosta syntyy jäätelöä. Koko homman pohjana oli se, että luokassa tehtiin tieteellisenä kokeena jäätelöä muovipussissa.  Ellan tehtävässä piti kaiken muun jäätelöinformaation lisäksi kertoa tämän muovipussijäätelön synnylle tieteellinen selitys. En todellakaan ole mikään kemian nero, no, en edes keskinkertaisuus. Mies oli sopivasti työmatkalla. Saipa siinä googletella kaikenmaailman molekyylejä ja emulsioita, jääkristalleja ja suolan vaikutusta jään sulamispisteeseen ennen kuin tehtävä oli valmis. Mietin ehkä kaksi kertaa ennen kuin seuraavan kerran syön jäätelöä!

Tässä perheessä äiti harrastaa tällä hetkellä vapaaehtoistyötä (siitä lisää myöhemmin), Eero harrastaa jalkapalloa WISS Tigers joukkueessa (tärkeintä ei ole voitto, vaan koulun virallinen peliasu) ja Emilia luistelee ahkerasti Vasilin johdolla. Ella odottelee Ompun lisäksi rytmisen harkkojen alkamista. Perheen isä harrastaa työn tekemistä (jonkun on valitettavasti vähän pakko).

Huomenna tapaan Ellan mahdollisen rytmisen valmentajan ja näen jumppasalin! En oikein tiedä mitä odottaa, kun kiinalainen yhteyshenkilömme varoittelee, että tämän lajin harrastamiseen puitteet eivät ole kovin hyvät. Jos ne eivät kiinalaisen mittapuun mukaan ole kovin hyvät, niin uskallankohan edes mennä paikan päälle...Yhteyshenkilömme mukaan valmentaja on National Champion jonkun vuoden takaa! Mutta kun ollaan Kiinassa: They always are. Uskon kun näen.

Tällainen kuulumiskatsaus tähän väliin! Kuviakaan ei ole oikein tullut otettua vähän alakuloisen viikon aikana.

Vierailu kennelissä - ja mihin se johtikaan?

Niin kauan kuin Ella on osannut puhua, on hän haaveillut koirasta. Hevoshulluus on tullut mukaan jossain vaiheessa, mutta koirahulluus on ollut jotenkin synnynnäistä.

Muuttaessamme tänne Kiinaan, lupasimme selvitellä mahdollisuutta hankkia meille koira täällä ollessamme. Emme oikein uskoneet tämän toteutuvan, mielikuvissa pyöri enemmän jonkinlainen pimeä pentukauppa kujilla, kuin ammattitaitoisesti johdettu kennel. Ihan ensimmäisinä päivinämme tällä alueellamme törmäsimme kuitenkin  suomalaisen perheen äitiin, jolla on 9 kk ikäinen labradorin pentu, hankittu täältä Kiinasta ja joka on jo viettänyt kesän Suomessa perheen mukana ja palannut takaisin. Keskustelujemme jälkeen aloimme vakuuttua siitä, että myös Kiinassa koiran voi hankkia aivan yhtä virallisisa teitä kuin Suomessakin. Päädyimme JiaLiang -kennelliin.

Mietimme tosissamme kultaisen noutajan -pentua, mutta meillä ei ole aikaisempaa kokemusta koirista. Kennelissä tällä hetkellä luovutettavan ikäiset pennut olivat yli 3 kk ikäisiä ja seuraavia vasta ns. "yritetään" rauhassa lähikuukausien aikana. Kuuntelimme myös ystävien ja ammattilaisten järkipuhetta siitä, että pieni koira on aina helpompi aloittelijalle kuin iso koira. Ellakin alkoi pikkuhiljaa taipua tähän vaihtoehtoon.

Kultsujen lisäksi kysyimme siis nähtäväksemme myös bichon frisén pentuja. Meni ehkä minuutti, kun luoksemme tuotu pentu vei sydämemme. Niin pieni, painoa reilu kilo ja kuukausia 2 ja niin suloinen ja tomera. Ainakin papereiden puolesta kaikinpuolin terve yms.  ja vanhemmat samasta kennelistä. Sopimukset on tehty, menemme perjantaina hakemaan pentua ja rokotukset yms. tarkastukset jatkuvat seuraavalla viikolla. Pennulla on kennelin takuu, eli terveyttä seurataan.

 

 

Me joudumme nyt opettelemaan ihan uudenlaisen perheenjäsenen kanssa elämistä. Ehkä tämä pieni karvapallon on kuitenkin hieman vähemmän haastava kuin iso koira.