torstai 30. elokuuta 2012

Kirjavinkki

Saimme perehdytyksessämme pitkän listan kirjallisuusvinkkejä ja erilaisia nettilinkkejä. Perehdytys oli niin viime hetkellä, ettemme ehtineet hankkia kirjoja tuolta listalta mukaamme, vaan niitä pitää ehkä pyytää tuliaisiksi vierailijoilta.

Yhden kirjahankinnan teimme ja se on käytännön kannalta osoittautunut loisto-ostokseksi! Silmiini osui kerran Suomalaisessa Kirjakaupassa lastenkirja "Tuhat sanaa kiinaksi" ja ostin sen vähän vitsinä lapsille selailtavaksi. Lapset innostuivat kirjasta tosi paljon ja muuttoa odotellessa siitä on innokkaasti opeteltu merkkejä ja sanoja.


Kirjan hyödyllisyys valkeni meille aikuisille vasta paikan päällä.  Se koostuu aukeamista, joissa on iso teeman mukainen kuva.


Laidoille on koottu isosta kuvasta yksityiskohtia ja niiden alta löytyy ko.sanan merkki sekä sana kirjoitettuna. Ei vaihtoehtoja, ei synonyymeja, kiiretilanteessakin kirjasta on helppo etsiä sanoja kun löytää oikean teeman. Helppoa kuin mikä. Tämän avulla olemme opetelleet tilaamaan taksin, oppineet lukusanoja, selittäneet remonttireiskalle miksi pönttö on tukossa...



Veikkaanpa, että jos joskus saan aikaiseksi rekrytoida meille Ayin, tulen tarvitsemaan mm. tätä kotitöihin liittyvää aukeamaa :)


Heather Amery & Stephen Cartwright: First Thousand Words in Chinese (suom. Tuhat Sanaa Kiinaksi). Kustannusyhtiö Nemo (2011). Kirjan sanat voi kuunnella netissä kiinankielisen lukijan lausumana ja netistä löytyy myös ääntämisohjeita: www.nemokustannus.fi/tuhatsanaa

Kiinan kurssille ajattelin ilmoittautua ensi viikolla, eli ehkä jossain vaiheessa pääsen tästä opuksesta eroon! Lapset tuntuvat imevän kiinaa itseensä sienen tavalla - WISS koulussa on mandariinikiinaa yksi oppitunti joka päivä.

Saamaltamme varsinaiselta kirjalistalta itseäni kiinnostivat ainakin nämä:

Sami Sillanpää: Kiina-ilmiöitä (2008). HS toimittaja asui vuosia Kiinassa ja kirja on koottu hänen pakinoistaan. Tykkäsin niistä kovasti silloin kun niitä julkaistiin Hesarissa.
Petri Saraste: Laowai - kiinalaista menoa (2008). MTV3 kirjeenvaihtajan kirja Kiinasta.
Jonathan Watts: Kun miljardi kiinalaista hyppää (2011). The Guardian -lehden toimittajan kirja Kiinan kasvusta ja siitä mitä siitä seuraa. Keskusteltu, kehuttu ja kritisoitukin kirja.

Meidän piti hankkia myös kiinan oppikirja Zou Ba! (Tanja Kettunen ) mutta sekin oli tilaustuote eikä ehtinyt matkaamme.

Romaaneista rahdissa minulle on saapumassa järkälemäinen kirja Villijoutsenet - kolmen kiinattaren tarina (Chang Jung, 1992) jonka sain äidiltäni ja joka löytyi myös tuolta suosituslistalta. Aloitetaan siis sillä!

tiistai 28. elokuuta 2012

Ensimmäiset koulupäivät


Eilen koitti ensimmäinen koulupäivä. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, äitiä vai lapsia. Koulubussi tuli, oli myöhässä, mutta huoli onneksi lapsemme kyytiin. Palautus tapahtui sekin todella paljon myöhässä, mutta kaikki kolme lasta löysivät tiensä myös takaisin.

Mietin jo eilen mitä oikein kirjoittaisin tästä kokemuksesta. Ensimmäisestä päivästä jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Toisaalta kaikki meni hienosti. Jo se oli silkka voitto, että kaikki löysivät oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja pysyivät ryhmän mukana.  Eero oli osannut eksyttyään kertoa olevansa Blue -luokalla :). Toisaalta tämä alku on odotettuakin rankempaa. Koulupäivät ovat valtavan pitkiä, klo 8:30-15:30, myös ekaluokkalaisilla. Vaikka välissä on taukoja, on päivä kieltä osaamattomalle tosi rankka. Ehkä eniten innoissaan oli alunperin kaikkien vastahakoisimmin muuttoon suhtautunut esikoinen Ella. Pulputimme koko eilisen illan kotonakin englantia. Eero taas itki pariinkin kertaan aivan lohduttomasti. Vaikka kuinka yritämme selittää ettei tarvitse ymmärtää, riittää että seuraa mitä muut tekevät, on pienelle rankkaa yrittää pysyä mukana. Eerolla on onneksi ihana kaveri tästä samalta compoundilta ja vaikka pojat eivät olekaan samalla luokalla, oli kamu auttanut jo monessa kiperässä tilanteessa.  Kohta pääsen hakemaan koulubussilta taas yhden päivän kokeneempia koululaisia! 

Me vanhemmat pääsimme tänään kokemaan kiinalaisen terveystarkastuksen, joka oli paljon melua tyhjästä. Taas yksi lomake, tietojen kirjaus, verikoe ja nopea röntgen. Ulkona olimme alle tunnissa saapumisesta.  Kun maailma on pieni, se on todella pieni. Tapasimme terveystarkastuksessa Vieraana Shanghaissa -blogin perheen!

Koska homma hoitui niin nopeasti ja olimme muutenkin virkistävästi poistuneet lähiöelämästämme, karkasimme kahdestaan aamiaiselle Xintiandille. Olkoonkin yksi Shanghain turistirysistä, tykkään kadunpätkän tunnelmasta ja vehreydestä.



sunnuntai 26. elokuuta 2012

Arki alkakoon!

Tänään oli käytännössä viimeinen orientoitumispäivämme. Huomenna alkaa arki. Koulu ja työt, myös kotirouvan työt. Nämä household-hommat tuntuvat vievän loputtomasti aikaa ja hermoja.

Vietimme lokoisan päivän lähinnä uima-altaalla chillaillen. Ei ostoksia, ei sähköposteja, ei soittoja Winnielle, ei mitään muuta kuin rentoutumista.


Koulupuvut on silitetty ja reput pakattu! Koulubussi hakee klo 8.10 melkein oveltamme ja toivottavasti palauttaa lapset oikeaan paikkaan klo 15.30. Olen kehittänyt (toivottavasti täysin turhan) pelon siitä, että koulun logistiikassa ovat listat seonneet ja Eero laitetaan väärään bussiin ja hän päätyy jonnekin aivan vieraaseen paikkaan. Siksi laadin myös hätälappusia sekä kouluun että bussikuskille tai muulle sivulliselle.


perjantai 24. elokuuta 2012

Kotiutumista ja kouluun tutustumista

Viides päivämme Kiina-elämää. On ollut jotenkin hassua alkaa perustaa kotia käytännössä aivan nollasta. Ja yhtä hassua on se, kuinka paljon parissa päivässä saakaan haalittua roinaa, kun oikein antautuu shoppailun valtaan :) Harmi että unohdin ottaa kuvan Ikean lastistamme: 5 kärryllistä kamaa, joista 3 ihan täynnä taloustavaroita. Taksikuskit nauroivat meille ja kuormallemme, mutta siihen olemme jo tottuneet.

Olemme compoundillamme varmaan jo kuuluisuuksia kaikkine talo-ongelminemme. "The 169 Family". Toivottavasti ne alkavat olla jo taakse jäänyttä elämää. Talomme oli tyhjillään yli kolme kuukautta ennen saapumistamme ja kesä on ollut kuuma sekä kostea ja taifuuni viime viikolla teki tuhojaan vähän kaikkialla. Vuokraisäntä lensi eilen Hongkongista ihmettelemään ongelmia ja antoi käskyjä porukalle "alamaisia" jotka nyökyttelivät innokkaasti. Parvekkeelle tulee lisää rännejä, keittiön kaappeja korjataan, seiniä maalataan, lamppuja vaihdetaan... Ehkä. Agenttimme varmaan pelästyy joka kerta kun näkee minun soittavan. Me kiltit suomalaiset, jotka ravintolassa syömme mukisematta umpikypsäksi paistetun pihvin ja haaleat lisukkeet ja vakuuttelemme että ihan hyvää oli, olemme täällä Kiinassa muuttuneet Vaativiksi Asiakkaiksi. Mikään ei muuten vaan kertakaikkiaan onnistu. Onneksi tapaamani suomalaiset ovat vakuuttaneet, että ongelmatonta taloa ei ole. Joka viikko saa olla korjauttamassa jotain. Ja tällä compundilla on kuulemma poikkeuksellisen hyvin rakennetut talot.

Tänään kävimme tutustumassa kouluun. Se sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että kouluvalintamme oli onnistunut! Todella mukava henki ja kivat opettajat, jotka rohkaisivat äitiä ja lapsia. Emilian luokalla on toinen suomalainen tyttö, Ella ja Eero ovat ainoita lajissaan. Kuulin eilen myös sen, että vaikka asumme aivan koulun vieressä, lapset kulkevat koulubussilla. Kyse ei ole niinkään matkasta vaan systeemistä. Lapset haetaan busseilta ja ohjataan luokkiin. Päivän päättyessä lapset ohjataan numeroituihin busseihin takaisin kotimatkalle. Sitten tulikin kiire alkaa tilailla meidänkin lapsille kuljetusta, onneksi sain sen onnistumaan! Lisäksi lapset vain tuupataan ekana päivänä bussiin, vanhemmilla ei ole tapana olla mukana ensimmäisenäkään koulupäivänä. Ehkä se on hyväkin asia. Eerolle kyllä ajattelin rustata lapun jossa on nimi ja luokka sekä teksti "Please help me!" ja tunkea shortsin taskuun.




Koulupuvut on valmiina, maanantaina se sitten alkaa!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kiinalainen aloitus

Olemme perillä!

Saapumisemme ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lentokenttäkyytiämme ei lennon saapuessa klo 06.55 löytynyt mistään. Soitto perään antoi toivoa: ”almost there”. Almost oli lopulta reilusti yli kaksi tuntia, joka siinä vaiheessa alkoi olla erityisesti lapsille melkoinen koettelemus.  Lisäksi myöhästymisen takia juutuimme aamuruuhkaan, jonka olisimme ehkä välttäneet jos kyyti olisi tullut ajallaan. 

Kun viimein pääsimme talolle, tuli todella mukava olo. Lapset rakastuivat sokkeloiseen taloomme heti ja huonekalutkin olivat tyydyttävästi löytäneet perille ja oikeisiin paikkoihin. Lasten sängyistä yksi oli tilatun värinen, kaksi ei. Vaihto kuulemma onnistuu, hieman vain epäilen, koska sängyt on jo kasattu. Sohvapöytä osoittautui maanantaikappaleeksi haljenneen pinnan vuoksi ja sen vaihto on onneksi jo käynnissä (ehkä). Keittiön tuolit puuttuivat ja meillä ei talossa ole tällä hetkellä ainoatakaan tuolia. Muuten kalusteet asettuivat ihan mukavasti taloon, ottaen huomioon että tilasimme ne ilman huoneiden mittoja. 

Iltapäivällä alkoi löytyä vähän kaikenlaista. Tähän mennessä tapahtunutta: yksi toimimaton lämminvesivaraaja, yksi toimimaton kuivausrumpu, yksi pienimuotoinen vesivahinko, ei kaapeli-tv:tä, ei internetyhteyttä (jota mies olisi kipeästi tarvinnut työntekoon), pari putoamisen partaalla olevaa lasihyllyä keittiön kaapeissa, lämpimän veden puutteen vuoksi toimimaton astianpesukone.

Tällaisella alueella asumisen hyviin puoliin kuuluu se, että kiinalaisen mittapuun mukaan valtavan nopeasti apuun ryntää vähintään 2-3 univormupukuista heppua valmiina auttamaan ja ihmettelemään.

Nämä ovat tietenkin lopulta pieniä asioita. Tärkeintä on, että lapset tuntuvat päässeen alkuun todella hyvin.  Tottakai koulun alku jännittää, kuumuus ja kosteus välillä kiukuttaa ja ensimmäisten päivien pakollinen shoppailu ärsyttää, mutta jopa keskimmäisemme Emilia, todellinen huithapeli, on viikannut vaatteensa millintarkasti kaappeihin ja odottaa kärsimättömästi lisää huonekaluja päästäkseen sisustamaan huonettaan. 

Tässä kolmannen päivän aamuna kahvia juodessa alkaa tuntua kotoisalta!  Kunhan lapset heräävät, lähdemme loikkaamaan uima-altaaseen. Ja nettikin siis jo toimii :)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Se on siinä!


 Me lähdemme nyt!

Viimeinen viikko on ollut vaikea. Asiaan kuuluvia hyvästejä ja puheluita läheisiltä,  jotka ovat päättyneet itku kurkussa. Tapaamisia, joissa on halattu ja itketty. Ellan voimistelut, lasten koulut, Eeron päiväkoti...Oikeastaan olen toivonut tänään ettei kukaan soittaisi, niin vaikeaa on puhelimessa hyvästellä. Mitä läheisempi ystävä, sitä vaikeammaksi olen kokenut yhteyden pitämisen näin lähtiessämme! Joten anteeksi heille jo nyt!

Mutta tästä se muuttuu iloksi!

torstai 16. elokuuta 2012

Perehdyimme Kiinaan

Saimme miehen työnantajalta mahdollisuuden "Kiina-koulutukseen" ja käytimme mahdollisuuden hyväksemme. Kun kouluttaja kertoi, että on syytä varata aiheeseen 6 h aikaa tulimme jo hieman katumapäälle. Näinä viimeisinä päivinä olisi tosiaan muutakin tekemistä!

Kouluttaja saapui klo 9 ja hänen lähtiessään klo 15 emme uskoneet kuunnelleemme taukoja lukuunottamatta 6 h aivan innoissamme asiaa Kiinasta: kulttuuria, historiaa, tapoja toimia, kielen alkeita, verkostoitumista ja sen merkitystä, matkailua ja mielenkiintoisia kohteita.

Tietenkin kävimme läpi  osittain meille tuttuja asioita, mutta yllättävän paljon tuli ihan uutta.

Liiketoimintakulttuuria ja siihen liittyvää käsittelimme lyhyesti. Kiinan historiassa on uskomattomia käänteitä ja keskusteluissa kannattaa olla tarkkana.

Muutamia hyviä ohjeita saimme keskustelun lomassa:

- Älä koskaan anna lahjaa valkoisessa kääreessä, koska se on kuoleman väri
- Numero 4 kuulostaa Kiinaksi samalta kuin sana kuolema ja se onkin Kiinassa "tabu". Monista rakennuksista puuttuu 4. kerros kokonaan. Numero 8 taas on onnenluku.
- Anna käyntikortti (ja ota vastaan) kahdella kädellä. Toimi samoin luottokortin ja rahan kanssa.
- Älä käsittele poliittisesti arkoja aiheita, kuten Tiananmenia tai kulttuurivallankumousta tai Suurta Harppausta tai ihmisoikeuksia, ainakaan oma-aloitteisesti.


- Kiinalaiselle pahinta on kasvojen menettäminen, negatiivisen palautteen antamista muiden läsnäollessa kannattaa välttää.

tiistai 14. elokuuta 2012

Elämämme pahvilaatikoissa


Huomenna klo 08.00 saapuvat muuttomiehet viemään tärkeäksi katsomamme omaisuuden uuteen kotiimme. Kuvassa vasta alkusoittoa vuoresta, johon olemme henkilökohtaisen elämämme pakanneet.

Tämä on ollut jotenkin vaikeaa. Minulla ei oikein vieläkään ole käsitystä siitä, olemmeko olleet liian vaatimattomia, keskivertoja vai ihan övereitä. Huonekaluja emme vie, ihan vaan irtaimistoa. Iso osa muuttokuormasta muodostuu lasten leluista ja muista tavaroista. Erityisen paljon olemme yittäneet pakata ja ostaa mukaan suomenkielisiä kirjoja. Meille aikuisille hamstrasimme luettavaa pokkareina, lapsille haalin mieleistä luettavaa kirppareilta. Yksi laatikko pakattiin mukaan lautapelejä, uskomuksena että niiden pelaamiseen olisi viimein aikaa koko perheen voimin ;) Myös DVD-leffoja lähtee mukaan, samoin Nintendo Wii peleineen.

Astioita emme juurikaan päätyneet mukaan pakaamaan, koska Ikean starttipaketeilla saa niin pienellä investoinnilla ison kasan astioita. Kahviaddiktina pakkasin toki kahvikoneemme. Lisäksi ostin pari hyvää Hackmannin pannua alennuksesta mukaamme, niistä riittää toivottavasti myös takaisin tuotavaa.

Lasten harrastusvälineitä pakkasimme mukaan parikin laatikollista. Ellan ratsastuskamppeet lähtivät mukaan, toiveena löytää tälle rakkaalle harrastukselle viimein enemmän aikaa. Rullaluistimet pakkasin, samoin pyöräilykypärät. Emilian taitoluisteluvehkeet ottivat tilansa, vaikka luistimet kulkevat mukanamme matkatavaroissa. Ellan voimisteluvälineet oli pakko laittaa rahtiin. Polkupyörät ovat isoin artikkeli eikä niitä voi pakata laatikkoon. Niiden kohtalon ratkaisemme viimeisenä. Tyttöjen pyörät ovat aivan uudet ja käyvät täällä pieniksi vuoden aikana, Eero tarvitsee isomman pyörän jo nyt ja se on kai halvempaa ostaa Kiinasta.

Lakanoita ja pyyhkeitä otimme mukaan lähinnä niin, että selviämme ensimmäiset päivät. Nekin pakkaamme oikeastaan mukaan matkatavaroihin. Samoin vaatteista pakkasimme rahtiin talvisempia vaatteita, joita ei Shanghaissa edes vältämättä tarvita, pohjoisessa kylläkin.

Mieheni ehdottamia hassuja juttuja, joita ei hänen (Carrefour) kokemuksensa mukaan Kiinasta oikein saa ja joita pieneen tilaan menevinä varasimme ovat:

- Tiskiharjat (ei vaan jaksa niillä sienillä lällyttää)
- Paistomittari (siis sellainen jolla vaikka naudanpaistin kypsyyttä mitataan)
- Kuorimaveitsi - hyvä Fiskarsin sellainen
- Sakset (ja kynsisakset!) samoin Fiskarsin kunnolliset

Itse tiedän karvaan kokemuksen jälkeen, että rakkoihin tarkoitettuja laastareita (Compeed) ei ainakaan äkkiseltään löydy mistään, siksipä niitä lähtee matkaamme useita settejä!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kouluasiat edistyvät

Parin viimeisen päivän aikana olen viimein saanut edistettyä lasten koulunkäyntiin liittyviä asioita

Me emme saa koulusta mitään suomalaisia koulukirjoja mukaamme eikä koululla ole muutenkaan kuulemma resursseja tukea tai olla mukana opiskelussa ulkomailla. Lasten opettajiin ja luokkakavereihin aiomme joka tapauksessa pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisiamme aina silloin tällöin. Näin sovittiin jo keväällä.

Tänään perehdyin Etäkoulu Kulkurin toimintaan ja sain verkko-opettajalta myös hyviä neuvoja. Tilasin nyt alkuun kaikille lapsille suomen kielen ja kirjallisuuden etäopiskelumateriaalin ja oppikirjat. Esikoiselle Ellalle, joka aloittaisi Suomessa 5. luokan tilasin lisäksi historian ja yhteiskuntaopin materiaalit. Liikaa ei kuulemma kannata ahnehtia eikä kahta koulua ole järkeä käydä rinnakkain. Koen kuitenkin erityisesti kuopuksen suomen kielen opiskelun todella tärkänä juttuna, lukutaito ei ole kaukana, mutta vielä eivät kirjaimet asetu sanoiksi.

Kulkurissa pystyisi periaatteessa suorittamaan peruskoulun oppimäärän ihan kotikouluna, mutta onneksi Shanghaista löytyy runsaasti näitä kansainvälisiä kouluja. En tiedä olisiko minusta opettamaan kolmea lasta edes verkkokurssien turvin.

Lisäksi kyselin Suomi-koulun ilmoittautumisten perään. Lähetin paperit jo alkukesällä, mutta emme ole saaneet vahvistusta tai lisätietoja sieltä. Suomi-koulu tukee omalta osaltaan suomen kielen ja kulttuurin säilymistä lasten mielissä. Lisäksi sieltä varmasti löytyy suomalaisia kavereita.

Myös varsinaisesta koulusta odottelemme vielä viimeisiä ohjeita esim. koulupukujen hankkimista varten. Ne tulisi olla valmiina tutustumispäivänä joka on 24.8. Erilaisia vaihtoehtoja oli lukuisia, eikä olisi kiva olla heti alkuun joukon musta lammas ilman asianmukaisia kamppeita.

Mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä ristiriitaisemmin suhtaudun lasten koulunkäynnin sujumiseen. Välillä olen vakuuttunut, että tämä on hyvä juttu ja kokemuksena sellainen, jolla on arvoa loppuelämän ajan. Välillä sitten taas murehdin sitä, miten kaikki tulee sujumaan. Erityisesti kuopuksemme Eeron  1. luokan aloitus olisi kova juttu ihan täällä kotonakin, nyt on edessä vielä ihan uusi ympäristö ja vieras kieli.

lauantai 4. elokuuta 2012

Kiinajuttumme

Omalla kohdallamme Kiinaan tai muualle ulkomaille muutto on ollut oikeastaan jo vuosia vireillä ja nyt se lopulta toteutuu.

Kaikki alkoi vuonna 2004, kun mieheni vaihtoi työpaikkaa ja uusi työ osoittautui odotetusti melko matkustusvoittoiseksi. Vuodet 2004-2005 ovat jääneet mieleen outona sinkoiluna: rakensimme taloamme, mies oli koko ajan matkoilla Chilessä yms. kaukana, olin itse aloittanut uudessa työssä, odotin kuopustamme ja asuimme "välikodissa" suurin osa tavaroista varastoituna. Siitä selvittiin ja päästiin muuttamaan uuteen kotiin.

Kokeilimme kertaalleen erossa olemista, kun mieheni oli vuonna 2008 USA:ssa 3 kuukautta komennuksella. Se lähtö tuntui silloin lähinnä maailman lopulta. Kävimme lasten kanssa siellä upealla retkellä, jolloin tutustuimme paitsi Michiganin periamerikkalaiseen elämään, myös Niagaran putouksiin sekä Toronton ihanaan kaupunkiin Kanadassa. Hieno ja unohtumaton reissu palkintona erossa olemisesta. Tuo jakso oli ehkä ensimmäinen sysäys lähteä joksikin aikaa ulkomaille asumaan.

Vuoden 2008 lopulla miehen työ ja matkakohteet painottuivat Aasiaan, lähinnä Kiinaan ja sitä matkailua on riittänyt. Kävin itse ensimmäistä kertaa Shanghaissa vuonna 2010 ja käsitykseni Kiinasta muuttui täydellisesti. En todellakaan odottanut niin kansainvälistä kaupunkia ja muutenkin länsimaista ilmapiiriä. Silloin ensimmäisen kerran mielessä kävi ajatus kaupungista mahdollisena asuinkohteena. Tammikuussa 2012 mies lähti 6 kk komennukselle Kiinaan, itse jäin lasten kanssa kotiin. Aika oli kuitenkin kaikinpuolin todella rankka ja kun mahdollisuus tähän pidempään komennukseen tuli, oli päätös lopulta aika helppo.

Lapsista esikoinen protestoi ensin kaikkein eniten. Harrastus ja siihen liittyvät kaverit, oppilaskunnan hommat koulussa, muut kaverit ja koti. Keskimmäisemme suhtautui asiaan kaikkein myönteisimmin ja kuopus ei ehkä vieläkään oikein tajua mitä on tapahtumassa. Aina sanotaan, että lapset sopeutuvat helpoiten, toivon näin todellakin käyvän.




perjantai 3. elokuuta 2012

Terveys tarkastettu

Saattelin juuri äsken esikoisemme kymmenen päivän ulkomaanmatkalle. Tämä on ehkä pisin aika ikinä kun olemme olleet erossa ja taatusti ensimmäinen kerta kun hän lähti ovesta passin kanssa ilman vanhempia. Kornia, koko Kiinajuttumme perustuu siihen, että saisimme viimein olla perheenä yhdessä ilman että yksi on jatkuvasti poissa. Nyt sitten kokeilemme viimemetreillä tällaista ihan poikkeuksellista erossa olemista.

Me vanhemmatkin olemme viimein päässet terveystarkastuksen makuun. Verta on imetty 4 putkiloa, sydän on filmattu, verenpaine mitattu, keuhkojen kunto testattu sekä spirometrialla että keuhkojen röntgenkuvalla, erilaisia piippauksia on kuunneltu kuulokkeissa lapsuuden puhelinkoppia muistuttavasssa kopperossa, katseltu linsseissä erilaisia salmiakkikuvioita ja kerrottu mihin mikäkin osoittaa. Tänään sain 2 piikkiä, maanantaina on luvassa 2. En edes tiennyt minua uhkaavasta taudista nimeltä Japanin aivokuume ennen Kiinajuttuamme. No, nyt sekin riski on torjuttu, vaikka taudin kuulemma saa ainoastaan jos suunnilleen lähtee kesätöihin riisipelloille tai muuten rypee jossain maaseudun sikatiloilla. Vaan mistä senkään koskaan tietää. Sainhan Thaimaastakin jonkun ihme ihottuma-nivelkipu -oireyhtymän hyttysenpistosta, vaikka eksoottisimmillaan loikoilimme parvekkeen porealtaassa Phuketissa.

Maanantaina lääkäri sitten analysoi veriputkiloiden tulokset ja nyt vaan henkeä pidätellään ja odotellaan ettei löydy esim. lepraa, kuppaa, HIViä tai keuhkotuberkuloosia.  En pistä ollenkaan pahakseni tällaista perusteellista terveystarkastusta, aina tasavuosina on ihan hyvä tsekata tilanne ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän alkaa mietityttää että mitähän se verenpainemittari osoittaakaan tai mitä sieltä verestä löytyy. Mutta ihan pikkuisen ehkä protestoin tällaisen proseduurin läpikäymistä siksi, että Kiinan viranomainen sen vaatii. Varsinkin kun miettii maan omien kansalaisten terveydenhuoltoa. Enpä usko paikallista väestöä skannattavan suurella huolellisuudella aina heidän hakeutuessaan uusiin tehtäviin tai paikkoihin.

No, oikeastaan odottelemme siis lähtölupaa kunhan lääkärin allekirjoitukset ovat papereissa. Lasten passit palautuivat tänään Z-viisumien kanssa, joten he ovat vapaita lähtemään!