Kävin täällä ensimmäisen kerran n. 4 vuotta sitten ja jotenkin niistä ajoista katu on muuttunut. Tai sitten olen itse muuttunut ja turtunut kaikkeen Kiinakrääsään. Silloin tuntui, että kojuista löytyi paljon uniikimpaa tavaraa, muistan mm. ihailleeni vanhoja puurasioita ja tarjottimia. Nyt joka ikisessä kojussa oli ne samat jadehässäkät, lohikäärmeet, "ming" -maljakot, shakkipelit ja teekupit.
Täällä jos missä on tinkiminen arvossaan ja hintahaitari melkoisen leveä. Katselimme Jennalle erästä lohikäärmehässäkkää, joka löytyi joka toisesta kojusta ja lähtöhinta sille vaihteli myyjästä riippuen 160 RMB-800 RMB.
Suuren johtajan ohjeista ja viisauksista voi hakea valaistumista
Tai sijoittaa näköispatsaan hänestä tai jostakin toisesta valiokansalaisesta kirjahyllyyn!
Näillekin epäilemättä löytyy ostajia.
Jos olisin gramofonin tarpeessa, sen olisin saanut tältä kadulta!
Kun on näinkin vanha, alkavat omat lapsuudenkamat kelvata antiikkikadulle myyntiin! Voi kuinka kadehdinkaan naapurin Marjon vastaavaa leluflygeliä (se tosin oli punainen) kultaisella 70-luvulla!
Antiikkiähkyn jälkeen suunnistimme Taikang Lu:n taidekortteliin. Tänne ei koskaan pitäisi tulla vain piipahtamaan, vaan varata aikaa istuskella kahvilla ja lounaalla sekä poiketa pikkuputiikkeihin. Nyt meillä oli turhan kiireinen aikataulu ja kuvatkin jäivät käytännössä ottamatta.
Ostin kuitenkin Eeron huoneeseen söpön bussin - puhtaasti koristeeksi!