Ladies' night

Meillä on muun "henkilökunnan" ;);) lisäksi täällä au pair Jenna ja niinpä päätimme äitini viimeisen vierailuviikonlopun kunniaksi lähteä oikein kaupungille viettämään iltaa! Miehen kollega oli saapunut kaupunkiin aamukoneella ja myös herrat lähtivät tahollansa syömään.

Ensin kävimme kukkatorilla hakemassa hieman tuoreita kukkia ja toteamassa, että joulun saa täällä tehtyä kahdessa paikassa vierailemalla: ruukut ja maljakot sekä pohjoismaiset herkut  Ikeasta ja kukat kukkamarkkinoilta! Nyt vastustin joka paikasta tulvivaa joulua ja ostin syksyisen kimpun gerberoita!

Me ladyt päädyimme illastamaan indonesialaiseen ravintolaan, Bali Lagunaan. Löysin tämän ravintolan aikanaan ystäväni suosituksesta muutama vuosi sitten ja paikan lumoava ilmapiiri sekä hyvä ruoka tekivät vaikutuksen. Tämä paikka jakaa Trip Advisorin mukaan mielipiteet todella vahvasti. Lista on kuulemma "tired". Mutta jos syö paikassa neljän vuoden välein, se ei juurikaan haittaa!

Ravintola sijaitsee Jing An -temppelin puistossa ja ensimmäisellä kerralla meillä oli suuria vaikeuksia löytää se. Kuvani ei todellakaan tee oikeutta paikan ilmapiirille rauhallisen puiston keskellä, pilvenpirtäjien ympäröimänä.

Olimme onneksi varanneet pöydän, koska jo klo 18 ravintola täytttyi.

Aloitimme aperitiiveilla ja ihanilla alkupaloilla: Kevätkääryleitä ja mausteisia rapuja. Pääruoaksi tilasimme ankkaa, nautaa sekä "morning glory" -vihanneksia.

 

Alkupalat olivat herkullisia. Nauta oli superhyvää, "Sumatra style" ankkakin tosi maittavaa. Morning glory -vihannesten kohdalla teimme virhevalinnan, pinaattityyppinen sotku ui jonkinlaisessa kalaliemessä - mutta se ei kauheasti tahtia haitannut, koska kaikki muu oli niin hyvää!

Tilasimme juomaksi lasilliset olutta ja nauroimme kahden tällaisen saapuessa pöytään. Mausteisen ruoan juomana tämä kuitenkin toimi paljon paremmin kuin vaikkapa viini, ja kolpakot jäivät lopulta tyhjinä pöytään :)

189 Huashan Lu, inside Jing'an Park, near Yanan Lu
华山路189号, 静安公园内, 近延安路

Halusin näyttää äidilleni myös kaupungin parhaan näkymän ja suuntasimme illallisen jälkeen Glamour Bariin the Bundille.

 

Tutustuin Glamour Barin hurmaavaan  ravintolapäällikköön Davidiin Radical Design Weekin aikaan ja hauskasti törmäsimme sattumalta baarin ovella ja halausten kera meidät saateltiin ilman muuta baarin parhaaseen pöytään! Näkymä pöydästämme Pudongin puolelle. Herrat saapuivat lopulta seuraamme ja parin Mojiton ja Maitain jälkeen päädyimme vielä lähellä sijaitsevalle Jazz Clubille jatkamaan iltaa.

Nyt onkin ihanan aurinkoisessa säässä mukavaa lähteä pienelle aamupäiväkävelylle haukkaamaan happea ja orientoitumaan iltapäivään!

Se täytyy vain löytää!

Ellakin on viimein päässyt voimistelun makuun!

Syysloman jälkeen kolmisen viikkoa sitten sain viestin, että voisimme tulla tutustumaan harjoittelupaikkaan. Se ei kulemma ollut kovin hyvä ja että tämän lajin harjoitteluun ei oikein ole hyviä paikkoja Shanghaissa.

Paikka johon menimme, sijaitsi n. tunnin matkan päässä meiltä, mikä ei Shanghaissa ole kauheasti, mutta valmentaja pystyi valmentamaan vain 17.30 saakka, mikä aiheutti pienen haasteen koulupäivän loppuessa klo 15.30/15.45.

Ensimmäinen paikka osoittautui ison urheiluhallin nurkkaan tehdyksi pieneksi kulmaukseksi. Voimistelijat olivat kaikenikäisiä ja kaikentasoisia eikä kyseessä oikeastaan ollut rytminen voimistelu. Olin käymässä salilla ilman Ellaa, mutta puhelimessani sattui olemaan pari videota, jotka valmentaja ja yhteyshenkilömme katsoivat, pulisivat ja nyökyttelivät ja kuulemma löytyy toinen paikka joka on sopivampi. Päätimme kuitenkin Ellan kanssa, että hän käy kokeilemassa myös tuolla, koska olimme kiitollisia jo tästä mahdollisuudesta!

Ylläoleva kuva on siltä kerralta kun kävin vain katsomassa paikkaa. Ellan harkkakerralla tyttöjä oli 3 kertaa enemmän ja pienellä matolla tungosta, osa oli oikeasti todella lahjakkaita ja pienemmät ihan aloittelijoita, suloisia koukkupolvia! Vaatteilla ei näissä piireissä koreilla, moni tyttö jumppasi pikkuhousuissa ja aluspaidassa. Valmentaja oli tosi hyvä, ihan mahdollista että hän on todellakin National Champion. Harkoissa oli mukava ilmapiiri, ei todellakaan mikään kiinalainen kauhukuva. Lopuksi kaikki tytöt kertoivat Ellalle nimensä hulvattoman kikatuksen kera.

Seuraavalla viikolla yhteyshenkilö kysyi, voisimmeko tulla tutustumaan toiseen paikkaan. uskomatonta mutta totta, tämä paikka sijaitsi ainoastaan 15-20 minuutin ajomatkan päässä meiltä! Olin aivan varma, että se on muuten joku pommi. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.

Portille meitä tuli vastaan vanhahko ukkeli ja yhteyshenkilö kertoi iloisesti hänen olevan valmentaja. Jaahas. Ella jo tuhahteli ja minä hieman ihmettelin. Olin varma että meidät johdatetaan tällä kertaa telinevoimistelusalille ja ensimmäisenä ovensuussa näkyivätkin miesten renkaat ja hevonen.

Vaan sisään astuttuamme eteen aukesi oikea voimistelutaivas! Ukkeli oli selvästi jonkinlainen päävalmenta paikassa.

Kaikille lajeille oli omat paikkansa ja puitteet olivat erinomaiset. Tajusin, että olemme jonkinlaisessa urheilukoulussa, jossa lapset ilmeisesti menevät harjoituksiin suoraan koulusta ja ainakin telinevoimistelijoiden tasosta päätellen myös ennen koulua. En tajua miten me pääsimme tänne sisään? Tuskinpa olisimme tänne ikinä päätyneet ilman suhteita. Eli kiitos vaan vielä kerran asiaan vaikuttaneille!

Rytminen oli onneksi edes hieman kotikutoista, vaikka osa tytöistä oli hurjan taitavia ja varsinkin notkeita. Tai sitten tunnelma oli kepeä vain siksi, että minä olin katsomassa - saapa nähdä. Ja täälläkin valmentajat olivat kyllä taitavia ja tehokkaita. Katsotaan mitä tästä tulee!

Telinevoimistelupuolella sen sijaan oli hieman eri meininki. Tytöt näyttivät tosi pieniltä, sanoisin 4-6 vuotiailta, mutta todennäköisesti he olivat vain pienikokoisia. Kuri oli kova ja taidot aivan uskomattomat. Kaikki liikkeet olivat viimeisteltyjä ja siistejä, jokainen varvaskin ojennuksessa ja temput kovia. No, en silti haluaisi omaa lastani tuonne, todellakaan. Mutta ehkäpä joku näistä on tuleva maailmanmestari!

 

Rytmisen tytöt olivat aivan innoissaan Ellasta ja piirittivät häntä koko ajan ja kyselivät kiinaksi kaikenlaista ja osasivat myös vähän englantia. Valmentajat kommunikoivat translate -ohjelman kanssa ja kertoivat mm. että toe-knee is not very good, mutta top is nice - mikä tarkoitti ilmeisesti että nilkoissa on parannettavaa mutta selkä on ok. Voimistelukoulun lisäksi tämä on Ellalle oiva kiinan kielen koulu!

Puoli kuuden aikaan koulusta purkautui nuoria judokoja, märistä hiuksista päätellen uimareita ja luultavasti pöytätenniksen pelaajia sekä voimistelijoita, joita vanhemmat olivat vastassa skoottereineen ja nuudeleineen.

Nyt pitäisi vaan löytää jostain aikaa pitkien koulupäivien jälkeen! Intoa ei totisesti puutu!

Radical Design Week in Shanghai

Huomenna se sitten alkaa!

Radical Design Week in Shanghai. 10 päivää täynnä Suomea ja designia ja niihin liittyviä tapahtumia eripuolilla kaupunkia.

Liuta vapaaehtoisia on raatanut pitkää päivää ja loppua kohti myös yötä saadakseen homman pelaamaan. Viikko on rakennettu 99 % vapaaehtoisvoimin! Kiinassa kaikki tapahtuu aina viime tipassa ja tässä työssä se on aiheuttanut todellakin harmaita hiuksia, koska viimeisellä viikollakin on ihan yhtä monta tuntia päivässä kuin muulloinkin.  Havahduin yhtenä päivänä huomatessani kirjoittaneeni 20 sähköpostia klo 05.10 aamulla.

Ymmärtänette, että tässä on aika selkeä syy myös blogin hiljaiseloon. Kaikki hetket, jotka on voinut viettää poissa koneen äärestä ovat olleet kalliita - vaikka takaraivossa on kaihertanut ajatus hoidettavista ja hoitamattomista asioista.

Nyt on kaikki voitava oikeastaan tehty, ainakin tapahtumien osalta. Itselläni kyllä riittää vielä säätämistä, kuten tietenkin kaikilla muillakin. Homma on kuitenkin enemmän sellaista varmistelua, hienosäätöä ja tulipalojen sammuttelua.

Lähtisinkö uudestaan, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää? Ehkä en. En tässä vaiheessa oleskeluamme täällä. Se on suurin syy. Olisi vaan kannattanut kotiutua rauhassa ja miettiä verhojen värejä - no, ihan itseäni saan syyttää :). Lisäksi toimenkuva tuppaa näissä projektihommissa yleensä paisumaan ja huomaat tekeväsi jotain täysin muuta(kin) kuin mihin alunperin lupauduit. Tällaista stressiä en kaivannut, vaikka monia mielenkiintoisia kokemuksia tästä on ehdottomasti saanut, oppia on tullut taas ihan uusilta osa-alueilta ja kiinalainen tapa toimia on tullut tutuksi.

Tietenkin myös Ompun tulo kaiken tämän keskelle on ollut vähän haastavaa, toisaalta, työ on ollut paljolti sähköpostin hakkaamista ja excelin vääntämistä ja olen ollut aika sidottu kotiin. On ollut mukavaa kun joku pötköttelee jalkojen juuressa seurana, eikä pikkukoiran ole tarvinnut olla paljoa yksin.

Positiivisia puolia on tottakai aivan valtavasti, ehdottomasti suurimpana kaikki uudet mahtavat tuttavuudet. Vertaistuki on tällaisissa projekteissa aina se suola, kaikki painavat täysillä yhteisen päämäärän eteen ja musta huumori auttaa jaksamaan.

Sähköpostilaatikko on täynnä, puhelimesta loppui puheaika, koneesta äsken akku ihan huomaamatta. Nyt vain toivotaan parasta ja pelätään pahinta, viikon päästä se on käytännössä ohi. Ja sitten en koskaan, enhän.... ;)

www.radicaldesignweek.com

Mukava päivä Suzhoussa

Päätimme lähteä koko perheen voimin moikkaamaan paria tuttavaperhettä Suzhoussa, kaupungissa lähellä Shanghaita, Taihu -järven rannalla. Suzhoussa olisi tarjolla suunnattoman paljon perinteistä kiinalaista arkkitehtuuria ja muuta nähtävää. Olimme kuitenkin varanneet paluuliput jo klo 14, joten aikaa tutustua Suzhouhun ei ollut kauheasti ja käynti mm. kaupungin vanhoissa osissa  jäi seuraavaan kertaan. Nyt käynnin anti oli nauttia mukavasta seurasta ja lounaasta yhdessä kavereiden kanssa. Mutta tänne tulemme pian uudestaan!

Aamu alkoi näin lomalla ollessamme tuskallisen aikaisin, luotijuna lähti klo 7:45. Meiltä on onneksi lyhyt matka juna-asemalle, mutta oman kuskimme lomaillessa oli pakko varautua hieman ekstraan taksien kanssa.

Hongqiaon rautatieasemalla oli muutama muukin odottamassa junan lähtöä. Anteeksi kovasti että kuvaan teitä, mutta koska te kuvaatte lapsiani ihan härskisti suoraan lupaa kysymättä, joskus kysymällä luvan ja myös salaa, muka kuvaamalla jotain muuta, ette ehkä pistä pahaksenne hyvin  epätarkkaa kuvaa teistä.

Luotijuna taittaa matkan Suzouhun n. puolessa tunnissa, matkaa on n. 100 km.

Olimme siis perillä varhain, klo 8.16. O

Kuljeskelimme Taihu-järven rannalla, istuskelimme terasseilla ja puistoissa.

 

Myös Suzhoussa on vimma rakentaa korkeita taloja. Meidän mielestämme tässä valmistuvat housut (vähintään 200 m) ja jäämme odottamaan jatkoksi paitaa ja päätä!?! Se on sitten kai jo maailman korkein rakennus!

Söimme myös parhaat pizzamme Kiinassa tähän mennessä Mamma Mia ravintolassa. Palvelu pelasi erinomaisesti myös englanniksi sekä meidän ulkomaalaisten yrittäminen ja erehtyminen -kiinaksi :) Todella hyvät pizzat, myös paikallisten suzhoulaisten mielestä. 

 

Ehkä avotulessa on sen salaisuus?

Paluumatkalla ihmiset taas salakuvasivat penkkien yli lapsia. Jostain syystä Emilia on se ykköskohde, jota he ihmettelevät. Shanghailaiset ovat tottuneita valkopäihin, mutta näin lomakaudella täällä on paljon muualta saapuneita ja erityisesti rautatieasemalla heitä tapaa. Emme ole vielä keksineet syytä siihen, miksi hän on se kuvauskohde numero yksi, mutta se ei todellakaan ole aina kivaa ja olen neuvonut avoimesti tuijottamaan takaisin vihaisesti sekä kieltämään kuvaamaamisen. Ja kun itse olen tilanteessa, kiellän kuvaamisen systemaattisesti, paitsi jos mukana on lapsia, jotka ottavat itse kontaktia ja ihmettelevät ja haluavat samaan kuvaan ja Emilia suostuu. Nauroimme joskus, että jos pyytäisimme 10 RMB (n. euro) jokaisesta kuvasta, olisimme kohta rikkaita!

Huomenna meillä on jännittävä päivä, haemme Ompun kotiin kennelistä!

Century Star Skating Club

Lupasin kirjoitella myös luistelun etsimisestä ja löytämisestä, joten tässäpä tulee.

Uskoin sen olevan hankalampaa, vaikka Kiinalla näissä taitolajeissa melko kunniakkaat perinteet onkin. Googlettamalla löysin monen mutkan takaa Century Star Skating Clubin. Pääsin niin pitkälle, että tiesin sen toimivan Pudongissa, Shanghain World Expo -alueella sijaitsevassa Mercedes-Benz Arenassa. Kaikki informaatio oli tietenkin kiinaksi ja sellaisessa muodossa, ettei Google Translatekaan oikein auttanut. Annoin asian olla, koska koimme hallin olevan kaukana.

Joskus järkevät neuvot tulevat lähempää kuin arvaakaan. Mies kysyi, olenko etsinyt jääkiekkoa? No en ollut. Siellä missä on jääkiekkoa, on myös jäähalleja ja Kiinassa jääkiekko on aika suosittu urheilulaji. Heti alkuun löytyi jääkiekkoseura Shanghai Thunderbirds, joka harjoittelee suhteellisen lähellä meitä, Songjiang yliopistolla. Jos joku sattuu etsimään jääkiekkoa, tässä on hyvä vaihtoehto Puxin puolella. Sieltä en kuitenkaan ehtinyt taitoluistelua edes etsiä, koska ratkaisu löytyi seuraavana päivänä.

Jälleen kerran kontaktien kautta löysin suomalaisen perheen, jonka tytär taitoluistelee. He olivat tehneet pitkällisen selvitystyön yrityksen ja erehdyksen kautta ja suunnistimme heidän vinkkinsä tuloksena lopulta kuitenkin Mercedes-Benz -Arenalle. Sieltä löytyivät venäläiset Vasili ja Elena, jotka testiluistelun kautta hyväksyivät Emilian valmennukseensa. Ei sillä, että taso olisi jotenkin kauhean korkea, mutta kahden ihmisen aika on rajallinen.

Kaukalo hallissa ei ole ns. täysimittainen ja se on erotettu 1/3 jääkiekolle. Loput 2/3 on varattu mailattomalle luistelulle, joka tarkoittaa sitä, että luistelemaan on pääsy kenellä tahansa pääsymaksun maksavalla, erillisiä vuoroja ei ole.

Seassa on siis myös tällaisia suloisia taaperoita, joita taitoluistelijat sitten väistelevät.

Emilialla on nyt takanaan 4 tuntia Vasilin kanssa ja jo niiden perusteella voi sanoa, että tämä valmentaja kyllä osaa hommansa. Työnjaossa Vasili on erikoistunut hyppyihin ja perusluisteluun, Elena perusluisteluun, askeleisiin ja piruetteihin. Harjoittelu tapahtuu yksityistunteina tai korkeintaan kahden luistelijan ryhmässä, mikä onkin oikeastaan ainoa vaihtoehto näissä olosuhteissa.

Harjoittelu alkoi ihan perusteista, luisteluasennon korjaamisesta, käsien käytöstä ja liu'usta. Tänään päästiin jo hyppyihin, joissa kuulemma työtä riittää.

Emilia on Suomessa tottunut häntä jo pienestä valmentaneeseen, lempeään mutta myös taitavaan Wilmaan, joten Vasilin venäläinen temperamentti ja kuri oli ensimmäisen tunnin jälkeen melkoinen shokki. Tunnin jälkeen saimme oppitunnin siitä, kuinka luistimet pitää solmia. Vasililla on myös tapana ylinäytellä virheitä, joita luistelija tekee. "Your hands are like Monster's hands". Kuitenkin myös positiivinen palaute on samalla tavalla ylitsevuotavaa ja palkitsevaa ja sitä tulee jokaisella tunnilla. Mukavaa on myös näin vanhempana (ja vajavaisen kielitaidon omaavan lapsen tulkkina) saada jokaisen tunnin jälkeen melko yksityiskohtainen selostus siitä miten homma meni.

Meiltä on hallille n. tunnin matka suuntaansa, paluumatkalla yleensä vähän vähemmän, koska ruuhka helpottaa. 40 minuuttia taitaa olla ennätys. Vähän kuin lähtisi Hämeenlinnasta Hartwall Areenalle. Alamme kuitenkin jo tottua tähän, että kaikkialle meneminen kestää. Ajattelin, ettei luistelu voi välimatkan vuoksi toteutua pidemmän päälle. Ehkä näin käykin, ei sitä koskaan tiedä ja se on täysin Emilian päätettävissä. Jos homma käy liian raskaaksi, se loppuu. Nyt kuitenkin motivaatio näyttäisi olevan huipussaan ja ihan hämmästyttävästi voimia riittää raskaan koulupäivän jälkeen lähteä jäälle. Ehkä on pakko uskoa heitä, jotka sanovat, ettei jäästä koskaan pääse eroon, kun siihen kerran rakastuu :) Itse en kuulu heihin. Osaan hädin tuskin sirklata takaperin. En ymmärrä mistä taitoluistelija perheeseemme eksyi!

Tuolta muuten löytyy myös junnukiekkoa. Onneksi Eero ei ole yhtään kallellaan lätkään. En ehkä jaksaisi toista jääurheilijaa perheeseen :)

Lohdullista muuten huomata, että myös täällä näköjään koko perhe pikkusisaruksineen "sitoutetaan" hallilla notkumiseen jo varhaisessa vaiheessa. Etuna moneen suomalaiseen jäähalliin, täällä kioskilta saa jäätelöä aina kun halli on avoinna (lahjonta, kiristys ja uhkailu - you know!).

Jotta edistäisin luistelua ihan kansanterveydellisistä ja kasvatuksellisista syistäkin, en vain luisteluvalmennuksen näkökulmasta, oikein hyvä katsaus Shanghain jäähallitarjontaan löytyy Timeout Shanghai - sivustolta. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Guanxi

Kiina-perehdytyksessämme sivusimme myös käsitettä Guanxi. Guanxilla on montakin merkitystä, mutta tämä postaus käsittelee Guanxita positiivisena verkostoitumisena. Se on ihmisten muodostama verkosto, jossa osapuolet eivät sitoudu mihinkään vaan palvelus korvataan vastapalveluksena. Guanxi on edelleen tunnusomainen piirre kiinalaiselle liike-elämälle.

Oma kokemukseni Guanxista alkoi jo ollessamme Suomessa. Olin melko epätoivoinen. Kerroin jo aikaisemmin Ellan intohimosta rytmiseen voimisteluun, jonka jatkamiseen Shanghaissa ei tuntunut löytyvän puitteita.

Kuva: Sanna Järvinen / JyVo rytminen

Kiinassa voimistelu on valtion toimesta organisoitua ja ns. harrasteluun ei kannusteta, vaan toiminta tähtää lahjakkuuksien poimimiseen jo varhaislapsuudessa ja harjoittelu on sitten totista totta heti alusta asti. Suuren kansainvälisen yhteisön vuoksi Shanghaissakin on tarjolla paljon pienille lapsille suunnattua liikuntatoimintaa ja jumppakerhoja. Tältä väliltä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän oikein mitään. Muutto ei muutenkaan ollut Ellalle se kaikkein mieluisin vaihtoehto ja rakkaasta harrastuksesta luopuminen tuntui olevan jo aivan liikaa. Itse tunsin pettäneeni lupaukseni löytää sen harjoittelupaikan vaikka kiven alta. Luotin Shanghain valtavaan kokoon. Pakkohan täällä on olla jotakin.

Päätin jossain vaiheessa etsimistäni laittaa viestiä kahdelle opiskelukaverilleni, jotka työskentelevät Suomen Voimisteluliitossa ja kysyä, löytyisikö ehkä liiton kautta jonkinlaista yhteyttä Kiinaan, vaikka kyseessä ei todellakaan ole mikään maajoukkuevoimistelija, vaan pikkutyttö, jolla on palava halu voimistella.

Tästä käynnistyi uskomaton ketju, joka kulki ystäväni kautta Kansainväliseen Voimisteluliittoon ja taas henkilökohtaisten suhteiden myötä Kiinan Voimisteluliittoon ja sieltä lopulta Shanghaihin. Eilen sain yhteyshenkilön nimen ja puhelinnumeron. Tämän päiväisen puhelinkeskustelun jälkeen alkaa viimein näkyä valoa tunnelin päässä.

Tulkoot tästä mitä ikinä hyvänsä tai vaikka ei tulisi mitään, tuntuu uskomattomalta, että meille täysin tuntematon ihminen Pekingissä soittaa puheluja ja näkee vaivaa sen eteen, että tuntematon pikkutyttö Suomesta pääsee voimistelemaan. Vain koska tunsin jonkun, joka tunsi jonkun, joka taas tunsi jonkun ja he kaikki toimivat ketjuna.

Olen siis lukuisia vastapalveluksia velkaa!