lauantai 15. joulukuuta 2012

Tule Joulu Kultainen...

Me vietämme joulun täällä Kiinassa ja ihan kotosalla. Tuntuu että valtava enemmistö matkustaa kotimaahan jouluksi ja hekin, jotka eivät lähde kotiin, matkaavat jonnekin muualle. Tänä viikonloppuna lähtee paljon lasten luokkakavereita ja luokat ovatkin varmaan varsin tyhjiä ensi viikon viimeisinä koulupäivinä.

Uskoin meitä extremejouluilijoita olevan enemmän, olen hieman yllättynyt siitä, miten moni lähtee. Meillä on tietenkin Omppu, jota emme olisi saaneet Suomeen tällä aikataululla ja 2 viikkoa koirahotellissa tuntui aika kurjalta ajatukselta. Toiseksi meillä on maantieteellisesti haastavat olot Suomessa. Olisi ihanaa tavata kaikkia sukulaisia ja tuttuja, mutta kolmio Helsinki-Jyväskylä-Joensuu olisi merkinnyt sitä, että olisimme viettäneet ison osan ajasta autossa. Lapset kiteyttivät vielä yhden ajatuksen: On kurjaa mennä vain lyhyeksi aikaa ja sitten taas sanoa hyvästit ja lähteä. Niinpä päätimme kokeilla kerran elämässä tätäkin vaihtoehtoa. Itselleni tämä on ensimmäinen joulu ikinä ulkomailla!

Emme olleet päättäneet tätä asiaa lähtiessämme, joten emme pakanneet joulukoristeita matkaan. Ainoa asia jonka toimme, on "tonttupussi", eli joulukalenteri, jonka lapset ovat saaneet mummilta jo kymmenen vuotta sitten ja jonne tonttu on uskollisesti kantanut yllätyksiä kaikki nämä vuodet jokaisena joulukuun aamuna aattoon asti. Täällä Kiinassa tontun homma on ollut helpompaa kuin koskaan!


Muuten olemme joutuneet rakentamaan jolutunnelmaa aikalailla tyhjästä. Onneksi on kukkatori, jossa on kukkien lisäksi pieniä kauppoja, jotka muuttuvat aina sesongin mukaan tarvittaessa Halloween-kaupoiksi tai Joulupuodeiksi. Sieltä saa kaikkea mahdollista omakotitalon korkuisista puhallettavista joulupukeista (kuulostaa aika pelottavalta...) kuusenkoristeisiin ja väsymättä välkkyviin Petteri Punakuonoihin.

Paikassa tulee väkisinkin jouluähky kaiken sen säihkeen ja vilkkumisen keskellä. Eilen viimein päätin ryhtyä myös hankintoihin. Oman makuni mukainen joulu olisi sellainen valkoinen ja hopeinen, hillitty, vailla mitään vilkkuvaa. Yli 10 vuotta äitinä ovat kuitenkin opettaneet sen, ettei se ole välttämättä se joulu, jonka lapset haluavat. Tämä mikälie läpäisi seulani ihan vakituiseksi koristeeksi ja kotiinviemiseksi saakka.


Meillä on kristallikruunujen ja kultavessan lisäksi myös pömpöösi tekotakka olohuoneessa ja kuvaan tietenkin kuuluvat myös joulusukat takanreunuksella. Tämä asetelma ei ehkä tule jatkossa kuulumaan omien suosikkieni joukkoon ja joulutähdet huutavat nätimpiä ruukkuja Ikean sinkkipurkkien sijaan...



Kukat ovat täällä todella edullisia ja niillä saa loihdittua jouluista tunnelmaa tehokkaasti!



Nämä kaksi asetelmaa maksoivat yhteensä alle 20 € ja ylemmän kuvan pitkulainen versio on n. metrin pituinen. Kynttilät eivät ehkä ole kovin paloturvallinen ratkaisu :)



Joulutähtiä hankin näin alkuun kasan, tonttu ei kuulunut kauppaan, vaan hän on kuvausrekvisiittaa!


Päädyimme hankkimaan myös ihan oikean joulukuusen! Tämän tunkeminen Buickin peräkonttiin oli melkoinen näky! Meillä on vielä aika vähän koristeita, hakusessa on ei-välkkyvät jouluvalot ja tähti latvaan kunhan ehditään. Itse tykkäisin tuosta juuri noin, mutta muun perheen mielestä se on ankea!


Jos ei halua askarrella, kalvovärit voi täällä unohtaa ja hankkia ikkunoihin "ihania" tarttuvia kuvia ihan valmiina. Näissä on se hyvä (?) puoli, että ne säilyvät varmaankin vuodesta toiseen hyvin säilytettynä toisin kuin itse tehdyt kalvovärikuvat. Niitäkin meillä on ja ne ovat kyllä kaikessa haparoinnissa ja kotikutoisuudessaan herttaisempia kuin nämä valmiit!
 

Erään tontun mielestä tonttulakki on paljon mukavampi köllöttelyalusta kuin päähine - se siitä joulukorttikuvasta :)

Niin, ja niitä joulukortteja meiltä ei sitten tänä vuonna tule. Kiinan postilaitos on niin mielenkiintoinen yksikkö, etten edelleenkään tajua kuinka paljon merkkejä mihinkin pitäisi laittaa ja mihin ne kirjeet sen jälkeen pitäisi tunkea, kun postilaatikoita ei tunnu missään olevan, paitsi postikonttoreissa, joita on harvakseltaan. Toivon, että lasten lähettämät kirjeet on suopeasti kannettu kouluun ja luistelukaverille, vaikka postimerkkejä niissä on päivästä ja postimiehestä riippuen varmasti ollut liian vähän tai liian paljon.