Kohti kesää

Kävimme eilen Ompun kanssa ottamassa verikokeen rabieksen vasta-aineiden toteamista varten. Jotenkin taas jätin tämän viimetinkaan.

Pohdimme pitkään, mitä Ompun kanssa teemme. Ayi olisi ehkä huolehtinut herrasta ja Heikin loma on vain se normaali neljä viikkoa. Mutta ajatellen edellisen kesän onnea, kaikkea vapautta, merta ja järviä.... Ja sitten kennelin häkkiä jne. Omppu rakastaa ayi:a, se ei olisi se ongelma, vaan muistot kesästä meillä ja Ompulla.

Me tähtäämme paluumme siten, että ehdimme juhannukseksi mökille. Tämä tulee olemaan erilainen. Todellakin niin erilainen. En osaa edes ajatella mökkiä ilman Hannua, joka heitti meille juttuja kaikesta siitä, mitä he porukalla puuhasivat lapsuudessaan jossain liiterin vintillä.

Hannu oli se sukupolvien jatkumo, joka kertoi ne hassut jutut ensin meille ja sitten lastenlapsille. Ella sanoi eilen: "Mutta nyt ei ole ketään, joka kertoisi Pierisjuttuja, paitsi se Timppa!"

Totta. Mökin osalta kaipaamme vaaria aina ja ikuisesti. Mutta me kaipaamme myös naapurin Hanskia, sitä tyyppiä, joka kertoi niitä juttuja.  Oli aina positiivinen ja hauska.

Jos me jotain odotamme, se on pääsy mökille. Kaikki ei ole entisellään, mutta siitä se taas lähtee! Poltamme kokon menneille sukupolville: Eero, Toini, Pirkko, Risto, Harri, Hannu, Annukka.

Koira Suomesta Kiinaan

Vihdoinkin uskallan kirjoittaa tämän! Saimme nimittäin tänään koiramme Ompun pakollisesta 7 vrk karanteenista kotiin. Koira oli hyvin likainen, takkuinen ja pahanhajuinen, mutta muuten voi oikein hyvin. Me siis selvisimme karanteenista paljon helpommalla kuin moni muu tuttu.

Olemme niin huojentuneita!

Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.

Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai

Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.

Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.

Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1.Terveystodistus

Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:

- Koiran nimi
- Rotu.  Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.

Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima.  Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:

Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.

2. Todistus Rabies -rokotuksesta

Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista,  joka oli testattu Maaliskuussa 2013.

3. Matka

Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.

4. Quarantine Inspection

Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.


Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.

Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.

Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.

Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.

5. Vapautus karanteenista

Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.

Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).

Salakuvasin hieman :)

Odotustila, jonne lemmikit tuodaan

En  nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.

Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.

Paluu tulevaisuuteen

Näin se kesä vaan taas meni. Kaksi kuukautta Suomessa ja mitä ehdimmekään, emme juuri mitään! Onneksi niitä todella läheisiä tuli tavattua. Ja te, keitä emme ehtineet tavata, älkää pahastuko :( Painotimme vanhuksia ja sairaita, sekä heitä, joita ei ole aikoihin tavattu tai joilla elämä on muuten vaan just nyt hankalaa :(

Ajattelin laittaa jossain vaiheessa hieman kuvakoostetta ja ajatuksia  kesästä, sitten kun ollaan taas Kiinassa. Juuri siksi, että sittenkin niin monen kanssa jäi tapaamatta. Voi kauhistus, kohta ollaan siis taas Kiinassa.

Taas kerran meillä on kaikki aivan levällään, vaikka parin päivän päästä pitäisi lähteä. Eihän pakkaaminen nyt kummoista rakettitiedettä vaadi, kunhan huiskii kamat laukkuihin. Nyt vaan tiedän niin paljon sellaista, mitä Kiinasta ei saa ja ahnehdin ruokakaupassa ja apteekissa. Meniskö vielä yksi paketti ruishiutaleita? Jaksaisko kantaa Oboy -kaakaota kuinka paljon? Mahtuisko TIGI:n shamppoot laukkuun?  Montako purkkia me syötiinkään D-vitamiinia ja Multitabseja vuoden aikana? Monta paria mustia sukkahousuja kannattaisi hankkia koulupukujen kaveriksi talvikuukausiksi, kun Kiinassa saa vaan kirjavia?

Ja Omppu. Tietenkin Omppu. Mitä ihmeen stressiä matkailuun liittyi ennen koiran kanssa matkailua? SE on aivan hemmetin pirullista. Lähtö Suomeen pelotti, lähinnä se koneeseen pääsy. Kun se oli selvää, en edes osannut pelätä tullia. Mutta sitä vasta olisi pitänyt pelätä. Meinasi nimittäin puuttua heisimatolääkitys. Onneksi löytyi papereista. En edes tajunnut miten isosta asiasta oli kyse, pahimmillaan sen puuttuminen olisi tiennyt lopettamista. Terveen, hyvin hoidetun koiran.  Nyt en pelkää koneeseen pääsyä, mutta pelkään tullia. Pelkään papereita, vaikka ne on leimattu ja kaikkea ja ennen mitään muuta pelkään pakollista 7 vrk karanteenia, kun Shanghaissa lämpötila on n. 40 astetta. Antaako ne edes vettä tarpeeksi?

Me lähdemme takaisin ristiriitaisin mielin. Olimme Suomessa n. 2 viikkoa liian kauan, höpsöä, mutta näin. Olisi pitänyt lähteä silloin kun Suomessa alkoi koulu. Tuntuu tosi oudolta vetelehtiä kotosalla, kun kaverit ovat koulussa ja ystävät töissä. Nämä viimeiset päivät ovat yhtä outoja kuin vuosi sitten. Tavallaan lykkää niitä hyvästejä, ei ehkä oikein haluaisi edes tavata rakkaimpia, kun se tietää vain itkua.

On ollut aivan mahtavaa, kun tytöt ovat päässeet omiin harrastuksiinsa ja huomanneet, että ei se vuosi pudottanut kelkasta sosiaalisesti eikä  pahasti taidollisestikaan. Eero on nauttinut parhaan kaverin seurasta melkeinpä päivittäin. Tytöt viettivät myös koulussa yhden kokonaisen päivän, enkun tunti taisi olla harvinaisen helppo ;)

Toisaalta meitä odottaa siellä nyt ihan tuttu elämä, koulukaverit ja ystävät, arki, harrastukset. Ja tietenkin se muutama viikko sitten lähtenyt perheenjäsen, jota meillä on kamala ikävä ;)

Syksyyn tuovat väriä muutto Racquet Clubille sekä omat uudet hommat Shanghain Suomi-koulussa sekä todennäköinen Ellan ihanan kaverin vierailu Shanghaihin syyslomalla!

Torstaina heitämme siis taas hyvästit koivuille, joku muu saa haravoida ja kun palaamme, uudet lehdet ovat jo puissa.

Koira Kiinasta Suomeen

Meillä on hyvin onnellinen vajaa kuukausi takana Suomen lomailua, nyt muutamia ihania ja rauhallisia päiviä kotona ennen seuraavaa reissua tapaamaan ystäviä ja rakkaita.

Samalla olen aloittanut hurjan googlettamisen säännöistä koiran viemisestä Kiinaan ja sehän ei tietenkään ole mitenkään helppoa eikä yksiselitteistä. Viimeinen asia jota haluan, on alkaa ryppyillä kiinalaisten viranomaisten kanssa pitkän matkan jälkeen.  Siispä iski inspiraatio tallentaa muistiin myös tämä tuonti.

HUOM! Tämän postauksen "ohjeet" koskevat kevään 2013 tilannetta. Kannattaa aina tarkistaa vallitsevat ohjeet EU-maahan tuomisesta osoitteesta www.evira.fi tai Lemmikkieläinten muuttoa avustavilta agenteilta.

1. Taustaa

Koiramme Omppu syntyi Shanghaissa 22.7.2012. Hän on siis aito kiinalainen koira. Omppu oli meille tullessaan hieman reilut 13 viikkoa vanha. Vastoin ennakko-odotuksia kiinalainen kennel on huolehtinut tarkasti ja hyvin rokotuksista sekä matolääkityksistä. Valitsimme siis kiinalaisen, länsimaalaisittain karun, mutta omasta mielestäni ammattitaitoisen Jialiang-kennelin hoitamaan paluumme Suomeen koiran kanssa. Tästä palvelusta eri palveluntarjoajat osaavat rahastaa, mutta koin sen turvalliseksi vaihtoehdoksi ensikertalaisena.

2. Rabies -rokotus

EU edellyttää maahan tuotavilta lemmikkieläimiltä voimassa olevaa rabies-rokotusta sekä vasta-aine todistusta. Saadakseen vasta-aine todistuksen, koira pitää rokottaa rabiesta vastaan vähintään 30 päivää ennen vasta-aineiden määritystä varten vaadittavaa verikoetta. Koska Omppu oli vasta pentu ja hän oli saanut ensimmäisen rabies-rokotteen 13.11.2012 annettiin toinen rokote maasta viemistä varten jo n. kuukauden kuluttua 27.12.2012.

3. Verikoe

Kun toisesta rabies-rokotteesta oli kulunut 30 päivää, voitiin ottaa verinäyte rabieksen vasta-aineiden määrittelyä varten. Verinäytteen ottamisesta pitää Kiinassa pysyä 90 vuorokautta ennen matkustamista EU:n alueelle. Tulos verinäytteestä tuli n. 3 viikkoa näytteen ottamisen jälkeen.

Alkuperäinen todistus testin läpäisystä pitää olla mukana matkustettaessa EU-maahan.
 
Koiran viemistä EU-alueelle pitää siis alkaa valmistella n. 4-5 kk ennen matkustamista, riippuen rokotuksista ja lääkityksistä.

4. Kansainvälinen terveystarkastus ja paperisota

5-7 päivää ennen matkustamista tehdään kansainvälinen terveystarkastus. Siitä saadaan seuraavat dokumentit:

Animal Health Ceritificate (Entry-exit inspection and quarantine of the People's Republic of China), jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja vapaa tartuntataudeista ja sillä on voimassaoleva rabies-rokotus. Lisäksi todistetaan koiralla olevan mikrosiru, joka vastaa omistajan passin tietoja.

 

Paperissa on paljon leimoja ja kopioituvia sivuja, joista yksi jää lähtöselvitykseen lentoyhtiön tiskillä.

 

Kansainvälisen terveystodistuksen lisäksi tarvitaan (tai ainakin me tarvitsimme) erillisen liitteen, Veterinary certificate to EU-paperin, jossa todettiin koiran rotu, ikä, omistaja, mikrosirun numero jne. perustiedot, sekä tiedot viimeisimmästä Rabies -rokotuksesta sekä heisimatolääkityksestä. 

Lisäksi vaadittiin tietenkin alkuperäinen rokotuskortti, josta käy ilmi koiran rokotus- ja matolääkityshistoria.

5. Lähtöselvitys

Matkustamossa kuljetettava koira saa painaa kuljetuskasseineen enintään 8 kg. Kuljetuskassin mitat ovat Finnairin ohjeissa aika oudot: Korkeus 20 cm, pituus 55 cm ja leveys 40 cm.

Stressasin etukäteen hirmuisesti noiden mittojen vuoksi ja etsin sopivaa kassia hulluuteen saakka, kunnes viimein löysin yhden, nippanappa mitat täyttävän. Lisäksi luin Shanghailu -lehdestä jutun, jossa vaahdottiin koiran max. säkäkorkeudesta, jonka Omppu ylitti reippaasti ja josta ei löytynyt mistään mitään ohjetta. Tosiasiassa lähtöselvityksessä koira punnittiin kasseineen ja paperit tarkistettiin, ketään ei kiinnostanut kassin saati koiran mitat.

Lähtöselvitys otti yhden kopion kansainvälisestä terveystodituksesta ja kuittasi todistuksen turvatarkastusta varten siitä, että koira on punnittu ja lähtöselvitetty eikä muuta tarvita.

6. Lentolippu

Kun kaikki oli selvää, kävimme ostamassa kulman takaa Ompulle Excess Baggage -lipun (100 €) ja kävelimme turvatarkastuksen ja passintarkastuksen läpi kuten kuka tahansa. Koneeseen pääsimme ensimmäisinä ja paikat olivat hyvät.

7. Lentomatka

Sujui mainiosti, tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin

8. Tulli

Saatuamme matkatavarat, menimme punaista linjaa tulliin, jossa Ompun paperit tarkastettiin. Ensin hämminkiä aiheutti muka puuttuva heisimatolääkitys, mutta merkintä löytyi onneksi Veterinary Certificate -liitteestä.

Ja näin olimme Suomessa! Me ihmiset olemme nauttineet, mutta niin on myös Omppu!

 

Rotta-koira uinnin jälkeen mökillä...

 

 Laiva-koira vilvoittavassa kyydissä merellä...

 
Seura-koira serkusten kanssa leikkiessä...

Ja paljon muuta!

9. Kustannukset

Kaikki tämä tuli oikestaan maksamaan enemmän kuin pennun hankkiminen!

- Verikoe (pakollinen)  RMB 2300 (n. 250 €)
- Terveystarkastus todistuksineen RMB 600 (n.70 €)
- Erillinen "veterinary report" ja heisimatolääke RMB 800 (n. 90 €)
- Käsittelykulut, kuljetukset, apu lentokentällä jne. RMB 2.600 RMB (n. 280 €)
- lisämaksu viikonloppuna lentämisestä RMB 500 (n. 60 €)
- Lentolippu 100 € 

Jos kaiken tekee itse, kuten ensi kerralla aion tehdä kun osaan, kustannukset ovat murto-osan. Verikoe on pakollinen, terveystarkastuksesta selviää parilla kymmenellä eurolla ja todistukset saa sieltä kai ilman erillistä kustannusta? Ehkä olen joko itsevarmempi tai musertunut, kun kohtaan paluun kiinalaisten viranomaisten kanssa. Mutta tässä tyyppiesimerkki siitä, miten meiltä "länkkäreiltä" saa nyhdettyä rahaa ihan vain varmuuden vuoksi. Ei oikeastaan edes siitä, ettemme osaisi kiinaa, moni osaa huikean hyvää kiinaa, vaan siitä, että säännöt ja vaatimukset voivat muuttua koska vaan ja ne helposti muuttuvat juuri siinä kohtaa kun länsimaalainen astuu tiskille...

Kotona koivujen katveessa

Me olemme kotona! Olemme olleet jo vuorokauden, mutta eilen meille sattui nykyihmiselle niin kestämätön tilanne, että olimme ilman nettiyhteyttä! Puhelimeni netti ei jotain syystä toimi ja olin tyystin unohtanut, että mehän irtisanoimme nettiliittymämme lähtiessämme. Kääk! Tänään sain hankittua mokkulan ja homma toimii taas :)

Matka meni hyvin. Ihan suotta pelkäsin koiran kanssa matkustamista, se oli aivan yksinkertaista. Liittyi siihen kuitenkin sen verran monta koukeroa, että ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksen. Ei vähiten siksi, että ajattelin seuraavalla kerralla hoitaa homman ihan itse ja olen niin lahopää, että parempi dokumentoida kaikki muistiin nyt, kun tapahtumat ovat tuoreita.

1 koira, 3 lasta, 4 matkalaukkua ja minä suuntasimme lentokentälle klo 06 lauantai-aamuna. Lähtö sujui leppoisasti. En muista koskaan aikaisemmin tapahtuneen sellaista, että lapset pelaavat Kimbleä aamupalat syötynä klo 05.40 ja matkalaukut odottavat ovella suljettuina. Yleensä aina jotain sekoilua tulee eteen juuri lähdön hetkellä.

Meilä oli lentokentällä apuna Pet Moving -palvelun (Jialiang Kennel) ihminen ja kaikki meni hyvin. Koneeseen pääsimme ensimmäisinä ja meillä oli paikat ihan koneen takaosassa. Tämä "lemmikkirivi olikin tosi hyvä, edestä puuttui yksi penkki kokonaan, joten koiralle jäi mukava tila istuimen eteen. Ainoastaan nousuissa ja laskuissa piti olla penkin alla. Meillä oli tiukat lentoemännät ja Omppua ei saanut ottaa pois kassista lennon aikana. Onneksi Omppu kuitenkin viihtyi kassissa hyvin ja oli ihan tyytyväinen siihen, että kassin päätyä välillä vähän avattiin.

 

 Lennolla oli tosi paljon suomalaisia matkustamassa kotiin kesäksi, myös Eeron paras kaveri Kiinasta.

Kiinalaiset kanssamatkustajat olivat taas kiinalaisia: Selkänojat alas jo kiitoradalla, kesken nousun 2 kiinalaista ihan lähiriveillä pomppaamassa ylös kaivamaan jotain ylälokerosta, porukka  kantaa tarjottimen heti syötyään koneen takaosaan ja ryysii tarjoilukärryn ohi just silloin kun tarve vaatii, seurauksena tuoremehut kanssamatkustajan sylissä... Ei ole sattumaa, että koneen laskeuduttua, heti kun pyörät koskettavat maata, tulee kiinaksi kuulutus siitä, että pysykää vielä paikoillanne jne. Vasta sitten, pienen tauon jälkeen sama muilla kielillä.

Ja oi ihanaa, suomalainen ruokakauppa! Mitä kaikkea ostetaan? Oltermannia, ruisleipää, vadelmavichyä, maksamakkaraa, mangopilttiä, tyttöjugurttia...

Kotona meitä odotti pieni yllätys. Odotimme järkyttävän pölyistä kotia, mutta saavuimme ihan pölyttömään kotiin. Pienen etsivätyön perusteella vaikuttaa siltä, että eräs Kiteiden Kankea Äiti oli livahtanut (tai siis laittanut kotitontut asialle) laittamaan kotimme säälliseen paluukuntoon. Arvostan suunnattomasti! 

Ensimmäinen kaveri tuli yökylään jo ekana yönä ja tänään talo on ollut täynnä lapsia. Uitettuani heitä läheisen järven rannalla pilvisessä ja viileässä säässä  ja aika hyytävässä vedessä, kaipaan ihan pikkuisen Le Chambordin uima-altaita, mutta se hukkuu aika nopeasti muiden positiivisten puolien alle. Ja eihän minun tarvitse tuolla hyytävässä järvessä varpaitani kastella, keskitän voimani Juhannukseen ja talviturkin heittämiseen meressä, joka on se ainoa oikea tapa ;) meri on aina meri.

 

Omppu on ollut erittäin ihmeissään tästä oudosta ympäristönmuutoksesta ja kaikesta ulkoilun määrästä. Hänkin kärsii selvästi aikaerosta, tänään neljältä aamulla ruokakuppi sai kyytiä, Kiinassa olisi ollut ruoka-aika jo yli 2 tuntia sitten. Myös me muut olimme virkkuina liikkeellä jo klo 6 aikaan odottelemassa että naapurit heräävät ja saan auton käyntiin (akku tyhjä) ja pääsemme kauppaan. Niin, paitsi että Suomessahan ne kaupat eivät ole auki ihan samalla tavalla kuin Kiinassa...

Tyttöjen matkalaukku on yllättäen vielä purkamatta...Sen voi varmaan viedä tuosta olohuoneen lattialta tuollaisenaan takaisin Kiinaan. Eräs päätti pötkötellä siellä laukussa tuttujen tuoksujen keskellä. Liekö ikävä synnyinmaahan?

Tästä se lähtee! Emme vielä oikein muista mitä mistäkin löytyy: missä on astiapyyhkeitä? Mihin uimakamat pitää purkaa? Missä me säilytettiinkään harkkakamoja? Mistä löytyy pyyhkeitä? Talo oli kuitenkin hyvässä kunnossa, kiitos talkkarimme ja modernit laitteet. Ensimmäisen päivän hullun hötkyilyn jälkeen lapset nukahtivat jo kahdeksalta saunan jälkeen ja minäkin taidan suunnata yöpuulle!

Kivoja uutisia ja yksi ei niin mukava

Meillä alkoi viikko hienosti!

Ensin saimme kennelistä viestin, että Ompun sikahintainen verikoe - edellytys Suomeen viemiselle - on "mennyt läpi". Jihuu! Tuuletimme perheen pienimmän urotekoa kuin urheilusaavutusta, vaikka hänellä ei siihen ollut osaa eikä arpaa :) Täällä vaan tottuu siihen, etteivät asiat yleensä ihan kertalaakista onnistu, joten pienistä asioista oppii iloitsemaan...

Toinen yllättävä ja mukava uutinen saavutti meidät illalla jäähallilla. Emiliaa syksyn valmentanut temperamentinen Vasili on palannut Shanghaihin ja aloittaa työt jo tällä viikolla. Jotain huhuja olimme kuulleet, mutta yllätys oli silti melkoinen. Nykyisessä kiinalaisessa valmentajassa ei ole ollut mitään vikaa, valmennusosaamisen nyt ei tällä tasolla tarvitse mitään maailmanluokkaa tietenkään ollakaan, mutta jotenkin vaan Emilian ja Vasilin kemiat kohtasivat paremmin. Ehkä suomalainen ja venäläinen mielenlaatu ovat lähempänä toisiaan? Loppuilta kuluikin sitten kirja pään päällä kotona talsiessa, Vasilin ikuinen "valituksen" aihe on nimittäin ryhti. Onhan se toki parempi myöhäänkin, mutta ehkä huomiseen mennessä ei tuolla kotiharjoittelulla kauheasti edistystä saada aikaan ;)

Ei kahta ilman kolmatta? Mitähän mukavaa tuleva viikko voisi vielä tuoda tullessaan? Yllätysvieraita?

Se vähemmän mukava juttu on tietenkin Shanghaihin saapunut lintuinfluenssa. Se ei normaalissa arjessa näy, eikä sitä osaa mitenkään erityisesti pelätä, mutta eihän tuollainen mukavaakaan ole. Kotiin ei voi kuitenkaan linnoittautua, joten elämä jatkuu ihan normaalisti.

Koulussa alkoi eilen oppilaiden ja henkilökunnan pistokoemainen lämpötilojen mittaaminen, Eeron sanoin "meidän nenästä otettiin kuvia". Siipikarjan tarjoilu koulussa on lopetettu ainakin viikoksi ja flunssaoireita tarkkaillaan tavallista tarkemmin ja hygieniaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Vähänkään flunssaiset oppilaat neuvotaan pitämään kotona ja raportoimaan koululle oireista. Toivottavasti kohu laantuu yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Koiran rekisteröinti ja vieminen Suomeen

 
Viimeisen viikon olen hoitanut erinäisiä asioita Ompun saamiseksi mukaamme Suomeen. Lähtö olisi näillä näkymin kesäkuun alussa ja tietenkin asiat jotenkin jäivät viime hetkeen. Papereita on jälleen täytetty sekä leimattu ja setelit ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan.

Suoritin myös vihdoinkin koiran rekisteröinnin paikallisella poliisiasemalla. Koiralupa on pakollinen ja niitä kuulemma myös tarkastetaan. Luvattomasta koirasta saa sakkoja ja pahimmillaan koira voidaan ottaa pysyvästi pois. Koska elämämme on koiran kanssa rajoittunut melkeinpä compoundimme muurien sisäpuolelle, olen odottanut tämän kanssa näin pitkään. Lisäksi kennelin omistajan mukaan kannatti odottaa rokotusten antamisen ja mikrosirun laittamisen jälkeen saatavaa immuniteettitodistusta joka helpottaa prosessia.

Rekisteröintiä varten tarvitaan tietenkin kaikenlaisia papereita, eivätkä eri paikoista saatavat ohjeet ole mitenkään yksiselitteisiä:

Shanghain suomalaisten sivuilla neuvotaan varaamaan seuraavat dokumentit:

- vuokrasopimus
- värivalokuva omistajasta
- kokovartalokuva koirasta
- kopio passista
- kopio työluvasta
- kopio asumisluvasta

Shanghain suomalaisten sivuston mukaan lupa maksaa keskusta-alueella 2000 RMB ja ulkopuolella 1000 RMB (n. 120-250 €)

Relocation toimistomme mukaan taas tarvittiin seuraavat asiat:

- kopio passin kuvasivusta ja asumislupasivusta
- kopio vuokrasopimuksesta ja selvitys siitä, että vuokranantaja omistaa kiinteistön sekä kopio (?) vuokranantajan henkilötodistuksesta
- lupa vuokranantajalta pitää lemmikkiä asunnossa
- 8,5 x 5,5 cm värikuva koirasta
- tieto mahdollisesta karanteenipaikasta kohdemaassa

Toimiston mukaan lupa maksaa alueellamme n. 500 RMB (n. 60€) ja luvan hakemisen yhteydessä annetaan aina Rabies -rokotus.

Kennelin omistajan mielestä lupaa varten tarvitaan ainoastaan

- koiran immuniteettitodistus
- vuokrasopimus
- kopio passin kuvasivusta  ja asumislupasivusta

Kennelin mukaan lupa maksaa meidän alueellamme 300 RMB (n. 40 €) eikä rokotuksia tarvita jos ne ovat kunnossa.

Kennel oli tällä kertaa oikeassa. Tämä kortti helpottaa siis systeemiä kummasti, se teki myös eilen vaivalla hankkimani valokuvat turhiksi. Yhtään paperia ei tarvinnut poliisiasemalle jättää, eikä heitä oikeastaan kiinnostanut mikään muu kuin tämä kortti, vuokrasopimusta ja passiani he vilkaisivat. Kortin saa omalta eläinlääkäriltä eikä se ihme kyllä edes maksanut mitään.

Lupakortin saa n. kuukauden kuluessa.

Rekisteröinnin lisäksi Suomeen vieminen vaatii monta askelta käsittävän proseduurin ja se on aloitettava hyvissä ajoin, n. 4 kuukautta ennen matkaa:

1. Koira pitää tietenkin olla rokotettu vähintään Rabiesta vastaan. Annettuna pitää olla myös kaikki kohdemaassa vaadittavat muut rokotukset ja lääkitykset.

2. Koiralla pitää olla mikrosiru

3. Verinäyte, joka otetaan vähintään 30 päivää viimeisen Rabies -rokotuksen jälkeen, on pakollinen. Verinäytteen ottamisen jälkeen Kiinassa täytyy pysyä vähintään 90 päivää ennen matkaa. Verinäyte analysoidaan Englannissa. Verinäytteen ottaminen maksoi huimat 2300 RMB (n. 285 €).

4. 7 päivää ennen matkaa tehdään terveystarkastus ja anotaan kansainvälistä terveystodistusta, jonka saa 2 päivää ennen matkaa.

Itse matkustaminenkin vaatii tietenkin selvitystyötä. Finnairin sivuilla on hyvät yleisohjeet lemmikkien kuljettamiseen. Omppu painaa tällä hetkellä 6 kg ja elämme toiveissa että saisimme kuljettaa koiran matkustamossa, raja on 8 kg kuljetuskasseineen. Aasian koneissa on ilmeisesti rajoituksia ruumassa kuljettamista koskien, viime kesänä compoundimme Labrador -pentu Pablo ei voinut lentää Finnairilla, vaan perhe lensi KLM:llä Amsterdamin kautta. Finnairin osalta kyseeseen olisi tullut ainoastaan rahtina kuljettaminen ja se olisi maksanut tuhansia euroja. Tämä asia on meillä vasta selvityksen alla, joten tietämykseni asiasta on kuulopuhetta :)

Meillä on jo paluuliput Suomeen olemassa, nyt täytyy siis ryhtyä tuumasta toimeen Ompun saamiseksi samalle lennolle!

 

 

Kukkulan kuningas :)