Paluu tulevaisuuteen

Näin se kesä vaan taas meni. Kaksi kuukautta Suomessa ja mitä ehdimmekään, emme juuri mitään! Onneksi niitä todella läheisiä tuli tavattua. Ja te, keitä emme ehtineet tavata, älkää pahastuko :( Painotimme vanhuksia ja sairaita, sekä heitä, joita ei ole aikoihin tavattu tai joilla elämä on muuten vaan just nyt hankalaa :(

Ajattelin laittaa jossain vaiheessa hieman kuvakoostetta ja ajatuksia  kesästä, sitten kun ollaan taas Kiinassa. Juuri siksi, että sittenkin niin monen kanssa jäi tapaamatta. Voi kauhistus, kohta ollaan siis taas Kiinassa.

Taas kerran meillä on kaikki aivan levällään, vaikka parin päivän päästä pitäisi lähteä. Eihän pakkaaminen nyt kummoista rakettitiedettä vaadi, kunhan huiskii kamat laukkuihin. Nyt vaan tiedän niin paljon sellaista, mitä Kiinasta ei saa ja ahnehdin ruokakaupassa ja apteekissa. Meniskö vielä yksi paketti ruishiutaleita? Jaksaisko kantaa Oboy -kaakaota kuinka paljon? Mahtuisko TIGI:n shamppoot laukkuun?  Montako purkkia me syötiinkään D-vitamiinia ja Multitabseja vuoden aikana? Monta paria mustia sukkahousuja kannattaisi hankkia koulupukujen kaveriksi talvikuukausiksi, kun Kiinassa saa vaan kirjavia?

Ja Omppu. Tietenkin Omppu. Mitä ihmeen stressiä matkailuun liittyi ennen koiran kanssa matkailua? SE on aivan hemmetin pirullista. Lähtö Suomeen pelotti, lähinnä se koneeseen pääsy. Kun se oli selvää, en edes osannut pelätä tullia. Mutta sitä vasta olisi pitänyt pelätä. Meinasi nimittäin puuttua heisimatolääkitys. Onneksi löytyi papereista. En edes tajunnut miten isosta asiasta oli kyse, pahimmillaan sen puuttuminen olisi tiennyt lopettamista. Terveen, hyvin hoidetun koiran.  Nyt en pelkää koneeseen pääsyä, mutta pelkään tullia. Pelkään papereita, vaikka ne on leimattu ja kaikkea ja ennen mitään muuta pelkään pakollista 7 vrk karanteenia, kun Shanghaissa lämpötila on n. 40 astetta. Antaako ne edes vettä tarpeeksi?

Me lähdemme takaisin ristiriitaisin mielin. Olimme Suomessa n. 2 viikkoa liian kauan, höpsöä, mutta näin. Olisi pitänyt lähteä silloin kun Suomessa alkoi koulu. Tuntuu tosi oudolta vetelehtiä kotosalla, kun kaverit ovat koulussa ja ystävät töissä. Nämä viimeiset päivät ovat yhtä outoja kuin vuosi sitten. Tavallaan lykkää niitä hyvästejä, ei ehkä oikein haluaisi edes tavata rakkaimpia, kun se tietää vain itkua.

On ollut aivan mahtavaa, kun tytöt ovat päässeet omiin harrastuksiinsa ja huomanneet, että ei se vuosi pudottanut kelkasta sosiaalisesti eikä  pahasti taidollisestikaan. Eero on nauttinut parhaan kaverin seurasta melkeinpä päivittäin. Tytöt viettivät myös koulussa yhden kokonaisen päivän, enkun tunti taisi olla harvinaisen helppo ;)

Toisaalta meitä odottaa siellä nyt ihan tuttu elämä, koulukaverit ja ystävät, arki, harrastukset. Ja tietenkin se muutama viikko sitten lähtenyt perheenjäsen, jota meillä on kamala ikävä ;)

Syksyyn tuovat väriä muutto Racquet Clubille sekä omat uudet hommat Shanghain Suomi-koulussa sekä todennäköinen Ellan ihanan kaverin vierailu Shanghaihin syyslomalla!

Torstaina heitämme siis taas hyvästit koivuille, joku muu saa haravoida ja kun palaamme, uudet lehdet ovat jo puissa.