Mitä sä teet kaiket päivät?

Kysymys on aiheellinen. Mietin sitä välillä itsekin kovasti.

Kesällä Suomessa ollessamme ja kavereiden kanssa jutellessa, tuli aina jossain vaiheessa puheeksi se, että meillä kävi ayi 5 h päivässä hoitelemassa kotiaskareita. Samaan hengenvetoon naureskeltiin yhteistuumin sitä, mitä ihmettä minä sitten täällä päivisin teen?

Kun olimme alunperin lähdössä tänne ja olin kuullut juttuja näistä kotiapulaisista ja niiden välttämättömyydestä, ajattelin että ei me vaan tarvita, onhan minulla aikaa siellä siivoilla ja pyykkäillä. Ayin kuitenkin pestasimme n. kaksi viikkoa täällä oltuamme.

Nyt kun palasimme Suomilomalta takaisin, olemme tilapäisesti kokonaan ilman ayia, koska muutamme sen verran pitkälle, ettei vanha aiyimme olisi sinne pystynyt (eikä halunnut) kulkemaan. Kun siivous on ollut käytännössä minun vastuullani (onhan minulla aikaa...), huomaan kuinka välttämätön se ayi kuitenkin oikestaan on.

Toissapäivänä sattui historiallinen tilanne: Lähdin ex-tempore uima-altaalle keskellä päivää!

Ja suomalaiskansallinen puolustuspuhe: Olin sentään aamulla siivonnut ja käynyt lenkillä koiran kanssa ja muistaakseni vähän silittänytkin ja kävin kuitenkin kuntosalilla ennen paheellista aurinkotuoliin lösähtämistäni... Mutta olipa ihanaa! Täytyy ottaa uusiksi ennen muuttoamme. Tällä compoundillamme pääsee nimittäin yleensä amupäivisin ja päivisin nauttimaan kaikista palveluista ylhäisessä yksinäisyydesssä. Nytkin niin kuntosali kuin valtava allasalue olivat minun yksityisessä käytössäni. Racquet Clubilla tuskin palvelut ovat vailla käyttäjiä.

Missä siis kaikki muut (ja yleensä minäkin) ovat päivisin?

Aika moni puoliso (täällä on sekä naisia että miehiä kotivanhemman roolissa) tekee joko jonkinverran töitä etänä Suomeen, suorittaa opintoja joko Suomeen tai paikallisissa yliopistoissa tai on mukana koulun ja muiden tahojen vapaaehtoistoiminnassa. Suuri osa myös opiskelee kiinaa. Itselläni se vie kaksi puolikasta päivää viikosta.

Aloitin tänä syksynä Shanghain Suomi-koulun viestintävastaavana ja se on työllistänyt palaverien ja perehtymisen muodossa menneinä viikkoina. Tänäänkin on tiedossa yksi tapaaminen siihen liittyen. Suomi-koulu pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin ja väen vaihtuessa uusia ihmisiä täytyy saada mukaan toimintaan tai toiminta loppuu.

Moni suomalainen on mukana myös Shanghain Suomalaiset ry:n toiminnassa. ShaSu järjestää erilaisia tapaamisia ja toimintaa täällä asuville suomalaisille ja on tärkeä taho suomalaisten verkottumisessa, kuten Suomi-koulukin.

Täällä huomaa helposti ajautuvansa mukaan erilaiseen puuhasteluun, jos ei muuta, niin Suomi-koulun kirjaston kirjoja päällystämään. Pari tuntia hujahti kontaktimuovin, kahvin ja juttelun lomassa viime lauantainakin ja samalla löytyi jo uusia potentiaalisia kavereita uudella asuinalueellamme.

Koulu osallistaa vanhempia myös kovin mielellään erilaisiin puuhiin, itse kävin viime vuonna Eeron luokan "lukuäitinä" ja tällä saralla on tarjolla kaikenlaista askaretta toimintaa kaipaaville. Koululla toimii huvitoimikunta, vanhempaintoimikunta, hyväntekeväisyystoimikunta jne.  Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten koulun kautta paikallisille lapsille suunnattava hyväntekeväisyystyö. Lauantaisin WISS:ssä toimii tässä lähellä asuville kiinalaisille lapsille tarkoitettu englanninkerho, jossa vetäjinä toimivat WISS:n oppilaat ja vanhemmat. Harmillisesti se on juuri Suomi-koulun aikana.

Ellan IB-opintoihin kuuluu 10 h "community service" -opintoja. Tuo enkunkerho olisi mahdollinen paikka suorittaa ne, mutta päällekkäisyydestä johtuen Ella suorittaa nuo 10 h ilmeisesti sunnuntaisin kiinalaisille lapsille järjestettävän tanssikerhon apuopettajana.
 
En ollenkaan kiistä sitä, etteikö osa kiireistäni johtuisi ihan sosiaalisista syistä :) Ystäväperheemme on nyt kokonaisuudessaan täällä Shanghaissa ja meillä rouvilla on hyvä syy tutustua yhdessä kaikenlaisiin tuikitarpeellisiin paikkoihin, kuten Lujiabang lu:n "räätälimarkkinat", kangasmarkkinat, lounaspaikat...  Mutta nämäkin jutut ovat tärkeitä aina välillä siksi, ettei pää hajoaisi. Suosittelen lämpimästi kaikkia tänne (tai ihan mihin tahansa ulkomaille) tulevia hankkiutumaan erilaisiin yhteisöihin, osallistumaan koulun järjestämiin kemuihin ja/tai muuten vaan tutustumaan ihmisiin. Vaikka kansainvälisessä yhteisössä yltiösosiaalisuus välillä vähän ahdistaa, en itsekään ole mikään seurapiiripersoonallisuus, on tärkeää hankkiutua säännöllisesti kodin seinien ulkopuolelle ja juttusille kohtalotovereiden kanssa. Yksi mukava lounas kantaa pitkälle.

Meillä tietenkin päiviä kuormittaa harrastusrumba, onneksi emme ole ainoita. Samainen tuttavaperhe matkaa Pudongista 3-4 kertaa (?) viikossa fudistreeneihin ja -peleihin aivan uusille kotikulmillemme, BISS-koululle. Me taas matkaamme sieltä 3-4 kertaa viikossa Pudongiin luistelemaan. Naureskelimme, että pitäisköhän vaihtaa lapsia???  Näistä iltamenoista johtuen yritän pitää ainakin yhden päivän viikossa niin, ettei minulla ole mitään muuta varsinaista ohjelmaa kuin käydä läpi hengästyttävää sähköpostitulvaa koulusta, käydä ruokakaupoissa ja hoitaa tätä kotia.

Ja takaisin siihen ayin välttämättömyyteen. Törmäsin siihen ihan turvallisuusmielessä, kun edellisellä viikolla tein matkaa Pudongista kotiin tavoitteena ehtiä sinne ennen koulubussin saapumista, koska lapsilla ei ole avaimia (niitä on meillä ruhtinaalliset 2 kpl) ja on tietenkin muutenkin kivempaa että joku on kotona heidän tullessaan. Tajusin jo aika alkumatkasta etten tule ehtimään. Kesti yli tunnin päästä Pudongista Puxin puolelle! Matkaa on muutamia kilometrejä.  Liikenne jumittui Yan'an tunneliin. On aika voimaton tunne, kun istuu autossa eikä voi tehdä tilanteelle yhtään mitään muuta kuin miettiä, kenelle soittaa, että voisitko sanoa lapsille että odottelevat terassilla tms. tulossa ollaan tai ottaa heidät huomaansa. Ehdin lopulta melkein ajoissa.

Toinen on tietenkin siivoaminen. Tämä ihana Shanghain ilma sisältää mustaa nokea, joka tunkeutuu sisälle ja lisää siivoamisen tarvetta älyttömästi. Välillä kun ayimme hinkkasi lattioita joka toinen päivä, tuntui ettei siinä ole mitään järkeä. Nyt huomaan, että kyllä siinä on. Täällä vaan on yksinkertaisesti siivottava enemmän.

 

Kiireitä lisää tällä hetkellä myös yksi melko mukava juttu, nimittäin muutto. Tai siis muuttaminen ei ole mukavaa, uusi asunto ja sen ympäristö ovat! Asunto on siellä tyhjillään ja olemme toiveikkaita, että pääsisimme ainakin viemään tavaraa jo paljon ennen syyskuun loppumista, mutta näistä kiinalaisista koskaan tiedä. 

Mies esitti neronleimauksen, että pysymme kyllä muuttamaan tavaramme Andyn Buickilla, vain terassin kalusteet vaativat kuljetuksen. Jep, jep. Eihän meille tullut tänne rahtina kuin n. 30 laatikkoa tavaraa Suomesta, haimme Ikeasta n. 4 ostoskärryllistä astioita ja muuta kamaa ja saavuimme maahan mukanamme 6 täpötäyttä matkalaukkua ja matkan varrella muutakin on tullut pikkuisen hankittua. Saisi siinä muutaman reissun edestakaisin sahata. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi ja Andy lupasi jo hankkia meille muuttoauton kunhan muuttopäivä selviää. 

Sitähän tässä odotellaan!

Desperate Housewife

Viimeiset pari viikkoa fiilis on ollut jos nyt ei ihan epätoivoinen, melkoisen rauhaton ja stressaantunut!

Suomen lomaan on tällä hetkellä 1 viikko ja 1 päivä ja kaikki on aivan levällään!

Minua ihan suoraan sanottuna pelottaa lentomatka koiran kanssa. En ole koskaan jännittänyt lentämistä lasten kanssa. Silloinkin kun Eero oli aivan pieni, lensin yksin lasten kanssa koneen vaihdolla Detroitiin, enkä osannut olla mitenkään huolissani ettei matka sujuisi ja se meni mainiosti, kuten kaikki reissut sitä ennen ja sen jälkeen. Mutta koira on itselleni aivan uusi matkakumppani :)

Ensinnäkin olen menettänyt hermoni metsästäessäni sopivaa kuljetuslaukkua Ompulle. Finnairin ohjeen mukaan se saa olla korkeintaan 25 cm korkea, pituutta ja leveyttä saa olla ihan mukavasti. Kaikki matalat kassit on tarkoitettu joillekin perhoskoirille ja eihän 6 kg painava Omppu sellaiseen sovi. Lopulta pitkällisen metsästämisen jälkeen ainakin suunnilleen sopiva kassi löytyi, yhden harhaostoksen ja yhden palautetun ostoksen jälkeen.

Edessä on vielä kansainvälinen terveystarkastus ensi maanantaina ja lukuisa määrä paperisotaa. Onneksi meillä on "muuttoagentti" hoitamassa paperisodan ja sieltä tulee ihminen myös auttamaan meitä lähtiessämme. Kaikki pitäisi noin periaatteessa olla kunnossa, mutta kun olemme siellä missä olemme, aina voi tapahtua jotain yllättävää ja koiraa ei oteta koneeseen.

Plan B on se, että seuraavana keskiviikkona matkustava mies tekee sitten uuden yrityksen, tällä kertaa koira ruumaan. Voin vaan kuvitella miehen riemun siitä, että saa olla koiranhoitajana viimeisen, aina sikakiireisen työviikon ja siinä ohessa metsästää ruumaan soveltuvaa häkkiä ;)

No, toivotaan että kaikki menee hyvin, itse lentoa en ole ehtinyt vielä oikein edes miettiä. Olemme siis lähtökuopissa koko porukka! Kuvissa on harhaostos, liian korkea laukku.

Toinen superstressaava asia on talon etsiminen. Tuntuu, että päivät vaan kuluvat emmekä osaa tehdä päätöstä. Tämä muuttohässäkkä tuli aivan ylimääräisenä kuviona tähän, mutta päätös on melkein pakko pystyä tekemään ennen lähtöämme. Muuten saamme aloittaa taas alusta ja syksyllä saapuvat etsivät talojansa juuri nyt, joten luultavasti tarjontaa on syksyllä vähemmän.

Saimme loistotarjouksen "palatsista", mikä sai minut heti ajattelemaan: "Mikä siinä on vikana, kun vuokraisäntä haluaa saada sen menemään?" Kuten olen monta kertaa aikaisemmin todennut: pessimisti ei pety! Se olisi toki aivan ihana ja eilisen päivän laadin jälleen kerran exceliä kalustuksesta, koska väännämme vuokraisännän kanssa kalustebudjetista. Tuotahan tekisi ihan mielellään, mutta ei viimeisen viikon iltapuhteina.

Lisäksi minulla on vielä 2 taloa kiikarissa täällä meidän alueellamme ja pari taloa Lakeside Villa -alueella. Yhtä taloa olen nyt käynyt katsomassa 3 kertaa. Yhtään kertaa en ole päässyt taloon sisään, vaikka vaikuttaa että rouva on siellä sisällä. Kaikki ovat siis olleet sovittuja kertoja. Hän ei vain avaa ovea. Meitä pimahtamaisillaan olevia on siis näköjään enemmänkin.  Tänään teen vielä yhden yrityksen, jos ei onnistu, niin olkoon. Talo näyttää kuitenkin melko lupaavalta.

Oma lukunsa ovat koulun päättymiseen liittyvät jutut. "Kevätjuhlia" vietetään tietenkin jokaisella luokka-asteella erikseen ja minulle se tietää 3 x juhlallisuuksia.

Pakatakin pitäisi jossain välissä. Toistaiseksi makuuhuoneen lattialla on yksi laukku, johon olen heittänyt lasten snorkkelit ja kevät/syystakit. Olen siis samaan aikaan sekä optimisti että pessimisti Suomen kesän suhteen. Varokaa vaan helteissä lekottelevat: minun saapumiseni mihin tahansa tuo yleensä sateen mukanaan!

Kyse ei oikeastaan ole siitä, ettei minulla olisi aikaa nähin askareisiin vaan siitä, että asiat tapahtuvat niin tuskastuttavan hitaasti. Vastauksia saa odotella eikä listoihin saa tehtyä "OK" merkintöjä.

Tästä talosta hajosi nyt viimeiseksi ulko-oven lukko, eli taloa ei saa lukittua. Poistun siis soittamaan toimistoon. Opettelin varta vasten tänään kiinantunnilla sanomaan "pääoven lukko on rikki".

P.S. Sain blogin päivityskentän fontin foon kutistettua aivan minimaaliseksi, enkä ole saanut sitä "tavanomaisilla" keinoilla takaisin. Pahoittelut siis lukuisista kirjainvirheistä, yritän editoida niitä aina kun huomaan ja ehdin. En tykkää kirjoittaa näin pienellä fonttikoolla. Se ikänäkö nähkääs ;)

Lupaus lunastettu

Lupasin joskus aikaisemmin, että jos Eero jaksaa  käydä 10 kertaa tennistunneilla, ostan itselleni mailan ja lupaan käydä "pelaamassa" hänen kanssaan säännöllisesti. Edellisen viikon maanantaina koitti sitten se viimeinen tennistunti. 

Tämän viikon tiistaina kävin hankkimassa Decathlonista itselleni mailan. En ryhtynyt tämän hankintani kanssa hifistelemään laadulla, vaan otin sen simppeleimmän ja halvimman :)

Lisäksi hankin kasan palloja..

 

 

Torstaina kävimme ensimmäisen kerran pelaamassa kahdestaan!

Reipas poikani jaksoi kulkea koko kevään joko potkulaudalla tai pyörällä maila selässään tunneille. Jos minä meinasin unohtaa tunnin, Eero muisti sen joka maanantai. Eilen noudatimme samaa kaavaa :)

Hallissa oli aika surkea valaistus, mutta...

Eero opetti minulle oikeita otteita...

 

Ei meillä suurta ottelua syntynyt, mutta melkein trooppisessa lämpötilassa ihan leikkiminenkin sai hien pintaan. Olipa kivaa! Jatkossa aiomme pallotella jokaisen viikon maanantaina!

 

Eeron kuva: Äitimaila, isovelimaila ja vauvat ;)

 

Huhu kertoi, että alueemme uima-altaat ovat auki, mutta huhu osoittautui uutisankaksi. Kuulemma Kesäkuussa altaat avataan, eikä ihme, kun kiinalaiset kulkevat vielä toppatakeissaan vaikka lämpötila lähentelee kolmeakymppiä. Tyhmää. Sisäallas on kuitenkin auki, sinne siis!

Tyttöjen valtakunta

Minusta ei ikinä olisi ns. sisustusblogaajaksi.  Meillä on ensinnäkin ihan tavallista ja olen muutosvastarintainen ihminen. En tykkää irtotavarasta enkä osaa ostaa sisustuskamaa vain ostamisen tai muodin ilosta. Täällä Kiinatalossa olen lisäksi jotenkin antanut asioiden vaan mennä, koska oikeastaan mikään täällä "irtaimistoa" lukuunottamatta ei ole omaa. Lisäksi puitteet monessa kohdassa sotivat omaa makuani vastaan. Moni täällä hankkii kiinalaisia huonekaluja Suomeen vietäväksi, mutta meillä on jo koti, johon ei mahdu ja jonka tyyliin ei sovi oikeastaan mitään tuotavaa täältä Kiinasta. Tarjolla on myös ihania moderneja kalusteita ja klassikoita (sekä niiden kopioita), mutta niitäkään meille ei kotiin vaan yksinkertaisesti mahdu. Haluaisin tuoda kotiin kuitenkin edes pienen häivähdyksen Kiinaa tästä jaksosta, kuten olemme tuoneet (miehen) lyhyemmistä jaksoista mm. Intiassa sekä omista matkoistamme aikaisemmin. Minulla on yksi paikka ja yksi pieni huonekalu mielessäni ja sen ehkä hankin tai sitten en. Äitienpäivää odotellessa...

Ajattelin nyt kuitenkin avata hieman taloamme kotijoukoille, joita vakaista aikomuksista huolimatta ei ole kauheasti täällä vielä vieraillut ;) "Mummeleiden" vierailunkin jälkeen huonejärjestys on hieman muuttunut. Siivosin tyttöjen huonetta ja kun se kerrankin oli edes suunnilleen edustuskelpoinen, otin myös muutaman valokuvan.

Alkuun  molemmilla tytöillä oli omat huoneet, mutta Emilian huone alakerrassa oli alkujaankin vähän huono idea. Emilia ei tykännyt nukkua yksinään alakerrassa. Pari kuukautta sitten tytöt päättivät muuttaa yhteiseen huoneeseen niin, että molempien sängyt ovat ylhäällä ja leikit sekä kirjoituspöydät Emilian entisessä huoneessa alakerrassa. Näin saimme myös kunnollisen vierashuoneen taloon. Aikeissa on ostaa Emilian entiseen huoneeseen vuodesohva. Nykyinen työhuone ei oikein toimi vierashuoneena, koska siinä ei ole ovea.

Kun toinen tykkää vihreästä ja toinen pinkistä, toinen hepoista ja toinen Hello Kittyistä, on vähän hankalaa yhdistää huonetta.  Lisäksi ennen muuttoamme hankituista peruskalusteista esim. lastenhuoneissa oli ainoastaan yksi toivomamme valkoinen sänky ja kaksi ei toivomaamme mustaa. Onneksi tytöillä tarjolla oli tosi iso huone.  Tytöt ovat saaneet oikeastaan täysin vapaat kädet laittaa huoneensa omakseen.

Emilian puolisko huoneesta on enemmän pinkki. Valkoiset päiväpeitot hankimme peittämään näiden kahden erivärisen sängyn riitelyä.

 

Emppu on luistellut itselleen vaikuttavan Hello Kitty -kokoelman. Isointa, Pekingistä hankittua Kittyä lukuunottamatta muut ovat Tintti- ja Mini- sarjoissa (äidin tai mummin) jäälle heittämiä Kittyjä.

Ompun paikka sijaitsee keskellä... Vaikka ei hän tuolla nuku, vaan valitsee päivän mukaan jommankumman sängyn jalkopään ja käpertyy sinne nukkumaan.

 Ellan puolella on vihreää.
 

Ja tietenkin heppoja talleineen (ja Eevi sekä kaikki muut heppatyypit: tämä on äidin asettelu siivousta tehdessä, joten virheet ovat minun, ei Ellan ja en jaksanut sitä aitausta alkaa pystyttämään ;).

Huone on oikeastaan todella iso. Yhden seinän peittävä taso oli alkuun inhokkini isoine "kultaisine" vetimineen, mutta vaihdettuani niihin vetimet, taso ei enää ole niin hallitseva. Yleensä se on täynnä tyttöjen vaatteita, ennen pehmoleluja, mutta kun Omppu oppi hyppäämään tasolle ja ystävystymään hmm... liian läheisesti mm. pehmohevosen kanssa, ne on poistettu kaappeihin ;)

Verhoratkaisu odotta vielä valaistumista. Paksut, vauvan kakan väriset ja homehduttavat verhot on poistettu ja jäljellä ovat valkoiset valoverhot.  Huoneeseen tarvittaisiin myös 3 kpl kapeita laskosverhoja, mutta tämä pinkki-vihreä värimaailma, joka tulisi kulkea läpi huoneen siirtää hankintaa jonnekin  tulevaisuuteen tai se vaan vaietaan pois :)

 

Neideillä on tietenkin myös oma kylpyhuone.

 

Yläkerran aula on oikeastaan myös lasten valtakuntaa.

Siellä on TV, DVD sekä Wii. Pelit sekä täällä huikeasti kasvanut DVD-kokoelma valtaa hyllytilaa. Hämmästyttävän nopeasti uutuudet löytävät tiensä DVD-kauppoihin, Esim. Hobbitin ensi-illasta oli kulunut tuskin viikkoa kun sen josai meillä täällä syrjäkylällä täydellisenä kopiona.

Ellan ja Eeron joululahjaksi saamat säkkituolit sijoittuivat lopulta tänne, koska niille ei oikein ollut tilaa huoneissa ja tähän tilaan ei mahdu minkäänlaista sohvaa. Vihreänharmaa ei ole paras mahdollinen väri yhtään mihinkään, mutta onneksi löysin jo paikan, missä vastaavien "Fatboy" tyyppisten löhötyynyjen värivalikoima on paljon laajempi, ehkä nämä päätyvät meillä joskus kotona ulos. 

Alan jo tottua tämän talon koristeellisuuteen ja kun elämä on väliaikaista, ei kaikkiin pieniin yksityiskohtiin jaksa kauheasti panostaa. Olisin halunnut vaihtaa kaikki verhot talossa, mutta toistaiseksi ainoastaan yläkerran aulan ja Eeron huoneen verhot on vaihdettu. Tuntuu tyhmältä teettää verhoja omaan piikkin, kun niillä ei ole mitään käyttöä kotona Suomessa. Kesällä aion mitata kaikki ikkunat talossa ja teettää täällä mm. silkkiverhoja ja päiväpeitteen omaan kotiimme.

Eeron huoneen esittelen joskus, kunhan herra saa Legonsa ojennukseen :)

Tupatarkastus

Tänään meille tulee vuokraisäntä käymään. Se on aina jotenkin hupaisa spektaakkeli. Hän on Hongkongissa asuva liikemies, ilmeisen varakas henkilö, joka omistaa useita taloja tällä alueella. Hän käy Shanghaissa muutaman kuukauden välein ja yleensä sinä aikana jotain on talossa pitänyt korjata ja hän tulee maksamaan nuo korjaustyöt ja tarkastamaan että homma on tehty kunnolla.

Ensin paikalle saapuu "agenttimme" (=jotakin kiinteistönvälittäjän ja yleisen apuhenkilön väliltä) varmistelemaan että minulla on kaikki kuitit ynnämuut tallessa ja esillä. Sitten pihaan ajaa kiiltävä musta auto, josta nousee vuokraisäntä. Viimeisenä saapuvat "hännystelijät" eli 2-3 jonkinlaista työmiestä.

Minua aina jotenkin nolottaa, kun vuokraisäntä alkaa jo oven ulkopuolella riisua kalliin näköisiä, varmaan käsintehtyjä kenkiään. Joka kerta sanon ettei tarvitse, mutta aina hän ne ottaa pois ja tallustelee sisään silkkisukissaan ja tummassa puvussaan.

Sitten kierretään talo ja minä kerron mikä on vialla. Agentti kääntää "valitukseni" vuokraisännälle ja kirjoittaa muistikirjaan listaa samalla kun vuokraisäntä meluaa korjausmiehille kiinaa ja osoittelee seiniä. Tänään minä aion valittaa uuninluukusta, joka ei sulkeudu kunnolla sekä terassin liukuovista, jotka aukeavat itsekseen ja nostavat meidän lämmityskulumme talvikuukausina taivaisiin. Niin ja parista maalaushommasta ja vuotavasta pesukoneesta. Seuraavan viikon aikana yleensä talossa häärii työmiehiä korjaamassa epäkohtia. Tämä valittaminen siis tapahtuu ihan hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä, täällä nyt vaan tuppaa jutut hajoamaan aika usein.

Vierailu päättyy siihen, että vuokraisäntä kaivaa hervottoman nipun seteleitä ja maksaa kuitteja vastaan tehdyt korjaustyöt. Vuokraisäntä poistuu ensimmäisenä, sitten hännystelijät ja viimeisenä agentti, joka kerää kuitit talteen. Vierailu kestää yleensä n. puoli tuntia.

Pitänee ruveta hieman siistimään paikkoja, onneksi olin kaukaa viisaana ostanut vähän kukkia taloon :)

Kiinalainen omakotiunelma

Meidän compoundimme Le Chambordin  2. vaihe alkaa valmistua. Se on alunperin rakennettu samanlaiselle joutomaalle kuin tässä kuvassa oleva alue, jonne joskus pitäisi rakentua vaihe 3.

Muuttaessamme tänne viime syksynä luulin, että kyseessä on jonkin vanhan alueen restaurointi. Talot näyttivät koristeineen ja yksityiskohtineen linnamaisilta ja vanhoilta. Mutta ei, kyseessä olivat aivan uudet talot, ne vain näyttävät ulkopuolelta vanhoilta.

Heti muurien ulkopuolella pönöttävät hökkelit, joissa ilmeisesti edelleen asutaan, päätellen kuivumassa olevasta pyykistä. Nämä varmaan puretaan sitten joskus vaiheen 3 alta. Unelma ja todellisuus vierekkäin...

Kun rakennustyömaan aidat poistettiin ja alueelle pääsi kävelemään, syntyi vaikutelma, että kyseessä on vanha alue jossa on asuttu jo vuosia. Talot ovat ulkopuolelta täydellisesti valmiita, pihat laatoitettuja, portit paikoillaan ja tiet päällystettyjä. Erityisesti kasvit ja niiden koko herättivät hämmennystä. Kaikki viheralueet olivat viimeisteltyjä ja puut isoja.

Myös yksittäisten talojen pihat on tehty istutuksia myöten täydellisiksi. Jopa grillipaikat ovat valmiina.

Kuitenkin talot ovat sisältä pelkkiä betonisia luurankoja. Ja kyllä, ovet ovat auki ja kuka tahansa voi saapastella sisään katsomaan asuntoja.

 

Tätä kyseistä taloa olen vähän katsellut sillä silmällä. Myös ylläoleva grillipaikka ja piha ovat saman talon pihasta. Mutta luultavasti talo on joko varattu ja/tai ylittää budjettimme reippaasti tai valmistuu sisältä vasta kun olemme jo lähdössä takaisin kotiin. 

Suomessa talot tehdään yleensä sisältä valmiiksi mahdollisia ostajia varten, pihat taas odottavat ja ne tehdään viimeisenä. Ilmeisesti täällä pistetään enemmän painoarvoa alueen yleisvaikutelmaan ja sisätilat saa ostaja sitten tehdä mieleisekseen. Myös tällä vanhemmalla puolella on paljon näitä luurankotaloja - ulkoa valmiita, mutta sisältä pelkkää betonia.

Ihmettelimme syksyllä, kun compoundimme portille oli ilmestynyt ainakin 5 m korkea puu. Ihan yhtäkkiä. Mutta isojen puiden siirtely paikasta toiseen on täällä ihan tavallista ja siksi tämäkin uusi alue näyttää asutulta, vaikka onkin autio. 

Puut tuodaan paikalle kuorma-auton lavalla ja nostellaan nosturilla kunkin talon pihalle.

Pensasaidat istutetaan jo valmiiksi parimetrisistä taimista, ei mistään pikkuisista purkissa kasvaneista raaskuista, joiden kasvamista näkösuojaksi odotellaan sitten vuositolkulla, kuten omalla pihallamme Suomessa on käynyt.

Lopputuloksena onkin vehreitä, asutun näköisiä alueita, vaikka ne olisivat ihan kummituskaupunkeja.

Toivottavasti tämä ihan oman talomme vieressä sijaitseva alue saisi nopeasti asukkaita, nyt se on vähän aavemainen koiranulkoilutus-, pyöräily- ja rullaluistelupuisto.

Tennistunteja ja itsenäistymistä

Kuopuksemme Eero on jo "viimeisenä vauvanamme" ollut jonkinlaisessa erityisasemassa. Esikoisen kanssa sitä jännittää ja pingottaa erilaisten taitojen kanssa. Eikö se nyt jo käänny, kun naapurin vauvakin meni jo mahalleen, tai että eikö se nyt jo älyä puhua, vaikka  mammakerhon Essikin osaa jo sanoa että kakka.

Myös kaikenlaiseen liikuntaharrastukseen tulisi suunnata jo todella aikaisin ja myös tajuta jonkinlaisena etiäisenä se laji, jossa lapsi tulisi kehittymään. Taitoluistelussa kuulemma 3-vuotiaana viimeistään tulisi suunnata luistelukouluun, jotta ehtisi lajin armottomaan karsintasysteemiin mukaan ajoissa! Pimeää!!

Tyttöjen kanssa harrastaminen on ollut jotenkin luontevaa ja helppoa. Voimistelutaustaisena tietenkin vein tyttöjä jo pikkuisena jumppaamaan.

Toiselle siitä tuli jo varhain se juttu, toiselle vain luistelua tukeva kiva asia. En vieläkään tajua mistä luistelu perheeseemme tuli, ei ainakaan omasta kiinnostuksestani. Kuitenkin Emilian se vei lopulta mukanaan ja jää on edelleen se keskeinen juttu Emilian elämässä.

 

Eeron kanssa olemme todella yrittäneet löytää sellaista juttua, johon hän haluaisi osallistua.

Jumppaa kokeiltiin Suomessa parikin kertaa, se oli Eero mielestä tosi pelottavaa, ei edes lahjonta ja uhkailu auttaneet asiaa. Jalkapalloa on kokeiltu pariinkin kertaan, se ei vaan ole se juttu. Koulussa on uintia kerran viikossa ja molempien lukukausien aikana Eero on halunnut valita uinnin myös vapaaehtoiseksi iltapäiväaktiviteetiksi kerran viikossa.  Se on kivaa, mutta ei harrastusainesta.

Sitten tuli tennis. Compoundillamme asuvan perheen  7 v tyttö oli harrastanut tennistä ja  ryhmä oli jotenkin huvennut ymäpäriltä. Yksi sähköposti ja sama valmentaja sai 3 ryhmää eri ikäisiä lapsia. Ensimmäinen juttu, josta Eeromme on suunnattoman innostunut. Tänään ensimmäistä kertaa Eero pyöräili tennismaila selässä tunnille ihan itsekseen ja myös takaisin. Olen luvannut, että jos Eero käy tennistä 10 kertaa tunneilla, ostan itselleni tennismailan ja lupaan aloittaa tenniksen opettelun jälleen kerran hänen kanssaan. Olen varsinainen nolla mailapeleissä, mutta kuitenkin aikanaan suoriutunut Liikuntatieteiden maisteriksi, joten pakko kai minun on haasteeni lunastaa. Näyttää pahasti siltä, että poika on lajinsa löytänyt!

Hylätty talo

Kun kiertelimme keväällä etsimässä Shanghaista kotia perheellemme, pistimme paljon painoarvoa compoundin palveluille ja tiloille. Jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän liiankin paljon. Ajattelimme, että klubitalo on jonkinlainen kokoontumispaikka, jossa tutustuu alueen muihin perheisiin ja jossa lapset voivat hengailla keskenään.

Meidän compoundillamme oli yksi parhaista klubitaloista kaikista katsastamistamme alueista. Toki esim. Shanghai Raquet Clubin tilat painivat tällä suunnalla aivan omassa sarjassaan tenniskenttineen, ravintoloineen ja kauppoineen, mutta sieltä ei meille silloin löytynyt sopivaa asuntoa. Myös saksalaisten ja ranskalaisten suosimalla Lakeside Villa -alueella oli todella kivat yleiset tilat, mutta sielläkin vedimme vesiperän talon suhteen.

5 kuukautta asumista ovat lähinnä hämmentäneet. Iso klubitalomme erilaisine tiloineen kumisee jatkuvasti tyhjyyttään. Syksyllä uima-altailla sentään saattoi viikonloppuisin olla jopa vilinää, mutta useimmiten nekin olivat aivan autioina. Ja ulkona oli silloin kuitenkin n. +30 astetta.

 Sisäuima-allas on juuri sopivasti koko tämän talven remontissa ja siis suljettuna. Sen yhteydessä olisi jopa sauna, tosin en tiedä onko sitä kukaan koskaan käyttänyt. Syksyllä se näytti toimivan lähinnä varastona.

Leikkipaikalla en ole nähnyt koskaan ketään, tosin meidän perheemme ei enää oikein kuulu kohderyhmään, joten ehkä se on kovassakin käytössä.

Klubialueella on myös ravintola, mutta sen aukioloajat ovat pysyneet mysteerinä. Talvikuukaudet ovat ymmärrettävästi aika hiljaisia, mutta syksyn hellepäivinäkään ei väkeä ollut tungokseen saakka, eikä esim. sunnuntaisin tarjolla ollutta barbequeta mitenkään mainostettu, enkä vieläkään tiedä miten systeemi toimi. Olisimme jopa saattaneet kokeilla vähän tehokkaammalla markkinoinnilla.

Koska olen vuoden vaihteessa alkanut (jälleen kerran) kunnon ihmiseksi ja kuluttanut alueemme kuntosalia urakalla, olen päässyt tekemään myös sen käyttöasteesta tarkkoja havaintoja. Meninpä sinne koska tahansa, se on aina tyhjä! Syksyllä siellä saattoi joskus törmätä pariin naapuruston ladyyn aamuisin, mutta nyt heitäkään ei ole enää näkynyt.

Joku haamu siellä käy joskus pyörimässä, koska laitteiden painot ovat välillä yön aikana siirtyneet hieman raskaampaan sarjaan. En tietenkään pistä lainkaan pahakseni yksityistä kuntosalia. Tänään rohkaistuin käyttämään peilisalin musiikkivehkeitä oman soittimen ja kuulokkeiden sijaan ja annoin myös yläkerran henkilökunnan nauttia suomipopista ja uukakkosesta!

Sen tiedän, että peilisalissa todistettavasti järjestetään jumppia joskus arkiaamuisin ja niihin on olemassa aikataulukin. Toivottavasti ne pysyvät ohjelmassa ja osanotto vilkastuu. Lupaan osallistua!

Kuntosalin yhteydessä on myös hieno joogahuone. Joogaa olisi ohjelman mukaan tarjolla pari kertaa viikossa tosi omituisiin aikoihin, mutta ehkäpä kokeilen myös sitä, jos tunteja oikeasti järjestetään.