Tennistunteja ja itsenäistymistä

Kuopuksemme Eero on jo "viimeisenä vauvanamme" ollut jonkinlaisessa erityisasemassa. Esikoisen kanssa sitä jännittää ja pingottaa erilaisten taitojen kanssa. Eikö se nyt jo käänny, kun naapurin vauvakin meni jo mahalleen, tai että eikö se nyt jo älyä puhua, vaikka  mammakerhon Essikin osaa jo sanoa että kakka.

Myös kaikenlaiseen liikuntaharrastukseen tulisi suunnata jo todella aikaisin ja myös tajuta jonkinlaisena etiäisenä se laji, jossa lapsi tulisi kehittymään. Taitoluistelussa kuulemma 3-vuotiaana viimeistään tulisi suunnata luistelukouluun, jotta ehtisi lajin armottomaan karsintasysteemiin mukaan ajoissa! Pimeää!!

Tyttöjen kanssa harrastaminen on ollut jotenkin luontevaa ja helppoa. Voimistelutaustaisena tietenkin vein tyttöjä jo pikkuisena jumppaamaan.

Toiselle siitä tuli jo varhain se juttu, toiselle vain luistelua tukeva kiva asia. En vieläkään tajua mistä luistelu perheeseemme tuli, ei ainakaan omasta kiinnostuksestani. Kuitenkin Emilian se vei lopulta mukanaan ja jää on edelleen se keskeinen juttu Emilian elämässä.

 

Eeron kanssa olemme todella yrittäneet löytää sellaista juttua, johon hän haluaisi osallistua.

Jumppaa kokeiltiin Suomessa parikin kertaa, se oli Eero mielestä tosi pelottavaa, ei edes lahjonta ja uhkailu auttaneet asiaa. Jalkapalloa on kokeiltu pariinkin kertaan, se ei vaan ole se juttu. Koulussa on uintia kerran viikossa ja molempien lukukausien aikana Eero on halunnut valita uinnin myös vapaaehtoiseksi iltapäiväaktiviteetiksi kerran viikossa.  Se on kivaa, mutta ei harrastusainesta.

Sitten tuli tennis. Compoundillamme asuvan perheen  7 v tyttö oli harrastanut tennistä ja  ryhmä oli jotenkin huvennut ymäpäriltä. Yksi sähköposti ja sama valmentaja sai 3 ryhmää eri ikäisiä lapsia. Ensimmäinen juttu, josta Eeromme on suunnattoman innostunut. Tänään ensimmäistä kertaa Eero pyöräili tennismaila selässä tunnille ihan itsekseen ja myös takaisin. Olen luvannut, että jos Eero käy tennistä 10 kertaa tunneilla, ostan itselleni tennismailan ja lupaan aloittaa tenniksen opettelun jälleen kerran hänen kanssaan. Olen varsinainen nolla mailapeleissä, mutta kuitenkin aikanaan suoriutunut Liikuntatieteiden maisteriksi, joten pakko kai minun on haasteeni lunastaa. Näyttää pahasti siltä, että poika on lajinsa löytänyt!