International Day

Eilen oli yksi tähän asti mukavimmista päivistämme täällä Kiinassa!

Aloitimme aamun Ellan synttäriaamiaisella, joka ensimmäistä kertaa 12 vuoteen oli mahdollista syödä ulkona! Jo aamusta näki, että päivästä tulee kaunis. Siihen olisi melkein voinut jäädä, mutta tehtävät koululla kutsuivat.

Eilen oli nimittäin WISS-koulun International Day, joka on suurin tapahtuma kouluvuoden aikana. Jokainen WISS:n 44 maasta esittäytyi omalla teltallaan ja tarjosi pientä syötävää. Lapset kiertävät teltoilla hakemassa leimoja passiinsa ja leimaa varten pitää yleensä suorittaa joku tehtävä.

Kaikkia toivotaan pukeutumaan maansa kansallispukuun tai väreihin. Meidän Team Finland lähti eilen koululle tällaisissa vetimissä.

Sää todella suosi, lämpötila oli n. + 30 astetta ja kerrankin aivan kirkkaansininen taivas suorastaan häikäisi, huomaan että kuvatkin ovat vähän tavallistakin epäterävämpiä, kuvaaminen oli hankalaa kirkkaassa auringonpaisteessa.

Toiminnan maiden teltoilla organisoivat oppilaiden vanhemmat. WISS:ssä on 24 suomalaista oppilasta, perheitä ei ole edes puolia tuosta, koska meidän tapaamme tosi moni perhe on kolmilapsinen. Porukka on kuitenkin aktiivista. Tällä kertaa hylkäsimme vihaiset linnut ja teemaksi valittiin sauna.

Erään perheen Au Pair oli maalannut upean taustakankaan teltallemme.

Tarjottavaksi teimme lihapullia, jotka pujottelimme suomenlipulla varustettuihin cocktailtikkuihin tomaatin ja kurkun kanssa. 

 Tarjolla oli myös Marianne-karkkeja.

Telttamme vetonaula oli minikokoinen sauna! Vihta oli peräisin Le Chambordin pensasaidoista ;) Asiaankuuluvat saunajuomat oli eräs perhe kantanut mukanaan Suomesta.

Itse sauna oli yhden perheen poikien "leikkimökki", lauteina toimi keittiöjakkara ja kiuas oli valmistettu roskakorista.

Lapset joutuivat vastaamaan muutamiin saunaa koskeviin kysymyksiin leimansa eteen.

 

Tunnollisina jaoimme myös Suomitietoutta esitteiden merkeissä.

Päivä alkoi lohikäärmetanssilla.

Tämän jälkeen jokainen maa vuorollaan tuli kentälle lippuineen. Team Finland oli pukeutunut asiaankuuluvasti.

Lippuparaatiin osallistui vaikuttava joukko meikäläisiä!

 Australia oli tuonut paikalle Koalan. Mahtoi tyypillä puvun sisässä olla tukalaa helteessä...

Lapset kypsyvät aina kun paasaan siitä, että menettepä tulevaisuudessa melkein minne tahansa maailmankolkkaan, teillä on siellä kaveri. Tänään se konkretisoitui ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Koulun johtaja, joka kuulutti maat kentälle tokaisikin osuvasti, että olo on kuin Euroviisuissa.

Paraatin jälkeen päästiin itse asiaan, eli maiden telttoja kiertämään.

Naapuritelttamme Belgia oli keskittynyt olennaiseen :) Myös monet viinimaat tarjoilivat viinejään. Voin vaan kuvitella lööpit, jos Suomessa koulun juhlassa tarjottaisiin vanhempien toimesta alkoholia toisille vanhemmille. Tämä tapahtuma oli siis tietenkin tarkoitettu yhtä paljon aikuisille kuin lapsillekin.

Yllättäen oma suosikkini oli Italia ;) Ei vaan, Italian porukka oli todella panostanut tarjoiluun. Pöytään kannettiin koko ajan uutta sapuskaa: bruschettaa, pizzaa, ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, oliiveja...Team Finlandin epävirallisen raadin mukaan päivän laadukkainta viiniä, Illyn espressoa... Ilmeisesti jollakin vanhemmista on täällä ravintola ja siinä tarjoilun salaisuus.

Amerikkalaiset tarjoilivat chili con carnea, vaahtokarkkeja suklaavesiputouksen ohessa ja tietenkin omenapiirakkaa.

Ranskalaiset tietenkin croisantteja ja patonkia sekä herkullisia makkaroita.

Japanilaiset todellakin valmistivat sushia, vaikkakin pikaversiota!

 Korealaisten pulgogi oli herkullista.

Kaikesta ei ole edes kuvia, Israelin teltalta sai pitaleipää, Uusi-Seelanti ratsasti turvallisella maidollaan ja teltan jäätelöjono oli melkoinen. Belgian porukka paistoi vohveleita. Meksikon salsa toi vedet silmiin.


Tanskan legot ja Suomen muumitalo ja -laiva vetivät Nurseryn porukkaa :)

Päivän päätyttyä olimme kaikki aivan uupuneita!  Päivästä jäi kaikenkaikkiaan todella kiva mieli. Monen kurjan asian keskellä helposti unohtaa, miten suuri rikkaus lapsille on mahdollisuus kasvaa osana tätä kansainvälistä yhteisöä ja oppia ymmärtämään eri maiden kulttuureja. Kun piipahdimme Eeron kanssa juomatauolle ilmastoituun jumppasaliin, hän alkoi luetella salin kattoon ripustetun lippunauhan maita. Ihmettelin että miten voit tietää nuo. No kun meidän luokan Jaden on Indonesiasta ja Kiki on Koreasta ja se ja se sieltä ja sieltä.

Uupumuksesta huolimatta jaksoimme kuitenkin vielä illan päätteeksi lähteä  "lähikuppilaan" syömään synttäri-illallista. Hieno päivä! Tänään on vuorossa kotona kokattu synttäripäivällinen ja mikä parasta, kokki en suinkaan ole minä :)

 

Back to school!

Kun kouluvuosi lähenee loppuaan, minä olen viettänyt koululla aikaa enemmän kuin koko syksynä yhteensä. Täällä todellakin osataan osallistaa vanhemmat koulunkäyntiin!

Läksyjä ei ehkä ole kokonaisuudessaan enempää kuin Suomessa, mutta ne ovat kovin erilaisia. On projekteja, jotka oikeastaan vaativat vanhemman apua, kuten tuo maailmanympärysmatka. Jopa ekaluokkalaisilla on "projekteja": Eero tekee parhaillaan tehtävää, jossa kerrotaan yhdessä julisteessa Ruotsista (maan sai valita vapaasti, luotin Victorian vetovoimaan ;)!

Lisäksi meillä WISS:issä läksyt saadaan aina maanantaisin ja ne tulee olla tehtynä seuraavana maanantaina. Jos ne jättää sunnuntai-iltaan, on edessä aikamoinen urakka. Vanhemman apua tarvitaan väkisinkin siihen, että ne tulee tehtyä viikon varrella. Ainakin tuon ekaluokkalaisemme kanssa. Kiinasta läksyä tulee joka päivä. Ja täytyy muistaa, että koulupäivät ovat mielettömän pitkiä, koulubussi lähtee ekaluokkalaisillakin kohti kotia vasta 15:30, eikä iltapäivä todellakaan ole mitään hupia ja hauskaa, vaan ihan koulutyötä!

Mutta sitten se kaikki muu: On tempauksia, tapahtumia, juhlia, keräyksiä...Suunnilleen joka viikko kysytään mukaan johonkin tapahtumaan osallistujaksi, avustajaksi tai järjestäjäksi. Eihän se oikeastaan kauhea ihme ole, täällä on varmasti kanavoimatonta kotirouvaenergiaa vaikka muille jakaa. Ja mukana on oikeasti ilahduttava joukko myös isiä!

Minä olen loppuvuodesta parantanut osallistumistani kuin sika juoksua. Ei, en odota sen näkyvän jakson arvioinnissa...no hitto, totta hemmetissä sen pitäisi näkyä! Ai, senkö ei ole tarkoitus näkyä? Ööö...;) No, menkööt silti!

Joka torstai olen ollut tunnin verran Eeron luokan Reading Mum, eli jokainen oppilas käy vuorollaan lukemassa minulle ääneen oman tasonsa mukaisen kirjan ja minä kirjoitan kommentit suorituksesta sekä annan tietenkin tarran!

Tällä viikolla on juhlittu luonnollisesti Joulua! White Christmas Party on vaatinut vanhempien panosta ja kun oppilaita on samassa koulussa perheestä 3, kaikki eri luokilla, alan päästä portista sisään ns. "naama-vipillä", vähän kuten jotkut pääsivät jonon ohi suosituimmissa baareissa aikoinaan (=en tarvitse ID-korttia vaan porttivahdit tuntevat minun pärstäni, moikkaavat iloisesti Ni Hao! ja toivottavat tervetulleeksi sisään). Saavutus tämäkin.

Jokaisen luokan osalta ohjeistus on ollut hieman erilainen, mm. Secret Santa -lahjojen osalta. Tämä on siis se vanha kunnon juttu, jossa jokainen ostaa pienen lahjan ja laittaa sen säkkiin ja jokainen vuorollaan poimii sieltä jotain pientä. Koska juuri tällaisissa asioissa Kiina on todellakin edullinen, olin kiitollinen siitä, että Ellan luokan osalta summa oli selkeästi ohjeistettu: 50 RMB (= n. 6 €). Kun pukin kontista löytyi jalkapalloja, rannekelloja, koruja yms, olisin ollut hieman nolo suomalaisittain ihan sopivan tussipakkauksen kanssa.

Juhliin kuuluu tietenkin myös tarjoilua! "Please bring something from your home country!". Tällaiselle leipuri-ihmeelle se on aina helpommin sanottu kuin tehty ja aluksi koin aina kauheaa ramppikuumetta näiden nyyttikestien suhteen. Ja totta on, että monet panostavat ja osaavat:

Toisaalta, moni tuo pöytään myös ihan perusjuttuja: pop cornia, sipsejä, Coca-Colaa, pillimehuja... Ehkä hauskin (toistuva) löytöni on ollut suoraan pakkauksesta otetut, keittämättömät nuudelit murennettuna sopiviksi suupaloiksi: En siis olekaan ainoa friikki maailmassa, joka tykkää tästä ruokalajista myös näin! Ja kyllä, itse turvauduin Ikean mahtaviin piparkakkuihin kaikkien kolmen kohdalla!

Suolaisen puolella huippu oli eilisissä Emilian luokan joulujuhlissa, joissa salaperäisistä foliokääreistä paljastui sushia! Ne katosivat parempiin suihin heti,  kun sisältö paljastui, edes kuvaa en ehtinyt ottaa. 

En varmaan ole ainoa, jolle opettajien (mahdolliset) joululahjat tuottavat harmaita hiuksia vuodesta toiseen! Olen nähnyt erään tutun opettajapariskunnan "kynttiläkaapin", jossa oppilaiden lahjoittamaa poltettavaa riitti varmasti pitkälti juhannukseen  - Juu-u,  terveisiä sinne Savoon ;).  Täällä systeemi on selvä: Class Mum kerää jokaiselta perheeltä parhaaksi katsomansa summan, kysyy opettajien toiveita ja hankkii lahjan. Piste.

Mielestäni erittäin hauska idea oli Ellan luokan joululahjassa: jokainen oppilas sai kertoa kukan ja sen värin, joka hänen mielestään parhaiten kuvaa luokan kahta opettajaa. Sen perusteella hankittiin molemmille näistä kukista, tai ainakin sinnepäin, koostuva kimppu!

Hauskaa oli se, että mielipiteet jakautuivat hyvin tasan. Toiselle opettajalle gerberoita, auringonkukkia, keltaista, vahvoja värejä - koska hän on impulsiivinen, naurava, kannustava, hassutteleva! Ja toiselle valkoista, pinkkiä, ruusuja, liljoja - koska hän on rauhallinen, hiljainen, auttavainen ja kärsivällinen.  Perusteet kerrottiin myös korteissa.

Pääsinpä kerrankin myös luokkaan ottamaan  kuvan opetustilanteesta "matolla".  Tämä on kai yksi suomalaisesta koulusta aika poikkeava tapa. Oppilaat istuvat lattialla matolla ringissä tai kai milloin mitenkin ja tekevät asioita vähän eri tavalla kuin he tekisivät sen pulpetin ääressä. Ja tämä ei ole mikän poikkeus, vaan luokissa on olemassa matto, jolle kokoonnutaan istumaan tyynyjen kanssa ja oppimaan.

Kuulumisia viikon varrelta

Suku jo reklamoi, ettei blogi päivity :) Päivitetään siis!

Syy hiljaiseloon on ollut oikeastaan se, että ihana pieni Omppumme, joka juuri ja juuri ehti kotiutua meille, alkoi oksentaa. Se sai meidät tietenkin huolestumaan. Soitto kenneliin ja eläinlääkärin konsultoinnin jälkeen Omppu lähti kennelin eläinlääkäriin tutkimuksiin. Kun painoa on n. kilo, ei voi jäädä odottamaan.

Etsi kuvasta koira :)

Siitä olemme kiitollisia, että kennel on todella paneutunut asiaan ja hyvää englantia puhuva eläinlääkäri on pitänyt meidät noviisit kansantajuisesti ajan tasalla. Ilmeisesti vaivana olivat madot. Onneksi joka päivä on menty parempaan suuntaan ja nyt enää varmistellaan, että kaikki on kunnossa ennen kuin Omppu palaa kotiin.

Eläinlääkärin reaktio kolmen pellavapäämme näkemiseen oli hauska: Hän selitti moneen kertaan, ettei pieni pentu sitten jaksa leikkiä kauhean pitkään ja hänen pitää antaa levätä ja nukkua välillä. Varmaan arvasi, millaisen ylitsevuotavan rakkauden kohteena pieni koira on.

Muuten meille kuuluu hyvää!

Loman jälkeen olemme palanneet arkeen. Työtä ja harmaita hiuksia on aiheuttanut Ellan "Unit of Inquiryn" ensimmäisen jakson jonkinlainen päättötehtävä. Jakson aiheena on ollut ensiaskeleet kemiaan ja fysiikkaan ja mekin metsästimme jakson aikana tieteellisiä kokeita luokassa tehtäväksi.  Heurekan Tempputehtaan sivuilta löytyikin onneksi monta hauskaa koetta.

Ellan aiheena oli kertoa jäätelöstä. Siitä miten se tehdään ja mitä tapahtuu, kun maidosta syntyy jäätelöä. Koko homman pohjana oli se, että luokassa tehtiin tieteellisenä kokeena jäätelöä muovipussissa.  Ellan tehtävässä piti kaiken muun jäätelöinformaation lisäksi kertoa tämän muovipussijäätelön synnylle tieteellinen selitys. En todellakaan ole mikään kemian nero, no, en edes keskinkertaisuus. Mies oli sopivasti työmatkalla. Saipa siinä googletella kaikenmaailman molekyylejä ja emulsioita, jääkristalleja ja suolan vaikutusta jään sulamispisteeseen ennen kuin tehtävä oli valmis. Mietin ehkä kaksi kertaa ennen kuin seuraavan kerran syön jäätelöä!

Tässä perheessä äiti harrastaa tällä hetkellä vapaaehtoistyötä (siitä lisää myöhemmin), Eero harrastaa jalkapalloa WISS Tigers joukkueessa (tärkeintä ei ole voitto, vaan koulun virallinen peliasu) ja Emilia luistelee ahkerasti Vasilin johdolla. Ella odottelee Ompun lisäksi rytmisen harkkojen alkamista. Perheen isä harrastaa työn tekemistä (jonkun on valitettavasti vähän pakko).

Huomenna tapaan Ellan mahdollisen rytmisen valmentajan ja näen jumppasalin! En oikein tiedä mitä odottaa, kun kiinalainen yhteyshenkilömme varoittelee, että tämän lajin harrastamiseen puitteet eivät ole kovin hyvät. Jos ne eivät kiinalaisen mittapuun mukaan ole kovin hyvät, niin uskallankohan edes mennä paikan päälle...Yhteyshenkilömme mukaan valmentaja on National Champion jonkun vuoden takaa! Mutta kun ollaan Kiinassa: They always are. Uskon kun näen.

Tällainen kuulumiskatsaus tähän väliin! Kuviakaan ei ole oikein tullut otettua vähän alakuloisen viikon aikana.

Kulttuurishokkia ja koti-ikävää

Meillä on ollut hieman takkuinen viikko! En tiedä onko meihin iskenyt se kuuluisa kulttuurishokki vai aiheuttikohan viime viikonlopun vierailu ja saadut tuliaiset koti-ikävän?

Pienetkin asiat ovat ärsyttäneet, aivan ylivoimaisena ykkösenä se, etteivät tavaramme Suomesta ole vieläkään saapuneet. Ne ovat kyllä Shanghaissa, mutta papereita leimataan ja taas pitää skannata joku sivu passista ja lähettää tulliin, koska "sorry, we forgetted this issue, very sorry we forget". Tämä rassaa niin meitä aikuisia kuin lapsiakin, joiden huoneet kumisevat tyhjyyttään ja Saariston Lapset -DVD on kulunut suunnilleen puhki paremman viihteen puutteessa. Kavereitakaan ei oikein viitsi kutsua kylään, kun meillä ei ole kauheasti tekemistä. Pahaa pelkään, että ensi viikolla, kun Kiina pysähtyy syyslomalle, asia ei etene yhtään mihinkään. Luultavasti leimaaja on lomalla kuten kaikki muutkin.  Olen muutaman kerran miettinyt, miten olisimme kestäneet tämän ajan, jos olisimme esimerkiksi lähettäneet huonekalut Suomesta.

Lisäksi se, ettei välillä mikään tunnu sujuvan ensimmäisellä yrityksellä, aiheuttaa kiukkua. This is China, kyllä, mutta välillä tekisi mieli huutaa ja kovaa. Pyydät maksun euroina, se maksetaan rämpylöinä. Pyydät maksun rämpylöinä, se maksetaan euroina. Matkalaskuun ei riitä normaali kassakuitti, vaan erilliseltä tiskiltä haetaan (luonnollisesti leimattu) lappu, eli Fabio, jossa sama asia on kerrottu vähän eri muodossa. Muistelen, että ollessani kesätöissä joskus 80-luvulla Suomessakin kirjoitettiin ns. Paragon-kuitteja. Tämä on hieman sama asia. Koska alkuhässäkässä jokunen Fabio jäi pyytämättä, seisoo kasa laskuja odottamassa että saamme Fabiot tavalla tai toisella järjestykseen.

Lapset ovat olleet selkeästi väsyneitä kouluun. Se on täysin ymmärrettävää. Vieraan kielen lisäksi koko systeemi on aikalailla erilainen kuin Suomessa. Me aikuisetkaan emme usein oikein ymmärrä sitä, mitä tehtävässä pitäisi tehdä, joten ei ihme ettei se aukene lapsillekaan. Toisaalta, opettajat ovat mielettömän kannustavia ja aina kun olen asioista kyselleet, on viesti ollut että älä huolehdi, he pärjäävät hienosti ja ensimmäisten kuukausien tärkein päämäärä on kielitaito. Ensi viikon loma tulee tarpeeseen!

Ehkä ruispalat aiheuttivat myös lasten makuhermoissa jonkinlaisen koti-ikävän. Tällä viikolla juusto on ollut pahaa, margariini on ollut pahaa, kinkku on ollut pahaa, mehu on ollut pahaa :) Mutta hei, tässäkin näkyy jo valonpilkahduksia: Eilinen pasta oli tosi hyvää!

Ja koska asioilla on tapana järjestyä, alkoi viikko muutenkin parantua loppua kohden. Meillä on nyt puutarhanhoito! Kuinka monta reissua heitinkään alueemme toimistoon hoitamaan asiaa ja kuinka monta kertaa se luvattiinkaan hoitaa! Mutta nyt he ovat täällä.

 

Pahasti rappiolle päässyt pihamme saa kaipamaansa huoltoa! Laskin nopeasti ainakin seitsemän ahkeraa kiinalaista nyppimässä rikkaruohoja käsityönä.

Lisäksi eilen illalla palatessamme Emilian kanssa Mercedes-Benz -hallilta luisteluharkoista, kaupungin kaunis puoli sai meidät hyvälle tuulelle.

Shanghaissa näkee todella usein leijoja aivan mielettömän korkealla! Ekaa kertaa täällä käydessämme ja leijat nähdessämme luulimme niiden karanneen, mutta eivät ne ole.  Eilen jäimme ihastelemaan taas kerran taivaalla näkyvää valoilmiötä (ja mukana oli tietenkin vain kännykkä, joka sai toimittaa kameran virkaa).

Leijoja lennätetään Pudongin Expo-alueella, siellä on kai riittävästi aukeaa tilaa, jota ei muuten Shanghaissa niin kauheasti löydy. Juuri lähtiessämme hallilta, yksi leija laskeutui alas ja tajusimme niiden valtavan koon. Leijat ovat aikuisen miehen kokoisia ja iltaisin varustettu värikkäillä valoilla. Nyt jos koskaan olisi ollut mukavaa omistaa kunnon kamera ja pitää se vieläpä mukana kaupungilla kulkiessa! Mutta ehkä tästä saa jonkinlaisen mielikuvan.

 

Mukavaa viikonloppua!

Päivät WISS -koulussa

Lapset ovat kohta käyneet koulua kaksi viikkoa ja alamme päästä kärryille siitä, miten sitä täällä käydään.

Koulubussi hakee lapset melkein kotiovelta klo 8.10. Tällä viikolla myös Eero on ilokseni hypännyt iloisena kyytiin, välillä sinne on kivuttu itkua tuhertaen. Busseilta lapset ohjataan luokkiin, josta koulupäivä alkaa.

Päivän aikana on kaksi välituntia. Ensimmäinen kestää puoli tuntia, jonka aikana syödään myös välipala. Toinen kestää 45 minuuttia ja sen aikana on lounas. WISS:issä molemmat sisältyvät koulumaksuun, joissain kouluissa on erikseen ladattavat rahakortit joilla lounas maksetaan.

Liikuntaa on viikossa 2 tuntia ja lisäksi joka viikko on tunti uintia.

Kuvassa on ensimmäisen luokan lukujärjestys, oppiaineita on siis aika vähän. Salaperäinen UOI tairkoittaa sitä, että tehdään eri aineiden keskeneräisiä tehtäviä - kuulemma. Englantia heikommin tai ei juuri ollenkaan osaavat saavat koulupäivän aikana apua EAL -opettajilta (english as an additional language).

Ensi viikolla alkavat iltapäivän aktiviteetit joka tiistai ja torstai. Aktiviteetteja sai valita pitkästä listasta ja aktiviteetit vaihtuvat seuraavan kerran marraskuussa. Eeron ykkösvaihtoehdot olivat uinti ja lautapelit, Emilia valitsi origamien tekemistä ja joogaa, Ellan ensisijaiset valinnat ovat jooga ja kiinankerho.

Kiinaa on WISS -koulussa joka päivä yhden oppitunnin verran ja siitä tulee yleensä myös läksyä. Opiskelu aloitetaan siten, että sanoja opitaan nopeasti puhumaan, ei tankkaamalla merkkejä ulkoa. Sanat on siis kirjoitettu pinyin -tekstinä, eli kirjoitettuna länsimaisin kirjaimin, ääntämistä ohjaavin lisämerkein varustettuna.

Toki merkkejäkin opetellaan. Eero on tällä viikolla opetellut kirjoittamaan sanat äiti ja isä. Vihkotyötä on paljon, erillisiä työkirjoja ei ole.

Luokissa  ei ole omia pulpetteja, vaan töitä tehdään ryhmissä ja paljon opiskellaan myös lattialla (matolla) istuen.

Kirjasto on hieno ja hyvin varusteltu, siellä on oma hyllynsä myös suomenkielisille kirjoille.  Kirjaston käytölle on oma oppituntinsa kerran viikossa ja siellä saa viettää myös välitunnit.

 

Opettaja kirjoittaa teoriassa päivittäin (käytännössä vähintään pari kertaa viikossa) Communication bookiin, eli "reissuvihkoon" miten koulutyö on sujunut ja sekä opettaja että vanhemmat kuittaavat allekirjoituksella jokaisen päivän. Myös koulutyöstä kerrotaan viikkokohtaisessa koosteessa, jossa on näkyvissä viikon aikana koulussa opeteltavat asiat ja kotiläksyt.

Bussit lähtevät koteja kohti klo 15.30, perjantaisin klo 15.00. Yhtenä päivänä satuin koululle todistamaan bussien lähtöä, se oli aika hauska näky. Yllättävän organisoidusti varmaan n. 500 oppilasta järjestettiin jonoihin ja ohjattiin numeroituihin busseihin. Hommissa oli koko koulun opettajakunta. Bussien lähtiessä jonona koulun edestä koko porukka, rehtori mukaan luettuna, vilkuuttaa ja hurraa lähdölle. Palaverini jälkeen näin "staff-bussien" saapuvan, eli ilmeisesti myös opet pääsevät koteihinsa bussikyydillä!

Suomi-koulu

Tänään alkoi Suomi-koulu!

Minut tuntevat tietävät, kuinka hyvin ehdin ja muistan lukea erilaiset toimintaohjeet, joten tuttuun tapaan suunnistimme Suomi-kouluun kerran lukemani ja sen perusteella muodostamani muistikuvan perusteella. Tällä kertaa olimme poikkeuksellisesti puoli tuntia etuajassa.

Puxin puolen Suomi-koulu järjestetään lauantaisin WISS -koululla, joten paikka oli tuttu ja siis aivan naapurissa. Kuten WISS-koulu, myös Suomi-koulu on kasvanut kovasti. Ryhmiä on nyt alkuun viisi ja ne on jaettu suunnilleen luokkatasojen mukaan, hieman yhdistellen. Kavereita tuntuu löytyvän kaikille myös tuota kautta.

Ilokseni isoimmat, Ellan ryhmä, alkavat suorittaa etäkoulu Kulkuria, eli tekevät lukuvuoden aikana suomalaisen peruskoulun äidinkielen opetussuunnitelman mukaisen sisällön kokeineen. Kokeilu laajenee todennäköisesti jo keväällä alemmille luokkatasoille. Meillä on ihan omasta takaa hankittuna koko porukalle Kulkurin äidinkielen materiaalit, eli halutessamme ja jaksaessamme myös nuoremmat pystyisivät suorittamaan Kulkurin koulun ohessa. Nyt alkuun keskitymme kuitenkin rauhassa varsinaiseen kouluun ja kielen oppimiseen. Eeron kanssa tosin tutkailemme jo nyt Pikkumetsän Aapista ja opettelemme lukemaan. Eerolla on kauhea motivaatio päällä, koska täällä lapset ovat tavallisesti aloittaneet koulun jo n. 3-vuotiaina kindergardenin puolella ja oikeastaan kaikki luokkakaverit osavat lukea ja kirjoittaa.

Kun lapset olivat oppitunneilla, me vanhemmat seurustelimme keskenämme ja tutustuimme toisiimme. Hauskaa, kuinka näin isossa kaupungissa tuntuu löytyvän koko ajan kytköksiä tuttuihin ja tutun tuttuihin. Piirit ovat lopulta aika pienet.

Hyödynsimme myös Suomi-kaupan antimia Turkinpippureilla, sinapilla ja Fazerin sinisellä, omat varastot ovat huvenneet lahjoihin eri puolille.

Ensimmäiset koulupäivät

Eilen koitti ensimmäinen koulupäivä. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, äitiä vai lapsia. Koulubussi tuli, oli myöhässä, mutta huoli onneksi lapsemme kyytiin. Palautus tapahtui sekin todella paljon myöhässä, mutta kaikki kolme lasta löysivät tiensä myös takaisin.

Mietin jo eilen mitä oikein kirjoittaisin tästä kokemuksesta. Ensimmäisestä päivästä jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Toisaalta kaikki meni hienosti. Jo se oli silkka voitto, että kaikki löysivät oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja pysyivät ryhmän mukana.  Eero oli osannut eksyttyään kertoa olevansa Blue -luokalla :). Toisaalta tämä alku on odotettuakin rankempaa. Koulupäivät ovat valtavan pitkiä, klo 8:30-15:30, myös ekaluokkalaisilla. Vaikka välissä on taukoja, on päivä kieltä osaamattomalle tosi rankka. Ehkä eniten innoissaan oli alunperin kaikkien vastahakoisimmin muuttoon suhtautunut esikoinen Ella. Pulputimme koko eilisen illan kotonakin englantia. Eero taas itki pariinkin kertaan aivan lohduttomasti. Vaikka kuinka yritämme selittää ettei tarvitse ymmärtää, riittää että seuraa mitä muut tekevät, on pienelle rankkaa yrittää pysyä mukana. Eerolla on onneksi ihana kaveri tästä samalta compoundilta ja vaikka pojat eivät olekaan samalla luokalla, oli kamu auttanut jo monessa kiperässä tilanteessa.  Kohta pääsen hakemaan koulubussilta taas yhden päivän kokeneempia koululaisia! 

Me vanhemmat pääsimme tänään kokemaan kiinalaisen terveystarkastuksen, joka oli paljon melua tyhjästä. Taas yksi lomake, tietojen kirjaus, verikoe ja nopea röntgen. Ulkona olimme alle tunnissa saapumisesta.  Kun maailma on pieni, se on todella pieni. Tapasimme terveystarkastuksessa Vieraana Shanghaissa -blogin perheen!

Koska homma hoitui niin nopeasti ja olimme muutenkin virkistävästi poistuneet lähiöelämästämme, karkasimme kahdestaan aamiaiselle Xintiandille. Olkoonkin yksi Shanghain turistirysistä, tykkään kadunpätkän tunnelmasta ja vehreydestä.

Arki alkakoon!

Tänään oli käytännössä viimeinen orientoitumispäivämme. Huomenna alkaa arki. Koulu ja työt, myös kotirouvan työt. Nämä household-hommat tuntuvat vievän loputtomasti aikaa ja hermoja.

Vietimme lokoisan päivän lähinnä uima-altaalla chillaillen. Ei ostoksia, ei sähköposteja, ei soittoja Winnielle, ei mitään muuta kuin rentoutumista.

Koulupuvut on silitetty ja reput pakattu! Koulubussi hakee klo 8.10 melkein oveltamme ja toivottavasti palauttaa lapset oikeaan paikkaan klo 15.30. Olen kehittänyt (toivottavasti täysin turhan) pelon siitä, että koulun logistiikassa ovat listat seonneet ja Eero laitetaan väärään bussiin ja hän päätyy jonnekin aivan vieraaseen paikkaan. Siksi laadin myös hätälappusia sekä kouluun että bussikuskille tai muulle sivulliselle.