torstai 28. helmikuuta 2013

Vieraita ja merkkilaukkuja

Kun blogissa on hiljaista, meillä käänteisesti menee elämä vauhdikkaasti. Viikonloppu toi tullessaan vieraita, äitini ja tätini. Koska aikaa on ainoastaan kaksi viikkoa, olen noudattanut armeijamaisen tiukkaa aikataulua, tänään mm. lähtö kohti keskustaa oli klo 8.10 heti koulubussin lähdettyä. Tänne ei ole tultu nukkumaan ja lorvimaan!

Olemme jo ehtineet käydä monessa paikassa, niistä ehkä myöhemmin! Ajattelin kertoa yhdestä mielenkiintoisesta kaupasta, josta sain vinkin mieheni kollegalta (miespuolinen!) viime keväänä. Nyt vasta ehdin itse liikkeeseen.

Kyseessä on siis käytettyjen käsilaukkujen kauppa, joka sijaitsee aivan Jing'an temppelin vieressä (metropysäkki Jing'an temple, line2). Koska minulla oli ainoastaan skannattu kopio paikan kortista ja osoite ainoastaan kiinaksi, yritin jo aikaisemmin paikallistaa myymälää ja samalla tuli katsastettua hieman hintatasoa. Jo nettisivuilta kävi ilmi ettei kyseessä tietenkään ole mikään kirpputori, josta selviäisi pikkurahalla.

Jouduimme turvautumaan menomatkalla taksiin, eikä määränpää ollut mitenkään kristallinkirkas, vaikka olinkin osannut sen verran tulkita, että se sijaitsee Nanjing Roadilla. Taksi pysähtyi Jing'an temppelille ja aika nopeasti löysimme myymälän ison ostoskeskuksen ja temppelin väliseltä kävelykadulta.

Luksusmerkit eivät ihan suoranaisesti ole se oma juttuni, eivätkä "mummitkaan" olleet oikein shoppailutuulella, ainakaan kaupan hintatason vaatimaan heräteostokseen. Katselimme siis ympärillemme vain kaikessa rauhassa.  Ja naisellisesti kuitenkin hieman ihastelimme :)

 
Kaupan merkkivalikoimaan kuuluvat mm. Chanel, Hermès, Louis Vuitton, Prada ja Dior. Näiden merkkien tarjontaa on eniten, mitään keskihintaista on turha täältä etsiä. Jokunen Burberry olisi irronnut alle 1500 RMB (n. 180 €). Laukut ovat pääsääntöisesti uudenveroisia. Jos jonkinlaisia merkkejä käytöstä oli, nekin lähinnä sellaista patinoitumista ja tummumista ja laskettavissa "paranee vanhetessaan" -kategoriaan ja ne laskivat hintaa hieman.


Kalleimmat yksilöt oli sijoitettu vitriiniin.



 LV on Kiinassa suosiossa ainakin jos kadulla tehtyihin havainnointeihin on luottamista.


Tätä jopa pikkuisen ihailin, vaikka malli on vanha - eli siis klassikko, kuten itsekin olen ;). Tosi hyvä koko ja kätevä kaiken kaikkiaan. Olihan tuossa nuo 20 v päivät ja.... No ehkä silti ei. Katsotaan.



Uusi tai ainakin käyttämätön Dior olisi jollekin halukkaalle tarjolla sopuhintaan 26.800 RMB (n. 3.300 €). Itse en lukeudu noihin halukkaisiin, vaikka hinnan perästä olisi 2 nollaa pois...



Chanel-ressukka oli joutunut alennusmyyntiin. Klassikko irtoaisi nyt vajaalla 26.000 RMB:llä (2.600 €, eikun  tietenkin n. 3.200 €, ajatusvirhe)

Myynnissä oli myös kelloja, koruja, kenkiä, lompakoita ja huiveja.

Ulkomaalaiset merkkituotteet ovat usein Kiinassa kalliimpia kuin Euroopassa, eli jollekin fanille ja oikean hintatason tiedostavalle tässä on varmasti hyvä kohde tehdä jopa löytöjä. Myytävät laukut ovat siis aitoja, ainakin sillä varmuudella kuin Kiinassa minkään voi olettaa aito olevan. 

Yritetäänpä taas osoitetta kiinaksi(kin), ainakin suunnilleen.

Paris Station
巴黎站: 南京西路1678弄17号
1678 Nanjing Xi Lu, Jing An Qu, Shanghai

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

IB-koulu: Middle Years Programme

Koululla järjestettiin tänään IB-systeemin "Middle Years Programme" -info. Ella siirtyy ensi syksynä 6. luokalle ja samalla yläkouluun. Siinä yhteydessä Primary Years Programme vaihtuu tähän uuteen "curriculumiin". Yläkoulun opiskelijat ovat 11-16 -vuotiaita.

Tässä systeemissä kouluvuosi ei määräydy suoraan syntymävuoden mukaan, vaan raja asettuu kohtaan 1.5. Ellan kanssa olimme hankalassa valintatilanteessa, koska kolmen päivän perusteella hän olisi oikeastaan jo kuulunut 6. luokalle tänne tullessamme. Osaamisen puolesta ratkaisu olisi ollut helppo, sen verran suomalaiseen kouluun on luottoa. Kielikysymys lopulta ratkaisi sen, että päädyimme aloittamaan 5. luokalta. Aika näyttää onko ratkaisu ollut oikea, ainakin psykologisessa mielessä ja kielen oppimisen  kannalta uskon sen olleen ainoa järkevä vaihtoehto. Puhtaasti opiskelusisältöjen osalta 5. luokan asiat ovat olleet vähän turhan helppoja ja hieman stressaan mm. matematiikan osalta suomalaisen opetussuunnitelman sisältöjen olevan aika paljon edellä siitä, mitä täällä on opiskeltu.

Homman ideologia säilyy entisellään: kasvetaan kansainvälisyyteen, erilaiset oppijaprofiilit ohjaavat opiskelua, arvioinnin perusteena ovat kokeiden lisäksi erilaiset itsenäisesti toteutettavat projektit jne. Isoin muutos on siinä, että koulutyö jakaantuu entistä selkeämmin oppiaineisiin, mikä meillä suomalaisessa koulussa on itsestäänselvyys.


Kuva: http://www.ibo.org/myp/

A-kieli on ns. "äidinkieli", joka WISS-koulussa on mahdollista valita englannista, kiinasta, espanjasta ja lähiaikoina kuulemma myös saksasta. WISS:ssä on tällä hetkellä edustettuna 45 kansallisuutta: 44. oli Jamaica (Eeron luokalla oleva poika) ja 45. on Pakistan. Suomalaisia on muistaakseni n. 23, mutta hämmästyttävän moni on perheestä, jossa 3 lasta käy samaa koulua.

B-kieli on toinen kieli, joka on mahdollista valita englannista, kiinasta ja espanjasta (muistaakseni).

Mikäli oppilas tarvitsee EAL-tukea, se toteutetaan B-kielen paikalla. Tämä on omasta mielestäni varsin tyhmä juttu. Esimerkiksi Ellan kohdalla koko 5. luokan ajan on paahdettu kiinaa yksi tunti päivässä englannin ohella ja EAL-tuki on tullut sen lisäksi. Oletettavasti opiskelusisällön muuttuessa mutkikkaammaksi ja englannin kielen painottuessa yhä enemmän kirjallisuuteen jne. tarvitsevat nämä vain yhden vuoden aikaisemmin opiskelleet edelleen jonkin verran tukea "akateemisen englannin" kanssa. Näin kiina jäisi kokonaan pois, juuri kun siinä on saavutettu hyvä lähtötaso. Miksi ihmeessä siihen on sitten pitänyt tässä alussa tuhlata voimavaroja jos sen opiskeluun ei yläkoulussa ole mahdollisuutta? No, täytyy katsoa ja kysellä.

Osa suomalaisen koulun oppiaineista on niputettu yhteen. Esimerkiksi Humanity oppiaineen alla opiskellaan historiaa, maantietoa, taloutta, psykologiaa, politiikkaa, sosiologiaa... Technology taas pitää sisällään tietenkin tekniikkaa, muotoilua, suunnittelua, materiaaleihin tutustumista (vapaasti suomennettuna ja valikoiden poimittuna). Science muodostuu mm. biologiasta, kemiasta ja fysiikasta.

Matematiikassa ja kielissä on tasoryhmät, joiden raja on kuitenkin häilyvä ja oppilas voi siirtyä tasoryhmästä toiseen helposti. Valittavana ei siis ole mitään laajaa tai perusoppimäärää, vaan tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti aika ajoin. 

Koulunkäynti säilyy edelleen luokkamuotoisena, mutta se oma kotiluokka tulee katoamaan ja opetus tapahtuu suomalaisen yläkoulun tapaan aineluokissa aineenopettajien johdolla.

10. luokka huipentuu laajaan projektiin, joka dokumentoidaan ja arvioidaan kansainvälisten IB-kriteerien mukaan. Kuulemma palautuksen deadline on tämän viikon perjantaina keskiyöllä ja koulu on täynnä melko stressaantuneita 10. luokkalaisia :)

Sen verran näin vaivaa, että selvitin jo valmiiksi kotikaupunkimme Jyväskylän englanninkielistä opetustarjontaa. Viitaniemen yläkoulussa on tarjolla englanninkielistä opetusta. Se oli hyvä uutinen, koska Viitaniemi on toinen (?) liikuntapainotteisista yläkouluista Jyväskylässä ja oli jo valmiiksi hyvä vaihtoehto yläkouluksi.

Lyseon lukiossa on mahdollista suorittaa IB-lukio. No, ehkäpä tuo on asioiden edelle menemistä :) Mistäpä sitä tietää missä huitelemme kun tuo asia on ajankohtainen! Jos se edes koskaan on ajankohtainen. Tällä hetkellä Ellan tulevaisuudenhaave on hevossiittola yhdessä sydänystävä Eevin kanssa ja ehkä siihen ei IB-lukioita kaivata. Olen kyllä yrittänyt korostaa, että tuossa tapauksessa jomman kumman on uhrauduttava ja opiskeltava eläinlääkäriksi.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Lomatunnelmia

Heräsimme aamulla lumipyryyn eilisen tauottoman vesisateen jälkeen.


Oiva aamupäivä järjestellä valokuvia ja kirjoittaa samalla lomasta.

Lomailimme siis Thaimaassa, Phuketin Bangtao Beachilla. Vaikka yleensä kaikkein näppärintä on etsiä itse hotelli ja varata se suoraan, alkoi joulukuun alussa tämä vaihtoehto tuntua neulan etsimiseltä heinäsuovasta. Niinpä luovutimme homman suosiolla matkatoimistolle, joka antamiemme toiveiden perusteella etsi meille vaihtoehdot valmiiksi. Tässä vaihtoehdossa hyödyimme myös matkanjärjestäjien kiintiöistä ja ehdoista. Pari hotellia joita olin itse kysellyt, tarjosi lähestulkoon ei-oota ja koko hinta olisi pitänyt maksaa seuraavana päivänä ilman peruutusmahdollisuutta: no, no. Samat hotellit olisi saanut paremmilla ehdoilla matkatoimistomme kautta.

Real Asia Holidays etsi meille kaikkiaan 8 vaihtoehtoa eri paikoissa ja niistä valitsimme perheäänestyksellä Sunwing Resort & Spa Bangtao Beach -hotellin ja samalla Bangtao Beachin, joka on yksi Phuketin läntisen puolen rannoista. Ranta oli yksi tärkeimmistä valintaan vaikuttaneista asioista ja sen suhteen osuimme nappiin.





Itse hotellin ranta oli porukan paljouden vuoksi melko härdelli, mutta heti hotellialueen ulkopuolella aukesi pitkä ja käytännössä autio, kilometrejä pitkä hiekkaranta, jossa pyyhkeen olisi voinut levittää ylhäisessä yksinäisyydessa hiekalle tai vuokrata aurinkotuolin pikkukioskeista. Puhdasta valkoista hiekkaa, kristallinkirkasta vettä ja loivasti, mutta kuitenkin riittävän nopeasti syvenevä hienohiekkainen ranta.


Hotellin olivat kansoittaneet pääasiassa ruotsalaiset lapsiperheet. Jälkimmäiselä viikolla joukossa oli myös jonkin verran kiinalaisia. Paikka olikin ehdottomasti "jätte bra" vaunujen ja pienten lasten kanssa liikkuville.

Todella hyvää oli se, että 4 isompaa allasta ja lukuisa määrä pieniä kahluualtaita jakoi porukan sopivasti. Pienet pulikoivat omissa altaissaan ja isommilla oli tilaa peuhata syvemmissä altaissa. Aina jostain löytyi myös se rauhallinen paikka lueskella kirjaa ilman että vesi roiskuu päälle.







Kaikki allaskuvat näyttävät olevan pilvisellä säällä otettuja :)

Huoneet olivat ehkä hotellin luokitukseen nähden pienoinen pettymys. Sinänsä ihan tilava ja siisti kahden huoneen kokonaisuus alkoi jo kaivata remonttia. Toisaalta edellisen loman Cape Panwa -suitea voi olla omassa rankingissani vaikea ylittää.

Hotellissa oli pari ravintolaa:  laadukkaampi pihvipaikka sekä "pastaa&hampurilaisia" -kuppila. Me suosimme rannalla olevia pieniä paikkoja. Rannalla syömisessä on mukavaa sekin, että välillä voi puuhailla hiekkaleikkejä tai vähän voimistella :)



Ehdottomasti matkan kohokohtiin kuului tyttöporukalla tekemämme saarireissu! Lähdimme pikaveneellä merelle päivänä, jolloin tuuli jo satamassa lupaili aika kovaa merenkäyntiä.



Asetuimme reteäsi keulapaikoille, vaikka reissun opas kyseli haluammeko varmasti istua siellä, koska matka voi olla hiukan pomppuisa. "Hiukan" oli kaikkien aikojen vähättelyä. Iso moottorivene sinkosi aaltojen harjalla ilmaan ja läjähti takaisin veteen sellaisella voimalla, että kiinni sai todella pitää. Seuraavana päivänä vähän joka paikkaa kolotti. Aivan mahtavaa!

Osan päivästä vallinnut pilvinen sää latisti valokuvia, mutta ei tunnelmaa.



Snorklailua....


Apinoita...Joita ihastelimme vain veneestä käsin, koska vähän aikaisemmin joku apina oli purrut turistia ja retkemme järjestäjä oli tehnyt päätöksen ettei apinarannalla nousta maihin.


Loikkimista veneen katolta turkoosiin veteen...


Lisää snorklailua ja uiskentelua...


Ja retken lopuksi massaturismia: Maya Bay


 



Vaikka paikka ei jäänyt mieleen sellaisena, että juuri tänne on pakko päästä uudestaan, oli loma tietenkin aivan ihana ja saimme juuri sitä mitä menimme hakemaan: lepoa, lämpöä, aurinkoa, uimista ja hyvää ruokaa! Sekä tietysti yhdessäoloa!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Takaisin Kiinaan

Palasimme eilen takaisin kotiin.

Teimme tätä lyhyttä matkaa n. 15 tuntia, mikä johtui siitä, että meillä oli Bangkokin kentällä koneen vaihdon yhteydessä 7 h tauko! Ja uskokaa tai älkää, tämä oli paras yhteys niistä vaihtoehdoista, joista (järkevällä hinnalla) pääsimme valitsemaan.

Kaikki olivat vaihdollisia lentoja ja kaikissa oli jotain huonoa. Valitsimme tällä kertaa niin, että menomatka sujuisi näppärästi ja saisimme mahdollisimman monta täyttä päivää lomailua ja kärsisimme vasta sitten ihan lopuksi :)


Menomatka sujuikin joutuisasti ja leppoisasti.

Paluumatkalla oli hankalampaa. 7 tuntia lentokentällä vie mehut aikuisestakin, mutta lapset jaksoivat tälläkin kertaa nämä matkustamisen pikkuvaivat aivan uskomattoman kiitettävästi. Yhtään rutinaa ei kuulunut. Loppuvaiheessa alkoi olla aika hyytynyttä väkeä. Lentomme lähti klo 01.10.


Heti lähtöportille saapuessamme tuli sellainen kotoisa olo. Kiinalaiset torkkuivat penkeillä ja lattioilla ja Emilia pääsi ekaa kertaa loman aikana sanomaan "mua tuijotetaan ja toi ukko otti kuvan" ja siinä väsymyksen tilassa se oli jo ihan ymmärrettävästi sietokyvyn rajoilla.

Jos ei muusta, niin viimeistään vessoista huomasi, että kiinalaisten kanssa ollaan matkustamassa. Kiinassa yleiset vessat ovat suuressa määrin tyyppiä "reikä lattiassa" ja siihen sitten vaan. Näissä vessoissa siivo ja haju ovat aika kammottavia, koska kaipa se nyt hieman roiskuu ja siivous on yleensä näennäistä mopilla huiskimista. Pönttövessan sattuessa kohdalle osa kiinalaisista toimii kuten kyykkyvessassa: Seisomaan siihen renkaan päälle ja kyykkyyn ja silloin se vasta roiskuukin. Pönttökyykkäjän jälkeen ei todellakaan ole kivaa mennä koppiin.

Jos oli ehtinyt unohtaa kiinalaisten tavan ryysiä, änkeä, tunkea ja etuilla, se muistui mieleen heti boardingin alkaessa. Ovelat sivujonottajat yrittivät välttää kunnon jonottamisen änkemällä kyynärpäätaktiikalla suoraan tiskille. Tyypillistä on myös se, että kun on sinun vuorosi vaikkapa kaupan kassalla, seuraava jonottaja tunkee päällesi hyökkäysvaunutaktiikalla. Tämä toimii myös lentokoneessa esim. pysähtyessäsi oman paikkasi kohdalle asettautumaan paikallesi. Vaikka olisit kuinka ripeä, tunkee seuraava takanatuleva jo päällesi pyrkien ohi.

Matkatavaraa on tietenkin mukana koneessa aivan älyttömästi. En ymmärrä miten ne saavatkin jättikokoiset pusukkansa ja pahvilaatikkonsa ujutettua turvatarkastuksesta läpi. Niitä on sitten hyvä tunkea muutamakin lokeron täyteen.

Itse lentomatka sujui niin mukavasti kuin yölento yleensä sujuu.

Pudongin kentällä tuttu meno jatkui. Kiinalaiseen tapaan mahdollisimman suuren porukan pitää mahtua siihen aivan matkatavarahihnaan kiinni odottamaan laukkuja ja lisäksi pitää oikein nojautua sinne puoleen väliin saakka kuikuilemaan, vaikka hihnalla pyörisi vielä jonkun muun lennon tavarat tai se olisi tyhjä ja pysähdyksissä. Ja  kun se oma laukku tulee, se kiskaistaan hihnalta niin, että kylki kyljessä kiinni odottavat vierustoverit lakoavat alta.


No joo, ehkä olen liian ankara, urpojahan mahtuu kaikille matkoille mukaan ja näitä ärsyttäviä tapoja on muallakin. Sitäpaitsi itsekin lopulta väsyneenä hieman urpoilin:

Kiinassa tuntuu, että kaikkinainen sählääminen ja änkeminen ja huutaminen ja porsastelu saa mielen kilahtamaan aika usein ja väsyneenä klo 6 aamulla kilahtaa vielä helpommin. Kun eräs äijä ryysäsi takaani 10 cm koloon ja meinasin kaatua päistikkaa matkalaukkujen joukkoon, käännyin katsomaan häntä vihaisesti ja sanoin kuuluvalla äänellä suomeksi: "Älä hel....tti, saa...na TUNGE!!!!!" Ukko katsoi hölmistyneenä, mutta ymmärsi siirtyä seuraavaan koloon. Voi minua!


Mutta kotiin pääsimme koko perhe, myös Omppu kennelistä.  Eilinen kului pyykkäyksen ja lepäilyn merkeissä. Ystävänpäiväkin siinä unohtui, joten myöhäiset ystävänpäivätoivotukset kaikille ystäville. Ja Liisalle hyvää syntymäpäivää ihan oikeana päivänä ;);) !!!!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

20 vuotta


Huomasimme tänään ihan yhtäkkiä tunteneemme toisemme mieheni kanssa tasan 20 vuotta. Törmäsin opiskelijariennoissa teekkariin ja tässä sitä nyt ollaan. Esikoisemme nimipäivänä. Siitäpä asia jotenkin juolahti mieleen. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaan ne ovat silkkaa sattumaa. Eilinen kihlajaisten vuosipäivä meni ohi huomaamatta, se tapahtui päivää vaille vuosi tapaamisesta. Naimisiin tajusimme päätyä vasta vuosia myöhemmin.

Tuohan on ikuisuus! En ymmärrä miten siitä voi olla niin kauan. Jos minun olisi 20 vuotta sitten pitänyt pohtia tulevaisuuttani, en varmasti olisi osannut ennustaa asuvani Kiinassa ja olevani kolmen lapsen äiti, "ammattinani" tilapäisesti (toivottavasti) kotirouva.  Edelleen se tuntuu todella oudolta kirjoittaa vaikkapa maahantulokaavakkeisiin lentokoneessa.

20 vuotta sitten oli myös aika edistyksellistä, kun Otaniemen teekkarikylässä nettiä sai käyttää ilmaiseksi. Se tosin vaati monimutkaisen kirjautumisprosessin modeemin kanssa. Joitain vuosia myöhemmin työpaikassani Jääkiekon MM-kisatoimistossa mietittiin, olisiko projektille aiheellista perustaa silloin varsin edistyksellisesti kotisivut ja päädyttiin tekemään niin. Sähköposti alkoi vasta yleistyä ensisijaisena kommunikointimuotona. Nyt tuntuu ihan luonnolliselta, että perheellämme on mukana 4 erilaista konetta, jolla pääsee nettiin ja niitä myös käytetään tässä kaiken sivussa ohimennen, rannalla, altaalla, hotellin parvekkeella. Niinpä kirjoittelen tätäkin postausta tässä nopsaan ennen illalliselle poistumista.

Juhlistimme tätä vuosipäivää ja nimipäivää retkellä pitkähäntäveneellä läheiselle rannalle snorklaamaan.




lauantai 9. helmikuuta 2013

Tyttöjen juttuja

Loma on edennyt lokoisasti ja naureskelin edellisessä postauksessani olevamme "kohteessa" ja sitähän tämä todella on! Vaippakansalle on omat uima-altaat (mikä on ihan kiva juttu) ja  happy baby -suitet, leikki-ikäisille puuhakerhot ja omat ilmaiset "ranskalaisia ja nugetteja -buffetpöydät" hotellin ravintoloissa.  Päästä varpaisin suojatut pikkuiset uv-puvuissaan jumppaavat lastenaltaassa kalajumppaa ohjaajan kanssa äitien ja isien kelluessa siinä vieressä. Rattaat on lastattu täyteen kellukkeita, harsoja, tuttipulloja ja hiekkaleluja.

Tuota vaippa- ja vaunusirkusta vilkuillessa olen todennut kuinka helppoa ja mukavaa meidän lomailumme nykyisin onkaan! Nuorimmainenkin osaa jo uida hyvin, kiitos WISS-koulun 2 kertaa viikossa tapahtuvan tehokkaan uimaopetuksen. Riittää kun pitää kirjan takaa silmällä polskimista. Vielä viime lomalla näin ei ollut. Ravintolassa voi keskittyä omaan syömiseen ja jopa aamiaisella riittää kun kerää syötävät itselleen.



Tyttöjen kanssa olemme nauttineet täysillä kaikista ihanista hemmotteluhommista! Tämäkin melko uutta ja ihmeellistä. Kuinka kivaa meillä onkaan tyttöjen juttuja hömpsötellessämme :)

Jalkahierontaa, hierontaa, kynsien laittoa, hiusten letittämistä....







Tytöt saivat pään täydeltä himoitsemiaan pieniä lettejä...

Huomenna suuntaamme merelle!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Terveiset Taivaaseen!

Olemme perillä ja loma on alkanut varsin lokoisasti. Paikasta on todettava, että olemme Mr. Mallorcan sanoin "kohteessa", joka ei välttämättä eikä ollenkaan tarkoita mitään negatiivista, ainoastaan kuvaavaa. Ajattelin kirjoittaa tänne jotain vasta hieman myöhemmin, kun olemme nähneet paikkaa vähän enemmän, mutta elämässä on aina tartuttava hetkeen ja tämän hetken halusin tallentaa saman tien, vaikka vaan muistiin itsellemme.

Lapsia on kiinnostanut tänne suunnatessamme tosi paljon tsunami. He alkavat olla jo sen ikäisiä, että ymmärtävät, mitä suunnilleen tapahtui vuonna 2004. Mistä sen tietää että se tulee? Miksi ihmisiä jäi niin paljon sen alle? Kuinka korkea se on? Kuoliko suomalaisia? Olemme yrittäneet selittää ainakin jotain ja samalla selittää, ettei meillä ole mitään vaaraa täällä.

Tänään olimme illalla syömässä rannalla ja paikalliset kaupustelijat myivät tietenkin kaikenlaista. Yhtenä artikkelina taivaalle lähti lyhtyjä ja ihmettelimme niiden nousevan ihan tähtien korkeuksiin, tai siltä se näytti.


Eero taisi todeta ensimmäisenä, että voisimme lähettää tuollaisen lyhdyn Vaarille taivaaseen. Siinä rannalla muistelin, kuinka pari vuotta sitten kuollut isäni, eli Vaari, meistä joulua silloin kotonamme  viettäneistä ensimmäisenä reagoi tsunamin uutisointiin. Isä oli käynyt monta kertaa Thaimaassa ja kiinnostui pienestä uutisesta meistä ensimmäisenä ja tajusi kansainvälisten kanavien uutisista, että hiljaisuus ei tarkoita sitä, että kaikki olisi ok.  Me muut olimme vähän että juu, maanjäristys sinne ja aalto tänne. Kaikkea tapahtuu. Ja sitten alkoikin kuulua ja tapahtua.

Niinpä päätimme todella lähettää rakkaalle Vaarille terveisemme taivaaseen!






"Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin..."