lauantai 23. toukokuuta 2015

Student led conferences - haikeudella

Perjantaina olivat vuorossa vuoden viimeiset "konferenssit". WISS:ä on kolme kertaa vuodessa tilaisuus, jossa vanhemmat, oppilaat ja opettajat tapaavat toisensa. Vähän kuin vanhempien vartti Suomessa, mutta vähän perusteellisempi sessio.

Kahdessa ensimmäisessä käydään vanhempien, opettajien ja oppilaan kanssa läpi lapsen koulutyön edistymistä opettajien johdolla, tässä viimeisessä oppilaat esittelevät vanhemmille sitä, mitä ovat vuoden varrella tehneet. Näinä päivinä ei ole opetusta.

Jokaisesta vuodesta primary -schoolissa oppilaat saavat portfolion, johon he saavat valita töitään vuoden varrelta. Kuten moneen kertaan kerrottu, täällä ei juurikaan käytetä oppikirjoja, joten erilaista irtopaperia ja vihkoja kertyy runsaasti ja niistä kerätään parhaat työt portfolioon.



Pari sivua on pakollista IB -jargonia...

Kaikki loppu oppilaiden töitä. Tässä joku kiinan juttu Eeron 2. luokalta, kolmannen luokan portfolio jäi vielä koululle.





Tyttöjen juttu oli lähinnä sähköisen Manage Packin arvosanojen ja sanallisten arvostelujen silmäilyä. Heillä menee hienosti. 

Lisäksi uskon tämän täkäläisen secondaryn olevan monelta osin suomalaista koulua vaativampi. Tai siis ainakin erilainen. Ei ehkä niin paljon ulkoa opiskelemista kuin suomalaisessa koulussa, mutta tiedonhakua, lähdekritiikkiä (Wikipedia ei edes 1. luokalla alakoulussa saa olla lähde), lähteiden merkitsemistä, tiedon soveltamista, paljon itsenäisiä essee -tehtäviä jos siis 10-vuotiailla. Mutta ei oppikirjoja matematiikkaa lukuunottamatta, mutta se "international mathematics" onkin sellainen järkäle, verrattavissa siipan TKK:n matematiikan kirjoihin. 

Ainekirjo on erilainen. 

Täällä on yhdistetty science. johon kuuluvat mm. fysiikka, kemia, biologia, geologia...

Design on jotain käsityön ja graafisen suunnittelun väliltä. Eli koneella harjoitellaan tekmään mm. nettisivuja, kuvankäsittelyä, suunnittelua ja ihan perus graafista suunnittelua. Toinen puoli on kai sitten jotain teollisen muotoilun alkeita, eli tehdään suunnitelma ja toteutetaan se eri materiaaleista. Tässä kuulemma nopea kokeilu, jääkaappimagneetti Ompusta akryylista tehtynä.


Humanities kattaa historian, yhteiskuntaopin, kansalaistaidon, maantiedon....Mitähän kaikkea vielä.

Matematiikka on matematiikkaa, sillä selvä. Minä en ole tässä mikään mittari, mutta TKK:lla sovellettua matematiikkaa sivuaineena lukenut Heikki kokee aika usein erityisesti 7. luokan tehtävät ikään suhteutettuna todella, todella vaikeina. Matematiikassa secondaryssa tosin on tasoryhmät.

Äidinkielestä, eli englannista olen erityisen ylpeä! Ellalla oli erittäin negatiivinen EAL (english as an additional language) -opettaja 5. luokalla. Hän koko ajan korosti, kuinka huolissaan hän on siitä ja siitä. No nykyinen ihan natiivi englanninkielinen opettaja korostaa Ellan olevan luokan paras kirjoittaja. Siis natiivien englanninkieleisten joukossa! Emilialla meni paremmin jo heti alussa, ihanan EAL -opettajan vuoksi, mutta samaa tasoa on englanti. 7-8/8 on yleinen arvosana. Nyt olen kauhea lasten kautta elämääni eläjä, mutta en oikeasti ole. Tämä oli n. kolme vuotta sitten iso huoleni, isoin kaikista. Miten lapset sopeutuvat ja oppivatko he englantia? No, näkyvät oppineen paremmin kuin hyvin :)

Taideaineet ovat oma, erityinen lukunsa. Niistä olen kirjoittanut jo paljonkin. Kuvataidetta, musiikkia, tanssia, näyttämötaidetta, ISTA -ohjelma, vierailevat maailmantähet opettajina... Jälkimmäiset tietenkin maksullisen, kansainvälisen koulun ja kansainvälisten suhteiden mahdollistamia!

Tyttöjen konferenssien ja Eeron vastaavan välille jäi melkein kaksi tuntia, jotka hengailin logistiikkaongelmista johtuen koululla.

Vastuullani oli kolme 9-vuotiasta poikaa, joten hikoilin n. + 25 asteen lämmössä ensin jalkapallokentän laidalla ja sitten koulun jumppasalissa.

Tottakai tällaisessa kansainvälisessä koulussa myös fasiliteetit ovat ihan omaa luokkaansa. Ei varmaan kukaan odotakaan, että jossain suomalaisessa koulussa olisi kiipeilyseinä, jossa vielä kaiken lisäksi koulu järjestäisi koulun jälkeen kerhoryhmiä kiipeilystä kiinnostuneille. Tätä jäämme kaipaamaan.


Poikien riehuessa minulla oli hyvä tilaisuus tutustua kaikkeen muuhun. 

Täällä liikunnanopetus sisältää paljon myös paperihommia. Tosin liikuntaa onkin tietääkseni enemmän kuin suomalaisessa koulussa, eli primaryssa 2 h viikossa + 1 h uintia. Secondaryssa ainakin 6. luokalla 3 h viikossa + 1 h uintia. Uinti vaihtui tänä lukuvuonna kausittaiseksi, eli n. puolet lukuvuodesta on uintia ja puolikas keskitetään akateemisempiin aineisiin. Ennen uinti meni koko vuoden ympäri osana liikuntaa.

Paperihommat ovat kokeita lajeista, säännöistä, lajiturvallisuudesta jne. Välillä myös aika luovaa, eli ryhmätyönä kehitetty uusi peli, joka pitää pystyä ensi viikolla opettamaan kavereille käytännössä. Huh, minusta edes liikunnan pääsykokeissa ei ollut näin hankalaa tehtävää opetustestissä.

Tässä hyvin luova Eeron & kumppaneiden peli. Posterin perusteella, eikä edes selostuksen jälkeen, minulle ei kyllä selvinnyt mistä on kysymys, mutta ehkä tässä on seuraavien sukupolvien polttopallo. En minä tajua Minecraftistakaan yhtään mitään. 



Käytävässä oli esillä ihania 2. luokan "different places where to live" -aiheisia töitä.






Sitten päästiin taas itse asiaan, eli Eeron konferenssiin:

Tässä koulussa tehdään paljon asioita tietokoneella. Kaunokirjoitusta ei harrasteta lainkaan ja sen painotus suomalaisessa koulussa hieman pelottaa. Täällä tekstaaminen on ihan riittävä ja tietokonetaitoihin kiinnitetään paljon huomiota. Jokaisessa luokassa ensimmäisestä alkaen on tietokoneet ja niitä käytetään niin kirjoitushommiin kuin erilaisiin matematiikan oppimispeleihinkin.



Tietokonehommat ovatkin Eeron yksi parhaita osaamisalueita. Täällä tehdään paljon esityksiä powerpointilla, prezillä ja multimedian keinoin. Tässä konferenssissa näin hienoja Ppt -esityksiä, joita en itse osaisi tehdä, Prezillä tehdyn hienon esityksen sekä liikuttavan multimedia -esityksen lukuvuodesta. USB-tikku lähtee koululle näiden juttujen tallentamista varten. Ehkä mulla on tässä tulevaisuuden koodari ;)



Viimeisen UOI -jakson aiheena oli "How the world works?"

Ja alaotsikkona: Earth's natural features change over time.




Taustatutkimuksen lisäksi kolmoset olivat tehneet posterit tai ppt -esitykset jostain maanpinnan muodostelmasta. Lisäksi taiteiltiin paperimassasta mallit omasta aiheesta ja esiteltiin koko juttu muille luokalla.

Upeita paperimassatöitä:




Tulivuori



Saari/vuori



Jäätikkö...


Vielä viimeinen silmäys luokkaan ja nessut esiin..






Luokkakavereiden suloiset arviot Eerosta saivat kyynelkanavat aukeamaan vieläkin enemmän.

 Kotiin lähtiessä silmiin osui tämän vuoden 5. luokkalaisten exhibitionin posteri:


Vain vuosi sitten tein hommia "poikieni", Super Sporties -jäbien kanssa. Se tuntuu kuin eiliseltä. Onko tämä normaalia vanhenemista vai expat-elämää, että vuodet vierivät kauhealla vauhdilla, kiihtyvään tahtiin?

Tulen kyllä kaipaamaan tätä koulua niin valtavasti! Ei tämäkään virheetön ole, ei todellakaan. Mm. kiusaamista ja muuta välien selvittelyä on näihin vuosiin mahtunut, ei onneksi dramaattisissa mitoissa. Mutta missäpä ei teinien kesken?

Viestinnän sekoilusta voin antaa myös miinusta. Toisaalta yhteys opettajan ja vanhemman kesken on aina suora sähköposti, ei mikään Wilma. Asioihin puututaan herkästi, mutta toisaalta oppiminen on erityisesti primaryssä vähän sellaista päähän taputtelua. Kyllä se siitä, kun vaan vielä yrität. Tukiopetusta niin englannissa kuin muissakin aineissa on herkästi tarjolla, mutta minusta Suomessa ns. pienryhmäopetus vaikutti tehokkaammalta, vaikka tytöt eivät siihen juurikaan osallistuneetkaan. Suomessa kuitenkin herkästi ohjattiin pienryhmiin harjoittelemaan jotain, mikä ei niin sujunut, kuten vaikka niinkin pieni juttu, kuin lukutaitoisella peilikirjoitus. Tunti pienryhmässä ja homma hoidettu. Kiitän.

Suomalainen koulu on kiistatta hyvä, sitähän me suomalaiset jaksamme korostaa ja eiväthän PISA -tulokset mitään silmänlumetta ole. Shanghain alue tosin on tainnut olla jo ainakin 4-5 vuotta siellä ihan ykkösenä ja siihen ei edes lasketa näitä kv. kouluja, vaan paikalliset. Kv. koulujen on sitten tietenkin pakko myötäillä paikallisiakin standardeja, koska niihin myös paikalliset kovasti haluavat.

Suomalaiselta koululta odotan tietynlaista säännönmukaisuutta. Oppitunti 45 min ja sitten välitunti raikkaassa ulkoilmassa 15 min voi olla erityisesti Eerolle hyvä juttu. Kirjat ja läksyt ovat selkeä ja värikuvitettu kanava koulun ja kodin välillä. Joka vuosi uudet työkirjat ja päivitetyt oppikirjat ainakin lainassa. Ei sekavia monisteita eikä vihkoja, joihin pitää itse luoda jotain, vaan viivat oppikirjoissa.

Ja nykyisin on kuulemma tosiaan tuo Wilma, josta voi seurata väripalkkeja, että miten menee vai meneekö mitenkään, kuten liikennevaloissa. Ehdin sitä kokeilla n. puoli vuotta ennen tänne lähtöä, ei herättänyt kyllä ainakaan positiivisia wiboja, mutta ehkä se on kehittynyt vuosien varrella. SEllainen robottisysteemi, ei vaadi henkilökohtaista kontaktia. Enkä todellakaan ole mikään "soitanpa opelle sunnuntaina" -tyyppi. Pari kertaa vaan tuli shokki töissä, kun Wilma ilmoitti, että luvaton poissaolo tunnilta (kyseessä ekaluokkalainen), kun asia oli oikeasti unohtunut matikankirja. Siinä sydän löi tyhjää, että missä se mahtaa olla. Eikä siis huoli koskenut sitä matikankirjaa, vaan Wilman perusteella sitä kateissa olevaa ekaluokkalaista.

En odota, että suomalaisessa koulussa ketään kiinnostaisi lasten kokemukset täältä, valitettavaa heille ja luokkakavereille. Ei ole kiinnostanut tähänkään asti, vaikka he ovat joka kesä kouluissaan vierailleetkin, valmiina kertomaan ehkä eroavaisuuksista suomalaisen ja kiinalaisen välillä. Esikoisen alakoulun opea lukuunottamatta, joka varasi tälle oppitunnin ja kysymyksiä sateli luokasta esityksen jälkeen, eikä tunti meinannut riitää. Jotenkin ajattelisi tällaisen olevan hieno osa opetusta, vaikka nyt sitten maantiedossa tai jossain. Varasimme valokuvat ja muut. Mutta Suomessa on tiukka tuntiresurssi ja opetussuunnitelma.

Täällä kannustetaan jokaisella luokkatasolla kertomaan koko luokalle omasta maasta ja koulunkäynnistä siellä, se on osa opetusta ja kansainvälisyyden ymmärtämistä. Aiheita otetaan lennosta ja vierailijoita hyödynnetään.

Suomessa siilin talvehtiminen on kansainvälisyyttä tärkeämpää. Ehkä siksi olemme niin ennakkoluuloinen yhteiskunta?

Mistä täällä sitten revitään se aika tähän kaikkeen muuhun? No, ihan kaikkien koulupäivä on 8.30-15.30. Myös ekaluokkalaisilla ja eskareilla. Kindergartenilaiset ja nurserylaiset ovat osin puolipäiväisiä. Tietenkin koulubussit ovat se loistava asia tässä, koulu huolehtii lapset takaisin busseihin 15.30, niistä pienimmistä lähtien.

Lisäksi paljon erilaista harrastustoimintaa on ohjattu koulun tiloihin. Osa maksullista ja osa koulun joukkueisiin kuuluvaa. Meillä lapsilla on koulun jälkeen Eerolla maanantaisin jalkapalloa, Ellalla maanantaisin tanssia. Emilialla tiistaisin ja keskiviikkoisin uintia uintijoukkueessa. Tällöin koulubussit tuovat lapset tietyille suosituimmille asuinalueille klo 17.30-17.45.

Koulubussien palvelu on luonnollisesti maksullista. Ettei nyt syntyisi väärää käsitystä.

Lisäksi opettajat viipyvät koulussa siihen, että staff -bussit lähtevät, päivittäin klo 16.45-17.15. Staff -bussit myös hakevat opettajat tietyista kohteista aamuisin niin, että he ehtivät koululle hyvissä ajoin ennen päivän alkua klo 8.30. Tässä 20 miljoonan ihmisen kaupungissa tämä on ainoa järkevä järjestely ja myös useiden yritysten järjestely, taksit ja ruuhkat ovat sattuman kauppaa. Opettajienkin työaika on siis erilainen, mutta kulkemisetu on varmasti tosi laajalti kiitetty, mutta varmasti myös palkassa huomioitu. Ne opettajat, jotka ovat vastuussa koulun jälkeisistä aktiviteeteista, lähtevät vasta 17.15 bussilla huolehdittuaan lapset omiin busseihinsa.

Olen nyt primaryssa tavannut 5 opettajaa ja secondaryssa 3 eri homeroom - opea.

Onneksi koululle on vielä asiaa. Olen huono hyvästeissä, mutta kyllä nämä opet on vielä pakko käydä halaamassa.


Wisstiger: eli WISS + Tiger = WISS:n maskotti ja nimi urheilujoukkueille - WISS Tigers, saa lohduttaa meitä Suomessa. Eeron sanoin: "Tätä on hyvä halata!"