maanantai 19. lokakuuta 2015

Besser WISS:eilyä ja suuria tunteita

Perjantaina aloitimme viikonlopun kaverimaratonin vierailulla WISS-koululle.

Eerolla oli oikein suunniteltua ohjelmaa! Eeron 3. luokan ihastuttava ope, Ms. Cindy, opettaa nyt 1. luokkaa ja tarvitsi kipeästi jotakuta kokeneempaa opastamaan ekaluokkalaisia portfolion kokoamisen saloihin. Onneksi paikalle riensi Super-Eero! Ihmettelimme hetkisen yhdessä ilmaisua "huomenta". Kun sen painottaa ulkomaalaisen lausumana, sehän kuulostaa ihan kiinalta: huoo-men-taa. Sitten jätin Eeron luokan kanssa ja lähdin koululle kuluttamaan aikaa. Ihan jokaisella nurkalla tuli vastaan tuttu: rehtoreita, opettajia, oppilaita, henkilökuntaa... Jopa aikanaan Eeron kanssa 1. luokalla olleet tytöt tervehtivät tuttuun tapaan: "Hi Eero's mum". Aivan liikuttavaa. Kun kuljin yhden luokan ohi, sisällä alkoi hihkunta: "looook, Eero must be here!!!"



Eero ja Ms. Cindy - "should we go lame or super cool? - super cool!!!"

Ms. Cindylta sai kuulemma aina tällaisen tietynlaisen kirpeän karkin, kun oli saanut kaikki leimat tiettyihin tehtäviin liittyvään korttiin. Cindy toi näitä kotoa Kanadasta lomilla ja karkeista tuli legenda. Eero sai näitä kokonaisen purkillisen kiitokseksi apuopena toimimisesta! ne katosivat nopeasti! Minäkin sain yhden synttärilahjaksi! Purkki tulee luultavasti säilymään suurena aarteena!


Kävimme tietenkin tervehtimässä myös Eeron 2. luokan opea, Mrs. Beaa, joka odottaa vauvaa Emilian 4. luokan open, Mr. Bradleyn kanssa. Ms. Cindy tiettävästi seukkailee edelleen Coach Andyn kanssa. Eivätkä nämä todellakaan ole ensimmäisiä pareja...Eikä ensimmäinen vauva. WISS on melkoinen Love Boat, näemmä. Vink, vink, kaikki sinkkuopet!

Itkussa oli pitelemistä, kun istuskelimme Eeron kanssa kahvilassa ja primary saapui lounaalle. Hyvänen aika sitä ryntäystä! Oli kuin poikani olisi ollut joku pop-tähti :) Eero sanoi, että piirittäjien ja halaajien joukossa oli myös ihan uusia ja tuntemattomia. How are you? Are you back? How come you are here???

Tytöt lähtivät luonnollisesti omille teilleen. Ella pääsi heti heitä Disney Landissa luotsanneen Mr. Greggin oppiin, eli tanssitunnille. Ja vapaaehtoisesti muille tunneille. Emilia samoin. Tyttöjä oli vaikea saada koulusta pois! Whaaat???

Ellaa odotellessa kävimme ex-tempore ja vaivihkaa liimailemassa pienen tervehdyksen Suomi-koulun kaappeihin! Näin loistavalla osaamisella olis pitänyt laittaa enemmänkin jäyniä. Mutta jouduimme vähän anastamaan paperia, tussin ja teipitkin


Perjantaina alkoi myös suuri kaveritreffien maraton. Tai oikeastaan lauantaina. WISS:n jälkeen alkoi kaikessa hyvässä tuntua myös pahalta: olemmekohan nyt ihan viisaita? Revimmekö nyt sitten ne kuuluisat vanhat haavat auki tuomalla lapset tänne ja sanomaan taas hyvästit?

Lauantaina sekä Eero, että Emilia lähtivät jo iltapäivästä yökyläilemään. Ella treffasi kaveriporukkansa sunnuntaina. Sunnuntaina sitten poimin lapsukaisia eripuolilta kaupunkia takaisin hoiviimme, Eero oli jo ennättänyt toisen kaverin luokse. Jännitimme kovasti, millä fiiliksillä moikat sanotaan ja halaukset halataan. Mutta kaikki menikin tosi ihanasti.

Kuva: Corinna Aehrens
Eero ja Ian - Eero siirtyi sujuvasti kyläpaikasta toiseen lennossa...

Alan pikkuhiljaa uskoa pysyvään ystävyyteen! Kiitos Rei, Ian, Sophia, Liam, Daniel, Allison, Jenna ja Alexia! Ja kaikki muutkin koulukaverit, tietenkin! Tämä oli tärkeä paikka ja teitte siitä ikimuistoisen :)

Kiitos tietenkin myös jo samaan aikaan kanssamme lähteneet Roope, Amy ja Matilda! Myös teidät täällä muistetaan! Kuulin tervehdystulvassa kysymyksen: "Where is Roope???" Oletuksella, kun Eero ontäällä, niin tietenkin Roopekin...