Viimeinen kerta...

Miten tuntuu, että minä olen se ainoa lähtijä, jolla lähtö täältä todellakin raastaa ja kovaa? Tuntuu, että kaikki lähtijät ovat olleet jotenkin niin onnellisia, että nyt kotiin ja mahtavaa!!! Yleensä kaikki hehkuttavat, kuinka ihanaa on mennä takaisin Suomeen ja kaikki palaa taas ennalleen.

Ja onhan se tietenkin kivaa, sitä en halua kiistää.

Mutta minusta tämä lähteminen täältä on jo tähän mennessä kymmenen kertaa pahempaa kuin se lähtö aikanaan Suomesta.  Silloin tiesi, että tämä on väliaikaista, nämä ihmiset pysyvät Suomessa. Kun nyt lähdemme ja olen rehellinen itselleni ja muille, 90 % näistä ihmisistä on sellaisia, joita emme koskaan enää tapaa. Olen asunut ulkomailla myös aikaisemmin ja tiedän, että vaikka kuinka niitä valoja vannotaan, se totuus on, ettei koskaan enää tavata, ehkä Facebookissa sitten vuosien päästä toisiamme etsitään. Tämä on se karu totuus, jota en lapsille halua edes vielä kertoa. Minusta on ihan kamalaa lähteä.

Olen pessimisti, joka ei pety. Eli jo luonteeltani varaudun aina pahimpaan!

Meillä on ollut ihana viikko serkkuni ja kummipoikani kanssa täällä Shanghaissa. Tämä on ollut tavallaan se grande finale. Olemme menneet ja tehneet 9 päivää ihan hullun lailla, mutta silleen mukavasti. Ei liian kiireessä, mutta kuitenkin aktiivisesti.

Huomenna koittaa paluu arkeen, viimeiset vieraat lähtevät ja tiistaina tulee muuttofirman agentti käymään. Laskemme kuutiot ja pakkausmateriaalit, vielä pitäisi paljon Taobaosta tilailla....

En tiedä, olenko sitten ainoa ankeuttaja, mutta minusta tämä tuntuu ikävältä.

Kun lasten kuoro WISS:n International päivässä aloitti laulunsa, en kyllä tosiaankaan ollut ainoa, joka itki valtoimenaan. Yksi täysin tuntematon, yhtä kyynelehtivä ihminen taputti minua olkapäälle ja sanoi vaan,"I know". Se lohdutti.

Spirit weekin aikana olisi ollut mahdollista ostaa palapeliin palanen ja lahjoittaa rahaa syövän hoitoon. Viestien tulvassa asia vaan meni ohi...Vaarini Eero olisi totisesti palasensa ansainnut!!! Onneksi moni lahjoitti!




Koko viikko oli mukavan vierailun lisäksi yhtä hulinaa! Koulupukuja ei secondaryssa tarvittu, mutta jokaisella päivällä oli oma teemansa: Urheilupäivä, crazy hair -day, dress down -day....

Emilia oppilaskuntalaisena vastasi osasta toiminta... ainakin hiusten kiharruksesta :)!

Tänään oli viimeinen varsinainen Suomi-koulun kerta. Vaikka oli hauskaa ja porukkaa oli paljon koolla, silti tuntui tosi haikealta, oikeastaan ihan kamalalta. Viimeinen kerta tässä, viimeinen kerta tällä porukalla. Viimeinen kerta näitä ihmisiä. Viimeinen kerta kun autan tässä kaupassa, viimeinen kerta kun näen nämä kirjastokaapit....

Viimeinen kerta.....

Liian paljon niitä viimeisiä kertoja. Tämä blogi tulee päättymään siihen viimeiseen kertaan, sen päivää ei ole vielä päätetty, mutta siihen on vähemmän kuin kaksi kuukautta!

Maisema harmaa - arki ei

Maisema on viimeisen viikon ollut hyvin harmaa. Aamulla herätessä on pimeää, tosin nopeasti kirkastuu. Satanut on välillä kaatamalla, välillä vähän vähemmän. Tullut kotoisasti mieleen suomalainen marraskuu. Voi miten kateellisia olemme Suomessa nyt vallitsevasta lumisesta talvesta!
Ilmanlaatu on myös vaihdellut terveydelle vaarallisista lukemista erittäin vaarallisiin lukemiin, mikä sen harmauden vielä sateen lisäksi tekee. Ja on muutenkin kurja juttu.

Arkemme ei kuitenkaan ole ollut lainkaan harmaata, vaan täynnä vauhtia, kun uusi vuosi on käynnistynyt kunnolla.

Viimeisen viikon olemme puunanneet paikkoja kevään vierailijoita varten ;)

No ei vaan, elokuussa palatessamme saimme mukavana yllätyksenä tarjouksen listata joitain parannustarpeita asunnossamme, olimmehan asuneet tässä vuoden ja oli aika uusia vuokrasopimus. Toiveemme eivät olleet suuria. Toivoimme kokolattiamattojen pesua, yksien verhojen vaihtamista (makuuhuoneemme verhot ovat n. 30 cm liian lyhyet), astianpesukoneen korjaamista ja parvekekalusteita. Tuomio oli aluksi tyly: Mikään näistä ei onnistu ja astianpesukoneen olemme rikkoneet itse ja joudumme maksamaan siitä 1200 RMB. No, keräsin hieman sappea ja aloitin vaadittavan uhkailun muutosta muualle jne. Ihan sitä peruskauraa täällä. Kuvasin korjaustarpeita ja astianpesukoneen pilaamia astioita.

 
Lopulta saimme astianpesukoneen korjauksen ilmaiseksi, kokolattiamattojen pesun ja verhojen vaihdon. Kuvasta joku päätteli että todellakin, pikkuisen on jäänyt mitta vajaaksi. Pervekekalusteisiin ei todellakaan suostuttu, mutta se olikin vain hyvä yritys!

Asiat ovat näiden kuuden kuukauden kuluessa edenneet niin, että astianpesukone käytiin korjaamassa heti. Loka-marraskuussa joku mummeli kävi mittaamassa verhoja ja totesi ilmeisen hänkin. Juu lyhyet ovat. Sen jälkeen asialle ei ole tapahtunut mitään.

Aina välillä olen laittanut viestiä yhteyshenkilöllemme Shiningille: huhuu, koska tämä asia etenisi, oikeasti, haloo?  Aina on luvattu että "next week" ja "very soon".

Pari viikkoa sitten taas ryhdyin toimeen, että nyt! Vedin pöytään viimeisen kortin: Meille tulee 21.1. very important guests ja tämä asia on hoidettava sitä ennen. Viimein alkoi tapahtua.

Maanantaina meille saapui kolme ukkelia isojen koneiden kanssa ja tunnissa he höyläsivät matot puhtaiksi neljässä makuuhuoneessa. Nyt vaan odotellaan mattojen kuivumista. Jalkoihin tarttuu saippuaista vettä niin, että käytävässä meinaa lentää selälleen. Mutta hienoksi tulivat! Näin hienot ne eivät olleet edes muuttaessamme.

Olimme sopineet myös  sohvan ja nojatuolien pesusta. Tietenkään se ei onnistunut samalla käynnillä, vaikka asia oli sovittu. Taas kului muutama päivä ja taas laitoin viestiä, että VIP-vieraiden saapuminen lähestyy. Nyt ne pesijät tänne. Perjantaina tapahtui ja sohvat saatiin pestyä. Niistä tulikin tosi hyvät (rungot pestiin paikanpäällä, tyynyjen päälliset vietiin jonnekin).

Verhojen vaihtokin piti hoitua samalla käynnillä, great! En ollut itse paikalla, joten ayi toimi project managerina.

Kun tulin kotiin, huomasin, että KAIKKI verhomme on poistettu ja ilmeisesti viety pesuun. Ja sehän on toki ihan positiivinen juttu, mutta sata vetoa, että kun verhot joskus palautuvat takaisin, tuodaan meille ne samat lyhyet verhot pestyinä takaisin.

Nyt meillä odotellaan VIP-vieraiden saapumista hieman karuissa tunnelmissa.Tyynyjen höyhenet pöllyävät ja istumme lattialla katsomassa telkkaria, koska sohvien rungot ovat märät. Ja oikeastaan, noi valkoiset valoverhot ovat paljon kivemman näköiset kuin ne oikeat. Mutta valitettavasti myös paksuja verhoja tarvitaan käytännön syistä, meille paistaa aurinko suoraan sisään ison osan päivästä eri suunnista ja pientä hämärrystä silloin tällöin tarvitaan.

 

 Mutta hei, aurinko paistaa nyt ja VIP-vieraiden tuloon on enää viisi päivää. Miksen heti syksyllä tajunnut ottaa tätä syytä käyttöön? Tai jos olisin sanonut, että meille tulee kylään manager tai peräti director - millä valon nopeudella kaikki olisikaan tapahtunut? Minun olisi pitänyt jo oppia.

Olen myös päivittänyt hieman astiastoa! Olen aivan varmasti Shanghain viimeinen suomalainen, joka on vieraillut kuuluisilla hotellitarvikemarkkinoilla. Keräsimme astiamme toisena päivänä muutosta Ikeasta ja ne ovat täysin palvelleet. Osa on hajonnut joko muuten vaan tai kiitos tuon astianpesukoneen, jonka alakori aina kippasi parit lautaset lattialle sitä ulos vedettäessä ellet osannut pitää varaasi.

Nyt päätin hoitaa tämänkin asian kuntoon!

Näitä halkeilleita ja naarmuuntuneita yksilöitä ei tule ikävä! Mutta hintaansa nähden ne ovat kestäneet erinomaisesti.

 

 Nyt on kippoa ja kuppia, lautasta ja kannua. Ne kaikkein mieleisimmät lautaset olivat loppu, mutta jospa niitä saadaan lisää, voin hankkia ne sitten kotiin!

Nyt vaan päiviä laskemaan.

Se kolmas vuosi

"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

-Tove Jansson.-

Kun kaverimme Anne jakoi tämän linkin, minä imatralaisittain jotenkin romahin....

Kun me tänne tulimme, oli puhe kahdesta vuodesta ja sen valossa elimme. Jo kuukausia sitten tiesimme todellisuudessa, että kolmas vuosi tulee, mutta aina sitä totuutta jotenkin väistimme. Nyt on paperit allekirjoitettu eikä muuttovalmisteluita aloitettu, eli: Olemme täällä myös vuoden 2015 kesään saakka!

Esikoisemme Ella sai joululoman pääsykokeista paikan Viitaniemen urheiluluokalle ja se onneksi odottaa myös sinne 8. luokalle. Tämä oli oikeasti huippujuttu ja Ellalta kova saavutus, onnea! Mahtavaa olisi aloittaa sen uuden luokan kanssa heti alussa, mutta tällä nyt mennään.

Emilia on myös  löytänyt elämänsä sielunkumppanin Stellan täällä, heidän muuttonsa takaisin Suomen tulee olemaan musertava isku paitsi Emilialle ja Stellalle, myös koko rosvot ja poliisit -porukalle, jotka täällä yhdessä leikkivät. Uskon silti, että tässä on nyt kyseessä sellainen ystävyys, joka kestää.

Eeron osalta muutto Raketille oli hankala. Ihana pikkupoikien yhteisö Le Chambordilla vähän jäi. WISS:n periaate erottaa  samanikäiset samanmaalaiset hankaloittaa yhteydenpitoa. Lauri lähti
Suomeen, silti jotenkin porukka Roope, Eero ja Otso ja nyt uutena Miika on silti kiva poikien porukka.  Toivotaan että tästä tulee se suomalaisten jengi!

Itse olen varovaisen tyytyväinen. Suomen tilanne on hmm… kummallinen. En tiedä, haluaisinko olla siellä työnhakijana juuri nyt. Toisaalta tottakai kaipaan valtavasti omaa kotiamme, mökkiämme, talvea, lasten kouluyhteisöä ja erityisesti paria ihanaa opettajaa, harrastusporukoita…Perheitämme noin laajemmin, ystäviä, kavereita...

Laiskoja lomapäiviä

Kiinalaisen uudenvuoden loma alkaa lähestyä loppua, WISS:läisillä on lomaa vielä maanantai ja tiistai, suurin osa koululaisista jatkaa hommia jo maanantaina.

Kun päätimme syksyllä lähteä jouluksi Suomeen, päätimme samalla pysyä kiinalaisen uudenvuoden loman täällä Shanghaissa. Ja hyvä niin. Mietimme lasten kanssa, että tällainen rytmi oikeastaan sopisi ihan pysyvästikin: 2 viikkoa koulua ja sitten 2 viikkoa lomaa. Toivottavasti ensi vuonna sitten taas muissa maisemissa unohtumatonta!

Loma alkoi 2. luokkalaisten assemblylla,  jonka teemana oli erilaisten tunteiden esittäminen taiteen kautta (joo, nää on aina ihan yhtä yleviä juttuja...).

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Maanantaina ennen lomaa piti pukeutua koulupuvun sijaan perinteiseen kiinalaiseen tai punaiseen. Kummitädin joululahja oli paitsi punainen, myös kiinalainen ja ihana! Terkkuja Shimaoon :)

On ollut mielenkintoista seurata kiinalaisten juhlahumua. Edellisessä kirjoituksessa ihmettelin sitä, että rakettien pauke taukosi torstaina jo kohta vuorokauden vaihtumisen jälkeen, vaan mitäpä asiasta tiesin. Seuraavana aamunahan se pauke vasta alkoikin. Ja jonkinlainen huipentuma tapahtui meille jotenkin odottamatta maanantain-tiistain vastaisena yönä. Nämä jaksoivat pommittaa koko yön. Jonkinlainen tauko ehkä klo 04-05 ja sitten taas jatkui. Mikäpä siinä, lomallahan nyt ollaan, mutta pikkuisen olisi voinut ehkä nukkuakin.

Kysyin Andylta, mikä on parasta tässä kaikessa? Andyn vastaus kertoi paljon: Family dinner every day! Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että perheen kanssa syödään, vaan että serkut ja pikkuserkut kokoontuvat yhteen ja...No, kysykää Andylta! En minä tiedä miten he juhlivat! 

Nanjing Road on täynnä hevosen vuotta. Upeita esityksiä löytyi lähes jokaisesta kadunkulmasta.

 

Meillä oli kiva shoppailupäivä Ellan kanssa keskustassa. Hevosen vuosi kyllä sopii Ellalle mainiosti, vaikka hän käärme onkin. Meidän perheen heppa on Emilia.

 

Shoppailureissumme tähtäin oli mekossa koulun helmikuun tanssiaisiin. Sitä ei valmiina löytynyt, huomenna siis suuntana Lujiabang Lu. Kengät saimme ja lisäksi kaikkea muuta kivaa.

Nanjing Roadilla on sopiva shoppailusuora, alkaen Kerry Centeriltä (jonne rakettiklubin bussi pysähtyy, lähellä Jing'an temppeliä) päättyen feikkimarkkinoille: Sen jaksaa hyvin kävellä ja siitä väliltä löytyy mm. Zara, GAP, Marks&Spencer, H&M - myös H&M Home, Zara Home, iki-ihana MUJI, L'Occitane, Massimo Dutti yms. Vähän laatutietoisimmille (ja rikkaammille) samalla matkalla löytyy Louis Vuitton, Burberry, Dolce & Cabbana, Cartier, Salvatore Ferragamo, Hermes, jokunen hmm... eurooppalainen kellokauppa ja laatukosmetiikkaa.

Feikkimarkkinoilla on eräs mainio korukauppa, josta haemme tytöille rannehilpekkeitä ja tuliaisia. Lisäksi sieltä saa kivoja (ei logo) huiveja ja ennen Suomeen matkustamista kiinalaisia juttuja tuliaisiksi. Kun uupuneena suoriutuu ulos feikkareilta (lady, another Longchamp-bag, lady, lady one more scarf, lady, you like Chanel bags??, lady, some nice watch maybe?...) voi People's Parkissa hengähtää lounaalla vaikkapa kivassa Kathleen's -ravintolassa. Oivallinen tyttöjen päivän ohjelma!

Ystäväperhe piipahti ex-tempore kylään ja viipyi kaksi päivää :) Meillä oli kivaa! Kokattiin Tex-Mexiä ja hernekeittoa, välillä käytettiin lapsia harkoissa ja haettiin täydennystä varustukseen Pudongista. Lapset kävivät uimassa, onkohan meillä porttikielto compoundin spahan...? Istuttiin iltaa yömyöhään ja naurettiin vanhoille ajoille. Parvekkeella T-paidassa. Helmikuussa! Lämpötila oli alkuviikosta n. +20 astetta! Ja ennen kaikkea, vietettiin lettukestejä!

Molempien perheiden yhteen lapseen iskeneet flunssat peruivat jatkosuunnitelmat, mutta on täällä ollut aktiivistakin porukkaa!

Saako lapsen myydä sirkukseen? Paremman puutteessa voi harkata vanhempien makuuhuoneen kokolattiamatolla!

Jäähallihommatkin jatkuu, vaikka joulun jälkeen näytti ettei. Luistimet unohtuivat sopivasti Kiinaan ja tauko teki terää... Vasily on kuitenkin hyvä puhumaan lopettamassa olevan ympäri...

 

 Mitä Vasily edellä...

 Sitä Emilia näköjään perässä... Ja taas JAKSAA!

Taitain loman synkempi puoli on Ayin loma. Niin ja Andyn. Mutta niin vaan sain siivottua asunnon kahteen kertaan ihan vanhasta tottumuksesta aivan mainiosti ja jopa nipotin monessa kohdassa, että tämäkin olis pitänyt siivota aikaa sitten (no miksi et nuija muija ole siivonnut sitten ihan itse, jos et kerran kiinaksi osaa sitä kertoa...)! Palkkiona keittiöstä tulee aika mainiot tuoksut, Boss taitaa kokata australialaista lihaa. Sitten vaan Olympialaisia kiinaksi! Fenlan...Hakkaa Päälle!

Ai niin. Ja miksi pysyimme Suomessa niin pitkään? Paitsi että Suomessa on ihanaa (vaikka olikin sään puolesta ihan synkkää), odotimme Jyväskylän urheiluluokkien pääsykokeita tammikuun alkuun ja Ella kävi siellä hyppimässä, juoksemassa, taivuttamassa, tasapainoilemassa ja punnertamassa.  Hyvät uutiset saapuivat 24.1. Ella pääsi Viitaniemen yläkoulun urheiluluokalle, alkakoon se sitten hänen osaltaan ensi syksynä tai vasta seuraavana. Mahtavaa!

Minhangin Beverly Hills

Meitä shanghailaisia hemmoteltiin tänään upealla kirkkaalla taivaalla sekä +18 asteen lämpötilalla!

Siitä intoutuneena lähdimme Ompun kanssa pitkälle kävelylenkille viereiselle Forest Manorin compoundille.

Ollessamme ensimmäisellä house hunting -matkalla ja käydessämme tutustumassa brittiläiseen kouluun, mielenkiintomme herätti ihan vieressä oleva, korkeiden muurien ja vehreän pensasaidan takana näkyvä kaunis compound. Kysyessämme agentilta sitä, mikä paikka tuo on, saimme vastaukseksi klassikon: "It is veeeeryyy expensive". Teki mieli vastata niin ikään klassikolla: "Niin, en kysynyt mitä se maksaa, vaan mitä siellä on saatavilla...". No, en sitten kuitenkaan ja jäimme siihen käsitykseen, että kyseessä on lähinnä ökyrikkaiden amerikkalaisten alue. Sittemmin olemme viisastuneet myös tämän compoundin osalta, kaikkialla on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, täälläkin ihan normaaleille ihmisille sopivia villoja.

Tänään keskityimme Ompun kanssa kuitenkin lähinnä luksukseen ja kauneuteen (no, se on aina katsojan silmässä)!

Alueelle toivottaa tervetulleeksi roomalaistyylinen, aika mahtipontinen suihkulähde.

Koirienkin oletetaan osaavan pissiä oikeaan paikkaan. Omppu ei selkeästi ole aristokraattista alkuperää...

Klubitalokin on täällä pikkuisen isompi...

Alueen maisema-arkkitehti on tykästynyt paitsi roomalaiseen tyyliin, myös pyhiin lehmiin, näitä näkyy sekä sisäänkäynnillä että täällä klubitalolla.

 

Talot olivat suuria ja puhtoisia, monessa paikassa melkein kuin kulisseja...

 

Torneja ja erkkereitä riittää...

 

Monen talon kohdalla tuli elävästi mieleen kliseinen amerikkalainen elokuva...Tästä puuttuu vain angstinen teini heittelemässä koreja.

 Korskeat portit pitävät kutsumattomat vieraat loitolla.

Ripaus Venetsiaa kehiin...

Koristeellisia yksityiskohtia ja pastellivärejä riitti

 

Lisää venetsialaista tunnelmaa seuraavassa kanaalissa

 Uima-altaassa melkein kuin joessa - vesi ehkä vaan vähän puhtaampaa.

Ja sitten omalla kanootilla Klubille lounaalle :)

Tilaa aina tarvitaan!

Parhaimmissa villoissa oli ihan omat suihkulähteet. Tässä omat peurat (tai porot) kirmaamassa takapihalla!

 Tämä aution näköinen talo muistuttu Forest Riviera -compoundilla haaveilemaamme "palatsia". Tämäkin näytti autiolta, siihen lienee omat syynsä...

 

Forest Manorin kylkeen rakentuu korkeita ja koristeellisia kerrostaloja, sisarcompound nimeltä juhlavasti Palacio di Madrid.

 Niin...

Odotellesani tämän postauksen kuvien latautumista, luin uudestaam Mian Unelmia -postauksen ja aloin miettiä, julkaisenko tätä ollenkaan. Se todellisuus, missä se "kaikista onnekkain" osa kansainvälisistä ja kiinalaisista täällä elää, eroaa niin räikeästi jopa rikkaasta ja keskiluokkaisesta kiinalaisesta, saati köyhästä shanghailaisesta väestöstä. Me taviksetkin elämme äärimmäistä luksusta, sitä ei voi missään kiistää. Meidän ympärillämme pyörivät kiinalaiset ovat myös onnekkaita. Andy esittelee uutta iPhone 5:staan ja Ayi asuu tässä ihan lähellä tietääkseni ihan mukavasti. Silti hänkin mielihyvin asuu meillä Ompun kanssa ollessamme poissa.

Yksi viety puhelin, monta harmittavaa menetettyä kuvaa. En ikinä unohda vierailuamme Emilian luistelupuvun ompelijattaren kotiin lähellä Lujiabang Lu:n räätälimarkkinoita, myöhään illalla. Yksikin kuva (sieltä puhelimesta) kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Niitä en koskaan ehtinyt tallentaa. Yritän silti kuvailla: Kapeaakin kapeampi kuja, kiinalaisia katukeittiöitä vierivieressä himmeiden valojen alla. Kuja jolle en ikinä uskaltaisi yksikseni.

Jyrkät ja epätasaiset portaat ylös melkein pimeässä, apea hehkulamppu oli luultavasti sytytetty meitä varten, portaikolla leveyttä niin, että yksi kerrallaan mahtui juuri kulkemaan. Sysipimeässä eteisessä kolme ovea, joista yksi avautui meille pieneen, himmeään betonilattiaiseen huoneeseen ja siitä paremmin valaistuun, ehkä 10m2 ompelimoon. Puku vaati hieman korjauksia ja odotellessamme katselimme ympärillemme ja hytisimme kylmissämme. Emilia ensimmäisenä huomasi ompelimon pitkän pöydän alla patjan ja siinä lasten vuodevaatteet. Tajusimme, että perheen lapsen nukkumapaikka oli siellä pöydän alla. Samalla meille valkeni, että koko perheen ainoa nukkumapaikka oli se samainen ompelimo - yöksi lattialle laitettiin patjat vanhemmille, ne nojasivat siellä seinään. Luoja kuinka meitä hävetti odotella siellä puvun korjaamista sopiviin mittoihin. Ainoa lohduttava seikka oli se, että tiesimme kaiken rahan menevän suoraan tälle perheelle, jossa äiti suunnitteli ja leikkasi, mies ompeli. Räätälimarkkinoilla on aina se välistä vetävä agentti mukana matkassa.

Pois lähtiessämme kylmässä betonilattiaisessa huoneessa lapsi peseytyi pesuvadissa. Pienellä pöydällä oli keittolevy ja riisinkeitin sekä muutamia keittiövälineitä. Kun hallilla joku äiti jaksoi moittia työn jälkeä ja maksamaamme hintaa, meinasin tosissani tirvaista turpaan. Harvoin olen ollut niin iloinen maksamastani rahasta kuin tässä tapauksessa.

Illallinen 56. kerroksessa

Tänään ohjelmassa oli mukavat illalliskutsut ystäväperheen luona, Pudongissa. Teemana oli nyyttikestit, joissa kaikki tuovat jotain omasta kotimaastaan. Olenko julistanut tarpeeksi sitä, kuinka vihaan tätä "bring something from your country" -teemaa ;)?  Mutta nyt oli ihan eri juttu, kyseessä illalliset - ei leipomista, kuten koulun jutuissa.

Kavereiden kodista, Shimao Riviera Gardenin 56. kerroksesta on juhlavat näkymät: "pallotorni", "reikätalo" sekä tuleva maailman top 3:een kohoava "tötterötalo" näyttävät olevan ihan vieressä. Tänään(kin) valitettavasti ilmanlaatu oli sellainen, ettei suunnilleen joen toiselle puolelle nähnyt.

 

Meillä oli kuitenkin pöytä koreana!

Pöytämme kattauksen alussa. Tarjolla oli mm.:

Tempura kanaa japanilaisittain...

Vihanneksia ja dippejä

japanilaista...munakoisoa yms.

sushia....

Suomea edustivat Virvan mahtava perunasalaatti sekä lihapullat ja itse kyhäämäni tuorejuusto-savulohi -levite.  Sekä ihanat korvapuustit"

Australialainen viinitilan omistaja toi maistettevaksi upean kokoelman viinejä!

Viimeinen, dekanterissa tarjottu Shiraz oli varmuudella parhaiden ikinä maistamieni viinien joukossa!

Illan emännän Tomon kiinan opettaja Sherry ja kaverinsa Grace, kokkasivat meille dumplingeja. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että nämä dumpligit olivat parhaita mitä olen koskaan syönyt!

 

Veggie...

 

 

 Maissia, herneitä, sipulia, possua...

Aivan mahtavaa! Kiitos Tomo ja muut kokit!