Se kolmas vuosi

"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

-Tove Jansson.-

Kun kaverimme Anne jakoi tämän linkin, minä imatralaisittain jotenkin romahin....

Kun me tänne tulimme, oli puhe kahdesta vuodesta ja sen valossa elimme. Jo kuukausia sitten tiesimme todellisuudessa, että kolmas vuosi tulee, mutta aina sitä totuutta jotenkin väistimme. Nyt on paperit allekirjoitettu eikä muuttovalmisteluita aloitettu, eli: Olemme täällä myös vuoden 2015 kesään saakka!

Esikoisemme Ella sai joululoman pääsykokeista paikan Viitaniemen urheiluluokalle ja se onneksi odottaa myös sinne 8. luokalle. Tämä oli oikeasti huippujuttu ja Ellalta kova saavutus, onnea! Mahtavaa olisi aloittaa sen uuden luokan kanssa heti alussa, mutta tällä nyt mennään.

Emilia on myös  löytänyt elämänsä sielunkumppanin Stellan täällä, heidän muuttonsa takaisin Suomen tulee olemaan musertava isku paitsi Emilialle ja Stellalle, myös koko rosvot ja poliisit -porukalle, jotka täällä yhdessä leikkivät. Uskon silti, että tässä on nyt kyseessä sellainen ystävyys, joka kestää.

Eeron osalta muutto Raketille oli hankala. Ihana pikkupoikien yhteisö Le Chambordilla vähän jäi. WISS:n periaate erottaa  samanikäiset samanmaalaiset hankaloittaa yhteydenpitoa. Lauri lähti
Suomeen, silti jotenkin porukka Roope, Eero ja Otso ja nyt uutena Miika on silti kiva poikien porukka.  Toivotaan että tästä tulee se suomalaisten jengi!

Itse olen varovaisen tyytyväinen. Suomen tilanne on hmm… kummallinen. En tiedä, haluaisinko olla siellä työnhakijana juuri nyt. Toisaalta tottakai kaipaan valtavasti omaa kotiamme, mökkiämme, talvea, lasten kouluyhteisöä ja erityisesti paria ihanaa opettajaa, harrastusporukoita…Perheitämme noin laajemmin, ystäviä, kavereita...