tiistai 23. kesäkuuta 2015

Lähtöitkut!

Se alkaa olla siinä!

Edellisenä sunnuntaina kävivät muuttomiehet pyörremyrskyn tavalla pakkaamassa kamamme. 126 pakaasia. Herranen aika! Jos joskus vielä lähden ulkomaille asumaan, lähden matkalaukkuperiaatteella - ei muuttotavaraa. No, never say never. Odotan suunnattomalla innolla, mihin survon kaikki 36 kuutiota tavaraa ihan valmiissa talossa. Kesämökki rikastuu jälleen uusista kattiloista ja pannuista, kipoista ja kupposista ainakin.

Neljä päivää sinnittelimme täällä askeettisissa olosuhteissa: pari hassua lakanaa, pari pyyhettä. Säästin onneksi mannaryynejä, että voin tehdä mannapuuroa - ai niin, ei ole kattilaa! Pasta on aina helppo kotiruoka, niin, se kattila. Tehdäänpä voileipää. Jaahas, ei ole veistä. Ihan hirveää. Noutoruokaa, klubin ravintolaa, Subwayta, munakasta, itsetehtyjä hampurilaisia (yksi poistotuomion kokenut paistinpannu jäi). Sitten alkoivat seinät kaatua päälle ja suuntasimme Ascott -service apartment hotelliin Huai hai lu:lle keskustaan. Omppu meni ystävällemme Mikko-sedälle hoitoon ;) Mikko-sedän apuna oli onneksi vierailulle saapunut, minunkin vanha tuttuni Kimmo-setä. Meillä oli Ompusta huolimatta hulvattoman hauskoja hetkiä yhdessä! Ehkäpä kuulette niistä vielä, jos vieroitusoireet blogista käyvät liian rankoiksi!

Tänään palasimme takaisin leiriimme ja pakkasimme loputkin kamamme. Se olikin lopulta aikamoinen homma. Kuusi kpl täyteen ahdettuja matkalaukkuja ja viisi kpl 8 kg äärirajoilla olevia käsipakaaseja + Omppu, joka on superlyhyessä karvassaan aivan kauhean pikkuisen ja laihan näköinen, ei ole pelkoa painorajan paukkumisesta. Paperihommatkin tulivat kuntoon, vaikka unettomia öitä niistäkin tuli.

Tämä viimeinen viikko on ollut haikea, vaikea, kamala ja ihana. Nyt on kaikki valmista ja on aika lähteä! Koska emme kaikki mahdu samaan autoon, saimme ihanan ystävämme kuskin avuksi. Kahdella Buickilla siis suuntaamme huomenna klo 06 kentälle. Illalla olemme jo kotona.

Tv-sarjan friends viimeinen kohtaus kymmenen tuontokauden jälkeen.
Meitä on vuosien varrella viihdyttänyt iso kasa aivan ihania, ihan oikeita frendejä. Lasten jäähyväiset ovat olleet kamalaa katsottavaa, kyynel jos toinenkin on vierähtänyt ja vieläpä moneen kertaan. Riipaisevaa oli Ellan saapuminen takaisin Hongkongin Disneylandin tanssikeikalta sunnuntaiyönä. Kun yksi asuu Uudessa Seelannissa, toinen USA:ssa ja kolmas Singaporessa ja neljäs Suomessa, on tapaamisten järjestäminen ihan oikeassa elämässä hieman haastavaa. Never say never.

Ensimmäisenä syksynä täällä löysimme tyttöjen (ja sittemmin myös Eeron) kanssa Friends -sarjan ja kaikkia kymmentä tuotantokautta on tullut tyttöjen kanssa tuijotettua vaikka ja kuinka, kuten blogistakin on saatu lukea! Siis minun nuoruuden suosikkini upposi myös nykyiteineihin! Olemme jopa kirjanneet pieneen vihkoon kaikkien levyjen jaksot ja tähdittäneet ne *-*** -periaatteella (meistä kaikista on tullut Monica!). Frendien loppukohtauksen kuva oli oikeastaan ainoa, jonka tähän postaukseen nyt keksin! Tässä on se fiilis, kun avaimet ovat pöydällä ja on aika siirtyä eteenpäin!

On aika mennä nukkumaan, viimeistä kertaa täällä. Hello Kitty lakanan ja muhkuraisen tyynyn kanssa! Jos herään tarpeeksi aikaisin aamulla, saan kuivan pyyhkeen suihkua varten! Se tarkoittaa n. klo 04.45, eli neljän ja puolen tunnin kuluttua! Nukahtaminen tulee olemaan vaikeaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pasila, olkaa hyvä: Porilaisten marssi ;)