tiistai 23. kesäkuuta 2015

Lähtöitkut!

Se alkaa olla siinä!

Edellisenä sunnuntaina kävivät muuttomiehet pyörremyrskyn tavalla pakkaamassa kamamme. 126 pakaasia. Herranen aika! Jos joskus vielä lähden ulkomaille asumaan, lähden matkalaukkuperiaatteella - ei muuttotavaraa. No, never say never. Odotan suunnattomalla innolla, mihin survon kaikki 36 kuutiota tavaraa ihan valmiissa talossa. Kesämökki rikastuu jälleen uusista kattiloista ja pannuista, kipoista ja kupposista ainakin.

Neljä päivää sinnittelimme täällä askeettisissa olosuhteissa: pari hassua lakanaa, pari pyyhettä. Säästin onneksi mannaryynejä, että voin tehdä mannapuuroa - ai niin, ei ole kattilaa! Pasta on aina helppo kotiruoka, niin, se kattila. Tehdäänpä voileipää. Jaahas, ei ole veistä. Ihan hirveää. Noutoruokaa, klubin ravintolaa, Subwayta, munakasta, itsetehtyjä hampurilaisia (yksi poistotuomion kokenut paistinpannu jäi). Sitten alkoivat seinät kaatua päälle ja suuntasimme Ascott -service apartment hotelliin Huai hai lu:lle keskustaan. Omppu meni ystävällemme Mikko-sedälle hoitoon ;) Mikko-sedän apuna oli onneksi vierailulle saapunut, minunkin vanha tuttuni Kimmo-setä. Meillä oli Ompusta huolimatta hulvattoman hauskoja hetkiä yhdessä! Ehkäpä kuulette niistä vielä, jos vieroitusoireet blogista käyvät liian rankoiksi!

Tänään palasimme takaisin leiriimme ja pakkasimme loputkin kamamme. Se olikin lopulta aikamoinen homma. Kuusi kpl täyteen ahdettuja matkalaukkuja ja viisi kpl 8 kg äärirajoilla olevia käsipakaaseja + Omppu, joka on superlyhyessä karvassaan aivan kauhean pikkuisen ja laihan näköinen, ei ole pelkoa painorajan paukkumisesta. Paperihommatkin tulivat kuntoon, vaikka unettomia öitä niistäkin tuli.

Tämä viimeinen viikko on ollut haikea, vaikea, kamala ja ihana. Nyt on kaikki valmista ja on aika lähteä! Koska emme kaikki mahdu samaan autoon, saimme ihanan ystävämme kuskin avuksi. Kahdella Buickilla siis suuntaamme huomenna klo 06 kentälle. Illalla olemme jo kotona.

Tv-sarjan friends viimeinen kohtaus kymmenen tuontokauden jälkeen.
Meitä on vuosien varrella viihdyttänyt iso kasa aivan ihania, ihan oikeita frendejä. Lasten jäähyväiset ovat olleet kamalaa katsottavaa, kyynel jos toinenkin on vierähtänyt ja vieläpä moneen kertaan. Riipaisevaa oli Ellan saapuminen takaisin Hongkongin Disneylandin tanssikeikalta sunnuntaiyönä. Kun yksi asuu Uudessa Seelannissa, toinen USA:ssa ja kolmas Singaporessa ja neljäs Suomessa, on tapaamisten järjestäminen ihan oikeassa elämässä hieman haastavaa. Never say never.

Ensimmäisenä syksynä täällä löysimme tyttöjen (ja sittemmin myös Eeron) kanssa Friends -sarjan ja kaikkia kymmentä tuotantokautta on tullut tyttöjen kanssa tuijotettua vaikka ja kuinka, kuten blogistakin on saatu lukea! Siis minun nuoruuden suosikkini upposi myös nykyiteineihin! Olemme jopa kirjanneet pieneen vihkoon kaikkien levyjen jaksot ja tähdittäneet ne *-*** -periaatteella (meistä kaikista on tullut Monica!). Frendien loppukohtauksen kuva oli oikeastaan ainoa, jonka tähän postaukseen nyt keksin! Tässä on se fiilis, kun avaimet ovat pöydällä ja on aika siirtyä eteenpäin!

On aika mennä nukkumaan, viimeistä kertaa täällä. Hello Kitty lakanan ja muhkuraisen tyynyn kanssa! Jos herään tarpeeksi aikaisin aamulla, saan kuivan pyyhkeen suihkua varten! Se tarkoittaa n. klo 04.45, eli neljän ja puolen tunnin kuluttua! Nukahtaminen tulee olemaan vaikeaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pasila, olkaa hyvä: Porilaisten marssi ;)

7 kommenttia:

  1. Onnea Suomen matkaan ja kaikkea hyvää tulevaisuudessa! Olisi kiva kuulla miten Ompun kanssa kaikki järjestyi viimeisen viikon paniikista huolimatta. Ja olisi kiva nähdän kuva nuliksi trimmatusta Ompusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      Kaikki meni lopulta hyvin, terveystarkastuskin saatiin hoidettua sopukorvauksella agentin kanssa ja osin itse - olin nimittäin toimittanut jo kaikki paperit yms. sinne ja mulla ei enää ollut printteriä, saatiin neuvoteltua molempia tyydyttävä lopputulos - maksoin ihan mielelläni trafiikista ja paperisodasta, kun kaikki oli hoidettu, aika Shenpuun varattu (olimme ulkona 10 min kuluttua saapumisesta ja paperit toimitettiin meille Ascottiin ovelle).

      Eikös Chili ole kiinalainen koira? Sellainen varoituksen sana, että Ompun kiinalaista sirua ei meinannut lukea yksikään kolmesta Helsinki-Vantaan lukijasta, monenkaan yrityksen jälkeen ja virkailija totesi, että jos ei toimi näillä, minulla pitää olla oma lukija tai ei pääse maahan. Sydän meinasi pysähtyä. Kahdella aikaisemmalla kerralla löytyi ihan hyvin. Lopulta siru löytyi, kädet tärisivät varmaan vartin verran... Muuten oli ihan läpihuutojuttu.

      Eiköhän Ompusta tule vielä kuvia. Ei se nyt ihan puli ole, mutta lyhyt karva varsinkin kropassa ja on ehkä laihtunutkin vähän, kun on tiukalla ruokavaliolla :) Ei siis dieetillä kuitenkaan. 7,7 kg kassin kanssa, eli heittämällä koneeseen!

      Mukavaa kesää!

      -Marita-

      Poista
  2. Tsemppiä paluuseen. Alku aina hankalaa, mutta äkkiä huomaat ajattelevasi, että missä me muka oltiinkaan muutama vuosi. Pidetään yhteyttä ja me yritetään pitää tämä meidän tienoo pystyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      No näinhän se menee, nyt on jo epätodellinen olo, että oltiinko me tosiaan kolme vuotta! Mutta suru lasten ja kavereiden hyvästeistä on kyllä edelleen pinnassa :(

      Ihanaa kesää koko poppoolle!

      -Marita-

      Poista
  3. Hei, eihän teillä sitten ole paljoakaan tavaraa suurperheeksi :) Aikoinaan kun muutimme mieheni kanssa 120 neliöstä kahdestaan Singaporesta Suomeen, meillä oli yhtä paljon pakattuja laatikoita ja huonekaluja. Pieni osa niistä meni varastoon vanhempieni luokse, mutta suurin osa, noin 100 pakkausta ja kaikkein painavimmat huonekalut kannettiin alle 40 neliön asuntooni, joka oli jo valmiiksi kalustettu!!

    Purkaessani laatikoita en edes päässyt edes liikkumaan asunnossa, vaan minun oli ensin purettava laatikoita yhdessä paikassa ja sullottava tavarat kaappeihin sekä pantava pahvilaatikot palasiksi. Siten sain hieman tilaa siirtyä seuraavaan paikkaan. Lopputulos: koko asunto oli täynnä valtavia kaappeja vieri vieressä (tv-kaapista lähtien ja sen aikaiset telkathan olivat jättimäisiä...). Vanhan sohvasängyn patjoineen kasasimme jykevän indonesialaisen puusängyn päälle...

    Näin tiivisti asuimme yhdeksän kuukautta, kunnes löysimme pitkään etsimämme asunnon ja sen remontoitua. Se olikin taivaallinen hetki, kun saimme kaiken viimein paikoilleen. Vasta muutettuamme tämän jälkeen vielä kaksi kertaa isompaan, saivat huonekalut riittävästi tilaa ympärilleen =D

    Hyvää matkaa kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kiitokset, olemme onnellisesti Suomessa. säätila ei ole muuttunut viimeisistä Shanghaipäivistä, muuten kuin että lämpötila on n. 15 astetta alempi. Sataa siis kaatamalla...

      Onneksi meillä menee osa kalusteista suoraan mökille, siskon mies saa olla pakun kanssa parkissa pihassa kun kontti saapuu :) Mutta kyllä siinä puuhaa ja sovittelua riittää... keittiö tekee varmaan tiukinta. Astioita kun tuli hotellitarvikemarkkinoilta hankittua silleen riittävästi!

      Mukavaa kesää ja tsemppiä tulevaan!

      -Marita-

      Tosin entisiä on jo tänään mennyt kaupaksi tori.fi -palvelussa.

      Poista
  4. Hyvää jatkoa Suomessa!
    Tutuntuntuista. Muutimme Shanghaista takaisin Suomeen koiran (oma suomalainen) kanssa 8 v. sitten. Ihan samanlaiset tunnelmat muutossa. Kotiin oli kuitenkin kiva tulla ja suomalainen luonto tuntui ihanalta. Liisa

    VastaaPoista