Kotona koivujen katveessa

Me olemme kotona! Olemme olleet jo vuorokauden, mutta eilen meille sattui nykyihmiselle niin kestämätön tilanne, että olimme ilman nettiyhteyttä! Puhelimeni netti ei jotain syystä toimi ja olin tyystin unohtanut, että mehän irtisanoimme nettiliittymämme lähtiessämme. Kääk! Tänään sain hankittua mokkulan ja homma toimii taas :)

Matka meni hyvin. Ihan suotta pelkäsin koiran kanssa matkustamista, se oli aivan yksinkertaista. Liittyi siihen kuitenkin sen verran monta koukeroa, että ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksen. Ei vähiten siksi, että ajattelin seuraavalla kerralla hoitaa homman ihan itse ja olen niin lahopää, että parempi dokumentoida kaikki muistiin nyt, kun tapahtumat ovat tuoreita.

1 koira, 3 lasta, 4 matkalaukkua ja minä suuntasimme lentokentälle klo 06 lauantai-aamuna. Lähtö sujui leppoisasti. En muista koskaan aikaisemmin tapahtuneen sellaista, että lapset pelaavat Kimbleä aamupalat syötynä klo 05.40 ja matkalaukut odottavat ovella suljettuina. Yleensä aina jotain sekoilua tulee eteen juuri lähdön hetkellä.

Meilä oli lentokentällä apuna Pet Moving -palvelun (Jialiang Kennel) ihminen ja kaikki meni hyvin. Koneeseen pääsimme ensimmäisinä ja meillä oli paikat ihan koneen takaosassa. Tämä "lemmikkirivi olikin tosi hyvä, edestä puuttui yksi penkki kokonaan, joten koiralle jäi mukava tila istuimen eteen. Ainoastaan nousuissa ja laskuissa piti olla penkin alla. Meillä oli tiukat lentoemännät ja Omppua ei saanut ottaa pois kassista lennon aikana. Onneksi Omppu kuitenkin viihtyi kassissa hyvin ja oli ihan tyytyväinen siihen, että kassin päätyä välillä vähän avattiin.

 

 Lennolla oli tosi paljon suomalaisia matkustamassa kotiin kesäksi, myös Eeron paras kaveri Kiinasta.

Kiinalaiset kanssamatkustajat olivat taas kiinalaisia: Selkänojat alas jo kiitoradalla, kesken nousun 2 kiinalaista ihan lähiriveillä pomppaamassa ylös kaivamaan jotain ylälokerosta, porukka  kantaa tarjottimen heti syötyään koneen takaosaan ja ryysii tarjoilukärryn ohi just silloin kun tarve vaatii, seurauksena tuoremehut kanssamatkustajan sylissä... Ei ole sattumaa, että koneen laskeuduttua, heti kun pyörät koskettavat maata, tulee kiinaksi kuulutus siitä, että pysykää vielä paikoillanne jne. Vasta sitten, pienen tauon jälkeen sama muilla kielillä.

Ja oi ihanaa, suomalainen ruokakauppa! Mitä kaikkea ostetaan? Oltermannia, ruisleipää, vadelmavichyä, maksamakkaraa, mangopilttiä, tyttöjugurttia...

Kotona meitä odotti pieni yllätys. Odotimme järkyttävän pölyistä kotia, mutta saavuimme ihan pölyttömään kotiin. Pienen etsivätyön perusteella vaikuttaa siltä, että eräs Kiteiden Kankea Äiti oli livahtanut (tai siis laittanut kotitontut asialle) laittamaan kotimme säälliseen paluukuntoon. Arvostan suunnattomasti! 

Ensimmäinen kaveri tuli yökylään jo ekana yönä ja tänään talo on ollut täynnä lapsia. Uitettuani heitä läheisen järven rannalla pilvisessä ja viileässä säässä  ja aika hyytävässä vedessä, kaipaan ihan pikkuisen Le Chambordin uima-altaita, mutta se hukkuu aika nopeasti muiden positiivisten puolien alle. Ja eihän minun tarvitse tuolla hyytävässä järvessä varpaitani kastella, keskitän voimani Juhannukseen ja talviturkin heittämiseen meressä, joka on se ainoa oikea tapa ;) meri on aina meri.

 

Omppu on ollut erittäin ihmeissään tästä oudosta ympäristönmuutoksesta ja kaikesta ulkoilun määrästä. Hänkin kärsii selvästi aikaerosta, tänään neljältä aamulla ruokakuppi sai kyytiä, Kiinassa olisi ollut ruoka-aika jo yli 2 tuntia sitten. Myös me muut olimme virkkuina liikkeellä jo klo 6 aikaan odottelemassa että naapurit heräävät ja saan auton käyntiin (akku tyhjä) ja pääsemme kauppaan. Niin, paitsi että Suomessahan ne kaupat eivät ole auki ihan samalla tavalla kuin Kiinassa...

Tyttöjen matkalaukku on yllättäen vielä purkamatta...Sen voi varmaan viedä tuosta olohuoneen lattialta tuollaisenaan takaisin Kiinaan. Eräs päätti pötkötellä siellä laukussa tuttujen tuoksujen keskellä. Liekö ikävä synnyinmaahan?

Tästä se lähtee! Emme vielä oikein muista mitä mistäkin löytyy: missä on astiapyyhkeitä? Mihin uimakamat pitää purkaa? Missä me säilytettiinkään harkkakamoja? Mistä löytyy pyyhkeitä? Talo oli kuitenkin hyvässä kunnossa, kiitos talkkarimme ja modernit laitteet. Ensimmäisen päivän hullun hötkyilyn jälkeen lapset nukahtivat jo kahdeksalta saunan jälkeen ja minäkin taidan suunnata yöpuulle!

Ensimmäinen vuosi

Melkein 10 kuukautta sitten pakkasimme tavaramme ja perheemme lentokoneeseen ja lähdimme tänne Shanghaihin. Ensimmäinen 10 kuukauden jakso tuntui silloin järkyttävän pitkältä ajalta, kuin olisi lähtenyt konttaamaan Saharan yli :)

Kahden päivän kuluttua hyppään lasten ja koiran kanssa lentokoneeseen ja jos Luoja ja Finnair suovat, olemme kotona lauantai-iltana. Meitä odottaa taatusti hyvin pölyinen koti, hyvin rikkaruohoinen piha sekä auto, jonka käynnistymisen suhteen olen hieman skeptinen. Kauppaan pitäisi kuitenkin päästä välittömästi, kotona ei ole mitään, ei edes kaurahiutaleita.

Miten tämä ensimmäinen vuosi sitten meni?

Aika meni ensinnäkin paljon nopeammin kuin osasimme odottaa. Ensimmäiset 5 kuukautta matelivat, mutta varsinkin talviloman jälkeen aika on suorastaan lentänyt. En tiedä mihin nämä n. 4 kuukautta katosivat. Siihen on varmaan montakin syytä. Ensinnäkin aamukampa Suomen lomaan ylitti reilusti puolen välin. Lisäksi noihin aikoihin lasten kielitaito alkoi olla sillä tasolla, että koulu alkoi sujua paljon helpommin kuin syksyllä ja kaverisuhteet alkoivat vakiintua. Lisäksi kevääseen mahtui paljon kaikkia pieniä mukavia taukoja, kiitos kiinalaisten lukuisien juhlapäivien ja niistä aiheutuvien vapaiden. Kevään aikana oli myös muutamia mukavia vierailuja.

Suuri osa suomalaisista tuntuu suuntaavan Suomeen ensi viikonloppuna ja sitä seuraavina arkipäivinä, vaikka koulu jatkuu vielä pari viikkoa. Syynä tietenkin Juhannus!

Lapset sopeutuivat kouluun lopulta aika nopeasti, muutamassa viikossa. Myös Eero, jolle alku oli kaikkein hankalin, kun koko koulutouhu oli uutta ja kaikki piti tehdä vieraalla kielellä. Myös kielitaito alkoi karttua ja n. puolessa vuodessa se oli sillä tasolla, etteivät koulutehtävät enää stressaneet sen takia, ettei tehtävää tai ohjeita mahdollisesti ymmärrä. Nyt voi rehellisesti sanoa, että lapset puhuvat aivan loistavaa englantia. Erityisesti Eero on hämmästyttävä, hän puhuu ihan totta puhuen vähän huonoa suomea ja joka kolmas sana tulee englanniksi. Syynä varmaan se, että nuo pikkupojat pyörivät kaiket illat keskenään ja vaikka paras kaveri täällä on suomalainen, on liikkeellä yleensä isompi porukka ja yhteinen kieli on englanti. Myös kiinaa kaikki lapset ovat oppineet, sen alkaa nyt huomata ihan tavallisessa elämässä, kun he osaavat lukea jonkin verran merkkejä ja suomentavat minulle esim. kylttejä. Tottakai hallussa on vasta alkeet, mutta hieno juttu sekin.

Kouluun olemme olleet tyytyväisiä. Se on ollut erilaista kuin Suomessa, mutta ei huonompaa. Joissain asioissa suomalaisen koulun käytännöt ovat parempia, joissain taas IB-systeemi on ollut mainio. Koulun tiedotuskulttuuri on ainoa asia, josta voisi hieman urputtaa. Eri henkilöiltä tulee päivittäin sähköpostia, milloin mistäkin aivan vähäpätöisestä asiasta ja sen tulvan sekaan hukkuu välillä tärkeääkin informaatiota. Perjantaisin tietää jo aamulla, että iltapäivällä sähköposti on aivan tukossa, kun jokainen luokka-aste lähettää oman uutiskirjeensä ja WISS vielä erikseen yleisen uutiskirjeen, eli minä saan niitä 4 kpl. Kaikki pdf-muodossa ja kokoa 3-10 megaa. Lisäksi välillä tuntuu, että painotus on kaikessa yleisessä hölynpölyssä ja ihan oikeista ja tärkeistä asioista, kuten tapahtumista, retkistä ja isommista tehtävistä saatava informaatio on oppilaan muistin ja ymmärtämisen varassa. Pieni juttu, mutta kuitenkin

Oma kiinanopiskeluni hiipui hieman kevään kuluessa. Tai sanotaan että oppiminen hiipui. Aluksi eteneminen oli niin valtavan nopeaa, kun perusasiat alkoivat aueta. Kurssilla edetään kiivasta tahtia ja sanojen opetteluun pitäisi käyttää hirmuisesti aikaa, jotta muistaisi kaikki eri variaatiot, joissa samalla sanalla on aivan eri merkitys riippuen siitä miten sen ääntää. Mutta olen iloinen siitäkin, että selviän tietyistä perusjutuista, vaikka sitten muistiinpanojen avulla.

Eläminen täällä on osoittautunut yllättävän kalliiksi. Tietenkin on mielettömän paljon sellaista, joka on hurjan halpaa, esim. vaatteita täällä saa sekä ostettua (ei koske länsimaisia merkkivaatteita) että teetettyä murto-osalla Suomen hinnoista. Samoin taksilla kulkeminen on halpaa, metro ei maksa juuri mitään. Erilaisilta markkinoilta saa kaikenlaista feikkilaukuista astioihin ja silmälaseihin halvalla.

Sensijaan ihan jokapäiväistä elämää ajatellen, ruokalasku on karkesti arvioiden ihan samalla tasolla kuin Suomessa, ellei vähän enemmän. Länsimaisittain ajateltuna peruselintarvikkeet, kuten maitotuotteet ja tietenkin kaikki tuontielintarvikkeet ovat kalliita ja ne nostavat ruokalaskun hintaa, vaikka hyödyntäisi paikallisia hedelmä- ja vihannestoreja. Liha on myös kallista, kasvissyönti olisi hyvä idea! Ulkona syöminen on suhteessa kuitenkin hinnoittelultaan houkutteleva vaihtoehto ja sitä on kyllä tullut harrastettua!

Sähkö on kallista ja sitä kuluu näissä hatarissa taloissa melkoisesti. Taloa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaiset ikkunat talossa on, sekä siihen, miten sitä talvella lämmitetään. Meillä sähkölaskua ovat kasvattaneet seulana vuotavat lasiovet sekä se, että yläkerrassa ei ole lattialämmitystä, vaan huoneet lämmitetään ilmastointikoneilla, joka ei ole ollenkaan niin tehokasta. Myös vuokrat täällä ovat aivan mielettömän isot, suorastaan tolkuttomat. Nämä ovat sellaisia asioita, joita tänne itsekseen lähtevän kannattaa miettiä, expateilla asiat ovat tietenkin sopimuksesta, firman periaatteista ja omista neuvottelutaidoista kiinni :)

Lisäksi usein harrastaminen on kallista, siis varsinkin ulkomaalaisille. Jopa Ellan harkat kiinalaisessa urheilukoulussa on hinnoiteltu aika korkeaksi harjoittelumäärään nähden, luistelu on törkyhintaista. Suomen kustannukset tuntuvat täällä pieniltä.

Molemmat ovat kuitenkin pystyneet ja jaksaneet jatkaa harrastuksiaan ja Eerokin on löytänyt uusia juttuja, tenniksen ja uinnin.

Ylivoimaisesti negatiivisimpia puolia ovat olleet ilmanlaatu ja ruokajutut.

Saasteet näkyvät siinä, että olemme koko ajan jonkinlaisessa flunssassa. Tai ainakin uskon sen olevan syynä. Erityisesti talvella oli kuukauden verran niin huono ilmanlaatu, että ulkona liikkuminen ei ollut yhtään mukavaa. Ja me sentään asumme Shanghaissa, jossa meren läheisyys hieman puhdistaa ilmaa, en uskalla edes ajatella millaista olisi asua Pekingissä.

Ruokajutut ovat lähinnä ällöttäviä. En ole koskaan ollut mitenkään hysteerinen ruoan laadun kanssa, en juurikaan osta luomua yms. Suomessa. Täällä taas ruoan laatuun tulee kiinnittäneeksi ihan luonnostaan huomiota, kiitos kaikkien ruokaskandaalien: melamiini-maito, kuolleet siat Huangpu -joessa, lintuinfluenssa, hormoniliha, viemäreistä kaivettu ja puhdistettu ruokaöljy, lampaana myyty rotta. Lisäksi esimerkiksi kalan suhteen on pakko olla skeptinen, kun katsoo minkälaisista viemäriojista paikalliset kalastavat. Varmaan juu omiin tarpeisiinsa, mutta siltikin.

Kiinalaisista porukkana on sanottava, että he ovat hmm... erilaisia. Näin valtavaan kansaan mahtuu tottakai ihmisiä laidasta laitaan, mutta uskallan silti sanoa, että kiinalaiset ovat jotenkin huonosti käyttäytyviä. Se on ainoa ilmaisu minkä keksin kuvaamaan sitä, miten itse kiinalaiset "massana" koen. Kaikki likaisuus, roskaminen, räkiminen...Tämä kaupunki hukkuisi roskiin ja likaan, ellei täällä riittäisi porukkaa harjanvarteen siistimään kanssaihmisten sotkuja. Lisäksi kaikki etuilu, töniminen, tunkeminen...Kaipa se on ihan pakollista, kun populaa on niin paljon.

Meinasin eilen tukehtua Qibaon vesikaupungissa, kun tyhmänä lähdin Dragon Boat Festivalin aiheuttamana vapaapäivänä hankkimaan hieman tuliaisia. Ei olisi kannattanut. Puoli Kiinaa oli taas ahtautunut kapeille kujille. Yhdessä vaiheessa koko massa jumitti paikalleen ja takaa tunki lisää väkeä päälle. Seassa oli ihan pieniä lapsia. Lisäefektin klaustrofobiaan toi järkyttävä haju, joka tulee jostain paikallisten suosimasta ruokalajista, jota en ole vielä bongannut paitsi hajuna. Ilmeisesti jossain kalaöljyssä käristetään jotain todella pahalta haisevaa, sitä löyhkää ei pysty kuvailemaan, mutta kun se jostain tulee, tuntuu ettei pysty hengittämään. Tuolla Qiabaossa se tuntuu olevan erityisen suosittu sapuska.

Perheemme on myös kasvanut yhdellä jäsenellä :)

Ylihuomenna koittaa siis tämän tai tain karu paluu arkeen. Itse on hoidettava siivoukset ja pyykkäykset :)

Jäimme kovasti kaipaamaan meillä aluksi ollutta Ayia, joka katosi kotiseudulle hoitamaan sairasta appiukkoaan ja jäi sille tielle. Tai sitten kyseessä oli kiinalainen vedätys, jossa huipputyyppi tulee ensin 1-2 kuukaudeksi ja hoitaa hommansa niin hyvin, että palkkaneuvotteluissa saa hyvän palkan ja joutuu sitten yllättäen lähtemään jonnekin pakottavan syyn vuoksi ja tilalle tulee serkku, kaveri, sisko tms. jolla ei ole minkäänlaista kokemusta... Näitä vastaavia tarinoita on kuulunut aika monesta perheestä, joten vaikea kuvitella että se olisi sattumaa.

 

Kerron aivan varmasti vielä kotiinpaluutunnelmista, mutta kesälomalla konetta olisi tarkoitus pitää enimmäkseen kiinni. Lisäksi tämän blogin tarkoitus on ollut toimia meidän "Kiinapäiväkirjanamme" sekä kertoa ystäville ja sukulaisille kuulumisiamme kaikille osapuolille helpossa muodossa. Kesällä olisi tarkoitus olla yhteyksissä mieluummin ihan kasvokkain.

Lähdemme Suomeen hyvillä mielin ja samoin suuntaamme ensi vuoteen todella positiivisin ajatuksin. Lähtötilanne on kaikilla ihan erilainen. Koulun oksettavan jännittävä alku vaihtuu vanhojen kavereiden tapaamiseen ja muutenkin alkuhankaluudet ovat poissa. Asuntoasiamme ei ole vielä ratkennut (onhan tässä vielä 2 päivää aikaa...), joten emme tiedä missä asumme ensi vuonna. 

Tämä on viimeinen päivitykseni tällä erää täältä Kiinasta, ellei jotain erityistä satu (=myöhästymme koneesta tai koira ei pääse koneeseen) .

Zàijiàn!

Rakkaat ystävät

Meillä on ystäväpariskunta, joiden kanssa olemme tunteneet vuodesta -93 ja voi sanoa, että olemme parhaat ystävät keskenämme.

Kaksi meistä on syntynyt Helsingissä, yksi Espoossa ja yksi Japanissa, en muista kaupunkia. Sittemmin elämä on vienyt meitä Japanin, Helsingin ja Espoon kautta Joensuuhun, Rääkkylään, Kauttualle, USA:an, Skotlantiin, Ranskan Vienneen, Tukholmaan, Jyväskylään, Siuntioon  ja nyt lopulta Shanghaihin. Me kaikki puhumme suomea ja englantia (keskenämme aina suomea), osa meistä myös ranskaa, japania, ruotsia ja vähän kiinaa. Olemme sekalainen joukko, mutta sitäkin läheisempiä.

Vei melkein 15 vuotta että päädyimme asumaan samaan kaupunkiin yhtäaikaa ja se kaupunki on nyt siis Shanghai.

Ystäväperheen mies muutti tänne jo tammikuun alussa, perhe saapui kaupunkiin viime viikolla House Huntingille. Vaikka me asumme täällä maalla, emmekä näillä näkymin ole muuttamassa lähemmäksi keskustaa, vaikka tarjontaa olisi ja he puolestaan päätynevät Pudongin Shimao River Gardeniin, asumme lähempänä toisiamme kuin koskaan aikaisemmin.

Tänä aamuna yökyläilyn jälkeen päätimme (no, ainakin aiomme) aloittaa RuokaTorstain. Eli "Shanghai This Week" lehden listaamien ravintoloiden käymisen läpi jokaisena torstaina yhteisen päivällisen merkeissä. Saa nähdä saammeko syksyllä oikeasti tämän homman käyntiin vai emme. Tuskin kuitenkaan ihan joka torstaina, mutta vaikkapa jokaisen kuukauden ensimmäisenä, kuten minulla ja ystävilläni oli Suomessa tapana tehdä yli kymmenen vuoden ajan.

Myös yhteinen matka Japaniin on viimein toteutumassa, sitä on suunniteltu vasta 15 vuotta! Ehkäpä ensi vuoden kiinalaisen uudenvuoden lomalla suuntamme Japaniin hiihtämään.

Emppu ja kummitäti Tomo onkimassa mökillä

En voi uskoa, että alle kahden viikon päästä olen täällä! Minun mansikkapaikassani tässä maailmassa. Se on rakkaampi kuin oma koti. Kyseessä siis mökkimme Perniössä. Missään muualla en koe olevani vapaa kaikesta mahdollisesta stressistä ja paineesta kuin tämän mökin saunassa, alunperin Eero vaarini rakentamassa. Ohjelmassa lienee päivittäistä saunomista, grillaamista,  kalliolta mereen hyppimistä, veneilyä sekä aivan varmasti siskon organisoimaa pientä remonttipuuhaa jossakin kolmesta mökistä.

Kiinalaisessa pankissa, osat 2 ja 3

Meillä on pankkikriisi! Tämä ei ole ensimmäinen, mutta tämä on ensimmäinen todellinen.

Kerroin jo aikaisemmin, että asioiminen kiinalaisessa pankissa ei ole kauhean mutkatonta. Jonottaa saa Suomessakin, se ei ole mikään uutinen. Nyt vaan on taas meinanut keittää yli täkäläinen systeemi.

Tästä ensimmäisestä kriisistä on jo aikaa, mutta silti, pakko avautua:

KIINALAISESSA PANKISSA, OSA 2

Olimme tulleet lomalta ja maksussa oli melkoinen sähkölasku sekä pari muuta pienempää laskua. Compoundimme toimisto on ihana ja hoitaa kaikkien laskujen maksut puolestamme, kunhan vie laskun ja rahat sinne, saa virallisesti leimatun laskun, eli fapiaon muutaman päivän päästä. Meillä oli kuitenkin toive saada valtava sähkölaskumme nopeasti eteenpäin meille takaisinpäin maksuun ja siihen tarvittiin fapiao, mieluiten heti, sillä miehen työmatkan vuoksi sen vieminen eteenpäin olisi viivästynyt yli viikolla ja takaisinmaksu totutusti kestää n. 3 viikkoa.

Järkeilimme, että menemällä pankkiin maksamaan laskut, saa laskuun leiman, joka muuttaa sen fapiaoksi. Näinhän voisi kuvitella. Kuten Suomessa: maksu pankin tiskillä ja leima paperiin = virallinen kuitti.

Koska olin yksin asialla ja "rämpylätili" miehen nimellä, nostin tukun rahaa ja menin lompakko taipumattomana pankkiin jonottamaan. Bling. Juu ei, meille ei voi maksaa laskuja käteisellä. Voit maksaa tässä tililtä. Jaaha, no, tilillä ei ole tarpeeksi rahaa näihin, koska nostin sieltä juuri tämän ison kasan rahaa. No, voit laittaa ne rahat tilille ja maksaa sitten tililtä.

Latoessani seteleitä tiskiin tajusin kysyä, että saanhan sitten maksettuani fapiaon noista. Eii, ei tietenkään. Saat tavallisen kuitin ja voit mennä sen kanssa kaasulaitokselle/sähkölaitokselle/vesilaitokselle jne. hakemaan fapiaon.

Yhtäkkiä se compoundin toimisto alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

KIINALAISESSA PANKISSA, OSA 3

Varsinainen pankkikriisi iski viime lauantaina. Nostin aamuvarhaisella Mercedes-Benz Arenan automaatista rahaa ja automaatti nielaisi "rämpylätilin" kortin. Kyseessä on ihan seinässä oleva ATM, ei konttorin yhteydessä oleva. Halli oli tuohon aikaan suljettu, eikä minulla ollut passia mukana. Täällä saa automaattiin jääneen kortin heti takaisin, jos on passi, olet tilin omistaja ja automaatti on konttorin yhteydessä.

Maanantaina lähdimme sitten selvittelemään asiaa paikalliseen pankkiin. Meitä kohdeltiin kuin UFO:a. Kukaan ei tajunnut mistä on kyse. Haluatte siis avata tilin ja saada siihen kortin? EI. Haluatte ilmoittaa kortin varastetuksi? EI. Haluatte hakea meidän automaattiimme jääneen kortin? EI, mutta melkein. Miksi kortti on Pudongissa? SANOPA MUUTA!

Osoittautui myös mahdottomaksi nostaa tililtä rahaa pankkikirjan ja passin kanssa ilman korttia Kaikki ok, mutta yksi problem: automaatti, joka kortin nielaisi, oli tallentanut minun pärstäni kameraan ja se ei (onneksi) vastannut miehen passikuvaa. Niinpä uuden kortin myöntämiselle ja tilin käytölle jouduttiin asettamaan viikon varoaika ennen kuin uusi kortti voidaan antaa. Rahaa ei siis saa tililtä n. viikkoon automaateista.

Eipä hätää. Nettipankki on keksitty. Minä siis marssin pankkiin seuraavana päivänä avaamaan omaa tiliä. Takaa-ajatuksena siirtää nettipankissa miehen tililtä minun tililleni rämpylöitä ja nostaa ne. Vastoin ennakko-odotuksia, tilin avaaminen oli lastenleikkiä. Vahtimestari kirjoitti kilttinä minun lomakkeeni kiinankieliset osuudet ja virkailija puhui loistavaa englantia. Sain myös nettipankkia varten USB-jutun sekä pankkikortin heti mukaan.

Kotona lähdin riemuissani kokeilemaan tilisiirtoa. Muuten hyvä, mutta Macilla ei pysty tässä pankissa tekemään tilisiirtoja edelleenkään, syytä en tiedä. Edelleenkään. Siispä asentamaan pankin ohjelmaa lasten vanhalle PC:lle. Onnistui monen mutkan kautta. Tilitiedot, saaja, vastaanottaja, summa, vahvista, turvaluku, BLING: Käytät ohjelmaa eri tietokoneelta kuin aikaisemmin, siirto ei onnistu, ota yhteys lähimpään konttoriin. Whaaaaaattt.

No, onneksi on olemassa suomalaiset luottokortit, ärsyttää vaan maksaa nosto- ja vaihtopalkkioita. Lisäksi hämmästyttää mitä peruspariskunta Wang tekee tällaisessa tilanteessa? Rouva Wang nostaa herra Wangin kortilla rahaa ja kortti jää automaattiin. Sen jälkeen viikkoon itse Jumalakaan ei saa tililtä ulos rahaa, koska nauhalla on rouva Wangin naama. Miten he toimivat?

Onneksi me saimme kortin tänään takaisin (= melkein 2 viikkoa siitä, kun automaatti imaisi kortin) ja voimme jatkossa tuhlata "rämpylöitä".

Desperate Housewife

Viimeiset pari viikkoa fiilis on ollut jos nyt ei ihan epätoivoinen, melkoisen rauhaton ja stressaantunut!

Suomen lomaan on tällä hetkellä 1 viikko ja 1 päivä ja kaikki on aivan levällään!

Minua ihan suoraan sanottuna pelottaa lentomatka koiran kanssa. En ole koskaan jännittänyt lentämistä lasten kanssa. Silloinkin kun Eero oli aivan pieni, lensin yksin lasten kanssa koneen vaihdolla Detroitiin, enkä osannut olla mitenkään huolissani ettei matka sujuisi ja se meni mainiosti, kuten kaikki reissut sitä ennen ja sen jälkeen. Mutta koira on itselleni aivan uusi matkakumppani :)

Ensinnäkin olen menettänyt hermoni metsästäessäni sopivaa kuljetuslaukkua Ompulle. Finnairin ohjeen mukaan se saa olla korkeintaan 25 cm korkea, pituutta ja leveyttä saa olla ihan mukavasti. Kaikki matalat kassit on tarkoitettu joillekin perhoskoirille ja eihän 6 kg painava Omppu sellaiseen sovi. Lopulta pitkällisen metsästämisen jälkeen ainakin suunnilleen sopiva kassi löytyi, yhden harhaostoksen ja yhden palautetun ostoksen jälkeen.

Edessä on vielä kansainvälinen terveystarkastus ensi maanantaina ja lukuisa määrä paperisotaa. Onneksi meillä on "muuttoagentti" hoitamassa paperisodan ja sieltä tulee ihminen myös auttamaan meitä lähtiessämme. Kaikki pitäisi noin periaatteessa olla kunnossa, mutta kun olemme siellä missä olemme, aina voi tapahtua jotain yllättävää ja koiraa ei oteta koneeseen.

Plan B on se, että seuraavana keskiviikkona matkustava mies tekee sitten uuden yrityksen, tällä kertaa koira ruumaan. Voin vaan kuvitella miehen riemun siitä, että saa olla koiranhoitajana viimeisen, aina sikakiireisen työviikon ja siinä ohessa metsästää ruumaan soveltuvaa häkkiä ;)

No, toivotaan että kaikki menee hyvin, itse lentoa en ole ehtinyt vielä oikein edes miettiä. Olemme siis lähtökuopissa koko porukka! Kuvissa on harhaostos, liian korkea laukku.

Toinen superstressaava asia on talon etsiminen. Tuntuu, että päivät vaan kuluvat emmekä osaa tehdä päätöstä. Tämä muuttohässäkkä tuli aivan ylimääräisenä kuviona tähän, mutta päätös on melkein pakko pystyä tekemään ennen lähtöämme. Muuten saamme aloittaa taas alusta ja syksyllä saapuvat etsivät talojansa juuri nyt, joten luultavasti tarjontaa on syksyllä vähemmän.

Saimme loistotarjouksen "palatsista", mikä sai minut heti ajattelemaan: "Mikä siinä on vikana, kun vuokraisäntä haluaa saada sen menemään?" Kuten olen monta kertaa aikaisemmin todennut: pessimisti ei pety! Se olisi toki aivan ihana ja eilisen päivän laadin jälleen kerran exceliä kalustuksesta, koska väännämme vuokraisännän kanssa kalustebudjetista. Tuotahan tekisi ihan mielellään, mutta ei viimeisen viikon iltapuhteina.

Lisäksi minulla on vielä 2 taloa kiikarissa täällä meidän alueellamme ja pari taloa Lakeside Villa -alueella. Yhtä taloa olen nyt käynyt katsomassa 3 kertaa. Yhtään kertaa en ole päässyt taloon sisään, vaikka vaikuttaa että rouva on siellä sisällä. Kaikki ovat siis olleet sovittuja kertoja. Hän ei vain avaa ovea. Meitä pimahtamaisillaan olevia on siis näköjään enemmänkin.  Tänään teen vielä yhden yrityksen, jos ei onnistu, niin olkoon. Talo näyttää kuitenkin melko lupaavalta.

Oma lukunsa ovat koulun päättymiseen liittyvät jutut. "Kevätjuhlia" vietetään tietenkin jokaisella luokka-asteella erikseen ja minulle se tietää 3 x juhlallisuuksia.

Pakatakin pitäisi jossain välissä. Toistaiseksi makuuhuoneen lattialla on yksi laukku, johon olen heittänyt lasten snorkkelit ja kevät/syystakit. Olen siis samaan aikaan sekä optimisti että pessimisti Suomen kesän suhteen. Varokaa vaan helteissä lekottelevat: minun saapumiseni mihin tahansa tuo yleensä sateen mukanaan!

Kyse ei oikeastaan ole siitä, ettei minulla olisi aikaa nähin askareisiin vaan siitä, että asiat tapahtuvat niin tuskastuttavan hitaasti. Vastauksia saa odotella eikä listoihin saa tehtyä "OK" merkintöjä.

Tästä talosta hajosi nyt viimeiseksi ulko-oven lukko, eli taloa ei saa lukittua. Poistun siis soittamaan toimistoon. Opettelin varta vasten tänään kiinantunnilla sanomaan "pääoven lukko on rikki".

P.S. Sain blogin päivityskentän fontin foon kutistettua aivan minimaaliseksi, enkä ole saanut sitä "tavanomaisilla" keinoilla takaisin. Pahoittelut siis lukuisista kirjainvirheistä, yritän editoida niitä aina kun huomaan ja ehdin. En tykkää kirjoittaa näin pienellä fonttikoolla. Se ikänäkö nähkääs ;)

House Hunting, osa 2 (vaihe 2)

Tänään jatkoimme uuden kodin etsimistä.

Ensin kävimme katsastamassa vielä uudestaan "palatsin".

Käynti oikeastaan vaan vahvisti oloamme siitä, että joko teemme loistokaupan tai ajamme itsemme ojasta allikkoon. Jos vuokraisäntä ei tee todella hyvää tarjousta ja kalusterahaa, meidän on pakko hylätä tämä unelma. Se on yksinkertaisesti aivan liian iso. Alue on aivan ihana ja talo myös, mutta...Emme ole valmiita mahdollisiin 700 € / kk sähkölaskuihin (talvikuukausina).

Sitten varsinaiselle kierrokselle. Tänään suuntasimme Gubeihin. Hieno söherryskarttani ehkä kertoo vähän siitä, missä pyörimme.

 Ridgewood Cottage / Hongzhong Road

Päivän avauskohde oli taas kökkö. Gubein alueella sijaitseva Ridgewood Cottage.  Kuulemma ranskalaisten ja saksalaisten suosima alue. Ehkä nämä kaakelipintaiset alppimajat ovat heidän mieleensä. Ei siitä sen enempää.

 Gubei  / Huang Jin Cheng Dao

Seuraavaksi suuntasimme Gubein uudelle alueelle, aivan mahtavalle kävelykadulle, jonka varrella on lukuisia asuinalueita ja kaikki mahdolliset palvelut.

 Gubei Rich Garden

Ensimmäisenä kävimme Rich Garden -compoundilla. Se oli suojaisa ja vehreä alue. Talot olivat korkeita.

 

3 asuntoa, kalustettuja. Tämä on niistä "paras" (olohuone). Voi ei.

Kävimme katsastamassa myös viereisen International Gardenin.

Siitä ei ole edes kuvia. Kiinalaisen koukeroiset kalusteet yhdistettynä mäntypuisiin "Sotka"-kalusteisiin, kaikkea iloisesti sekaisin. Ei tarvinnut kaivaa kameraa esiin.

 Maison Des Artistes

Sitten siirryimme kuulemma alueen uusimpaan ja moderneimpaan paikkaan, alueelle nimeltä Maison Des Artistes. 

Taiwanilainen omistaja itse asui asunnossa ja siemaili punaviiniä vieraillessamme eikä antanut meidän häiritä nettisurffailuaan :) Tämä oli oikeastaan aika kiva! Omistaja vie kaikki kalusteet mennessään - harmi ;)! Kristallikruunuja joutuisimme edelleen sietämään... Toisaalta, tarvitsisimme uudet valaisimet ruokapöydän päälle kotona, joten voisihan nuo vaihtaa.

Keittiö oli tässä loistava.

Hyvin erikoinen kokous/pelihuone. Lattia oli vuorattu foliolla ja kokolattiamatolla. Minkähänlaisia teknobileitä täällä vietetään ;) Onneksi kuulemma omistaja poistaisi lattian vuorauksen. Tämä olisi talon master bedroom.

Täällä oli oikea luxus klubialue, valtava sisäuima-allas, kuntosali, saunat, kaupat, ravintolat, pesulat, kauneushoitolat....Erilainen kuin Racquet Club, mutta jopa hienompi.

Tämä voisi olla ok. Täytyy vaan selvittää, kulkeeko tänne lapsia WISS:stä. Hieman huolestutti se havainto, että lauantai-iltapäivänä koko pitkällä kävelykadulla tai asuinalueilla ei näkynyt ainoatakaan "länkkäriä". Ei siis ensimmäistäkään....

Yanlord Riverside Garden / Fu Rong Jiang Road

Seuraavaksi siirryimme Yanlord Riverside Gardenin alueelle. Täällä tiedän vuorenvarmasti olevan paljon WISS:n lapsia. Emilia oli täällä yökyläilemässä pari viikkoa sitten luokkakaverinsa luona.Tällä alueella on "sisar" Pudongin puolella.

Täällä kävimme yhteensä neljässä pohjaratkaisultaan samanlaisessa asunnossa.

Ensimmäiseksi vierailimme taiwanilaisen perheen kotona.Tämä oli 6. kerros. Suurin osa kalusteista jäisi asuntoon. Voisin helposti elää vuoden tässä olohuoneessa.

Miksi täällä kaikilla on niin minikokoiset ruokapöydät? Isossakin tilassa.

  Isoin makuuhuone oli kiva ja sisälsi kunnolliset säilytystilat ja kylpyhuoneen.

 

Makuuhuoneita oli 4 kpl. Vierashuone jäisi uupumaan, mutta eiköhän me pystytä hieman järjestelemään tarvittaessa. 

Perheen pojan huone

Terassi oli tosi iso ja näissä korkeuksissa siellä ehkä uskaltaisi jopa olla ;)

 Keittiö oli ihan jees.

Seuraavaksi katsastimme edellisen peilikuvan. Täällä ei asunut ketään. Omistajalla oli selkeästi mieltymys krokotiilinnahkaan, koska kaikki kalusteet oli päällystetty krokotiilinnahkajäljitelmällä. Myös nuo kaukaa ihan ok sohvat.

 Tuolit voisivat olla vekkulit vähän toimivamman ruokapöydämn kavereina?

Hmm... yksi lastenhuoneista. Saisihan tuon päädyn peitettyä kankaalla aika helposti.

 En tiedä, pystyisinkö nukkumaan täällä...

 

Asunnossa oli onneksi niukasti kalusteita ja niiden vaihto on kuulemma neuvoteltavissa ainakin osittain.  Asunto oli 19. kerroksessa. Omasta mielestäni tämä oli näistä paras. Siis edellyttäen että ainakin osan kalusteista saisi vaihdettua.

Seuraavana täsmälleen samalla pohjaratkaisulla varustettu asunto, jota emännöi kaksi kiinalaista mummelia. Ennen kuin olimme ehtineet astua sisään huoneistoon, he olivat ehtineet mainostaa upeaa, kallista ja aivan uutta sohvakalustoa. Se oli jotenkin motorisoitu, ilmeisesti jalkatuet nousevat automaattisesti yms. Ja kun tuo vaaleanruskea kammotus oli juuri se, jonka olisin epätoivoisimmin halunnut koko asunnossa vaihtaa.

Ihan kivassa asunnossa oli tasan kaksi kalustettua huonetta, tämä olohuone ja ruokailuhuone, jossa oli lasten kirjoituspöydän kokoinen, painavan ja raskaan näköinen pöytä tuoleineen. Näiden kahden huoneen kalustusta ei kuulemma mitenkään voi neuvotella vaihdettaviksi, koska ne ovat niin hienot, kalliit ja aivan uudet. Muihin huoneisiin olisi saatavilla kalusteraha. Voi itku. Tämä oli hulppeasti 27. kerroksessa.

Neljännessä asunnossa meluisa kiinalainen perhe teki muuttoa ja vain kurkistimme sisään. Asunto oli pohjaltaan kuten edelliset, mutta se sijaitsi 2. kerroksessa. En haikaile korkealle, todellakaan, mutta tämä oli melkein katutasossa ja parvekkeen ohi kulki aika vilkas trafiikki. Tämän saisi kuitenkin tyhjänä kalusterahalla varustettuna, mutta...Olispa ollut edes 3. tai 4. kerros.

Tämän jälkeen poistuimme uupuneina kaupan kautta kotiin pohtimaan tilannetta. Gubei houkuttelisi sen sijainnin vuoksi, mutta siellä asuminen olisi paljon ahtaampaa kuin täällä kauempana. Mikään asunnoista ei todellakaan ollut täysosuma. Palatsi kaihertaa edelleen mieltä, mutta pallo on nyt vuokraisännällä.  Aika pitää tuumaustauko!