perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun tunnelmissa

Saavuimme Suomeen myöhään illalla, perjantaina 20.12. Meitä odotti tyhjä talo, jonka olimme jättäneet taaksemme tasan neljä kuukautta aikaisemmin. Kaikki oli hyvin, kiitos naapurin talonmiehen Riston. Sisällä oli jopa lämmintä!

Ensimmäisenä iltana vetäydyimme nukkumaan hyvin pikaisesti, aika väsynyttä porukkaa purkautui autosta näiden seinien sisään. Jo 24 h myöhemmin meillä näytti tältä. Talo oli siivottu, nurkassa oli juhlava kuusi (tai siis pihta) ja olohuoneessa näytti joululta! Kun koko perhe herää klo 04, jää aikaa puuhata kaikenlaista!


 


Aamuvirkkuina jatkoimme kaikkea maanista jouluvalmisteluamme: Piparit uunissa klo 05. Joulutortut tuntia myöhemmin.


Johonkin väliin mahtui myös paljon ostoksia ja jouluaaton vastaisena yönä tonttu kävi kuin kävikin kasaamaassa lahjat kuusen alle.






Joulusaunaa ehdimme kaivata jo niin kovasti!

 

Havut ja kynttilät auttoivat tunnelmassa, mutta tällä kertaa nautimme huipennuksena kuivatuista vihdoista! Vaarini teki ja kuivasi vihdat aina koko vuodeksi ja mieleen on syöpynyt se tuoksu, kun  kuivatettu vihta liotetaan käyttökuntoon tulikuumassa vedessä. Nyt oli ensimmäistä kertaa pakko kokeilla itse vastaavaa.


Tulikuumaa vettä ei ehditty keitellä, mutta hyvin hautui kuivattu vihta meille tuoksua ja tunnelmaa tuomaan!

Ruokaa oli tietysti yli kylkien!




Vuosi asumista Ruotsissa saa ihmisen tuomaan lihapullat myös pysyvästi joulupöytään...





Ei juhlaa ilman saaristolaisleipää!  Rosalan sijaan oli pakko nyt tyytyä Malaxin limppuun - menetteli sekin!


 Pukki jaksoi kantaa kaikenlaista tänne meille! Nyt vaan mietimme, kuinka saamme sen kaiken kulkemaan Shanghaihin!

Yksi iso Lego sai armon jäädä koottuna tänne Suomeen! Se olikin hieman turhan valtava.


Siinä riittikin  kokoamista isälle ja pojalle aatoksi ja seuraavaksi aamuksi. Pukki tiesi myös perheen mieltymyksen palapeleihin ja niitä löytyi pukinkontista 4 kpl. Kiusaus kantaa ne Shanghaihin on suuri, jossa palapelejä saa metsästää lähinnä koulun kirjamessuilta...

Tytöt saivat oikeastaan kaiken listalta toivomansa.


 Emilian kasa...

Tietokone lapsille oli akuutti tarve ja sitä lähdimme metsästämään tietenkin viimeisenä päivänä. Mukavassa joulukiireessä molemmilla vanhemmilla on aina joskus pinna hieman kireällä ja yksimielisyys koneen tason kanssa oli hieman hankalaa saavuttaa. Oli pelkkään toimistokäyttöön sopivaa tasoa ("no eikö ne lapset just niitä koulutehtäviä tällä tee?????"), sitten oli ok PC-tasoa, jolla pyörittää jo hyvää grafiikkaa ja videoita ("niin, siis oliko tää nyt koulukäyttöön, vai?") ja sitten oli kestäväksi ja tehokkaaksi mainittua ("siis edelleen, mitä ne tällä koneella oikein meinaa tehdä???").


Hankimme kuitenkin Macbook Airin. Teipit kertovat siitä, että viemme sen taxfreena Kiinaan. Joku hyöty asumisluvasta Kiinan Kansantasavaltaan! 

Ostin myös itselleni järkkärin, Canonin EOS 100D:n. Halusin pienirunkoisen kameran, jonka ominaisuuksia osaan ihan oikeasti käyttää, jota ei tarvitse raahata mukana kuin järkälettä ja jolla saan kuvattua liikkumista auttavasti (4 kuvaa sekunnissa). Toivokaamme siis tämänkin blogin kuvien tason parantuvan ensi vuonna. Myös tämä hankinta pysyy sinetöitynä pussissa kunnes pääsemme takaisin Kiinaan.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!



lauantai 21. joulukuuta 2013

Kotona!

Saavuimme kotiin eilen illalla, kliseisesti väsyneinä mutta onnellisina!

Kotimatka alkoi oikeastaan jo torstai-iltana, kun veimme Ompun kylään ystäväperheen luokse. Omppu viettää heidän kanssaan joulua ja siirtyy sitten kotiin Ayin hoitoon odottamaan meitä kotiin.

10 h lentomatka tuntui jotenkin helpolta  ja lyhyeltä kun mukana ei ollut koiraa. Erikoista lennolla oli se, että kiinalaisia ei koneessa ollut nimeksikään! Suomalaiset matkasivat sankoin joukoin jouluksi kotiin!

Shanghain on viime viikot vallannut lähes keltainen saastesumu, joten ihastelimme Eeron kanssa huikaisevan kirkkaita maisemia koneen ikkunasta.


 Meillä oli varattuna taksi kotimatkaksi. 5 isoa matkalaukkua ja 5 henkilöä solahti yllättävän kepeästi farkun sisään. Pysähdyimme vaihtamaan joululahjoja läheiselle huoltoasemalle äitini ja yllätyksenä mukaan tulleiden lempisukulaisten kanssa! Kylläpä pukki on meitä muistanut.

Lahdessa pysähdyttiin kauppaan ja käyttäydyttiin taas kerran kuin vajaamieliset kaiken sen ihanan ruoan keskellä. Illalla vedimme ruisleipäöverit, sytytimme takkaan tulen ja saunoimme. Koti oli yllättävän lämmin, ilmeisesti paukkupakkaset eivät ole vaivanneet tänä talvena.

Taksi vei Ellan suoraan jumpparyhmä Kiteiden pikkujouluihin n. kolmeksi vartiksi ja aamulla on heti vuorossa vuoden viimeiset harkat. Asennetta ei ainakaan puutu.

Huomasimme pakkauspuuhamme jouluhuumassa hieman lipsuneen - kuormsta jäivät emilian luistimet eikä mukana ole yksiäkään lenkkareita ja Ellan pitäisi osallistua urheiluluokan pääsykokeisiin. Jep. Muuten tavaraa otettiin tarkoituksella mukaan mahdollisimman vähän, jotta saadaan joululahjat ja varastojen täydennykset aikanaan Shanghaihin.

Aamulla olimme pirtsakoina ylhäällä neljän aikaan. Eero protestoi kun ei saanut lähteä ulos leikkimään aamulla kuudelta. Tämän pimeyden olimme unohtaneet! Heti kun päivä hieman valkeni yhdeksän aikaan, lähdimme ulos.

Mies pääsi heti lempipuuhaansa. Auto yllättäen käynnistyi ongelmitta ja nyt on talvirenkaat alla!

 

helsingi harmauden jälkeen lumiraja tuli vastaan Heinolan ja Lahden välillä, ei lunta täälläkään paljoa ole, mutta se ei estänyt lumileikkejä. Päälle haalittiin jämät mitä kaapeista löytyi. Kenkiä pitää hankkia kaikille. 



Lumilyhty saatiin aikaiseksi...

 Samoin lumiorava.



Seuraavaksi säntäämme joulukuusen ostoon ja hamstraamaan jouluruokia! Ulkona on ehkä hieman synkkää ja pimeää, mutta meillä on hieno joulufiilis!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Jouluksi kotiin

Tasan viikon päästä olemme lähdössä Suomeen! Huh, huh. Tänään ostin ensimmäisen joululahjan, siskontytölle Hello Kittyä. Aika paljon vielä hankittavaa olisi edessä.

Heikki palaa jo 30.12. mutta me lasten kanssa viivytimme paluutamme aina 10.1. saakka. Syynä Ellan haku urheiluluokalle Viitaniemen yläkouluun. Tämä koulu oli etusijalla haussa jo siksi, että siellä voi ainoana Jyväskylässä suorittaa yläkoulun opinnot englanniksi. Urheiluluokka oli plussaa. Nämä kaksi voi yhdistää jossain määrin, mutta ei täysin. Kilpinen on urheiluluokkien "kingi" Jyväskylässä, mutta englanninkielinen opiskelu painoi meillä tietenkin paljon enemmän.

Iso huolemme on ollut Ompun hoito. Onneksi ihana ystävämme suostui ottamaan Herra Omenan n. viikoksi heille. Toivottavasti Omppu ei syö kaneja. Kiitos ja anteeksi Mr. M jo valmiiksi ;) Lopuksi aikaa ayi tulee asumaan meille ja huolehti samalla Ompusta. Aina kivempi vaihtoehto kuin kennel...

Olen ehtinyt miettiä tätä matkaa aivan minimaalisesti. Täällä on ollut edelliseen nähden todella lämmin syksy. Eero hilluu vieläkin ulkona shortseissa. On jotenkin vaikea ajatella kaikkea talvivaatetusta mitä tarvitaan. Lapsillamme tuskin edes on! Tarvitaan ainakin ulkoiluun sopivat gore-tex -kengät ja varmaan jotkut toppahousut. Aikeissa olisi rynnätä Laajavuoreen mäkeen heti kun vaan mahdollista.  Jotain siellä Suomessa on, mutta en muista ollenkaan mitä kokoja? Vietimme talvea Suomessa vimeksi vuonna 2012 tammi-helmikuussa. Sitä on aika monta cm kasvua. Onneksi.

Tyttöjen harrastuskamppet on kuljetettava edestakaisin, Emilian luistimet myös teroitettava. Ellan vanteen osalta toivomme ja luotamme edelleen lainaamisen voimaan, se on vähän turhaa ekstraa kuljetettavaksi näin lyhyeksi aikaa.

Takaisin tullessamme on mukana tietenkin myös omat joululahjat ja kaikki Suomen pakolliset tuotavat. Jos joku kummi nyt miettii jotain untuvapeitettä tai torkkupeittoa niin, please, don't ;)

Ajattelimme hyödyntää tax-freetä vihdoinkin oikein kunnolla. Hyvin palvellut kameramme hajosi pian tänne syksyllä paluumme jälkeen ja kaikki sen jälkeiset kuvat on otettu minun puhelimellani, sen kyllä myös huomaa - sori. Joulupukki voisi siis tuoda aloittelijalle sopivan järkkärin. En halua mitään kauhean massiivista, vaan sellaisen jota saa pidettyä kivasti mukana, mutta ei ihan sitä halvinta sarjaakaan.

Lapset tarvitsevat tietokoneen, se on käynyt selväksi. Sellainen olisi myös hankinnassa. Nyt vain taas valinnan edessä. Minä en mitenkään ole rakastunut Macin järjestelmään, enkä osaa sitä käyttää millään tavalla optimaalisesti. Nykylapset vaan tuntuvat syntyneen Apple-maailmaan, joten mietinnässä on se, mikä kone olisi järkevää hankkia.  Vastustan vanhanaikaisena jyrkästi sitä, että pienilläkin pitäisi olla omat koneet. Ei ihmeessä. Haluan nähdä ja valvoa sitä mitä siellä tehdään. Lapsille tarvitaan kone koulutehtäviä varten, mutta he pystyvät vuorottelemaan. Hankin siis mieluummin yhden kalliin ja laadukkaan, kuin kolme siltä väliltä. Viihde hoitukoon edelleen iPad ja iPod -jutuilla.

Huomenna olisi tarkoitus järjestää täsmäisku joululahjamarkkinoille. Tähtäimessä mm. yöpukuja, englanninkielisiä kirjoja englanninkielistä koulua käyvälle kummipojalle, korvakoruja, jotain kivaa jääkiekkoilevalle kummitytölle, jalkapalloilevalle kummipojalle...Tuliaisia muille.

Seuraavalla viikolla lisäksi pitäisi uusia Ompun rabies -rokotus, viettää useampaa joulujuhlaa ja tietenkin leipoa niihin. Mokkapalat niiden ansaitsevaan kunniaa!

Tästä tämä taas lähtee!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Missä kuljimme kerran

Olemme tosi vaikean valinnan edessä. Meille on tarjottu tilaisuutta jäädä tänne kolmanneksi ja jopa neljänneksi vuodeksi. Mitä ihmettä tehdä?

Lastemme elämä on ollut aina täynnä isän matkustamista. Se on kuitenkin tuonut mukanaan myös ihan hauskoja juttuja. Olemme päässeet kokemaan ja näkemään paikkoja, joita tuskin olisimme menneet katsoman ilman näitä reisssuja. Vuonna 2008 vietimme Michiganissa suurten järvien rannalla kolme viikkoa.



 

Lähellä kun oltiin, myös Niagaran putoukset käytiin katsomassa. Kolme päivää
putouksilla oli aika mainio kokemus.


Käytiin myös kovin korkealla. Eipä tiedetty Shanghaista vielä mitään. Torontossa oli silloin vielä yksi maailman korkeimmista torneista lasilattioineen.


Vuoden  2012 alkaessa olimme erikoisessa tilanteessa. Perheemme isä asui Kiinassa ja me muut Suomessa. Aloitin silloin tämän blogin, mutta en koskaan kirjoittanut tänne mitään. Vasta muuttaessamme päätin aloittaa päiväkirjan kiinalaisesta elämästämme.

Keväällä me kuitenkin teimme reissun Kiinaan. Lensimme ensin Pekingiin ja kävimme katsomassa Kiinan muurin. Se oli kyllä todellakin uskomaton! Niagara ja Muuri nähty, monta ihmettä silti vielä edessä.


Vietimme myös vajaan viikon Ningbossa, mahtavassa Shangri La -hotellissa sekä toisen viikon Shanghain Sofitelissa, Nanjing Roadilla kaiken ytimessä. Kävimme silloin katsastamassa korkeat tornit, akvaariot ynnä muut. 


Tämän blogin olemassaolon aikaan on siis jäänyt iso siivu Shanghaita ja Kiinaa raportoimatta. Nämä kokemukset toki tietenkin kulkevat ikuisesti mukanamme. Pekingiin haluan kyllä vielä uudestaan. Samoin haluaisin nähdä terrakottapatsaat, Anhuinin aluen, ehkä Hainanin. Taiwanin, Hongkongin...

Aika on mennyt aivan liian nopeasti. Jos jätämme kaiken tähän kahteen vuoteen, emme ehdi mitään!

Meillä on lisäksi projekti nimeltä Honolulu! Päätimme jo aikaa sitten, että jos kolmas vuosi tulee, me matkustamme Hawaijille.

Meitä on kuitenkin myös viisi henkilöä ja lapset harrastavat kivoja ja edullisia lajeja, kuten taitoluistelua, voimistelua ja tennistä. Pitää siis myös hiukan säästää kokeaksemme vielä muitakin ihmeitä.

Olemme isojen valintojen edessä, seuraavat viisi päivää ovat aika ratkaisevia! Katsotaan mihin päädymme.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Tänään juhlitaan

Kaiken kaaoksen jälkeen olemme valmiina juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää - päivän myöhässä.

Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivänjuhla järjestetään Peace -hotellissa tänään. Päätimme osallistua, pitäähän tämäkin kokea edes yhden kerran.

Aloitimme aamupäivän West -kampaamossa hiustenlaitossa. Kippiksen Sanna sai mainiot korvasuojukset hiustenlaiton ajaksi. Lopputulos oli kaunis! Minä poimin äkkiä kampauksen esikuvaksi eilisistä Niinistön juhlista Minka Björkin kampauksen. No, lopputulos ei ollut ehkä ihan yhtä kaunis - liekö syynä ero kammattavissa...


Puku hoitui aika simppelisti. Kävelin suomalaisten suosimaan Lucyn putiikkiin Lujiabang lu:lla. Luotin tumaan violettiin ja mustaan pitsiin. Puku on kiva ja onnistunut, muutama juttu, joita olisin varmasti enemmän ajan salliessa korjauttanut ja korjauttanut vähän häiritsee, mutta näillä mennään tänään. Lucy oli ok, mutta ei rakkautta ensi silmäyksellä.

Minulla oli olemassa tosi kivat kengät, mutta jalkavaiva tuntui jotenkin vaan häiritsevän niiden kanssa olemista. Oli lopulta pakko lähteä uusien kenkien metsästykseen. Niinkin tavallisessa paikassa kuin Xujingin Carrefourissa on kenkäkauppa, jonka kengät vaan sopivat minun jalkaani. Koska nyt on talvi ja myynnissä talvikenkiä, olivat kaikki juhlavat avokkaat alessa. Harmi ;)

Kuvassa muka siniset kengät sattuivat mätsäämään puvun värin kanssa täysin. Bingo! RMB 100. Ostin lisäksi toiset mustat ja vähän matalammat, jalka ei ole parantunut täysin ja pelkään ettei se kestä ihan näin korkeita korkoja koko iltaa.



Kiireessä haeskelin myös "clutch bagia", eli pikkuista juhlalaukkua. Vierailu feikkimarkkinoille sai mielen taas ärtymään. Olihan siellä toki "brändittömiä" bling bling -laukkuja, mutta kaikki feikit olivat vaan niin rumia ja tyrkytys ärsyttävää. Viimeisessä hädässä Lujiabang Lu:lta löytyi yksinkertainen, kimaltava mutta ei liian tyrkky, juuri sopivan kokoinen clutch.

Näin siis kiireessä kasattu juhlafiilis!  Näillä mennään!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Shanghain ilmanlaatu: Hazarous

 


Tämän viikon Shanghain ilmanlaatu on ollut järkyttävän huono. Muistaakseni pahin koko sinä aikana jonka olemme täällä olleet. Eero kävi eilen illalla parvekkeella ja totesi että siellä näyttää satavan lunta. Ilma oli niin paksun sumun peitossa, että se todella vähän näytti siltä.

Ilmanlaatua voi seurata reaaliajassa mm. täällä

Ilmanlaatua arvioidaan ilmanlaatuindeksin avulla. Arvo 0-50 määritellään hyväksi, 51-100 on tyydyttävä, 101-150 on haitallista erityisen herkille ihmisille (mm. sydän- ja keuhkosairauksista kärsivät), 151-200 on terveydelle haitallinen, 201-300 on erittäin haitallinen ja 301-500 on vaarallinen.

Ilmanlaatuindeksi on vaihdellut "terveydelle haitallisen" ja "vaarallisen" välillä. Tällä hetkellä Shanghain arvo on 510 - eli se käytännössä ylittää koko asteikon. Jos Suomessa kyseinen luku on 75, pidetään ilmanlaatua erittäin huonona.


Olimme juuri itsenäisyyspäivän lounaalla naisporukalla ja Pekingissä monta vuotta asunut kaveri tiesi kertoa, että siellä on nyt ryhdytty tositoimiin saasteongelman ratkaisemiseksi. Ensimmäisenä askeleena on kielletty katukauppiaiden grillit. Naps vaan, poikki ja pinoon. Ja kas, heti toimi: Pekingin indeksi on "vain" 185 eli unhelthy. Ongelma ratkaistu...

Tällä viikolla jopa paikalliset ovat olleet enemmän hissukseen, ihan kuin mopojakin näkyisi liikenteessä vähemmän. Vastaavasti autoja liikkuu enemmän ja ruuhkat sitten sen mukaan. Kiinanopettajamme sanoi, että hänelläkin on tällä viikolla ilma tuntunut kurkussa ja silmiä kirvelee.

Koulut ovat olleet ainakin toistaiseksi avoinna, mutta lapset pidetään sisätiloissa ja myös siellä kaikkea rasittavaa liikuntaa on rajoitettu. Jopa amerikkalainen koulu näytti olevan edelleen auki, vaikka tilanne tuntuu huononevan jatkuvasti. Onneksi WISS:ssä on juuri valmistunut uusi rakennus, jossa ilmanpuhdistukseen on kuulemma panostettu kunnolla.

Kiinanopettajamme sanoi, että sääennusteissa on luvattu tilanteen helpottuvan sunnuntaina. Ilma kylmenee ja tuuli vie saasteet mennessään. Samaan aikaan katsoimme netistä kansainvälisen kanavan ennustetta, mitään muutosta ei sen mukaan ole luvassa.

Kliseinen vastaus kysymykseen "Mitä eniten kaipaat Suomesta" on "puhdasta ilmaa". Ei kannata enää ihmetellä miksi!

14 päivää...Ja me todellakin laskemme! Mahtavaa että meillä on yhä tätä:

Koli

Pielinen

Saaristomeri


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ei mikään masentava marraskuu

Onnistuimme saattamaan maailmaan kaksi (esikoisen lisäksi) suloista lasta, joiden synymäpäivien välillä on tasan kolme päivää. Meillä juhlitaan aina sekä 17.11. että 20.11. Kummallekin hankitaan tietenkin lahjat ja järjestetään synttäriaamupalat erikseen.


Lisäksi marraskuu tarkoittaa lukuisia koulun ja harrastusten juhlia, yleensä jokaiselle kolmelle erikseen ja pahimmillaan kahdet juhlat yhtäaikaa.

Tämä tarkoittaa meille melkoista juhlaputkea. Koulussa synttärinä tarjottavine "please bring something from your country" ja sitten taas uudestaan kaikkien kolmen joulujuhliin "please bring something from your country".  Ne varmaan ihmettelevät koulussa, että etteikö se tyyppi keksi mitään muuta kuin Ikean piparkakkuja. Kun lapset vaan aina haluavat viedä niitä piparkakkuja!
Lauantaina 26.11. pidimme Emilian synttärikutsut. 11 tyttöä ja säpinää riitti, mutta homma pysyi hallinnassa. Onneksi compoundillame asuu muutamia huomattavia tulevia herrasmiehiä, joten tytöt halusivat kovasti leikkiä myös ulkona ja kaikki sujui mainiosti.  Jokunen herrasmies saapui meille myös viettämään leffailtaa kutsujen jälkeen.

 



Eilen 30.11. juhlittiin Suomi-koulun kivoja joulujuhlia. Ohjelmassa oli lasten esitysten lisäksi myös todistusten ja Huippu Suomikoululainen -diplomien jako, huutokauppa ja arpajaiset. Menin helppoon ja ostin sadalla rämpylällä arpoja. Tuloksena ei enempää eikä vähempää kuin päävoitto!


Kotona huomasin, että meidän lahjoituksemme herkkukoreihin löytyi edelleen Eeron kassista. Vähän nolona, mutta kiitollisena siis!

Joulujuhlissa oli myös huutokauppa lasten taiteesta. Teemapäivänä maalattiin revontulia. Eero vakuutti yhden maalauksista olevan hänen tekemänsä, muiden avustaessa. Koska olin katsellut tätä jo ns. sillä silmällä hyväntekeväisyysmielessä, intouduin (vanhempien lasten mukaan tosi nolosti) huutamaan taulun meille. Eeron huoneen seinälle. Minusta tämä oli mainio =)




Eilen 30.11.juhlittiin myös Eeron synttäreitä.  Tunnelma oli hieman haastavampi kuin viikko sitten. Kuvittele 10 kpl n. 8 v poikia luonasi kolmen tunnin ajan. Onneksi lastentarhanopettaja minussa tajusi, että nyt ulos ja äkkiä. Tunti vanhaa kunnon rosvoa ja poliisia vei mehut pojista, kiitos Emilialle, Emilian kaverille Stellalle, sekä Lolalle ja Lolan kaverille Marialle avusta. 


Minun on pakko ihan rehellisesti myöntää, että lastenkutsut eivät ole ihan se minun juttuni. Teen sen ja kestän ja jopa tykkään sitten kun homma on päällä, mutta valmistelut ahdistavat. Marraskuussa tätä on yleensä siis viikon välein.

Onneksi on joulukuu! Tänään siis vain pötköttelemme ja käymme Emilian kanssa poikkeuksellisesti luistelemassa illalla.

Aamupäivällä täällä puuhattiin:

Herra Tuhina kuvitteli erään sängyn omakseen...


 Joku pelasi Minecraftia...


joku kokosi legoja eilisiltä syntäreiltä...



Kolmas teki rannekoruja ja vaan chillaili.



Ja me vanhemmat? Me tietenkin vaan ollaan ja hölläillään - anteeksi tästä urposta ilmaisusta Ella ;) Se ON tahallista!

Mukavaa Sunnuntaita kaikille!