Tiesimme jo ennakkoon, ettei alueelle oikeastaan saisi tuoda omaa ruokaa tai juomaa, mutta ystäväni Tomon kiinanope Sherry tiesi jo kokemuksesta miten pitää toimia: Kaksi meistä meni ensin vain käsilaukkuinemme tavaroiden läpivalaisun läpi ja sen jälkeen kiersimme tarkastusteltan (n. 10 m) ja yksinkertaisesti haimme aidan yli nostetut herkkukassit mukaamme, jonka jälkeen kaksi muuta käveli tyhin käsin alueelle. Aidan vieressä seisovat vartijat lähinnä hymyilivät touhuillemme.
Koska tämä puisto herättää hieman tunteita ja olen täällä paljon viettänyt aikaa Emilian vielä luistellessa, sekä ihmetellyt, mikä ihme tämä ruostunut röttelö on ja miksi se on haluttu Expo 2010 -alueella säilyttää, olin ilahtunut siitä, että syy valkeni tänään. Täällä järjestetään konsertteja. Aina joskus. Kuten tänään.
Tilaisuuden pääsponsori BMW oli valinnut tämän luolan areenakseen, ehkä nokittaakseen naapurissa sijaitsevan Mercedes-Benz Arenan? En tiedä. Ihanaa musiikkia, mutta jotenkin niin kolkko paikka että huh. Varsinkin kun ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä.
Alue koostui muuten n. kymmenestä pienestä lavasta, joilla kaikki musiikin lajit saivat sijansa.
Siis kaikki. Miksiköhän tämä samba-porukan esitys imi miehiä katelemaan kuin hunajaa ja kännykkäkamerat nauhoittivat ;)
Päätimme perustaa ensimmäisen leirimme Blue Grass -lavan edustalle!
Kiinalaiset ottavat piknikin tosissaan, alue alkoi muistuttaa pikkuhiljaa telttakylää. Kätevää. Pikkuiset ottivat päiväunet teltoissa ja aikuiset kuuntelivat musiikkia ja söivät ostettuja tai salakuljetettuja eväitä telttojen edustalla. Decathlonin jälleen yksi lahja maailmalle: teltta taipuu pienenpieneen pyörylään, pienempään kuin hatturasia.
Mutta meillä oli kyllä yhdet päivän parhaista eväistä, vaikka olosuhteiden pakosta ei nyt ehkä tarjoiluasetelma päässyt loistamaan. Pippurisalamia, gorgonzolaa, manchegoa, samppanjapateeta, kanapateeta, loistavaa australialaista viiniä, patonkia, hedelmiä ja virvokkeita.
Green Grass -lavalla oli tarjolla helppoa ja letkeää jazzia, aurinko paistoi ihanasti ja porukka istuskeli rauhallisesti. Saimme seuraan myös mieheni ja hänen kollegansa.
Alueella oli valtava määrä ruoka- ja juomatelttoja, kaikkea mahdollista syötävää ja juotavaa sai täällä ostettua.
Päälava oli rakennettu Mercedes-Benz Arenan edustalle ja se vetikin vertoja monelle stadionkeikan lavalle.
Tosin harvemman stadionkeikan taustalla kohoaa maailman kolmanneksi korkein rakennus.
Piknikmeininki jatkui täälläkin.
Juomat teltan ulkopuolella, ettei tule sotkua.
Kävin ensimmäistä kertaa Mercedes-Benz Arenan alueella sitten toukokuun, kun Emilia laittoi Edeat kerrasta naulaan ainakin tosimielessä. Pikkuisen haikeaa jopa.
Kuuntelimme innoissamme Jazznova Live -bändiä ja nautimme ihanasta illasta.
Vessoista on ihan pakko sanoa sananen: Muistele bajamajaa ja festareita loppuillasta. Vaihda sitten mielessäsi bajamaja kyykkymalliseksi. No, et halua kuvitella etkä myöskään halua juoda pisaraakaan nestettä.
Illan pimetessä kuuden aikaan alkoi tapahtua! Paikallinen Cheek tai vähintään Popeda otti lavan haltuun ja yleisö villiintyi.
Tässä vaiheessa me poistuimme takavasemmalle hyppivän nuorison edestä ja jatkoimme iltaa japanilaisessa ravintolassa japanilaisen emäntämme johdolla.
All you can eat - setti oli melkoisen runsas!
Kun sake on loppu, kannut kumoon pöydälle merkiksi.
Sakea ei koskaan kaadeta itselle, vaan seuralainen kaataa toiselle.
Huh, huh. Koira ja lapset hoidosta matkaan ja kotiin nukkumaan!
