Mummelit ovat saapuneet!

Itse asiassa jo eilen. Mummelit ovat siis äitini ja tätini.

Ohjeistin ihanan Mr. Lu:n, eli autonkuljettajamme sujuvalla kiinallani hakemaan mummelit lentokentältä ja hänhän luonnollisesti otti sen kunnia-asiakseen. Mr. Lu oli kuulemma suunnilleen kantanut rouvien valtavat (pyörillä varustetut) pakaasit tuloaulasta autolle. 

Kun lapset lähtivät kouluun ennen kahdeksaa, pistin töpinäksi ja haimme Ompun kanssa compoundin kaupasta hieman tuoreita leivonnaisia brunssipöytään ja laitoimme paikat viimeisen päälle siisteiksi - äiti on äiti vielä yli nelikymppisellekin ;) Sotkusta saa Katseita.

Juuri kun olin saanut kattauksen valmiiksi, Mr. Lu soitti alhaalta, että vieraat ovat täällä.

Jo perinteeksi on muodostunut, että katoan kiinantunnille juuri kun vieraat ovat saapuneet. Saimme hädin tuskin nostettua maljat ja katsottua paikat, kun lähdin edistämään surkeaa kiinan osaamistani pariksi tunniksi. Aloitin opiskelun uudestaan vasta vuoden alussa.  Mummelit jäivät nauttimaan brunssia ja purkamaan tavaroita.

Ja mitä kaikkea sieltä purkautuikaan! Tajusin sen vasta palattuani.

The kasa:

Eikä tässä ole edes läheskään kaikki! Saimme tuliaisina edelleen umpijäässä olevaa lohifiletä (täällä Kiinassa lohi on suomalaisittain naudan sisäfilen hinnoissa), Stockan Herkun leikkeleitä yms. yms. yms. 

Tytöt saivat tuliaisia Piruetista ja Eero X-BOX 360 Lego -pelin.

Omppu joutui taas kauneushoitolaan vieraiden saapumista edeltävänä päivänä ja oli totutusti erittäin nyrpeä, kun hänet parfyymintuoksuisena ja tuuheana sieltä hain.

Vieras oli kuitenkin mieluinen! Tätini Raija on Ompun "kummitäti" ja ystävyys on molemminpuoleista!

Omalla kylällä nautitun lounaan ja pienen kävelylenkin jälkeen lähdimme kotiin odottelemaan lapsia koulusta. Ja olipa riemua jälleennäkemisessä!

 

Eipä tullut napinaa välipalasta tällä kertaa: Ruispalaa! Maksamakkaraa! Oltermannia! Lauantai-makkaraa! Ella meni koululta suoraan balettiin, ja Lu:n mukana mennyt kylmälaukun eväiden sisältö sai kerrankin äidille hymiöiden ja kiitosten tulvan WhatsUpin kautta :) Päivällinenkin kuittaantui ruispaloilla!

Tänään vietimme hyvin ansaittua kotoutumispäivää Raketilla. Uintireissukin jäi aikeeksi. Ehtiihän sitä valmiissa maailmassa.

Huomenna kohti uusia seikkailuja!

Ensimmäinen vuosi

Melkein 10 kuukautta sitten pakkasimme tavaramme ja perheemme lentokoneeseen ja lähdimme tänne Shanghaihin. Ensimmäinen 10 kuukauden jakso tuntui silloin järkyttävän pitkältä ajalta, kuin olisi lähtenyt konttaamaan Saharan yli :)

Kahden päivän kuluttua hyppään lasten ja koiran kanssa lentokoneeseen ja jos Luoja ja Finnair suovat, olemme kotona lauantai-iltana. Meitä odottaa taatusti hyvin pölyinen koti, hyvin rikkaruohoinen piha sekä auto, jonka käynnistymisen suhteen olen hieman skeptinen. Kauppaan pitäisi kuitenkin päästä välittömästi, kotona ei ole mitään, ei edes kaurahiutaleita.

Miten tämä ensimmäinen vuosi sitten meni?

Aika meni ensinnäkin paljon nopeammin kuin osasimme odottaa. Ensimmäiset 5 kuukautta matelivat, mutta varsinkin talviloman jälkeen aika on suorastaan lentänyt. En tiedä mihin nämä n. 4 kuukautta katosivat. Siihen on varmaan montakin syytä. Ensinnäkin aamukampa Suomen lomaan ylitti reilusti puolen välin. Lisäksi noihin aikoihin lasten kielitaito alkoi olla sillä tasolla, että koulu alkoi sujua paljon helpommin kuin syksyllä ja kaverisuhteet alkoivat vakiintua. Lisäksi kevääseen mahtui paljon kaikkia pieniä mukavia taukoja, kiitos kiinalaisten lukuisien juhlapäivien ja niistä aiheutuvien vapaiden. Kevään aikana oli myös muutamia mukavia vierailuja.

Suuri osa suomalaisista tuntuu suuntaavan Suomeen ensi viikonloppuna ja sitä seuraavina arkipäivinä, vaikka koulu jatkuu vielä pari viikkoa. Syynä tietenkin Juhannus!

Lapset sopeutuivat kouluun lopulta aika nopeasti, muutamassa viikossa. Myös Eero, jolle alku oli kaikkein hankalin, kun koko koulutouhu oli uutta ja kaikki piti tehdä vieraalla kielellä. Myös kielitaito alkoi karttua ja n. puolessa vuodessa se oli sillä tasolla, etteivät koulutehtävät enää stressaneet sen takia, ettei tehtävää tai ohjeita mahdollisesti ymmärrä. Nyt voi rehellisesti sanoa, että lapset puhuvat aivan loistavaa englantia. Erityisesti Eero on hämmästyttävä, hän puhuu ihan totta puhuen vähän huonoa suomea ja joka kolmas sana tulee englanniksi. Syynä varmaan se, että nuo pikkupojat pyörivät kaiket illat keskenään ja vaikka paras kaveri täällä on suomalainen, on liikkeellä yleensä isompi porukka ja yhteinen kieli on englanti. Myös kiinaa kaikki lapset ovat oppineet, sen alkaa nyt huomata ihan tavallisessa elämässä, kun he osaavat lukea jonkin verran merkkejä ja suomentavat minulle esim. kylttejä. Tottakai hallussa on vasta alkeet, mutta hieno juttu sekin.

Kouluun olemme olleet tyytyväisiä. Se on ollut erilaista kuin Suomessa, mutta ei huonompaa. Joissain asioissa suomalaisen koulun käytännöt ovat parempia, joissain taas IB-systeemi on ollut mainio. Koulun tiedotuskulttuuri on ainoa asia, josta voisi hieman urputtaa. Eri henkilöiltä tulee päivittäin sähköpostia, milloin mistäkin aivan vähäpätöisestä asiasta ja sen tulvan sekaan hukkuu välillä tärkeääkin informaatiota. Perjantaisin tietää jo aamulla, että iltapäivällä sähköposti on aivan tukossa, kun jokainen luokka-aste lähettää oman uutiskirjeensä ja WISS vielä erikseen yleisen uutiskirjeen, eli minä saan niitä 4 kpl. Kaikki pdf-muodossa ja kokoa 3-10 megaa. Lisäksi välillä tuntuu, että painotus on kaikessa yleisessä hölynpölyssä ja ihan oikeista ja tärkeistä asioista, kuten tapahtumista, retkistä ja isommista tehtävistä saatava informaatio on oppilaan muistin ja ymmärtämisen varassa. Pieni juttu, mutta kuitenkin

Oma kiinanopiskeluni hiipui hieman kevään kuluessa. Tai sanotaan että oppiminen hiipui. Aluksi eteneminen oli niin valtavan nopeaa, kun perusasiat alkoivat aueta. Kurssilla edetään kiivasta tahtia ja sanojen opetteluun pitäisi käyttää hirmuisesti aikaa, jotta muistaisi kaikki eri variaatiot, joissa samalla sanalla on aivan eri merkitys riippuen siitä miten sen ääntää. Mutta olen iloinen siitäkin, että selviän tietyistä perusjutuista, vaikka sitten muistiinpanojen avulla.

Eläminen täällä on osoittautunut yllättävän kalliiksi. Tietenkin on mielettömän paljon sellaista, joka on hurjan halpaa, esim. vaatteita täällä saa sekä ostettua (ei koske länsimaisia merkkivaatteita) että teetettyä murto-osalla Suomen hinnoista. Samoin taksilla kulkeminen on halpaa, metro ei maksa juuri mitään. Erilaisilta markkinoilta saa kaikenlaista feikkilaukuista astioihin ja silmälaseihin halvalla.

Sensijaan ihan jokapäiväistä elämää ajatellen, ruokalasku on karkesti arvioiden ihan samalla tasolla kuin Suomessa, ellei vähän enemmän. Länsimaisittain ajateltuna peruselintarvikkeet, kuten maitotuotteet ja tietenkin kaikki tuontielintarvikkeet ovat kalliita ja ne nostavat ruokalaskun hintaa, vaikka hyödyntäisi paikallisia hedelmä- ja vihannestoreja. Liha on myös kallista, kasvissyönti olisi hyvä idea! Ulkona syöminen on suhteessa kuitenkin hinnoittelultaan houkutteleva vaihtoehto ja sitä on kyllä tullut harrastettua!

Sähkö on kallista ja sitä kuluu näissä hatarissa taloissa melkoisesti. Taloa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaiset ikkunat talossa on, sekä siihen, miten sitä talvella lämmitetään. Meillä sähkölaskua ovat kasvattaneet seulana vuotavat lasiovet sekä se, että yläkerrassa ei ole lattialämmitystä, vaan huoneet lämmitetään ilmastointikoneilla, joka ei ole ollenkaan niin tehokasta. Myös vuokrat täällä ovat aivan mielettömän isot, suorastaan tolkuttomat. Nämä ovat sellaisia asioita, joita tänne itsekseen lähtevän kannattaa miettiä, expateilla asiat ovat tietenkin sopimuksesta, firman periaatteista ja omista neuvottelutaidoista kiinni :)

Lisäksi usein harrastaminen on kallista, siis varsinkin ulkomaalaisille. Jopa Ellan harkat kiinalaisessa urheilukoulussa on hinnoiteltu aika korkeaksi harjoittelumäärään nähden, luistelu on törkyhintaista. Suomen kustannukset tuntuvat täällä pieniltä.

Molemmat ovat kuitenkin pystyneet ja jaksaneet jatkaa harrastuksiaan ja Eerokin on löytänyt uusia juttuja, tenniksen ja uinnin.

Ylivoimaisesti negatiivisimpia puolia ovat olleet ilmanlaatu ja ruokajutut.

Saasteet näkyvät siinä, että olemme koko ajan jonkinlaisessa flunssassa. Tai ainakin uskon sen olevan syynä. Erityisesti talvella oli kuukauden verran niin huono ilmanlaatu, että ulkona liikkuminen ei ollut yhtään mukavaa. Ja me sentään asumme Shanghaissa, jossa meren läheisyys hieman puhdistaa ilmaa, en uskalla edes ajatella millaista olisi asua Pekingissä.

Ruokajutut ovat lähinnä ällöttäviä. En ole koskaan ollut mitenkään hysteerinen ruoan laadun kanssa, en juurikaan osta luomua yms. Suomessa. Täällä taas ruoan laatuun tulee kiinnittäneeksi ihan luonnostaan huomiota, kiitos kaikkien ruokaskandaalien: melamiini-maito, kuolleet siat Huangpu -joessa, lintuinfluenssa, hormoniliha, viemäreistä kaivettu ja puhdistettu ruokaöljy, lampaana myyty rotta. Lisäksi esimerkiksi kalan suhteen on pakko olla skeptinen, kun katsoo minkälaisista viemäriojista paikalliset kalastavat. Varmaan juu omiin tarpeisiinsa, mutta siltikin.

Kiinalaisista porukkana on sanottava, että he ovat hmm... erilaisia. Näin valtavaan kansaan mahtuu tottakai ihmisiä laidasta laitaan, mutta uskallan silti sanoa, että kiinalaiset ovat jotenkin huonosti käyttäytyviä. Se on ainoa ilmaisu minkä keksin kuvaamaan sitä, miten itse kiinalaiset "massana" koen. Kaikki likaisuus, roskaminen, räkiminen...Tämä kaupunki hukkuisi roskiin ja likaan, ellei täällä riittäisi porukkaa harjanvarteen siistimään kanssaihmisten sotkuja. Lisäksi kaikki etuilu, töniminen, tunkeminen...Kaipa se on ihan pakollista, kun populaa on niin paljon.

Meinasin eilen tukehtua Qibaon vesikaupungissa, kun tyhmänä lähdin Dragon Boat Festivalin aiheuttamana vapaapäivänä hankkimaan hieman tuliaisia. Ei olisi kannattanut. Puoli Kiinaa oli taas ahtautunut kapeille kujille. Yhdessä vaiheessa koko massa jumitti paikalleen ja takaa tunki lisää väkeä päälle. Seassa oli ihan pieniä lapsia. Lisäefektin klaustrofobiaan toi järkyttävä haju, joka tulee jostain paikallisten suosimasta ruokalajista, jota en ole vielä bongannut paitsi hajuna. Ilmeisesti jossain kalaöljyssä käristetään jotain todella pahalta haisevaa, sitä löyhkää ei pysty kuvailemaan, mutta kun se jostain tulee, tuntuu ettei pysty hengittämään. Tuolla Qiabaossa se tuntuu olevan erityisen suosittu sapuska.

Perheemme on myös kasvanut yhdellä jäsenellä :)

Ylihuomenna koittaa siis tämän tai tain karu paluu arkeen. Itse on hoidettava siivoukset ja pyykkäykset :)

Jäimme kovasti kaipaamaan meillä aluksi ollutta Ayia, joka katosi kotiseudulle hoitamaan sairasta appiukkoaan ja jäi sille tielle. Tai sitten kyseessä oli kiinalainen vedätys, jossa huipputyyppi tulee ensin 1-2 kuukaudeksi ja hoitaa hommansa niin hyvin, että palkkaneuvotteluissa saa hyvän palkan ja joutuu sitten yllättäen lähtemään jonnekin pakottavan syyn vuoksi ja tilalle tulee serkku, kaveri, sisko tms. jolla ei ole minkäänlaista kokemusta... Näitä vastaavia tarinoita on kuulunut aika monesta perheestä, joten vaikea kuvitella että se olisi sattumaa.

 

Kerron aivan varmasti vielä kotiinpaluutunnelmista, mutta kesälomalla konetta olisi tarkoitus pitää enimmäkseen kiinni. Lisäksi tämän blogin tarkoitus on ollut toimia meidän "Kiinapäiväkirjanamme" sekä kertoa ystäville ja sukulaisille kuulumisiamme kaikille osapuolille helpossa muodossa. Kesällä olisi tarkoitus olla yhteyksissä mieluummin ihan kasvokkain.

Lähdemme Suomeen hyvillä mielin ja samoin suuntaamme ensi vuoteen todella positiivisin ajatuksin. Lähtötilanne on kaikilla ihan erilainen. Koulun oksettavan jännittävä alku vaihtuu vanhojen kavereiden tapaamiseen ja muutenkin alkuhankaluudet ovat poissa. Asuntoasiamme ei ole vielä ratkennut (onhan tässä vielä 2 päivää aikaa...), joten emme tiedä missä asumme ensi vuonna. 

Tämä on viimeinen päivitykseni tällä erää täältä Kiinasta, ellei jotain erityistä satu (=myöhästymme koneesta tai koira ei pääse koneeseen) .

Zàijiàn!

Exhibition ja pari konferenssia

Ei, en ole käynyt messuilla enkä osallistunut konferensseihin. Enkä ole unohtanut äidinkieltäni (miikhä she on she sana she niinku guitaaaar, you know...). Tässä IB-koulumaailmassa törmää sellaisiin juttuihin, joihin en osaa löytää suomalaista ilmaisua, koska näitä ei suomalaisessa koulussa tehdä. Näyttely on tietenkin suora käännös ensimmäiselle ja vahempien vartti vastaa kai parhaiten seuraavaa, mutta molemmat ovat aika paljon enemmän. Selvennys siis lienee paikallaan.

5. luokka on IB-koulussa viimeinen alakoulun luokka ja se päättyy eräänlaiseen opinnäytetyöhön eli tähän exhibitioniin. Työ aloitettiin maaliskuun alussa oppilaiden ja vanhempien yhteisellä infotilaisuudella, josta ei selvinnyt oikestaan muuta kuin se, että kyseessä on iso juttu joka vaatii paljon työtä ja paneutumista. Hyvä! Apua! Mitä pitää tehdä?

Ensimmäisenä koko 5. luokka-aste kokoontui pohtimaan keskeistä teemaa tämän vuoden exhibitionille. Se tapahtui ryhmissä ideoimalla, opettajien sparrauksella, avainsanojen äänestämisellä ja lopulta valituista avainsanoista keskeinen teema erilaisten ehdotusten joukosta äänestämällä. Mielestäni 11-12 vuotiaiksi porukka sai aikaan aika ylevän teeman:

"Sharing the Planet: Raising awareness of social and environmental issues locally can solve problems globally"

Jokainen ryhmä otti tämän teeman lähtökohdakseen ja kaikkien täytyi perustella valitsemansa aihe ja lähestymistapa tämän teeman kautta. Ryhmät muodostettiin kiinnostuksen kohteiden perusteella, yli luokkarajojen. Ellan ryhmässä oli 4 henkilöä kolmelta eri luokalta.

Koulukirjasto opasti materiaalin ja lähteiden etsimisessä ja työn edistyminen kirjattiin verkossa Wikiin, johon tallennettiin lähteet ja käytiin keskustelu ryhmän jäsenten välillä sekä sovittiin työnjaosta. Wikin tapahtumaloki ja aktiivisuus on osa arvostelua. Vanhemmilta toivottiin aktiivisuutta lähteiden vinkkaamisessa lapsille, ei tehtävän tekemistä heidän puolestaan. Koska Ellan ryhmän aihe oli melko ajankohtainen, vinkkasin harva se päivä: "lue Hesari".

Matkan varrella käytiin kahdessa IB-koulussa tutustumassa heidän työhänsä ja saatiin kullanarvoisia ideoita ja vinkkejä oman jutun toteutukseen. Rusinana pullassa oli kuulemma kiva nähdä muita kouluja ja tavata niiden oppilaita.

Työ huipentui lopulta ihan konkreettisesti näyttelyyn, joka esiteltiin ensin eilen oman koulun oppilaille ja tänään opettajille ja muulle henkilökunnalle, vanhemmille sekä vierailevien koulujen oppilaille. Materiaaleja työstettiin kuumeisesti koko viimeisen viikon ajan, Ella ja ruotsalainen Matilda rustasivat viimeisiä tuotoksia tiistaina seitsemään asti illalla.

Mutta valmista tuli ja hyvin ajallaan! Ellan ryhmän aiheena oli siis - tadaa, yllätys, yllätys: Lintuinfluenssa ja muut maailmanlaajuiset virukset ja pelätyt pandemiat" (näin hyvin vapaasti suomennettuna).

Aihe oli "tutkijoiden" mielestä paikallisesti ajankohtainen ja pendemioiden kautta maailman-laajuisesti tärkeä. Lisäksi he halusivat tuoda esiin faktoja näille taudeille sekä kertoa paikallisella tasolla tautien ehkäisemisestä. 

Aihe valikoitui kuulemma siten, että ensisijaisena mielenkiinnon kohteena olivat uhanalaiset eläimet. Koska tosi moni ryhmä teki työnsä niistä ja samaan aikaan uutisoitiin hirmuisesta määrästä Kiinassa tapettuja kanoja lintuinfluenssauhan takia, ryhmä päätti, että jonkun on puolustetettava myös näitä tuotantoeläimiä. Miten arvaankaan, että lapsukaisellani on tämäntyyppisessä järkeilyssä ollut sormensa pelissä? No, jos lapsen ensimmäinen ammattihaave n. 3-vuotiaana on "ympäristöaktivisti" niin kaipa siitä jotain voi päätellä...vihreää maiharia odotellessa...

 

 Keskeinen tieto koottiin julisteisiin.

 

Ja havainnollistettiin kuvilla ja muilla.  Sekä annettiin selkeät toimintaohjeet tautien ehkäisyyn paikallisesti.

Meitä hieman nauratti, kun tämä paita meinasi unohtua Ellan päälle, kun koulupäivän päätteeksi suuntasimme ortopedin vastaanotolle. Mikähän olisi ollut reaktio Shanghai Unitedissa tällainen paita yllään kulkevaan tyttöön?  

Lopuksi kävijät haastettiin vastaamaan kysymyksiin. 

Myös muilla ryhmillä oli hienoja juttuja esillä.

 

Osa oli tehnyt tieteellisiä kokeita, tässä kokeilu siitä, miten puhdas vesi ja happosateet vaikuttavat kasveihin.

Sitten niihin konferensseihin. WISS-koulussa on tämän lukuvuoden aikana ollut 2 kertaa n. 30 minuutin pituinen opettajien, vanhempien ja oppilaan tapaaminen, jossa on käyty läpi kulunutta jaksoa ja siitä saatua todistusta. Tänään oli vuorossa tunnin pituinen, oppilaan ohjaama tapaaminen. Ideana siis, että oppilas kertoo vanhemmilleen miten luokassa on opiskeltu.

 

 Lukunurkkaus. Tämä on minulle tuttua kauraa, olenhan "reading mum" ;)

 

Matematiikkaa pelien kautta.

Koulussa opiskellaan paljon tietotekniikkaa. Eero tekee parempia "paukkareita" kuin minä ja tytöt käyttävät sujuvasti taitto-ohjelmaa. Eeron tekemä "multimediaesitys" (joo, olen mainostoimistosta...) kuvista, tekstistä ja musiikista sai aikaan "wau" -efektin.

Tunnin kulku ruksittiin tehtävälistaan ja lopussa vanhemmat saivat antaa palautetta. 

Hauskinta oli video kiinankielisestä dialogiharjoituksesta lääkärin vastaanotolta! Muistattehan ruotsintunnilta: "Jag ska ha en flaska Siffis. Jag ska ha en flaska Jaffis. Hej på dig!". Harvoin kuulen lasten puhuvan kiinaa, Eero välillä Ayille jotain höpöttelee, mutta tuo pätkä sekä nauratti että valaisi. Lapsille vaan ne kamalat "toonit" on helppoja ja puhuminen sujuvaa, vaikka sanavarasto on vielä suppea siksi, että lapset opettelevat myös merkkejä ja ne vasta vaikeita ovatkin!

Emilian konferenssista ei ole kuvia, mukavimpana juttuna musiikkitunnilta taltioidut esitykset! Täällä laulaminen ja soittaminen ei ole pakkopullaa :) Ellan luokka säästyi konferensseilta Suuren Päivän takia.

Aika hullu perjantai huipentui massiiviseen ruuhkaan. Kun käyttää yli 2 tuntia 20 km matkaan, alkaa miettiä, onko koko hommassa mitään järkeä! Huomenna vietetään synttärikutsuja, pitää herätä leipomaan :( Eli kiireesti nukkumaan!

Minä puhun kiinaa!

Olen aloittanut kiinan opiskelun vuoden alussa. Käyn tunneilla maanantaisin ja perjantaisin, 2 h kerrallaan. Kun aloitin, en osannut edes numeroita kymmeneen.

Kiinasta tekee tietenkin tosi vaikean se, että pitäisi oppia merkit. Meidän lapsemme opiskelevat kiinaa 5 h viikossa ja he oppivat kiinaa merkkienkin kautta. Kuitenkin kiinassa kielioppi ja sanajärjestys ovat tosi helppoja. Kun oppii vähän sanoja ja pikkuisen verbejä sekä opettelee joitakin paikannimiä ja fraaseja, oppii helposti tekemään lauseita.

Minun kurssini opetus on ollut erittäin käytännönläheistä. Emme opiskele merkkejä, vaan pinyin kirjoituksella sanoja ja lauseita. Opettelemme tietenkin paljon myös tosi vaikeita "tooneja", eli sitä, miten kukin sana lausutaan. Tooni muuttaa sanan merkityksen täysin ja väärin äännettynä voit esimerkiksi tilata appelsiinimehun sijasta appelsiineja.Vertaistuki on mahtavaa, meidän kolmen henkilön ryhmässämme tuskailemme samoja asioita ja tunnin sisältö muodostuu yleensä sen mukaan, mitä kukakin on jossain käytännön tilanteessa tarvinnut eikä osannut. Viime perjantaina olimme ostoksilla :) Kärsivällisinkin kauppamies olisi kyllästynyt meidän hyvin hitaisiin vihannesostoksiimme...

Silti on tuntunut aivan mahtavalta osata ohjeistaa taksi kiinaksi oikeaan osoitteeseen erilaisten etappien kauttta ja neuvoa milloin menemään suoraan, kääntymään vasempaan tai oikeaan. Oli myös palkitsevaa osata selittää kiinaksi compoundimme portille että tarvitsemme siis 2 taksia tänne tulleen yhden sijaan.

Meillä on ollut kuskimme Andyn kanssa välillä hieman hankalaa kellonaikojen suhteen. Kun sanoin englanniksi 15 vailla se saattoi Andylla tarkoittaa 15 yli. Nyt osaan kertoa ajat kiinaksi ja väärinkäsitykset ovat loppuneet, erityisesti juuri sellaisissa ajankohdissa kuin 15 yli tai 15 vaille sekä puoli.

Olenkin rohkeasti heittäytynyt puhumaan kiinaa aina kun tilaisuus tulee. Ellan mielestä puhun siansaksaa enkä osaa käyttää tooneja, mutta jos kerran tulen ymmärretyksi, kelvatkoon!  Olen tosi onnellinen kun osaan taksissa kertoa minne olen menossa, osaan edes vähän jutella ayimme kanssa ja erityisesti ihanan kuskimme Andyn kanssa harjoittelen sanoja jatkuvasti!

Päivät WISS -koulussa

Lapset ovat kohta käyneet koulua kaksi viikkoa ja alamme päästä kärryille siitä, miten sitä täällä käydään.

Koulubussi hakee lapset melkein kotiovelta klo 8.10. Tällä viikolla myös Eero on ilokseni hypännyt iloisena kyytiin, välillä sinne on kivuttu itkua tuhertaen. Busseilta lapset ohjataan luokkiin, josta koulupäivä alkaa.

Päivän aikana on kaksi välituntia. Ensimmäinen kestää puoli tuntia, jonka aikana syödään myös välipala. Toinen kestää 45 minuuttia ja sen aikana on lounas. WISS:issä molemmat sisältyvät koulumaksuun, joissain kouluissa on erikseen ladattavat rahakortit joilla lounas maksetaan.

Liikuntaa on viikossa 2 tuntia ja lisäksi joka viikko on tunti uintia.

Kuvassa on ensimmäisen luokan lukujärjestys, oppiaineita on siis aika vähän. Salaperäinen UOI tairkoittaa sitä, että tehdään eri aineiden keskeneräisiä tehtäviä - kuulemma. Englantia heikommin tai ei juuri ollenkaan osaavat saavat koulupäivän aikana apua EAL -opettajilta (english as an additional language).

Ensi viikolla alkavat iltapäivän aktiviteetit joka tiistai ja torstai. Aktiviteetteja sai valita pitkästä listasta ja aktiviteetit vaihtuvat seuraavan kerran marraskuussa. Eeron ykkösvaihtoehdot olivat uinti ja lautapelit, Emilia valitsi origamien tekemistä ja joogaa, Ellan ensisijaiset valinnat ovat jooga ja kiinankerho.

Kiinaa on WISS -koulussa joka päivä yhden oppitunnin verran ja siitä tulee yleensä myös läksyä. Opiskelu aloitetaan siten, että sanoja opitaan nopeasti puhumaan, ei tankkaamalla merkkejä ulkoa. Sanat on siis kirjoitettu pinyin -tekstinä, eli kirjoitettuna länsimaisin kirjaimin, ääntämistä ohjaavin lisämerkein varustettuna.

Toki merkkejäkin opetellaan. Eero on tällä viikolla opetellut kirjoittamaan sanat äiti ja isä. Vihkotyötä on paljon, erillisiä työkirjoja ei ole.

Luokissa  ei ole omia pulpetteja, vaan töitä tehdään ryhmissä ja paljon opiskellaan myös lattialla (matolla) istuen.

Kirjasto on hieno ja hyvin varusteltu, siellä on oma hyllynsä myös suomenkielisille kirjoille.  Kirjaston käytölle on oma oppituntinsa kerran viikossa ja siellä saa viettää myös välitunnit.

 

Opettaja kirjoittaa teoriassa päivittäin (käytännössä vähintään pari kertaa viikossa) Communication bookiin, eli "reissuvihkoon" miten koulutyö on sujunut ja sekä opettaja että vanhemmat kuittaavat allekirjoituksella jokaisen päivän. Myös koulutyöstä kerrotaan viikkokohtaisessa koosteessa, jossa on näkyvissä viikon aikana koulussa opeteltavat asiat ja kotiläksyt.

Bussit lähtevät koteja kohti klo 15.30, perjantaisin klo 15.00. Yhtenä päivänä satuin koululle todistamaan bussien lähtöä, se oli aika hauska näky. Yllättävän organisoidusti varmaan n. 500 oppilasta järjestettiin jonoihin ja ohjattiin numeroituihin busseihin. Hommissa oli koko koulun opettajakunta. Bussien lähtiessä jonona koulun edestä koko porukka, rehtori mukaan luettuna, vilkuuttaa ja hurraa lähdölle. Palaverini jälkeen näin "staff-bussien" saapuvan, eli ilmeisesti myös opet pääsevät koteihinsa bussikyydillä!

Kirjavinkki

Saimme perehdytyksessämme pitkän listan kirjallisuusvinkkejä ja erilaisia nettilinkkejä. Perehdytys oli niin viime hetkellä, ettemme ehtineet hankkia kirjoja tuolta listalta mukaamme, vaan niitä pitää ehkä pyytää tuliaisiksi vierailijoilta.

Yhden kirjahankinnan teimme ja se on käytännön kannalta osoittautunut loisto-ostokseksi! Silmiini osui kerran Suomalaisessa Kirjakaupassa lastenkirja "Tuhat sanaa kiinaksi" ja ostin sen vähän vitsinä lapsille selailtavaksi. Lapset innostuivat kirjasta tosi paljon ja muuttoa odotellessa siitä on innokkaasti opeteltu merkkejä ja sanoja.

Kirjan hyödyllisyys valkeni meille aikuisille vasta paikan päällä.  Se koostuu aukeamista, joissa on iso teeman mukainen kuva.

Laidoille on koottu isosta kuvasta yksityiskohtia ja niiden alta löytyy ko.sanan merkki sekä sana kirjoitettuna. Ei vaihtoehtoja, ei synonyymeja, kiiretilanteessakin kirjasta on helppo etsiä sanoja kun löytää oikean teeman. Helppoa kuin mikä. Tämän avulla olemme opetelleet tilaamaan taksin, oppineet lukusanoja, selittäneet remonttireiskalle miksi pönttö on tukossa...

Veikkaanpa, että jos joskus saan aikaiseksi rekrytoida meille Ayin, tulen tarvitsemaan mm. tätä kotitöihin liittyvää aukeamaa :)

Heather Amery & Stephen Cartwright: First Thousand Words in Chinese (suom. Tuhat Sanaa Kiinaksi). Kustannusyhtiö Nemo (2011). Kirjan sanat voi kuunnella netissä kiinankielisen lukijan lausumana ja netistä löytyy myös ääntämisohjeita: www.nemokustannus.fi/tuhatsanaa

Kiinan kurssille ajattelin ilmoittautua ensi viikolla, eli ehkä jossain vaiheessa pääsen tästä opuksesta eroon! Lapset tuntuvat imevän kiinaa itseensä sienen tavalla - WISS koulussa on mandariinikiinaa yksi oppitunti joka päivä.

Saamaltamme varsinaiselta kirjalistalta itseäni kiinnostivat ainakin nämä:

Sami Sillanpää: Kiina-ilmiöitä (2008). HS toimittaja asui vuosia Kiinassa ja kirja on koottu hänen pakinoistaan. Tykkäsin niistä kovasti silloin kun niitä julkaistiin Hesarissa.
Petri Saraste: Laowai - kiinalaista menoa (2008). MTV3 kirjeenvaihtajan kirja Kiinasta.
Jonathan Watts: Kun miljardi kiinalaista hyppää (2011). The Guardian -lehden toimittajan kirja Kiinan kasvusta ja siitä mitä siitä seuraa. Keskusteltu, kehuttu ja kritisoitukin kirja.

Meidän piti hankkia myös kiinan oppikirja Zou Ba! (Tanja Kettunen ) mutta sekin oli tilaustuote eikä ehtinyt matkaamme.

Romaaneista rahdissa minulle on saapumassa järkälemäinen kirja Villijoutsenet - kolmen kiinattaren tarina (Chang Jung, 1992) jonka sain äidiltäni ja joka löytyi myös tuolta suosituslistalta. Aloitetaan siis sillä!