The International Day - Heija Sverige!!!

Perjantaina vietimme WISS:n International Dayta, meille jo kolmatta kertaa. Ja siis meille viimeistä. Kouluvuoteen kuuluu monia sellaisia hauskoja juttuja, itselleni tämä International Day on aina ollut se paras. Tätä on odotettu ja valmisteltu porukalla. Nyt päivä oli pikkuisen pilvinen, mutta todellakin lämmin!

Päivän aloitti tuttuun tapaan lohikäärmetanssi

Suomen teema pikkuisen muuttui matkan varrella, kun kävi ilmi, että erään perheen AuPairin maalaama upea, luontoaiheinen kangas, on valitettavasti kadonnut.  Niinpä teemaksemme valikoituivat nopealla aikataululla Muumit. Teema näkyi somistuksessa ja jaoimme Muumitarroja lapsille. Kysyimme myös isompaa näkyvyyttä Muumeille, mutta oikeudet omistava taho oli tiukka ja tarkka.Sekä tietenkin myös kallis.

Näinollen emme voineet tietenkään muumiteemaa pidemmälle viedä, vaikka olisimme todellakin halunneet tätä mahtavaa suomalaista juttua edistää.

Minkäänlainen Muumihahmojen esittäminen on kuulemma kielletty ja jos jotain itse jotain näytöstä varten tehdään, pitää kaikki tuhota esityksen jälkeen. OK!

Muumiteema näkyi meillä siis somistuksena, suomalaisina DVD-elokuvina ja leikkipaikkana, jossa laillinen muumitalo houkutteli lapsia.

Ruotsalaiset toki pystyivät ja saivat omaa erinomaista vientituotettaan, Astrid Lindgreniä, tuoda
kansainväliseen tietoisuuteen ilman sanktioiden pelkoa - päinvastoin! Ruotsalaisten Peppi varasti koko päivän, eikä suotta!

 

 

 

Ehkä se on tämä fiilis, että tämä oli tässä, tai jotain. Tämä ei vaan ollut niin hieno päivä kuin aikaisemmin. Suomi oli hyvä, taas kerran! Panostimme sen minkä pystyimme ja tarjoilustamme pidettiin. Ehdin onneksi Meksikoon hakemaan hieman fajitaksia ja USA:n tiskiltä lapset hakivat minulle hodarin.

Jotenkin vaan pikkuisen harmittaa, että me olisimme pystyneet tekemään Muumeista jotain tosi hienoa - meillä olisi ollut puvut ja Pikku Myyt sun muut, mutta omistava taho ei halunnut eikä suostunut ja Ruotsi vei taas voiton 6-0.

Olikos se niin, että Suomi kehittelee ja Ruotsi myy. Niin vissiin tässäkin.

No, tämä porukka sanoo kohtapuoliin että heipparallaa!

Juhlaviikko

"Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun…" Maineeltaan niin masentava ja pitkäveteinen marraskuu on totutusti ollut meillä kaikkea muuta! Ensin lokakuun lopuksi pähkäillään halloweenin asujen kanssa ja kun marraskuu alkaa, pitää ruveta sovittelemaan kaksia synttärikutsuja Suomi-koulun ja harrastusten täyttämiin viikonloppuihin, vieläpä niin, että ainakin ne tärkeimmät kaveritkin ehtisivät mukaan. Välissä juhlitaan vielä isänpäivääkin.

Viime lauantaina aloitettiin tämä juhlaviikko Eeron kaverisynttäreillä! Meillä ei kakku yleensä tee kauppaansa ja olen luopunut synttärikakusta jo vuosikausia sitten. Nyt Eero kuitenkin halusi kakun ja koska hyvä kaveri ei tykkää suklaasta, sen piti ehdottomasti olla tavallinen kermakakku.

Luonnollisesti ulkoistin kakun leipomisen.

Kakku oli ainakin komea, makukin ihan ok, mutta ei nyt mitään mullistavaa. Mutta ei ollut suklaata, paitsi nimessä.

Olimme molemmat Eeron kanssa oppineet jotain edellisen vuoden hulabaloojuhlista. Tänä vuonna kutsuttuina oli viisi parasta kaveria. Luotin varmaan keinoon ottaa mehut pois pikkupojista ja vein heidät uimaan heti juhlien aluksi.

Altaalla vietetyn tunnin jälkeen juhlapöytään istui rauhallista porukkaa :)

Kaksi kavereista jäi vielä yökyläilemään, joten synttärikutsut olivat aika täydelliset!

Varsinainen juhlapäivä oli vasta maanantaina, mutta yhden lahjan kanssa otettiin hieman ennakkoa. Ei niin, että poika olisi sitä halunnut, vaan pojan isä. Legotehtaassa koottiin paitsi uusi "poliisiporukka", myös aikaisemmin saatu ja leikeissä hajonnut "palomiesporukka".

Mulla on sitten viikon varrella ollut tärkeä luottamustoimi: Eero asettelee porukat aamulla tiettyihin hommiin ja minun pitää iltapäivällä vaihtaa "positions" iltapäivään sopiviin puuhiin. Eihän sitä roistokaan voi pöntöllä koko päivää istua. Tässä onkin riittänyt hupia, yhtenä päivänä järkkäsin vankilakapinan. Lapsi on terve kun leikkii...

Maanantaina koitti vihdoin varsinainen juhlapäivä! Maanantai on hyvä aloittaa kaakaolla ja vaahtokarkilla.

Tämä Suomesta kuukausi sitten saapunut paketti on kuumottanut vaatehuoneen hyllyllä aina siitä saakka. Kenelle se on? Mitä siellä on? Aamulla paketti oli löytänyt tiensä aamiaispöytään.

Ja paketista paljastui lopulta juuri se, mitä kaikkein optimistisimmat toiveet olivat koskeneet. X-BOX! ja vieläpä yksi peli paketin sisällä jo valmiiksi. Aitojen pelien löytäminen täällä voi olla hieman hankalaa ja kopioita ei kuulemma koneeseen kannata laittaa: kehitys on kehittynyt sen veran, että kopio saattaa lukita koko koneen ja se on käytettävä huollon kautta ennen kuin toimii!

Onneksi Facebook ja Shanghain suomalaisten yhteisö osasi jo neuvoa hyviä paikkoja pelien metsästykseen, laitetaan joulupukki asialle.

Aivan valtavat kiitokset Pakilaan kummisedälle ja -tädille! Sekä Tampereelle kuriireille jotka paketin perille kiikuttivat!

Asiaan kuuluu, että kouluun viedään tarjottavaa synttärin kunniaksi. Suomessa karkkipussi on ihan passeli juttu, täällä tämäkin homma on pitänyt vetää överiksi ja mammat vääntää kuppikakkuja ja kuorrutuksia. Parhaimmat tuovat lahjat koko luokalle, ennätys Kindergartenista kuultuna: kaikille pojille Lego ja tytöille jotain vastaavaa. Huh, huh.

Onneksi meillä vielä kelpaa äidin "brownies" eli hah, haa, ne mokkapalat!

Koulun puolesta oli terveellisenä välipalana tarjolla donitseja, joten opettajilla on varmaan ollut ilo opettaa loppupäivän ajan tätä sokeriähkyssä olevaa porukkaa!

Keskiviikkona vietimme Eeron kanssa äiti-poika iltaa, eli suomeksi sanottuna kävimme törsäämässä Suomesta tilille saapuneita synttärirahoja! Mummit ja muut ihanat olivat muistaneet sankareita ja muistamiset realisoituivat mm. uudeksi potkulaudaksi ja yllätys, yllätys Legoiksi. Vielä jäi vähän 

X-BOX -peleihinkin.

Torstaina juhlat jatkuivat, tällä kertaa pikkuisen pinkimpänä versiona. Emilia juhli 12 v. synttäreitä!

Tänään on talon täydeltä tyttöenergiaa kaverisynttäreiden merkeissä ja tänäkin lauantaina kaksi kaveria jää yökyläilemään. Pakko siirtyä pikkuhiljaa lettujen paistoon!

 Molemmilta synttärisankareilta kovasti kiitoksia onnitteluista ja muistamisista!

Loppukevennyksenä koulun kirjaparaatin Smurffiina!

Happy Halloween 2014!

Eilen vietettiin tietenkin Halloweenia!

Ison amerikkalaisen yhteisön vuoksi, tai siitä huolimatta, Halloween on täällä yksi syksyn kohokohdista.  Kiinalaiset eivät edes tajua, miksi nyt juhlitaan (kuten myöskään me emme tajua heidän tiettyjä juhliaan), mutta kaupat täyttyvät kaikesta krääsästä vähintään 1 kk ennen itse juhlapyhää. Eli "let's get the party started"! Ja ikinä ei ole liian huonoa juhlaa tai tilaisuutta rohmuta ilmaista tarjottavaa!

Piti oikein palata ajassa taakse päin. Olimme juuri muuttaneet ja yhtäkkiä olikin Halloween! Jotenkin hyppäsimme keskelle sellaista juhlaa, jota emme tienneet olevan olemassakaan. Vähän kuin virpominen, muttei kuitenkaan. Ekana vuonna olimme kaikki niin vihreitä, että ajattelimme suomalaiseen tapaan jonkun vähän viitan riittävän. Kamalia muovisia koristejuttuja haalimme Carrefourista viimeisinä päivinä, kunnes tajusimme, että nämähän ovat ihan tosissaan! Ja sitä karkkia piti olla kiloja! Mutta pääasia kai sentään, että lapset saivat 100 % vastata koristelusta, kuten tänäkin vuonna!

Halloween 2012

Noo, nythän olemme vanhoja konkareita. Pelonsekaisin fiiliksin ilmoitin meidät mukaan Racquet Clubin Kinderkartenin Trick-or-Treat -kierroksen osallistujiin. Kiertäjiä luvattiin olevan n. 50-60 lasta. HUH! Karkit hain tälläkin kerralla ihan Carrefourista, suurimmaksi osaksi kiinalaista kamaa.

Kun kaupunki on käynyt tutummaksi, on myös koristelu hieman kehittynyt. Ensimmäistä kertaa mietin viime viikolla, että ostan nyt tämän ja tämän, koska ne ovat kivoja Suomessa ja ensi Halloweenina me emme enää ole täällä!

Kun talossa on teinejä, ei asun vaihtaminen käy lennosta. Pienten kanssa on niin helppoa. "No. mä en haluakaan olla Batman vaan haluan olla Salama McQueen." Okei, vaihdetaan asua ja that's it. Mutta kun asuna pitää olla "rikkinäinen nukke" tai "sellainen sininen juhlamekko, joka sopii mun turkoosiin naamioon", ollaan isompien haasteiden edessä. Välillä olen ihan oikeasti miettinyt, olenko tosi paska mutsi, kun en vaan PYSTY muuttumaan jonkinlaiseksi siniseksi mekoksi, joka ei saa olla liian kiinalainen, muttei mikään vanha rytkykään, eikä mikään röyhelö  ja en suostu hakemaan GAP:sta jotain 50 € trikoomekkoa silputtavaksi sopivaksi. Daa…

No, tästä valitusvirrestä ja aamun meistä riippumattomista syistä pakkaa sekoittaneista tekijöistä huolimatta pääsimme ajoissa lähtemään Halloween paraatiin  ja sain jopa kuvat neideistä Halloween-lookeissaan.

Lady?

Rikkinäinen nukke

Saanko esitellä: Western International School of Shanghai (WISS). Primary school principal: Mr. Brunton. Pieni Punahilkka!

Palaan toistuvasti tähän aiheeseen:

Täällä koulussa on aukoton auktoriteetti. Opettajat ovat AINA Ms./Mr./Mrs. + nimi. Opettaja voi päättää, onko se Ms. Cindy vai onko se Mr. Bradley. Se ei koskaan ole "hey, Cindy!". Rehtori voi olla Halloween paraatissa punahilkka ja nauraa itselleen ja antaa muiden nauraa hänelle, mutta seuraavana maanantaina hän on taas aukoton auktoriteetti, Mr. Brunton ja piste. Puhuttelu on Puhuttelu isolla P:lla ja vakavampaa on ainoastaan Mr. Kline, koko koulun johtaja, joka tapaa pukeutua esim. Shrekiksi paraatipäivinä, heittää "high fivea" oppilaiden kanssa ja napata ekaluokkalaisia syliin näiden itkiessä jotain juttua. Silti Mr. Kline, on todelakin Mr. Kline. THE director ja auktoriteetti ylempänä kaikkien muiden. Tämä ei ole oikea postaus paasata suomalaisesta koulutuksesta ja siitä, että opettajan saa haasteen oikeuteen poistaessaan oppilaan luokasta. Mutta jotain erilaista tässä vaan on.

Paraatihan taas kerran oli tosi hauska ja vaikka se olosuhteiden pakosta järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa sisällä, homma sujui liikuntasalissa jopa paremmin kuin ulkona aikaisemmin. 

Pienet ovat aina niin suloisia!

Erityisen hauskaa oli tällä kertaa se, että näiden söpöläisten ja muuten vaan suloisten primary-oppilaiden kanssa iso rooli annettiin tässä hulluttelussa myös secondary-oppilaille.

Nämä lehmät varastivat huomion jo varsinaisessa paraatissa, saati sitten sitä seuranneessa ex-tempore diskossa. Secondaryn rehtori Ms. Tucker kiittii isompia oppilaita kärsivällisyydestä isossa paraatissa ja kysyi, haluavatko he siirtyä heti luokkiinsa vai jorata vielä 20 minuuttia jumppasalissa. Arvatkaa!

What does the fox say???? Myös kaikki opettajat ovat mukana juonessa.

Minä jatkoin matkaa ystävien kanssa keskustaan, mukavalle, mutta toisaalta surulliselle lounaalle: Tarjosimme ihanille Virvalle ja Marialle lounaan ja nautiskelimme tietenkin muutenkin porukalla japanilaisessa ravintolassa. Arigato!

Tästä seuraava on todellakin kovaa osuva lähtö. Auts. Minulle henkilökohtaisesti ehkä se ensimmäinen todella koskettava! Hyvää matkaa kotiin, Virva. Onneksi meillä tulee olemaan Simon valokuvat muistona! Nauroimme niille liikkuville junille perjantaina autossa: kuinka yksi menee eteen, yksi peruuttaa ja yksi pysyy paikallaan. Me nyt hetken vielä odotamme asemalla :)

Tietenkin  ruuhka oli jostain syystä aivan järkyttävä. Yan'an tie oli suljettuna 20 minuuttia. Lähdin keskustasta n. klo 14 ja olin kotona klo 17.45. Tämä oli ylivoimainen ruuhkaennätys.

Pyryharakka rintapielessä muistuttaa teistä!

Harrastuskalenteri 2014-2015

Jaahas, on päästy melkein Lokakuuhun, tuohon meidän tasapainoisten ja ihanien vaakojen synttärikuuhun!

Säätämisen jälkeen on lasten harrastuskalenteri asettunut melkein uomiinsa ja myös tai tai tietää, missä pitäisi milloinkin olla!

Emilia sulatti jään vedeksi  ja ryhtyi uimaan kilpaa koulun joukkueessa. Kolme kertaa viikossa. Aivan uusi lajivaltaus itselleni. Liikunnan pääsykokeissa kysyttiin, olenko entinen kilpauimari, kun perhonen sujui. Tyrmistyneen ilmeeni jälkeen sain kuulla, että voimistelijat ovat kuulemma yleensä pahimpia kiviä altaassa. Höh, en usko! Sittemmin ei ole kilpauimariksi luultu, vaikka uimisesta tykkäänkin!

Tennis kuuluu sunnuntain ohjelmaan - asummehan Shanghai Racquet Clubilla! Tavoitteena saada Emiliasta ja Eerosta pelikaverit, minä kun en osu edes siihen palloon.

Tiistaisin kuitenkin vielä pidetään luistelukaveri Lysshan kanssa "skatedate" Bailianin pienellä jäällä. Kuulemma axel ja kaksoisritti pitää aina saada, vaikkei luistelisikaan tavoitteellisesti!

Suomi-koulussa tuli muuten puheeksi, että Emppu, joka tarvitsee IB-kouluun ns. yhdyskuntapalvelua 10 h lukukaudessa, pitäisi mielellään suomalaisille pienille lapsille luistelukoulua tuolla Bailianissa, toki 1-3 lasta kerrallaan. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä kommenttiboksin kautta!

Ellan osalta olen valtavan innoissani. Siis innoissani siitä, että hän on viimein innoissaan! Kaikenlaisen säätämisen jälkeen olen vihdoin löytänyt oikean ja korkealaatuisen balettistudion. Ei siis rytmistä voimistelua edelleenkään muuten,  kuin kaksi kertaa viikossa pieni maistiainen välineiden kanssa, jotta tuntuma säilyy. Mutta OIKEA balettistudio täällä Shanghaissa!

Jos minä saisin päätää, olisi tanssi se juttu. Mutta minähän en tietenkään päätä.

Tanssi klassisena balettina ja ennenkaikkea muuna tanssina valtaa tunteja viikosta, voimistelu on silti se suuri rakkaus. Saa nähdä mitä keväällä tuleman pitää.

Ja Eero.

WISS:ssä alettin jo keväällä höyrytä pienten poikien  ja myös isompien  joukkueesta nimellä Stoke City WISS Academy. No, ehkä tiedätte sen englantiulaisen huippujengin. Minä en tiennyt, vaan luulin kyseessä olevan jonkinlaisen hupinimen, kuten vaikka "Käpylä FC Barcelona" tms. Tryoutit järjestettiin Syyskuussa.  Saman päivän aikana kävi ilmi, että valinnoissa on mukana mm. Stoke City Academyn johtava nuorisohenkilö ja että valmentajatkin ovat WISS:n palkkalistoilla nimenomaan tämän Stoke Cityn värvääminä, etsimässä sitä jotain, joka ehkä joskus maksaisi panostuksen takaisin.

Eero, juuri kengännauhojen solmimisen opittuaan ja 2 kk jalkapalloa pelattuaan halusi osallistua testeihin, eikä todellakaan tullut valituksi  tuohon valioiden joukkoon, vaikka hienosti pelasikin.  Eero jatkaa siis koulun joukkueessa jalkapalloa sekä kaksi kertaa viikossa tennistä täällä meillä! Eeron paras suomalainen kaveri on Stoke City by WISS:n kantavia voimia, heti ekassa pelissä kaksi maalia!

Kuva Pia Heikkurinen

WISS presents: Grimm Tales

Torstaina WISS:n secondary schoolin oppilaat toteuttivat hienon Grimmin satuihin perustuvan esityksen. Esitys oli jakaantunut lukuisiin eri tiloihin ja sisälsi musiikkia, tanssia, kuvataidetta ja hauskoja installaatioita.

Juttu alkoi aulasta ja juontaja kertoi mistä on kysymys. Aika kuvaavaa koko hommalle oli hänen kommenttinsa: "jos olette nyt jotenkin hieman hämmentyneitä siitä, mitä tuleman pitää, voin luvata, että esityksen jälkeen olette vielä hämmentyneempiä." Tavallaan piti paikkansa.

Ensimmäisen polun varrella oli vihjeitä ensimmäisestä sadusta, joka käsittelyssä oli. Murhamysteeri.

No tietenkin Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joka tosin ei näistä kuvista oikein valkene. Ensimmäisessä pisteessä tietenkin tungos oli valtaisa.

Kolmannesta kerroksesta siirryttiin keskusaukiolle, jossa homma jatkui. Osa esityksestä tapahtui päärakennuksen ikkunoiden takana.  Olispa ollut pimeää ja rakennukset ainoastaan valaistuna.

Punahilkkaa oli hieman sovellettu monessa kohdassa.

Nykyajan metsästäjällä on tietenkin aseena Nerf Gun.

Keskusaukiolla esitettiin myös Hannu ja Kerttu. Kahden näytelmän jälkeen yleisö hajaantui katsomaan eri pisteissä järjestettyjä esityksiä, ohjeena oli käydä noin kolmessa vallinnaisessa kohteessa.

Tarjolla oli teatteria WISS:n uudessa Orsini Teatterissa.

Erilaisia taideteoksia Orsinin kellarissa

Laatkoihin rakennetut ja valaistut asetelmat olivat hienoja.

Valoilla ja varjoilla oli tehty hienoja asetelmia. Kuvan pää ei kuulu teokseen, tungos vaan oli täälläkin melkoinen. Seuralaiseni eivät oikein antaneet minun valita kuvakulmia tai sopivia hetkiä kuvata. Lopputuloksena yksi pää + lintuhäkki + varjo. No menetteleehän se noinkin.

Musiikkia oli tarjolla myös paljon.

Joku järjestelyissä kuitenkin meni aika pahasti pieleen. Lopuksi piti olla 7. luokkalaisten ja WISS:n tanssiryhmän tanssiesitys, mutta koska aikataulu oli myöhässä, se peruttiin. Ensin odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin, jotta edellinen esitys päättyisi Orsinissa. Sitten kello löi kahdeksan ja viimeinen esitys oli pakko peruuttaa, koska koulubussien oli pakko päästä lähtemään ajallaan. Ja kuka enää olisi edes palannut keskusaukiolle katsomaan tanssiesitystä, josta ei oltu tiedotettu ohjelmassa?

Pahaksi onneksi tähän WISS:n tanssiryhmään kuuluvat Ella ja kaksi muuta oppilasta. Lisäksi ehkä kymmenen 7. luokkalaista oli harjoitellut esityksensä tanssiryhmän osaksi. Lapsia tietenkin harmitti, koska kaksi viikkoa oli harjoiteltu kaikki lounastauot ja jääty koulun jälkeen treenaamaan. Ella jätti rytmisen harkat ja kaveri Alexia balettitunnit ja sitten ei saatukaan esiintyä. Eniten kuitenkin harmitti WISS:n ihanan tanssinopettajan Ms. Natalien puolesta, jonka syytä homma vähiten oli. Ms. Natalie vieläpä lähtee pois tämän lukuvuoden lopussa ja olisi ansiannut tämän jäähyväistanssin. Opettaja jota jäämme kaipaamaan.

Mutta kaikenkaikkiaan taideosasto oli saanut aikaan huikean hienon esityksen!