Ison amerikkalaisen yhteisön vuoksi, tai siitä huolimatta, Halloween on täällä yksi syksyn kohokohdista. Kiinalaiset eivät edes tajua, miksi nyt juhlitaan (kuten myöskään me emme tajua heidän tiettyjä juhliaan), mutta kaupat täyttyvät kaikesta krääsästä vähintään 1 kk ennen itse juhlapyhää. Eli "let's get the party started"! Ja ikinä ei ole liian huonoa juhlaa tai tilaisuutta rohmuta ilmaista tarjottavaa!
Piti oikein palata ajassa taakse päin. Olimme juuri muuttaneet ja yhtäkkiä olikin Halloween! Jotenkin hyppäsimme keskelle sellaista juhlaa, jota emme tienneet olevan olemassakaan. Vähän kuin virpominen, muttei kuitenkaan. Ekana vuonna olimme kaikki niin vihreitä, että ajattelimme suomalaiseen tapaan jonkun vähän viitan riittävän. Kamalia muovisia koristejuttuja haalimme Carrefourista viimeisinä päivinä, kunnes tajusimme, että nämähän ovat ihan tosissaan! Ja sitä karkkia piti olla kiloja! Mutta pääasia kai sentään, että lapset saivat 100 % vastata koristelusta, kuten tänäkin vuonna!
Halloween 2012
Noo, nythän olemme vanhoja konkareita. Pelonsekaisin fiiliksin ilmoitin meidät mukaan Racquet Clubin Kinderkartenin Trick-or-Treat -kierroksen osallistujiin. Kiertäjiä luvattiin olevan n. 50-60 lasta. HUH! Karkit hain tälläkin kerralla ihan Carrefourista, suurimmaksi osaksi kiinalaista kamaa.
Kun kaupunki on käynyt tutummaksi, on myös koristelu hieman kehittynyt. Ensimmäistä kertaa mietin viime viikolla, että ostan nyt tämän ja tämän, koska ne ovat kivoja Suomessa ja ensi Halloweenina me emme enää ole täällä!
Kun talossa on teinejä, ei asun vaihtaminen käy lennosta. Pienten kanssa on niin helppoa. "No. mä en haluakaan olla Batman vaan haluan olla Salama McQueen." Okei, vaihdetaan asua ja that's it. Mutta kun asuna pitää olla "rikkinäinen nukke" tai "sellainen sininen juhlamekko, joka sopii mun turkoosiin naamioon", ollaan isompien haasteiden edessä. Välillä olen ihan oikeasti miettinyt, olenko tosi paska mutsi, kun en vaan PYSTY muuttumaan jonkinlaiseksi siniseksi mekoksi, joka ei saa olla liian kiinalainen, muttei mikään vanha rytkykään, eikä mikään röyhelö ja en suostu hakemaan GAP:sta jotain 50 € trikoomekkoa silputtavaksi sopivaksi. Daa…
No, tästä valitusvirrestä ja aamun meistä riippumattomista syistä pakkaa sekoittaneista tekijöistä huolimatta pääsimme ajoissa lähtemään Halloween paraatiin ja sain jopa kuvat neideistä Halloween-lookeissaan.
 |
| Lady? |
 |
| Rikkinäinen nukke |
Palaan toistuvasti tähän aiheeseen:
Täällä koulussa on aukoton auktoriteetti. Opettajat ovat AINA Ms./Mr./Mrs. + nimi. Opettaja voi päättää, onko se Ms. Cindy vai onko se Mr. Bradley. Se ei koskaan ole "hey, Cindy!". Rehtori voi olla Halloween paraatissa punahilkka ja nauraa itselleen ja antaa muiden nauraa hänelle, mutta seuraavana maanantaina hän on taas aukoton auktoriteetti, Mr. Brunton ja piste. Puhuttelu on Puhuttelu isolla P:lla ja vakavampaa on ainoastaan Mr. Kline, koko koulun johtaja, joka tapaa pukeutua esim. Shrekiksi paraatipäivinä, heittää "high fivea" oppilaiden kanssa ja napata ekaluokkalaisia syliin näiden itkiessä jotain juttua. Silti Mr. Kline, on todelakin Mr. Kline. THE director ja auktoriteetti ylempänä kaikkien muiden. Tämä ei ole oikea postaus paasata suomalaisesta koulutuksesta ja siitä, että opettajan saa haasteen oikeuteen poistaessaan oppilaan luokasta. Mutta jotain erilaista tässä vaan on.
Paraatihan taas kerran oli tosi hauska ja vaikka se olosuhteiden pakosta järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa sisällä, homma sujui liikuntasalissa jopa paremmin kuin ulkona aikaisemmin.
Pienet ovat aina niin suloisia!
Erityisen hauskaa oli tällä kertaa se, että näiden söpöläisten ja muuten vaan suloisten primary-oppilaiden kanssa iso rooli annettiin tässä hulluttelussa myös secondary-oppilaille.
Nämä lehmät varastivat huomion jo varsinaisessa paraatissa, saati sitten sitä seuranneessa ex-tempore diskossa. Secondaryn rehtori Ms. Tucker kiittii isompia oppilaita kärsivällisyydestä isossa paraatissa ja kysyi, haluavatko he siirtyä heti luokkiinsa vai jorata vielä 20 minuuttia jumppasalissa. Arvatkaa!
What does the fox say???? Myös kaikki opettajat ovat mukana juonessa.
Minä jatkoin matkaa ystävien kanssa keskustaan, mukavalle, mutta toisaalta surulliselle lounaalle: Tarjosimme ihanille Virvalle ja Marialle lounaan ja nautiskelimme tietenkin muutenkin porukalla japanilaisessa ravintolassa. Arigato!
Tästä seuraava on todellakin kovaa osuva lähtö. Auts. Minulle henkilökohtaisesti ehkä se ensimmäinen todella koskettava! Hyvää matkaa kotiin, Virva. Onneksi meillä tulee olemaan Simon valokuvat muistona! Nauroimme niille liikkuville junille perjantaina autossa: kuinka yksi menee eteen, yksi peruuttaa ja yksi pysyy paikallaan. Me nyt hetken vielä odotamme asemalla :)
Tietenkin ruuhka oli jostain syystä aivan järkyttävä. Yan'an tie oli suljettuna 20 minuuttia. Lähdin keskustasta n. klo 14 ja olin kotona klo 17.45. Tämä oli ylivoimainen ruuhkaennätys.
Pyryharakka rintapielessä muistuttaa teistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti