Kukkia ja kuulumisia

Heipparallaa!

Blogi on ollut tahattomalla ja ihan tarkoituksettomalla tauolla. Mitään syytä siihen ei ole, ei edes kiirettä. Ei vaan ole irronnut, you know. Lisäksi olen laiskistunut tosi pahasti kuvien siirtämisessä kamerasta koneelle.

Nyt täytyy hieman ryhdistäytyä, koska tarkoituksena oli tehdä tästä myös itsellemme eräänlainen päiväkirja.

Edellisellä viikolla vietettiin taas yhtä lomaviikkoa, tällä kertaa kansainvälisten koulujen kevätlomaa, joka liittyi myös kiinalaisten Qing Ming -festivaaliin, eli eräänlaiseen vainajien muistopäivään. Vietimme lomaviikon ihan Shanghaissa, mutta puuhasimme täällä sentään kaikenlaista kivaa. Kirjoittelen niistä vähän jälkijunassa.

Meillä on täällä on-off -kesä. Välillä on melkein 30 astetta lämmintä, välillä taas sataa ja takkia saa vetää päälle tiukemmin. Torstaisen hellepäivän innoittamana päätin vihdoin laittaa parvekkeille hieman kukkia!

Suuntasimme Andyn kanssa ensin Hongqiaon kukkamarkkinoille. Sieltä mukaan tarttui paitsi niitä kukkia, myös pääsiäisroinaa! Vihdoin on rairuohot kasvamassa, saa nähdä koska ruoho vihertää, ehkä sitten vappuna!

Suomi-koululta hankitut suklaamunat ja muut pääsiäiskarkit saavat täydentää paikallisista valikoimista haalittuja herkkuja.

Yksi juttu mitä täällä rakastan, ovat halvat leikkokukat! Myös orkideoilla pääsee täällä juhlimaan pikkurahalla. Kukkamarkkinoilta irtoaa alle kympillä (siis eurolla) parin-kolmen orkidean asetelma omaan ruukkuun. Valtavat, jopa kymmenen kukkavanaa sisältävät asetelmat maksavat n. 30-40 € ruukkuineen.

Halusin vähän värikkäitä kukkia piristämään parvekkeita, mutta etsiskelin myös sellaista kiinalaista, vähän isompaa ruukkua parvekkeelle ja siihen jotain vihreää puskaa. Kukkamarkkinoilla ruukkuja löytyy, mutta hinnatkin ovat aika kovat, RMB 200-350 (n. 25-40 €). Koska epäilen kovasti tämän kiinalaisinnostukseni kestävyyttää takaisin suomeen saakka, en mitään isoja summia halunnut sijoittaa. Siispä suuntasimme taas Andyn kanssa uusiin paikkoihin, joita hän kavereiltaan soitteli.

Ensimmäinen paikka oli Jinhui Flower Aqua City Hongqiao Roadilla. Ihan etsimääni sieltä ei tosin löytynyt, mutta paikka oli tutustumisen arvoinen. Paikassa myytiin lähinnä kultakaloja, kilpikonnia ja akvaarioroinaa, mutta myös kaktuksia, kiinalaisia esineitä ja kukkia. Hienointa antia kadulla ovat Bonsai-puut!

Kysyin puiden hintaa yhdeltä ukkelilta. Kuulin että kolme jotain, eli ahaa 300 siis. Ehei, hinta oli 3000 RMB ja kyseessä ei ollut kovinkaan kummoinen puu. Ei tyhjätaskuille siis.

Täällä oli kyllä kiinalaisia ruukkuja ja muuta keramiikkaa, myös sitä sini-valkoista jota etsin, mutta Bonsai-kokemuksen jälkeen hintoja ei tarvinnut edes kysellä.

Jos olet kilpikonnaa, kultakalaa tai liskoa vailla, täältä(kin) niitä löytyy! Samalta kadulta saat myös sähäkän neon-tunnelman akvaarioosi!

Paikka oli kyllä kaunis ja kiinalaisittain poikkeuksellisen kivasti laitettu. Ihana kesäinen hellepäivä sai kaiken näyttämään vieläkin mukavammalta :) 

528 Hongqiao Road, Shanghai Jinhui Flower Aqua City

上海市金汇路528号虹桥花卉水族城

Täältä jatkoimme matkaa vähän syrjässä sijaitseville ulkokukkamarkkinoille. Olin saanut kaverilta kortin aikaa sitten ja kerran siellä käynyt pyörähtämässäkin. Nyt menimme sinne kuitenkin tositarkoituksella!

Ja sieltähän alkoi löytyä kaikkea kivaa! Kuviahan ei tietenkään ole, saati enää osoitekorttia tallella. Paikka sijaitsee lähellä G15 moottoritietä (Ningbon suuntaan) ja se on lähellä myös Botanical Gardenia ja samalla suunnalla kuin Happy Valley -huvipuisto. Jep, näillä koordinaateillahan sinne on helppo löytää...Sorii...

Mutta sieltä sain kuin sainkin sini-valkoisen ruukkuni, hintaan RMB 30 (alle 4 €)! Puksipuu kaipaa hieman muotoilua, tarvitsen vain hieman paremman aseen kuin nuo perus Fiskarsit!

Kukkia kertyi lopulta sellainen kasa, etten enää kotona tiennyt mihin niitä survoisi :) Nyt tarvitsee vain pitää ne hengissä! Tuolta sai niitä Bonsai-puitakin, hinnat alkaen 150 RMB. Ei ehkä ihan yhtä hienoja, mutta ei nyt kovinkaan paljon huonompiakaan...

Hauskan kukkapäivän jälkeen seuraava päivä toikin sitten tullessaan ikäviä uutisia. Tämä jäi nimittäin ainakin toistaiseksi viimeiseksi seikkailuksemme Andyn kanssa! Vakavasti sairaat isä ja appiukko tarvitsevat apua ja vaimon siisti sisätyö Hongqiaon lentokentällä kuulemma vei voiton. Andy hoitelee siis vanhuksia. Tämä on ainakin virallinen selitys.

Täällä on itketty ja surtu, erityisen musertava uutinen oli Emilialle, joka on lapsista eniten Andyn kanssa kulkenut. Eilinen matka Pudongiin viimeistä kertaa oli kuin tuomiolle meno, silmät punaisina niiskutimme takapenkillä.

Kovasti houkuttelimme Andya takaisin kun tilanne helpottaa, mutta se ei taida olla hänen päätettävissään. Maanantaina meille tulee uusi kuski ja koko ensi viikon suunnitelmat heittivät samalla kuperkeikkaa. Kaikki pitää taas aloitaa alusta.

Onneksi Andy jätti meille testamenttina monta sivua osoitteita. Itku meinaa iskeä jo tässä, kun noita harakanvarpaita tavaa. Viimeisenä hommana Andy hakee Bossin lentokentältä illlalla, siihen mennessä pitäisi loihtia jonkinlainen kortti. Onneksi olin ihan sattumalta teettänyt lapsista ison valokuvan eläintarhassa, se toimikoot korttina.

KIITOS Andy! Me emme ikinä unohda sinua!

House hunting osa 2 ja ennakkoluuloinen suomalainen muija

Olemme päättäneet lähteä etsimään uutta kotia!

Vanha talo on ok, jotenkin siinä vaan on  niin paljon sellaista, jota emme hyväksy. Viimeisenä asiana edellisen talven sähkölaskumme, jotka ylittivät kaikki sietokyvyn rajat. Compoundimme toimistoukkeli nauroi meidän laskuillemme, me emme nauraneet. Syitäkin osasimme ihmetellä. Lisäksi talossa on sellaisia epämääräisiä juttuja, joita emme osaa edes vaatia korjattaviksi aina ja aina uudestaan, kuten ilmastoinnin kautta usein leviävä viemärin haju. Sekä home, joka tuntui pesiytyvän erityisesti tyttöjen makuuhuoneeseen nurkkiin talven aikana.

Kun meillä on kuulemma mahdollisuus katkaista vuokrasopimus 15.6. alkaen (= sama päivä kun lähdemme Suomeen), päätimme katsastaa mahdollisuudet asunnonvaihtoon jo tässä vaiheessa!

Turvauduimme taas miehen työnantajan hyväksymän välittäjän palveluihin. Olin jo varautunut suuren esiurputukseen ja sehän kyllä seurasi.

On aivan pakko antaa esimakua ajalta, jolloin en blogia päivittänyt ja kävimme ensimmäisellä house hunting- matkalla. Mm. tällaisia helmiä meille myytiin aluksi  yli 3500 € kuukausivuokran hintaan. Haluan olla rehellinen hintojen osalta, koska varmasti kaikki tänne tulevat "pääsevät" osaksi systeemiä.

Aivan ihana kokonaisuus omalla alueellamme Le Chambordilla, valitettavasti kahden kerroksen korkuinen, luonnossa viininpunainen ja muovinen panelointi ei oikein kuvassa pääse edukseen.... (seinä ei siis todellakaan ole "wenge" tai "merbau", jos joku erehtyy, vaan luonnossa viininpunainen vinyyli... (kuva on kiinteistönvälittäjältä). Eli siis pöydän päällä olevan liinan värinen.

Tätä viininpunaista kokonaisuutta suoraan vastapäätä on mintunvihreällä laatoitettu avokeittiö, jonkinlaisella puuviilulla varustettuine ovineen. Silmä lepää tässä yhdistelmässä, pahus ettei ole sellaista panoraamakuvaa... Myös koko muu talon värimaailma oli yhtä mielenkiintoinen. Muusta varustelusta: Jos olisin ollut hakemassa ensimmäistä opiskelijasolua Teekkarikylästä, olisin voinut edes ajatella näin yököttäviä pesutiloja. Mutta hyvänen aika, en noilla hinnoilla! Jaiks. Tämä ihanuus on edelleen saatavilla, miksi ihmeessä??? ;)

 

Tämä setti kokonaisuutena on oikeasti paljon kauheampi kuin kuvissa.

 

Rehellisest tämä alla oleva taisi olla ensimmäinen kohtaamamme olohuone. Kysyin, että mitenkäs kalustuksen laita? Vastaus. "Nämä ovat tämän huoneen kalusteet ja tämä vuokrataan kalustettuna, eli kalusteiden arvo on huomioitu vuokrassa. " Teki mieli kysyä, että kuinka paljon vuokraa saa alennettua kauheista kalusteista johtuen, jos ne viedään pois ennen muuttoamme?... anteeksi jos loukkaan jonkun ikäiseni makua :(

 

Ennakkokyselyissä olimme laittaneet ehdoksi myös sen, että (kerrostalot poislukien) haluamme

kunnollisen pihan. Tämä läntti oli jo juhlava tarjous verrattuna moneen muuhun.

Olen joskun mainostanut, että meillä oli 2 taloa ylitse muiden, jotka hävisivät muiden palveluiden vuoksi. 

Tässä on numero 1:

Kanadalaisen arkkitehtipariskunna oma talo. Sisustusratkaisut eivät noudattele omaa tylsää valkoista makuani, mutta osaan kai jossain määrin sentää nähdä sen, missä joku on onnistunut erilaisessa jutussa. En tykkää kiviseinästä, mutta kuvan ulkopuolella huone oli mahtava!

 

 Keittiölle ei mikään näkemäämme vetänyt vertaa. Kodinkoneet mm. Gaggenau - täällä!

 

Mutta, se mutta. Alueella kuulemma ei asunut oikeastaan muita eurooppalaisia ja pariskunta ei ollut oikein huomannut kuulemma lapsiakaan sinä pyörimässä. Katsaus klubitalolle kriteerillä "anna luoja tämän olla edes kohtuullinen, niin se on tässä". Mutta ei, vastassa oli limainen, vihreänä lillunut uima-allas ja kuollut yhteinen alue. Syy lasten puuttumiseen selvisi samalla.

Sitten se seuraava:

Jos tämä olisi Kulosaaressa...No, olkoon, edes Jyväskylän Haukkalassa... Kyllä, tämä oli ulkoisesti ihan unelmatalomme!

 Tämä oli sisustettu, erilainen, mutta kun kerran täällä ollaan, miksi ei vähän erilaista???

 

Valtava kattoterassi, johon olisi voinut tehdä vaikka minigolfradan :)

 

 

MUTTA: Se muttta. Alueella oli vain 3-4 taloa valmiina, kaikki muut "luurankovaiheessa". Alue oli siis valtava. Alueella ei olisi ollut mitään palveluja, olisimme ollut suunnilleen ainoa perhe koko isolla alueella, odottaen muita muuttavaksi sisään vuosien varella. Vähän sama kuin meillä on nyt tapahtumassa Le Chambordilla uuden alueen varrella, ilman vanhan alueen asukkaita.

Toivottavasti olemme viisaampia Sunnuntaina klo 9.30 ja löydämme tulevan kotimme. Jos ehdin, kerron huomenna hieman vaihtoehdoista!

I know

Olenko koskaan kertonut teille Andysta? Ai olen. Siis suunnilleen jokaisessa kirjoituksessani... Andy on ollut autonkuljettajamme marraskuusta saakka ja osoittautunut suoranaiseksi arkemme pelastajaksi.

Monessa perheessä Ayi on se, joka huolehtii käytännön asioista ja meidänkin ayi Sue on ihan ok: Hän siivoaa ja tilaa vettä sekä korjausmiehiä hoitamaan vikoja ja hoitaa työnsä ihan moitteetta. Hän on kuitenkin jotenkin meillä vaan töissä. Kuulostan varmasti nyt snobilta moittiessani tätä työsuhdetta, mutta olisin kaivannut siivoojaa enemmän jonkinlaista kotiapulaista, joka olisi ottanut isomman roolin vaikkapa lasten kanssa.

Meille alunperin tulut ayi oli ihana: Hän auttoi aina Eeroa kiinanläksyissä ja opetteli englantia Eeron muista läksyistä. Hän osasi aina tarttua sellaisiin juttuihin, jotka vaativat toimenpiteitä ja jätti sitten jonkin vähäpätöisemmän homman tekemättä. Lapset tulivat hänelle aina ensimmäisinä. Hän lähti hoitamaan omaa tytärtään provinssiin ja saimme tilalle "serkun". Serkku ayi saattaa alkaa imuroida olohuonetta, vaikka näkee miehen tekevän töitä siellä  ja soittavan työpuheluita. He tekevät niin, koska tapana on ja siitä on hankalaa poiketa. Hän myös saattaa pestä lattiaa ruokapöydän alta, vaikka lapset söisivät siinä välipalaa. En osaa selittää, kuulostan ainoastaan typerältä valittajalta, vaikka en todellakaan tarkoita sitä.

Mutta Andy. Hän tipahti meille kuin taivaan lahjana. Ensimmäinen kuskimme oli ihan ok, hän ei koskaan hymyillyt tai oikeastaan edes puhunut, vaikka osasi loistavaa englantia.  Hoiti hommansa ja that's it. Yhtäkkiä meille vain ilmestyi uusi auto ja uusi kuski, Andy. Ei mennyt edes päivää, kun tajusimme minkälaisen helmen olimmekaan saaneet avuksemme.

Aluksi Andy ei juurikaan puhunut englantia ja meillä oli paljon kommunnikointiongelmia. Sittemmin minä olen oppinut vähän kiinaa ja Andy on oppinut paljon englantia ja mm. aikatauluongelmat ovat taakse jäänyttä elämää. Andy on erityisen sitoutunut Emilian ja Ellan harrastuksiin. Ella on käytännössä jatkuvasti kulkenut yksin Andyn kyydissä harkkoihin ja lauantaina uskalsin ensimmäisen kerran päästää Emilian kahdestaan Andyn kyydillä luistelemaan ja homma tietenkin toimi moitteettomasti.

Homma menee yleensä niin, että minulla on mielessäni jokin hankinta tai palvelu, johon tarvitsen ratkaisun. Kuvailen ongelmani englanniksi ja osin kiinaksi ja käytämme tarvittaessa Andyn kämmentietokonetta apuna käännöksessä. Jos Andy sanoo "I don't know", ottaa palvelun löytäminen hetken aikaa ja muutaman puhelinsoiton. Yleensä aina viimeistään puhelinsoiton jälkeen hymyilevä Andy toteaa "I know". Ja sitten menemme kohti tätä paikkaa.

Viimeisinpänä "markkinoiden markkinat" eli tukku. Kävimme täällä jo etsiessäni terassikalusteita. Ensimmäinen tapaamisemme ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä:

 Palikkaihmisen makuun edes jotain hieman palikkamaisempaa :)

 Sä saat potkut! Hjallikselle uusi työpöytä...

Nämä kennohyllyt olivat oikeastaan aika hauskat, ajatellen tyttöjen huoneen värimaailmaa. No ei sitten kuitenkaan.

Nyt suuntaismme "hotellitukkuun". En siis ole vielä ehtinyt Shanghain kuuluisille hotellimarkkinoille, mutta Ellan syntärikutsuille laseja etsiessäni Andy toi minut toistamiseen tähän outoon paikkaan.

Huonoksi onneksemme vettä satoi aivan saavista kaatamalla, enkä oikein päässyt vauhtiin tällä hotellitarvikekadulla :) Ostin 6 + 6  kpl ihan peruslaseja, haussa olisivat ollet "pulleammat" punaviinilasit, mutta nämä varmasti ajavat asiansa täällä ollessamme.

Jos olisin ollut vähemmän kiireinen, enemmän motivoitunut ja vettä olisi tullut edes vähän vähemmän, olisin viihtynyt tässä valkoisessa taivaassa luultavasti vaarallisen kauan.

 

Tukkutorilla kun oltiin, nämä tyypit jaksoivat nillittää siitä, että eivät myy yksittäisiä kappaleita. Himoitsin kuvan keskellä olevaa neljän kipon ja mustan puisen tarjottimen settiä, mutta he eivät myyneet sitä meille, koska se oli mukamas varattu.

 Ostin kuitenkin tällaisen hassun setin.

 Sekä kuvassa hassusti kiiltelevän tarjoiluastian.

 Miten tulikin aika paljon mieleen Villeroy&Bochin tykkäämäni New Wave -sarja....

Kuva: Villeroy&Boch

Astioita metsästäessamme törmäsimme myös tutun näköiseen liikkeeseen.