Joulun tultua ja mentyä ja jääkaapin tyhjennyttyä herkuista on taas pakko suunnistaa ruokaostoksille. Se ei aina ole lempipuuhaani täällä Kiinassa.
Juuri lounaalla muistelimme Mian (Vieraana Shanghaissa -blogi) kanssa sitä, kun alkuaikoina saattoi mennä kauppaan ja lähteä sieltä suunnilleen tyhjän ostoskärryn kanssa pois kun ahdistus iski, eikä oikein mitään osannut eikä uskaltanut ostaa. Elämä on niistä ajoista aika paljon helpottanut. Ehkä sitä vaan ei enää niin välitä tai ainakin on omaksunut sen ainoan oikean tavan toimia: tee sen mukaan mihin itse uskot ja mikä tuntuu hyvältä.
Neuvoja ja neuvojia on nimittäin niin monta kuin on ihmistäkin. Liha on ehkä se kaikkein polttavin puheenaihe. Joku ostaa vain australialaista tai argentinalaista tuontilihaa (ja maksaa siitä useimmiten suomalaisen sisäfileen hinnan), toinen luottaa paikalliseen luomulihaan ja erilaisten Deli -kauppojen valikoimiin, kolmas ostaa Carrefourista tietyillä kriteereillä ihan tavallista lihaa. Huhun mukaan lammas on ok, nautakin yleensä, kana joskus ja possu on pahinta hormonilihaa. Juuri kun aloin asettua tuolle "tietyin kriteerein Carrefourista" -tasolle täydentäen läheisestä Delistä, messusi eräs tuttava, että älä KOSKAAN osta Carrefourista lihaa vaan korkeintaan City Shopista (=länsimaista ruokaa myyvä kauppaketju) tai hae eräältä teurastajalta jostain - paikka ei minulle selvinnyt eikä kauheasti houkutellut. Ei selvinnyt myöskään se, miksi se saman tuottajan broileri samanlaisessa pakkauksessa on parempaa City Shopissa kuin Carrefourissa? Muuten kuin että se on siellä kalliimpaa.
Mielenkiintoisen näkökulman asiaan esitti kiinalainen autonkuljettajamme Andy, joka valisti minua kun hain McDonald'sista helpotusta joulukiireisiin. McDonald'sin ja KFC:n (Kentucky Fried Chicken) liha on kuulemma todella, todella huonoa hormonilihaa ja parasta lihaa on marketeissa. Jotenkin tuosta paistoi hieman läpi puolueen (kuiskaan hyvin, hyvin varvovasti) totuus. Tokihan amerikkalainen hapatus vaarantaa terveytemme ja hyvinvointimme, kuten se tietenkin tekeekin ;)
Koska lihan kanssa on niin hankalaa, on vihannesten määrä ruokien joukossa on kasvanut entisestään, mikä on tietenkin pelkästään positiivista! Mutta myös kasviksista pystyy tekemän ongelman. Onko luomu oikeasti luomua vai vaan kalliimmalla myytyä ja valmiiksi pakattua peruskamaa? Ja miten käsitellä hedelmät ja vihannekset? Osa pesee astianpesuaineella, osa etikalla. Itse olen päätynyt suosimaan kuorittavia hedelmiä ja ostanut hyvässä uskossa loput luomuna.
Olen välillä tilannut vihanneksia netistä. Tänään saimme Fieldsistä ison kasan vihanneksia tunnin sisällä tilauksesta.
Täällä on jostain syystä juuri nyt kuuma mansikkasesonki, niitä myydään katujen varsilla ja kaupoissa. Tilasin vihannespakettiin kilon luomumansikoita ja kokeilu osoittautui toimivaksi, ne olivat loistavia!
Fieldsistä ja muista nettikaupoista saa toki muutakin kuin vihanneksia. www.fieldschina.com
Andy vei minut joku aika sitten paikallisille hedelmämarkkinoille, joista hänen vaimonsakin käy ostamassa hedelmät. Se olikin löytämisen arvoinen paikka! Ja ihan tässä lähellä. Sinne suuntasimme tänäänkin ja sorruin ostamaan ison laatikollisen omenia ja kassillisen appelsiineja. Nyt täytyy löytää joku paikka säilöä näitä...
Juuri sopivasti meille saapui eilen uusi uljas liesi + uuni
-yhdistelmämme. Mukava joululahja vuokraisännältä. Siinä on kaasulevyt
ja sähköuuni. Ja bonuksena mahtava valurautainen parila, jonka alla koko parilan pituinen poltin! Nyt kelpaa
kokkailla.
Ja kyllä, meillä on tätä varten australialaiset pihvit odottamassa :)
lauantai 29. joulukuuta 2012
maanantai 24. joulukuuta 2012
Jouluyö...Juhlayö...
Minun on aivan alkuun tunnustettava, että en todellakaan ole mikään pirkka virkkaaja käsityö- tai askarteluihminen. Jos siis joku nyt etsii omaperäisiä vinkkejä edellämainittuihin, hus, äkkiä pois.
Tämä ilta ja yö jouluaattoa vasten on varmaan ainoa kerta vuodessa, jolloin todella nautin edes edellä mainittuja sivuavasta toiminnasta. Mutta nautin siitä sitten omalla tasollani koko vuoden edestä! Puitteet täytyy olla kunnossa:
- pitää olla tarpeeksi teippiä ja paperia, sekä muutama helppo ratkaisu kulmikkaille esineille - esim. lahjakassi. Lahjanarun on hyvä olla sellaista kiltisti käpertyvää, leveää, ei liian kimaltavaa jne. tai muuten ohitan sen kokonaan. Kiinasta ei sellaista kai saa, joten ohitin sen tänä vuonna kokonaan.
- lasten ja muiden häiriötekijöiden täytyy olla poissa ja glögiä saa mieluusti olla tarjolla.
- kellon pitää olla paljon
- televisiossa pitää olla oheishömppää tarjolla. Tänä vuonna varmistin sen Greyn Anatomia sekä Täydelliset Naiset DVD -boxeilla.
Koska edelleen 5 kk jälkeen koen olevani aloittelija, törmäsin taas tänään yhteen ihmeellisyyteen, lahjapaperiin. Kiinassa ei varsinaisesti juhlita joulua. Meillekin oli tunkemassa huomenna uuninkorjaaja, koska huomenna on aivan tavallinen arkipäivä. Haloo - uunin korjaaja jouluna, jolloin Suomessa uuni paahtaa koko vuoden edestä! Joulun viettämättömyys ei silti estä aivan överiä koristelua ja lakkaamatonta joululaulujen renkutusta kaupoissa. Lahjapaperi ei silti kuulu tavallisen supermarketin valikoimaan, koska lahjat eivät suuressa määrin kuulu kiinalaiseen jouluun. Pakon edessä oli pakko poiketa vielä viimetipassa erikseen paikkaan, josta tiesin varmuudella paperia ynnämuuta härpäkettä saavan.
Ja sitten paketoimaan!
Edelleen kuusen alle kasaantuu melkoinen vuori, vaikka lasten kasvaessa lahjojen koko pienenee samassa suhteessa kuin yksittäisten lahjojen arvo kasvaa. Eli lahjojen pitäisi vähentyä vuosi vuodelta....Hmm...
Onneksi järkyttävät jouluvalomme eivät näy kuvassa kovin selvästi. Ostin vahingossa ne pahimmat mahdolliset valot - vilkkuvat, värikkäät... No, olkoot tämän omituisen joulun tuomassa lisää omituisuutta!
Jouluaattoaamuna lapset ovat perinteisesti saaneet tonttupussista arvoituksen, jonka perusteella löytyvät ensimmäiset paketit. Tänä vuonna ne ovat poikkeuksellisen jättimäiset. Onnistuimme kuljettajamme Andyn kanssa salakuljettamaan isot, Fatboy -tyyppiset säkkituolit salakoloon uskoakseni lasten huomaamatta. Näitä on toivottu, mutta luultavasti yllätys on silti melkoinen :) Kiitos Joensuun mummille näistä!
Osa arvoituksen johtolangoista löytyy sisältä, osa ulkoa. Yleensä teemme aina liian helppoja, nyt oli pakko kokeilla paria hieman haastavampaa, katsotaan miten huomenna käy ;)
Yleensä tähän yöhön liitty myös kinkun paistaminen. Nyt se tuoksu puuttuu. Samoin tilanne, jossa huomaamme jälleen kerran nukkuneemme molemmat pommiin ja kinkku on ollut uunissa aivan liian kauan ja se näyttää olevan pilalla. Vaan silti se on aina yhtä herkullista!
Onneksi on sentään glögiä. Ikeasta saa aivan älyttömän hyvää glögiä sekä alkoholittomana että alkoholia sisältävänä. Olin aivan tyrmistynyt kun glögi oli loppu, kun alkuviikosta kävin siellä! Onneksi olin jemmannut pari pullollista. Miten ruotsalaiset ovat osanneet tämänkin homman tuotteistaa ja myydä näin? Me suomalaiset haemme ruisleipämme ja karjalanpiirakkamme Nancylta Pudongista pienestä myymälästä, eikä Nancy todellakaan ole suomalainen, ei edes eurooppalainen. Mutta ruisleipää ja karjalanpiirakoita löytyy hänen ansiostaan meidänkin joulupöydästämme!
Nyt täytyy pakon edessä poistua nukkumaan, riisipuuron keittäminen täkäläisestä riisistä jäi testaamatta, joten täytyy paneutua siihen heti aamusta!
Tämä ilta ja yö jouluaattoa vasten on varmaan ainoa kerta vuodessa, jolloin todella nautin edes edellä mainittuja sivuavasta toiminnasta. Mutta nautin siitä sitten omalla tasollani koko vuoden edestä! Puitteet täytyy olla kunnossa:
- pitää olla tarpeeksi teippiä ja paperia, sekä muutama helppo ratkaisu kulmikkaille esineille - esim. lahjakassi. Lahjanarun on hyvä olla sellaista kiltisti käpertyvää, leveää, ei liian kimaltavaa jne. tai muuten ohitan sen kokonaan. Kiinasta ei sellaista kai saa, joten ohitin sen tänä vuonna kokonaan.
- lasten ja muiden häiriötekijöiden täytyy olla poissa ja glögiä saa mieluusti olla tarjolla.
- kellon pitää olla paljon
- televisiossa pitää olla oheishömppää tarjolla. Tänä vuonna varmistin sen Greyn Anatomia sekä Täydelliset Naiset DVD -boxeilla.
Koska edelleen 5 kk jälkeen koen olevani aloittelija, törmäsin taas tänään yhteen ihmeellisyyteen, lahjapaperiin. Kiinassa ei varsinaisesti juhlita joulua. Meillekin oli tunkemassa huomenna uuninkorjaaja, koska huomenna on aivan tavallinen arkipäivä. Haloo - uunin korjaaja jouluna, jolloin Suomessa uuni paahtaa koko vuoden edestä! Joulun viettämättömyys ei silti estä aivan överiä koristelua ja lakkaamatonta joululaulujen renkutusta kaupoissa. Lahjapaperi ei silti kuulu tavallisen supermarketin valikoimaan, koska lahjat eivät suuressa määrin kuulu kiinalaiseen jouluun. Pakon edessä oli pakko poiketa vielä viimetipassa erikseen paikkaan, josta tiesin varmuudella paperia ynnämuuta härpäkettä saavan.
Ja sitten paketoimaan!
Edelleen kuusen alle kasaantuu melkoinen vuori, vaikka lasten kasvaessa lahjojen koko pienenee samassa suhteessa kuin yksittäisten lahjojen arvo kasvaa. Eli lahjojen pitäisi vähentyä vuosi vuodelta....Hmm...
Onneksi järkyttävät jouluvalomme eivät näy kuvassa kovin selvästi. Ostin vahingossa ne pahimmat mahdolliset valot - vilkkuvat, värikkäät... No, olkoot tämän omituisen joulun tuomassa lisää omituisuutta!
Jouluaattoaamuna lapset ovat perinteisesti saaneet tonttupussista arvoituksen, jonka perusteella löytyvät ensimmäiset paketit. Tänä vuonna ne ovat poikkeuksellisen jättimäiset. Onnistuimme kuljettajamme Andyn kanssa salakuljettamaan isot, Fatboy -tyyppiset säkkituolit salakoloon uskoakseni lasten huomaamatta. Näitä on toivottu, mutta luultavasti yllätys on silti melkoinen :) Kiitos Joensuun mummille näistä!
Osa arvoituksen johtolangoista löytyy sisältä, osa ulkoa. Yleensä teemme aina liian helppoja, nyt oli pakko kokeilla paria hieman haastavampaa, katsotaan miten huomenna käy ;)
Yleensä tähän yöhön liitty myös kinkun paistaminen. Nyt se tuoksu puuttuu. Samoin tilanne, jossa huomaamme jälleen kerran nukkuneemme molemmat pommiin ja kinkku on ollut uunissa aivan liian kauan ja se näyttää olevan pilalla. Vaan silti se on aina yhtä herkullista!
Onneksi on sentään glögiä. Ikeasta saa aivan älyttömän hyvää glögiä sekä alkoholittomana että alkoholia sisältävänä. Olin aivan tyrmistynyt kun glögi oli loppu, kun alkuviikosta kävin siellä! Onneksi olin jemmannut pari pullollista. Miten ruotsalaiset ovat osanneet tämänkin homman tuotteistaa ja myydä näin? Me suomalaiset haemme ruisleipämme ja karjalanpiirakkamme Nancylta Pudongista pienestä myymälästä, eikä Nancy todellakaan ole suomalainen, ei edes eurooppalainen. Mutta ruisleipää ja karjalanpiirakoita löytyy hänen ansiostaan meidänkin joulupöydästämme!
Nyt täytyy pakon edessä poistua nukkumaan, riisipuuron keittäminen täkäläisestä riisistä jäi testaamatta, joten täytyy paneutua siihen heti aamusta!
torstai 20. joulukuuta 2012
Sähkökatkos, katastrofisuunnitelma ja seikkailu
Eilen illalla tulimme kotiin Pudongin suunnasta puoli yhdeksän aikaan. Ella oli jäänyt kotiin Emilian harkkojen ajaksi. Ihmettelin, kun talo näytti aivan pimeältä. Vain läppärin näytön valo näkyi himmeänä ulos.
Ovella selvisi, että "sähkökatkos" oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sähkökatkos, vaan ainoastaan meidän talomme oli pimeänä. Onneksi autokuskimme Andy soitti puolestani toimistoon ja selitti tilanteen ja saimme homman käyntiin nopeammin. Tämä on nimittäin tapahtunut kerran aikaisemminkin, tosin aamulla ja vaati aika monta soittoa molemminpuolista yhteisymmärtämättömyyttä, kunnes joku keksi tulla ovelle katsomaan mistä on kysymys.
Tilanne ei oikeastaan hirveästi naurattanut. Kello lähestyi yhdeksää, olin yksin kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa ja tiesin millaiseksi jääkaapiksi talo yön aikana muuttuisi, jos ei sähköjä saataisi toimimaan. Meiltä myös selvästi puuttui katastrofisuunnitelma, jollainen jossain muuttajan oppaassa kehotettiin jokaisen laatimaan ensimmäisinä päivinä alkaen sairaalaan rekisteröitymisestä ja kuivamuonan varaamisesta, päättyen juuri tällaisiin arjen hankaluuksiin! Talossa oli kynttilöitä vaikka muille jakaa, mutta tulitikkuja ei löytynyt mistään. Meillä on kaasuliesi, mutta omituista kyllä, senkin sytytin on ilmeisesti riippuvainen sähköstä, koska se ei toiminut, vaikka kaasua tuli ulos yllin kyllin. Ja ilman tulitikkuja olimme senkin kanssa avuttomia.
Huoltomies ilmestyi ovelle ja kävi kääntelemässä nappuloita sisällä ja ulkona. Pääkatkaisija on rikki, kuului tuomio. Huoltomiehellä oli onneksi tulitikut matkassa ja saimme kynttilät palamaan.
Lapsilla on Ikean yövalot, jotka toimivat jonkin aikaa latauksen varassa. Ei sillä, että niistä kauheasti valoa lähtisi, mutta olivatpahan valopilkkuina pimeydessä. Eero oli saanut tonttupussista oikein hyvän taskulampun, mutta ei sitä tuossa tilanteessa tietenkään mistään löytynyt.
Yritin nopeasti pähkäillä suunnitelmaa sen varalle, että jäämme yöksi ilman sähköä. Ihan vieressä on Holiday Inn -hotelli, sinne pääsisi nopeasti lämpimään, mutta mahtaisivatko he ottaa koiraa? Tiesin ettei Ellaa saa lähtemään ilman Omppua, eikä itseänikään ajatus pimeästä ja kylmästä talosta ja koirasta siellä yksinään houkutellut. Yksi vaihtoehto oli linnoittautua porukalla meidän sänkyymme ja pukeutua lämpimästi. Eihän lämpötila tietenkään mitenkään vaarallisen alas laskisi, mutta ei se mitään kauhean mukavaa oleskelua olisi.
Mutta koska tämä on Kiina, huoltomies polkaisi jonnekin ilmeisen lähelle ostamaan uuden pääkatkaisijan, siis klo 21 jälkeen illalla ja palasi asentamaan sen. Voi lasten pettymystä kun seikkailumme päättyi ennen kuin se ehti edes alkaa! Mutta seikkailuhan on vain asennekysymys ja joskus on hyvä heittäytyä.
Niinpä toteutimme villeimmän skenaariomme nukkua olohuoneen lämpimällä matolla siskonpedissä varaten mukaan kaikki peitot, tyynyt ja viltit mitä talosta löytyy! Valot pois, yläkertaan pakkaamaan välttämättömät tavarat kyytiin ja leiriä rakentamaan!
Minä sain armon nukkua sohvalla! Meillä oli hyvin kurinalainen ja järjestäytynyt leiri. Lapset rakensivat leirin alusta loppuun ja tekivät eväät, jotka jaettiin tasapuolisesti leirissä. Vesipisteessä jokaisella oli oma juomapullo (huomaa joulutähden luoma viidakkotunnelma!).
Kerroimme kummitusjuttuja kynttilöiden valossa ja höpöttelimme melkein puoleen yöhön. En muista koska olen nukkunut niin makeasti kuin sohvapedilläni :) Suosittelen seikkailemaan, se tekee hyvää!
Ovella selvisi, että "sähkökatkos" oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sähkökatkos, vaan ainoastaan meidän talomme oli pimeänä. Onneksi autokuskimme Andy soitti puolestani toimistoon ja selitti tilanteen ja saimme homman käyntiin nopeammin. Tämä on nimittäin tapahtunut kerran aikaisemminkin, tosin aamulla ja vaati aika monta soittoa molemminpuolista yhteisymmärtämättömyyttä, kunnes joku keksi tulla ovelle katsomaan mistä on kysymys.
Tilanne ei oikeastaan hirveästi naurattanut. Kello lähestyi yhdeksää, olin yksin kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa ja tiesin millaiseksi jääkaapiksi talo yön aikana muuttuisi, jos ei sähköjä saataisi toimimaan. Meiltä myös selvästi puuttui katastrofisuunnitelma, jollainen jossain muuttajan oppaassa kehotettiin jokaisen laatimaan ensimmäisinä päivinä alkaen sairaalaan rekisteröitymisestä ja kuivamuonan varaamisesta, päättyen juuri tällaisiin arjen hankaluuksiin! Talossa oli kynttilöitä vaikka muille jakaa, mutta tulitikkuja ei löytynyt mistään. Meillä on kaasuliesi, mutta omituista kyllä, senkin sytytin on ilmeisesti riippuvainen sähköstä, koska se ei toiminut, vaikka kaasua tuli ulos yllin kyllin. Ja ilman tulitikkuja olimme senkin kanssa avuttomia.
Huoltomies ilmestyi ovelle ja kävi kääntelemässä nappuloita sisällä ja ulkona. Pääkatkaisija on rikki, kuului tuomio. Huoltomiehellä oli onneksi tulitikut matkassa ja saimme kynttilät palamaan.
Lapsilla on Ikean yövalot, jotka toimivat jonkin aikaa latauksen varassa. Ei sillä, että niistä kauheasti valoa lähtisi, mutta olivatpahan valopilkkuina pimeydessä. Eero oli saanut tonttupussista oikein hyvän taskulampun, mutta ei sitä tuossa tilanteessa tietenkään mistään löytynyt.
Yritin nopeasti pähkäillä suunnitelmaa sen varalle, että jäämme yöksi ilman sähköä. Ihan vieressä on Holiday Inn -hotelli, sinne pääsisi nopeasti lämpimään, mutta mahtaisivatko he ottaa koiraa? Tiesin ettei Ellaa saa lähtemään ilman Omppua, eikä itseänikään ajatus pimeästä ja kylmästä talosta ja koirasta siellä yksinään houkutellut. Yksi vaihtoehto oli linnoittautua porukalla meidän sänkyymme ja pukeutua lämpimästi. Eihän lämpötila tietenkään mitenkään vaarallisen alas laskisi, mutta ei se mitään kauhean mukavaa oleskelua olisi.
Mutta koska tämä on Kiina, huoltomies polkaisi jonnekin ilmeisen lähelle ostamaan uuden pääkatkaisijan, siis klo 21 jälkeen illalla ja palasi asentamaan sen. Voi lasten pettymystä kun seikkailumme päättyi ennen kuin se ehti edes alkaa! Mutta seikkailuhan on vain asennekysymys ja joskus on hyvä heittäytyä.
Niinpä toteutimme villeimmän skenaariomme nukkua olohuoneen lämpimällä matolla siskonpedissä varaten mukaan kaikki peitot, tyynyt ja viltit mitä talosta löytyy! Valot pois, yläkertaan pakkaamaan välttämättömät tavarat kyytiin ja leiriä rakentamaan!
Minä sain armon nukkua sohvalla! Meillä oli hyvin kurinalainen ja järjestäytynyt leiri. Lapset rakensivat leirin alusta loppuun ja tekivät eväät, jotka jaettiin tasapuolisesti leirissä. Vesipisteessä jokaisella oli oma juomapullo (huomaa joulutähden luoma viidakkotunnelma!).
Kerroimme kummitusjuttuja kynttilöiden valossa ja höpöttelimme melkein puoleen yöhön. En muista koska olen nukkunut niin makeasti kuin sohvapedilläni :) Suosittelen seikkailemaan, se tekee hyvää!
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Kiinalaisessa pankissa
Minun piti maksaa helmikuisen matkamme varausmaksu tänään. En ole joutunut käyttämään "rämpylätilimme" nettipankkia maksamiseen vielä kertaakaan, koska yleensä laskut voi maksaa tuonne compoundin toimistoon tai raakana käteisenä erilaisten vikojen korjaajille. Käteistä rahaa täällä pitääkin aina olla varattuna matkaan, koska lähes joka päivä jotain pitää korjata. Siihen on ollut hieman hankalaa tottua. Molempiin, korjaamisen ja käteisen kanniskeluun.
Nyt piti kuitenkin maksusuoritus hoitaa muulla tavoin. Nettipankissa eli ehkä 15 erilaista maksuvaihtoehtoa ja hetken systeemiä äimisteltyäni valitsin (tavallisen) siirron kahden eri pankin väillä. Klik. Bling. Nettipankki ilmoitti ystävällisesti, että mac-tietokoneella ei voi suorittaa maksuja kahden eri pankin välillä. Whaaaat??? Matkatoimistomme yhteyshenkilö ymmärsi tämän hyvin, se on kuulemma tavallista. Syytä siihen hänkään ei tiennyt. Nettipankkiohjelman asentaminen koneelle oli sen verran monimutkainen ja hermoja raastava juttu, etten edes harkinnut operaation toistamista lasten käytössä olevaan koneeseen, vaan päätin marssia pankkiin.
Ensin suuntasin omaan pankkiimme. Tilisiirtoa en viitsinyt edes yrittää, koska meidän molempien puolisoiden nimet esiintyvät tilissä ja se vaihtoehto olisi minulta varmasti torpattu heti alkuunsa, ihan ymmärrettävää. Niinpä ensin oli käytävä automaatilla nostamassa useammassa erässä käteistä. Suurin RMB-seteli on satasen seteli, joka on n. 12 €. Vaikka maksu ei ollutkaan mikään taivaita hipova, kertyy noin pienistä seteleistä jotenkin hämmentävä kasa rahaa, jonka kanniskeleminen ympäriinsä ei ole kauhean mukavaa.
Pankissa ystävällinen vahtimestari viittilöi minut täyttämään tilisiirtolapun ja vänkäsi minua täyttämään omat tilitiedot niille merkittyihin sarakkeisiin ja lopulta minun oli pakko vilauttaa rahakasaani laukun uumenissa. Aah, okei, okei, cash. Vahtimestarikin taipui puhumaan englantia.
Lomakkeessa oli avainkohdat ilahduttavasti myös englanniksi:
Luetaan siis ohjeet kääntöpuolelta huolellisesti! Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Sitten odoteltiin n. 20 minuuttia, meitä oli jonossa kaikkiaan 3 asiakasta ja virkailijoita oli tiskillä 2.
Viimein tuli minun vuoroni ja tarvittiin ainoastaan yksi puhelinsoitto matkatoimiston yhteyshenkilölle tarkentamaan konttoriksi Suzhou sekä yhteyshenkilön nimen kirjoitusasu kiinaksi. Olimme melkein jo leimaamisvaiheessa, rahat oli laskettu ja paperit täytetty, kun virkailija kysyi passin numeroa. Tyhmä minä. Aina välillä unohdan, että olemme Kiinassa, jossa passin numeroa tarvitsee suunnilleen kukkakaupassakin. Mutta en ollut tajunnut ottaa passia mukaan. Ajattelin suomalaisittain, että kun laitan käteistä rahaa jollekin tilille pankin tiskillä, ei ketään kiinnosta kuka olen. Eihän se niin mene. Onneksi olimme aika lähellä kotia, joten mutka hakemaan passi kotoa ei ollut kauhean suuri.
Seuraavassa pankissa laput uusiksi, ystävällinen vahtimestari jopa täytti lippuset ja lappuset puolestani ja pääsin jonotusvaiheeseen hyvin sujuvasti. Matkaa omaan vuoronumerooni oli 10 ja eteneminen jälleen hyvin verkkaista ja huolellista. Kunnes yhtäkkiä vahtimestari vinkkasi minut luokseen ja eräällä kassalla vuoronumerot vain vilkkuivat näytöllä, bling, bling, bling ja yhtäkkiä oli minun vuoroni. Huolellisen leimaamisen, passin kopioimisen, rahojen laskemisen ja ainakin kolmen allekirjoituksen jälkeen rahat vaihtoivat omistajaa. Jippii! Huojentuneena poistuin pankista. Operaatio vei ainoastaan 2 tuntia, nettipankin kanssa säätämisen kanssa reilut 3! Enää en edes hämmästele mihin täällä päivä katoavat vaan hyväksyn sen kiltisti. Näin joulun alla olisi vaan tarvetta niille kaikille tunneille :)
Nyt piti kuitenkin maksusuoritus hoitaa muulla tavoin. Nettipankissa eli ehkä 15 erilaista maksuvaihtoehtoa ja hetken systeemiä äimisteltyäni valitsin (tavallisen) siirron kahden eri pankin väillä. Klik. Bling. Nettipankki ilmoitti ystävällisesti, että mac-tietokoneella ei voi suorittaa maksuja kahden eri pankin välillä. Whaaaat??? Matkatoimistomme yhteyshenkilö ymmärsi tämän hyvin, se on kuulemma tavallista. Syytä siihen hänkään ei tiennyt. Nettipankkiohjelman asentaminen koneelle oli sen verran monimutkainen ja hermoja raastava juttu, etten edes harkinnut operaation toistamista lasten käytössä olevaan koneeseen, vaan päätin marssia pankkiin.
Ensin suuntasin omaan pankkiimme. Tilisiirtoa en viitsinyt edes yrittää, koska meidän molempien puolisoiden nimet esiintyvät tilissä ja se vaihtoehto olisi minulta varmasti torpattu heti alkuunsa, ihan ymmärrettävää. Niinpä ensin oli käytävä automaatilla nostamassa useammassa erässä käteistä. Suurin RMB-seteli on satasen seteli, joka on n. 12 €. Vaikka maksu ei ollutkaan mikään taivaita hipova, kertyy noin pienistä seteleistä jotenkin hämmentävä kasa rahaa, jonka kanniskeleminen ympäriinsä ei ole kauhean mukavaa.
Pankissa ystävällinen vahtimestari viittilöi minut täyttämään tilisiirtolapun ja vänkäsi minua täyttämään omat tilitiedot niille merkittyihin sarakkeisiin ja lopulta minun oli pakko vilauttaa rahakasaani laukun uumenissa. Aah, okei, okei, cash. Vahtimestarikin taipui puhumaan englantia.
Lomakkeessa oli avainkohdat ilahduttavasti myös englanniksi:
Luetaan siis ohjeet kääntöpuolelta huolellisesti! Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Sitten odoteltiin n. 20 minuuttia, meitä oli jonossa kaikkiaan 3 asiakasta ja virkailijoita oli tiskillä 2.
Viimein tuli minun vuoroni ja tarvittiin ainoastaan yksi puhelinsoitto matkatoimiston yhteyshenkilölle tarkentamaan konttoriksi Suzhou sekä yhteyshenkilön nimen kirjoitusasu kiinaksi. Olimme melkein jo leimaamisvaiheessa, rahat oli laskettu ja paperit täytetty, kun virkailija kysyi passin numeroa. Tyhmä minä. Aina välillä unohdan, että olemme Kiinassa, jossa passin numeroa tarvitsee suunnilleen kukkakaupassakin. Mutta en ollut tajunnut ottaa passia mukaan. Ajattelin suomalaisittain, että kun laitan käteistä rahaa jollekin tilille pankin tiskillä, ei ketään kiinnosta kuka olen. Eihän se niin mene. Onneksi olimme aika lähellä kotia, joten mutka hakemaan passi kotoa ei ollut kauhean suuri.
Seuraavassa pankissa laput uusiksi, ystävällinen vahtimestari jopa täytti lippuset ja lappuset puolestani ja pääsin jonotusvaiheeseen hyvin sujuvasti. Matkaa omaan vuoronumerooni oli 10 ja eteneminen jälleen hyvin verkkaista ja huolellista. Kunnes yhtäkkiä vahtimestari vinkkasi minut luokseen ja eräällä kassalla vuoronumerot vain vilkkuivat näytöllä, bling, bling, bling ja yhtäkkiä oli minun vuoroni. Huolellisen leimaamisen, passin kopioimisen, rahojen laskemisen ja ainakin kolmen allekirjoituksen jälkeen rahat vaihtoivat omistajaa. Jippii! Huojentuneena poistuin pankista. Operaatio vei ainoastaan 2 tuntia, nettipankin kanssa säätämisen kanssa reilut 3! Enää en edes hämmästele mihin täällä päivä katoavat vaan hyväksyn sen kiltisti. Näin joulun alla olisi vaan tarvetta niille kaikille tunneille :)
lauantai 15. joulukuuta 2012
Tule Joulu Kultainen...
Me vietämme joulun täällä Kiinassa ja ihan kotosalla. Tuntuu että valtava enemmistö matkustaa kotimaahan jouluksi ja hekin, jotka eivät lähde kotiin, matkaavat jonnekin muualle. Tänä viikonloppuna lähtee paljon lasten luokkakavereita ja luokat ovatkin varmaan varsin tyhjiä ensi viikon viimeisinä koulupäivinä.
Uskoin meitä extremejouluilijoita olevan enemmän, olen hieman yllättynyt siitä, miten moni lähtee. Meillä on tietenkin Omppu, jota emme olisi saaneet Suomeen tällä aikataululla ja 2 viikkoa koirahotellissa tuntui aika kurjalta ajatukselta. Toiseksi meillä on maantieteellisesti haastavat olot Suomessa. Olisi ihanaa tavata kaikkia sukulaisia ja tuttuja, mutta kolmio Helsinki-Jyväskylä-Joensuu olisi merkinnyt sitä, että olisimme viettäneet ison osan ajasta autossa. Lapset kiteyttivät vielä yhden ajatuksen: On kurjaa mennä vain lyhyeksi aikaa ja sitten taas sanoa hyvästit ja lähteä. Niinpä päätimme kokeilla kerran elämässä tätäkin vaihtoehtoa. Itselleni tämä on ensimmäinen joulu ikinä ulkomailla!
Emme olleet päättäneet tätä asiaa lähtiessämme, joten emme pakanneet joulukoristeita matkaan. Ainoa asia jonka toimme, on "tonttupussi", eli joulukalenteri, jonka lapset ovat saaneet mummilta jo kymmenen vuotta sitten ja jonne tonttu on uskollisesti kantanut yllätyksiä kaikki nämä vuodet jokaisena joulukuun aamuna aattoon asti. Täällä Kiinassa tontun homma on ollut helpompaa kuin koskaan!
Muuten olemme joutuneet rakentamaan jolutunnelmaa aikalailla tyhjästä. Onneksi on kukkatori, jossa on kukkien lisäksi pieniä kauppoja, jotka muuttuvat aina sesongin mukaan tarvittaessa Halloween-kaupoiksi tai Joulupuodeiksi. Sieltä saa kaikkea mahdollista omakotitalon korkuisista puhallettavista joulupukeista (kuulostaa aika pelottavalta...) kuusenkoristeisiin ja väsymättä välkkyviin Petteri Punakuonoihin.
Paikassa tulee väkisinkin jouluähky kaiken sen säihkeen ja vilkkumisen keskellä. Eilen viimein päätin ryhtyä myös hankintoihin. Oman makuni mukainen joulu olisi sellainen valkoinen ja hopeinen, hillitty, vailla mitään vilkkuvaa. Yli 10 vuotta äitinä ovat kuitenkin opettaneet sen, ettei se ole välttämättä se joulu, jonka lapset haluavat. Tämä mikälie läpäisi seulani ihan vakituiseksi koristeeksi ja kotiinviemiseksi saakka.
Meillä on kristallikruunujen ja kultavessan lisäksi myös pömpöösi tekotakka olohuoneessa ja kuvaan tietenkin kuuluvat myös joulusukat takanreunuksella. Tämä asetelma ei ehkä tule jatkossa kuulumaan omien suosikkieni joukkoon ja joulutähdet huutavat nätimpiä ruukkuja Ikean sinkkipurkkien sijaan...
Kukat ovat täällä todella edullisia ja niillä saa loihdittua jouluista tunnelmaa tehokkaasti!
Nämä kaksi asetelmaa maksoivat yhteensä alle 20 € ja ylemmän kuvan pitkulainen versio on n. metrin pituinen. Kynttilät eivät ehkä ole kovin paloturvallinen ratkaisu :)
Joulutähtiä hankin näin alkuun kasan, tonttu ei kuulunut kauppaan, vaan hän on kuvausrekvisiittaa!
Päädyimme hankkimaan myös ihan oikean joulukuusen! Tämän tunkeminen Buickin peräkonttiin oli melkoinen näky! Meillä on vielä aika vähän koristeita, hakusessa on ei-välkkyvät jouluvalot ja tähti latvaan kunhan ehditään. Itse tykkäisin tuosta juuri noin, mutta muun perheen mielestä se on ankea!
Erään tontun mielestä tonttulakki on paljon mukavampi köllöttelyalusta kuin päähine - se siitä joulukorttikuvasta :)
Niin, ja niitä joulukortteja meiltä ei sitten tänä vuonna tule. Kiinan postilaitos on niin mielenkiintoinen yksikkö, etten edelleenkään tajua kuinka paljon merkkejä mihinkin pitäisi laittaa ja mihin ne kirjeet sen jälkeen pitäisi tunkea, kun postilaatikoita ei tunnu missään olevan, paitsi postikonttoreissa, joita on harvakseltaan. Toivon, että lasten lähettämät kirjeet on suopeasti kannettu kouluun ja luistelukaverille, vaikka postimerkkejä niissä on päivästä ja postimiehestä riippuen varmasti ollut liian vähän tai liian paljon.
Uskoin meitä extremejouluilijoita olevan enemmän, olen hieman yllättynyt siitä, miten moni lähtee. Meillä on tietenkin Omppu, jota emme olisi saaneet Suomeen tällä aikataululla ja 2 viikkoa koirahotellissa tuntui aika kurjalta ajatukselta. Toiseksi meillä on maantieteellisesti haastavat olot Suomessa. Olisi ihanaa tavata kaikkia sukulaisia ja tuttuja, mutta kolmio Helsinki-Jyväskylä-Joensuu olisi merkinnyt sitä, että olisimme viettäneet ison osan ajasta autossa. Lapset kiteyttivät vielä yhden ajatuksen: On kurjaa mennä vain lyhyeksi aikaa ja sitten taas sanoa hyvästit ja lähteä. Niinpä päätimme kokeilla kerran elämässä tätäkin vaihtoehtoa. Itselleni tämä on ensimmäinen joulu ikinä ulkomailla!
Emme olleet päättäneet tätä asiaa lähtiessämme, joten emme pakanneet joulukoristeita matkaan. Ainoa asia jonka toimme, on "tonttupussi", eli joulukalenteri, jonka lapset ovat saaneet mummilta jo kymmenen vuotta sitten ja jonne tonttu on uskollisesti kantanut yllätyksiä kaikki nämä vuodet jokaisena joulukuun aamuna aattoon asti. Täällä Kiinassa tontun homma on ollut helpompaa kuin koskaan!
Muuten olemme joutuneet rakentamaan jolutunnelmaa aikalailla tyhjästä. Onneksi on kukkatori, jossa on kukkien lisäksi pieniä kauppoja, jotka muuttuvat aina sesongin mukaan tarvittaessa Halloween-kaupoiksi tai Joulupuodeiksi. Sieltä saa kaikkea mahdollista omakotitalon korkuisista puhallettavista joulupukeista (kuulostaa aika pelottavalta...) kuusenkoristeisiin ja väsymättä välkkyviin Petteri Punakuonoihin.
Paikassa tulee väkisinkin jouluähky kaiken sen säihkeen ja vilkkumisen keskellä. Eilen viimein päätin ryhtyä myös hankintoihin. Oman makuni mukainen joulu olisi sellainen valkoinen ja hopeinen, hillitty, vailla mitään vilkkuvaa. Yli 10 vuotta äitinä ovat kuitenkin opettaneet sen, ettei se ole välttämättä se joulu, jonka lapset haluavat. Tämä mikälie läpäisi seulani ihan vakituiseksi koristeeksi ja kotiinviemiseksi saakka.
Meillä on kristallikruunujen ja kultavessan lisäksi myös pömpöösi tekotakka olohuoneessa ja kuvaan tietenkin kuuluvat myös joulusukat takanreunuksella. Tämä asetelma ei ehkä tule jatkossa kuulumaan omien suosikkieni joukkoon ja joulutähdet huutavat nätimpiä ruukkuja Ikean sinkkipurkkien sijaan...
Kukat ovat täällä todella edullisia ja niillä saa loihdittua jouluista tunnelmaa tehokkaasti!
Nämä kaksi asetelmaa maksoivat yhteensä alle 20 € ja ylemmän kuvan pitkulainen versio on n. metrin pituinen. Kynttilät eivät ehkä ole kovin paloturvallinen ratkaisu :)
Joulutähtiä hankin näin alkuun kasan, tonttu ei kuulunut kauppaan, vaan hän on kuvausrekvisiittaa!
Päädyimme hankkimaan myös ihan oikean joulukuusen! Tämän tunkeminen Buickin peräkonttiin oli melkoinen näky! Meillä on vielä aika vähän koristeita, hakusessa on ei-välkkyvät jouluvalot ja tähti latvaan kunhan ehditään. Itse tykkäisin tuosta juuri noin, mutta muun perheen mielestä se on ankea!
Jos ei halua askarrella, kalvovärit voi täällä unohtaa ja hankkia ikkunoihin "ihania" tarttuvia kuvia ihan valmiina. Näissä on se hyvä (?) puoli, että ne säilyvät varmaankin vuodesta toiseen hyvin säilytettynä toisin kuin itse tehdyt kalvovärikuvat. Niitäkin meillä on ja ne ovat kyllä kaikessa haparoinnissa ja kotikutoisuudessaan herttaisempia kuin nämä valmiit!
Erään tontun mielestä tonttulakki on paljon mukavampi köllöttelyalusta kuin päähine - se siitä joulukorttikuvasta :)
Niin, ja niitä joulukortteja meiltä ei sitten tänä vuonna tule. Kiinan postilaitos on niin mielenkiintoinen yksikkö, etten edelleenkään tajua kuinka paljon merkkejä mihinkin pitäisi laittaa ja mihin ne kirjeet sen jälkeen pitäisi tunkea, kun postilaatikoita ei tunnu missään olevan, paitsi postikonttoreissa, joita on harvakseltaan. Toivon, että lasten lähettämät kirjeet on suopeasti kannettu kouluun ja luistelukaverille, vaikka postimerkkejä niissä on päivästä ja postimiehestä riippuen varmasti ollut liian vähän tai liian paljon.
torstai 13. joulukuuta 2012
Back to school!
Kun kouluvuosi lähenee loppuaan, minä olen viettänyt koululla aikaa enemmän kuin koko syksynä yhteensä. Täällä todellakin osataan osallistaa vanhemmat koulunkäyntiin!
Läksyjä ei ehkä ole kokonaisuudessaan enempää kuin Suomessa, mutta ne ovat kovin erilaisia. On projekteja, jotka oikeastaan vaativat vanhemman apua, kuten tuo maailmanympärysmatka. Jopa ekaluokkalaisilla on "projekteja": Eero tekee parhaillaan tehtävää, jossa kerrotaan yhdessä julisteessa Ruotsista (maan sai valita vapaasti, luotin Victorian vetovoimaan ;)!
Lisäksi meillä WISS:issä läksyt saadaan aina maanantaisin ja ne tulee olla tehtynä seuraavana maanantaina. Jos ne jättää sunnuntai-iltaan, on edessä aikamoinen urakka. Vanhemman apua tarvitaan väkisinkin siihen, että ne tulee tehtyä viikon varrella. Ainakin tuon ekaluokkalaisemme kanssa. Kiinasta läksyä tulee joka päivä. Ja täytyy muistaa, että koulupäivät ovat mielettömän pitkiä, koulubussi lähtee ekaluokkalaisillakin kohti kotia vasta 15:30, eikä iltapäivä todellakaan ole mitään hupia ja hauskaa, vaan ihan koulutyötä!
Mutta sitten se kaikki muu: On tempauksia, tapahtumia, juhlia, keräyksiä...Suunnilleen joka viikko kysytään mukaan johonkin tapahtumaan osallistujaksi, avustajaksi tai järjestäjäksi. Eihän se oikeastaan kauhea ihme ole, täällä on varmasti kanavoimatonta kotirouvaenergiaa vaikka muille jakaa. Ja mukana on oikeasti ilahduttava joukko myös isiä!
Minä olen loppuvuodesta parantanut osallistumistani kuin sika juoksua. Ei, en odota sen näkyvän jakson arvioinnissa...no hitto, totta hemmetissä sen pitäisi näkyä! Ai, senkö ei ole tarkoitus näkyä? Ööö...;) No, menkööt silti!
Joka torstai olen ollut tunnin verran Eeron luokan Reading Mum, eli jokainen oppilas käy vuorollaan lukemassa minulle ääneen oman tasonsa mukaisen kirjan ja minä kirjoitan kommentit suorituksesta sekä annan tietenkin tarran!
Tällä viikolla on juhlittu luonnollisesti Joulua! White Christmas Party on vaatinut vanhempien panosta ja kun oppilaita on samassa koulussa perheestä 3, kaikki eri luokilla, alan päästä portista sisään ns. "naama-vipillä", vähän kuten jotkut pääsivät jonon ohi suosituimmissa baareissa aikoinaan (=en tarvitse ID-korttia vaan porttivahdit tuntevat minun pärstäni, moikkaavat iloisesti Ni Hao! ja toivottavat tervetulleeksi sisään). Saavutus tämäkin.
Jokaisen luokan osalta ohjeistus on ollut hieman erilainen, mm. Secret Santa -lahjojen osalta. Tämä on siis se vanha kunnon juttu, jossa jokainen ostaa pienen lahjan ja laittaa sen säkkiin ja jokainen vuorollaan poimii sieltä jotain pientä. Koska juuri tällaisissa asioissa Kiina on todellakin edullinen, olin kiitollinen siitä, että Ellan luokan osalta summa oli selkeästi ohjeistettu: 50 RMB (= n. 6 €). Kun pukin kontista löytyi jalkapalloja, rannekelloja, koruja yms, olisin ollut hieman nolo suomalaisittain ihan sopivan tussipakkauksen kanssa.
Juhliin kuuluu tietenkin myös tarjoilua! "Please bring something from your home country!". Tällaiselle leipuri-ihmeelle se on aina helpommin sanottu kuin tehty ja aluksi koin aina kauheaa ramppikuumetta näiden nyyttikestien suhteen. Ja totta on, että monet panostavat ja osaavat:
Toisaalta, moni tuo pöytään myös ihan perusjuttuja: pop cornia, sipsejä, Coca-Colaa, pillimehuja... Ehkä hauskin (toistuva) löytöni on ollut suoraan pakkauksesta otetut, keittämättömät nuudelit murennettuna sopiviksi suupaloiksi: En siis olekaan ainoa friikki maailmassa, joka tykkää tästä ruokalajista myös näin! Ja kyllä, itse turvauduin Ikean mahtaviin piparkakkuihin kaikkien kolmen kohdalla!
Suolaisen puolella huippu oli eilisissä Emilian luokan joulujuhlissa, joissa salaperäisistä foliokääreistä paljastui sushia! Ne katosivat parempiin suihin heti, kun sisältö paljastui, edes kuvaa en ehtinyt ottaa.
En varmaan ole ainoa, jolle opettajien (mahdolliset) joululahjat tuottavat harmaita hiuksia vuodesta toiseen! Olen nähnyt erään tutun opettajapariskunnan "kynttiläkaapin", jossa oppilaiden lahjoittamaa poltettavaa riitti varmasti pitkälti juhannukseen - Juu-u, terveisiä sinne Savoon ;). Täällä systeemi on selvä: Class Mum kerää jokaiselta perheeltä parhaaksi katsomansa summan, kysyy opettajien toiveita ja hankkii lahjan. Piste.
Mielestäni erittäin hauska idea oli Ellan luokan joululahjassa: jokainen oppilas sai kertoa kukan ja sen värin, joka hänen mielestään parhaiten kuvaa luokan kahta opettajaa. Sen perusteella hankittiin molemmille näistä kukista, tai ainakin sinnepäin, koostuva kimppu!
Hauskaa oli se, että mielipiteet jakautuivat hyvin tasan. Toiselle opettajalle gerberoita, auringonkukkia, keltaista, vahvoja värejä - koska hän on impulsiivinen, naurava, kannustava, hassutteleva! Ja toiselle valkoista, pinkkiä, ruusuja, liljoja - koska hän on rauhallinen, hiljainen, auttavainen ja kärsivällinen. Perusteet kerrottiin myös korteissa.
Pääsinpä kerrankin myös luokkaan ottamaan kuvan opetustilanteesta "matolla". Tämä on kai yksi suomalaisesta koulusta aika poikkeava tapa. Oppilaat istuvat lattialla matolla ringissä tai kai milloin mitenkin ja tekevät asioita vähän eri tavalla kuin he tekisivät sen pulpetin ääressä. Ja tämä ei ole mikän poikkeus, vaan luokissa on olemassa matto, jolle kokoonnutaan istumaan tyynyjen kanssa ja oppimaan.
Läksyjä ei ehkä ole kokonaisuudessaan enempää kuin Suomessa, mutta ne ovat kovin erilaisia. On projekteja, jotka oikeastaan vaativat vanhemman apua, kuten tuo maailmanympärysmatka. Jopa ekaluokkalaisilla on "projekteja": Eero tekee parhaillaan tehtävää, jossa kerrotaan yhdessä julisteessa Ruotsista (maan sai valita vapaasti, luotin Victorian vetovoimaan ;)!
Lisäksi meillä WISS:issä läksyt saadaan aina maanantaisin ja ne tulee olla tehtynä seuraavana maanantaina. Jos ne jättää sunnuntai-iltaan, on edessä aikamoinen urakka. Vanhemman apua tarvitaan väkisinkin siihen, että ne tulee tehtyä viikon varrella. Ainakin tuon ekaluokkalaisemme kanssa. Kiinasta läksyä tulee joka päivä. Ja täytyy muistaa, että koulupäivät ovat mielettömän pitkiä, koulubussi lähtee ekaluokkalaisillakin kohti kotia vasta 15:30, eikä iltapäivä todellakaan ole mitään hupia ja hauskaa, vaan ihan koulutyötä!
Mutta sitten se kaikki muu: On tempauksia, tapahtumia, juhlia, keräyksiä...Suunnilleen joka viikko kysytään mukaan johonkin tapahtumaan osallistujaksi, avustajaksi tai järjestäjäksi. Eihän se oikeastaan kauhea ihme ole, täällä on varmasti kanavoimatonta kotirouvaenergiaa vaikka muille jakaa. Ja mukana on oikeasti ilahduttava joukko myös isiä!
Minä olen loppuvuodesta parantanut osallistumistani kuin sika juoksua. Ei, en odota sen näkyvän jakson arvioinnissa...no hitto, totta hemmetissä sen pitäisi näkyä! Ai, senkö ei ole tarkoitus näkyä? Ööö...;) No, menkööt silti!
Tällä viikolla on juhlittu luonnollisesti Joulua! White Christmas Party on vaatinut vanhempien panosta ja kun oppilaita on samassa koulussa perheestä 3, kaikki eri luokilla, alan päästä portista sisään ns. "naama-vipillä", vähän kuten jotkut pääsivät jonon ohi suosituimmissa baareissa aikoinaan (=en tarvitse ID-korttia vaan porttivahdit tuntevat minun pärstäni, moikkaavat iloisesti Ni Hao! ja toivottavat tervetulleeksi sisään). Saavutus tämäkin.
Jokaisen luokan osalta ohjeistus on ollut hieman erilainen, mm. Secret Santa -lahjojen osalta. Tämä on siis se vanha kunnon juttu, jossa jokainen ostaa pienen lahjan ja laittaa sen säkkiin ja jokainen vuorollaan poimii sieltä jotain pientä. Koska juuri tällaisissa asioissa Kiina on todellakin edullinen, olin kiitollinen siitä, että Ellan luokan osalta summa oli selkeästi ohjeistettu: 50 RMB (= n. 6 €). Kun pukin kontista löytyi jalkapalloja, rannekelloja, koruja yms, olisin ollut hieman nolo suomalaisittain ihan sopivan tussipakkauksen kanssa.
Juhliin kuuluu tietenkin myös tarjoilua! "Please bring something from your home country!". Tällaiselle leipuri-ihmeelle se on aina helpommin sanottu kuin tehty ja aluksi koin aina kauheaa ramppikuumetta näiden nyyttikestien suhteen. Ja totta on, että monet panostavat ja osaavat:
Toisaalta, moni tuo pöytään myös ihan perusjuttuja: pop cornia, sipsejä, Coca-Colaa, pillimehuja... Ehkä hauskin (toistuva) löytöni on ollut suoraan pakkauksesta otetut, keittämättömät nuudelit murennettuna sopiviksi suupaloiksi: En siis olekaan ainoa friikki maailmassa, joka tykkää tästä ruokalajista myös näin! Ja kyllä, itse turvauduin Ikean mahtaviin piparkakkuihin kaikkien kolmen kohdalla!
Suolaisen puolella huippu oli eilisissä Emilian luokan joulujuhlissa, joissa salaperäisistä foliokääreistä paljastui sushia! Ne katosivat parempiin suihin heti, kun sisältö paljastui, edes kuvaa en ehtinyt ottaa.
En varmaan ole ainoa, jolle opettajien (mahdolliset) joululahjat tuottavat harmaita hiuksia vuodesta toiseen! Olen nähnyt erään tutun opettajapariskunnan "kynttiläkaapin", jossa oppilaiden lahjoittamaa poltettavaa riitti varmasti pitkälti juhannukseen - Juu-u, terveisiä sinne Savoon ;). Täällä systeemi on selvä: Class Mum kerää jokaiselta perheeltä parhaaksi katsomansa summan, kysyy opettajien toiveita ja hankkii lahjan. Piste.
Mielestäni erittäin hauska idea oli Ellan luokan joululahjassa: jokainen oppilas sai kertoa kukan ja sen värin, joka hänen mielestään parhaiten kuvaa luokan kahta opettajaa. Sen perusteella hankittiin molemmille näistä kukista, tai ainakin sinnepäin, koostuva kimppu!
Hauskaa oli se, että mielipiteet jakautuivat hyvin tasan. Toiselle opettajalle gerberoita, auringonkukkia, keltaista, vahvoja värejä - koska hän on impulsiivinen, naurava, kannustava, hassutteleva! Ja toiselle valkoista, pinkkiä, ruusuja, liljoja - koska hän on rauhallinen, hiljainen, auttavainen ja kärsivällinen. Perusteet kerrottiin myös korteissa.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Matkustan ympäri Maailmaa...
Tämän viikonlopun aikana olemme perehtyneet Ellan Unit of Inquiry tehtävään: Matkaan Maailman ympäri.
Tehtävänä oli:
- Matkusta vähintään 4 viikkoa, maksimi 3 kuukautta
- Budjetti: Lentoihin USD 7000, majoitukseen USD 4000.
- Käy vähintään kahdessa maanosassa, ei rajoitusta muuten.
- Suorita kaikki siirtymiset käyttäen lentoja
- Yövy ainoastaan maksullisissa paikoissa
- Kerro matkustuskilometrisi kokonaisuudessaan kilometreinä ja maileina
- Kerro joka etapin osalta kustannus kahdessa valuutassa, esim. USD ja EUR
- Kaikki lennot sekä majoitukset pitää olla oikeilla yhteyksillä ja oikeissa paikoissa, käyttäen todellisia lentoyhteyksiä ja olemassa olevia hotelleja. Kaikkien kustannusten täytyy olla todellisia ja perustua varausjärjestelmiin.
- Dokumentoi matkasi haluamallasi tavalla, kunhan se on loogisesti esitetty ja budjetti pitää.
Ellan reitti:
Shanghai- Helsinki- Tukholma - Edinburgh - Pariisi- Rio de Janeiro - Miami - Tokyo - Sydney - Phuket - Shanghai.
Olipa hauskaa matkustaa sinkkuna ja vapaana ympäri maailmaa ja huomata kuinka halvalla oikeastaan pääsisikään reppu selässä. Kun perhekoko kasvaa, räjähtävät sekä vaatimustaso että kustannukset.
Virtuaalimatkailun lisäksi teimme viimein päätöksiä myös oikean lomamme, kiinalaisen uudenvuoden ajaksi. Päädyimme n. 9-10 vuorokauden lomaan (Omppu joutuu olemaan sen ajan koirahotellissa) ja päädyimme lopulta kuitenkin Thaimaan lomaan, vaikka Vietnam oli houkutteleva vaihtoehto. Emme näillä näkymin pääse viime vuoden kohteeseemme Cape Panwaan, mutta saa nähdä mitä tykkäämme tulevasta paikasta!
Tehtävänä oli:
- Matkusta vähintään 4 viikkoa, maksimi 3 kuukautta
- Budjetti: Lentoihin USD 7000, majoitukseen USD 4000.
- Käy vähintään kahdessa maanosassa, ei rajoitusta muuten.
- Suorita kaikki siirtymiset käyttäen lentoja
- Yövy ainoastaan maksullisissa paikoissa
- Kerro matkustuskilometrisi kokonaisuudessaan kilometreinä ja maileina
- Kerro joka etapin osalta kustannus kahdessa valuutassa, esim. USD ja EUR
- Kaikki lennot sekä majoitukset pitää olla oikeilla yhteyksillä ja oikeissa paikoissa, käyttäen todellisia lentoyhteyksiä ja olemassa olevia hotelleja. Kaikkien kustannusten täytyy olla todellisia ja perustua varausjärjestelmiin.
- Dokumentoi matkasi haluamallasi tavalla, kunhan se on loogisesti esitetty ja budjetti pitää.
Ellan reitti:
Shanghai- Helsinki- Tukholma - Edinburgh - Pariisi- Rio de Janeiro - Miami - Tokyo - Sydney - Phuket - Shanghai.
Olipa hauskaa matkustaa sinkkuna ja vapaana ympäri maailmaa ja huomata kuinka halvalla oikeastaan pääsisikään reppu selässä. Kun perhekoko kasvaa, räjähtävät sekä vaatimustaso että kustannukset.
Virtuaalimatkailun lisäksi teimme viimein päätöksiä myös oikean lomamme, kiinalaisen uudenvuoden ajaksi. Päädyimme n. 9-10 vuorokauden lomaan (Omppu joutuu olemaan sen ajan koirahotellissa) ja päädyimme lopulta kuitenkin Thaimaan lomaan, vaikka Vietnam oli houkutteleva vaihtoehto. Emme näillä näkymin pääse viime vuoden kohteeseemme Cape Panwaan, mutta saa nähdä mitä tykkäämme tulevasta paikasta!
Kuva. Flickr |
kuva: Flickr |
torstai 6. joulukuuta 2012
Oi maamme Suomi
Olin lupautunut kertomaan Eeron luokalle Suomesta! He tekevät Unit of Inquiry -tehtävänä tutkielmia eri maista (omaa kotimaata ei saanut valita). Eero tekee tehtävän Ruotsista. Vapaaehtoiset vanhemmat pyydettiin kertomaan omista kotimaistaan lapsille.
Minun vuoroni oli tänään. Ihan sattumalta tajusin yhteyden Itsenäisyyspäivään eilen. Niinpä esittelin ylpeänä myös Saulin ja Jennin kuvan ja kerroin heidän pitävän tänään isot juhlat. Joku äiti oli kuulemma tuonut muffinsseja koululle "for Finland". Minulla on siihen vielä matkaa!
Ihan yllätyksekseni Ella oli tehnyt minulle upean pohjatyön ja kasannut PowerPoint -esitykseen n. 10 diaa kaikista mahdollisista aiheista Angry Birdsista kansalliseläin Karhuun kuvien kera ollessani Emilian kanssa luisteluharkoissa. En meinannut uskoa todeksi hienoa esitystä joka minua odotti!
Olimme melko kiireessä etsineet muutamia kuvia Suomesta ihan omista arkistoistamme ja täydensimme niitä sitten netin kuvista. Omia kuvia selatessa tuli taas jonkinlainen koti-ikävä!
Talven me tulemme menettämään täysin ja hiihtoloma Kolilla tai paremman puutteessa edes Keski-Suomessa on ollut tärkeä. Osaammekohan hiihtää täältä palatessamme?
Eeron luokka on tietenkin varsin kansainvälinen, oppilaita on ainakin Saksasta, Hollannista, Italiasta, Ruotsista, Kiinasta (Hong Kong), Malesiasta ja muistaakseni Japanista.
Monille suomalainen talvi oli aivan ihmeellinen kokemus: Vesi siis jäätyy välillä ja silti siinä voi uida taas kesällä, onko se jäätävän kylmää? Onko järvissä suolaista vettä vai makeaa? Voiko järvistä kalastaa? Voiko uidessa sukeltaa? Miltä lumi tuntuu? Voiko tosi kylmällä lumella kävellä?
Lämpötilojen vaihtelu vuodenaikojen välillä olikin todella suuri ihmetysten ja myös kysymysten aihe tänään! How can you go out in such a cold weather? Niinpä. Myös kuva lumiaurasta oli aika eksoottinen monelle!
Kesästä kerroimme Suomen olevan tuhansien järvien maa (yllätys!!!), mutta meren rannalla varttuneena korostin myös suurta rakkauttani, Saaristomerta sekä Länsirannikon saaristoa!
Minun vuoroni oli tänään. Ihan sattumalta tajusin yhteyden Itsenäisyyspäivään eilen. Niinpä esittelin ylpeänä myös Saulin ja Jennin kuvan ja kerroin heidän pitävän tänään isot juhlat. Joku äiti oli kuulemma tuonut muffinsseja koululle "for Finland". Minulla on siihen vielä matkaa!
Ihan yllätyksekseni Ella oli tehnyt minulle upean pohjatyön ja kasannut PowerPoint -esitykseen n. 10 diaa kaikista mahdollisista aiheista Angry Birdsista kansalliseläin Karhuun kuvien kera ollessani Emilian kanssa luisteluharkoissa. En meinannut uskoa todeksi hienoa esitystä joka minua odotti!
Olimme melko kiireessä etsineet muutamia kuvia Suomesta ihan omista arkistoistamme ja täydensimme niitä sitten netin kuvista. Omia kuvia selatessa tuli taas jonkinlainen koti-ikävä!
Talven me tulemme menettämään täysin ja hiihtoloma Kolilla tai paremman puutteessa edes Keski-Suomessa on ollut tärkeä. Osaammekohan hiihtää täältä palatessamme?
Kuvat vuodelta 2011, Koli |
Monille suomalainen talvi oli aivan ihmeellinen kokemus: Vesi siis jäätyy välillä ja silti siinä voi uida taas kesällä, onko se jäätävän kylmää? Onko järvissä suolaista vettä vai makeaa? Voiko järvistä kalastaa? Voiko uidessa sukeltaa? Miltä lumi tuntuu? Voiko tosi kylmällä lumella kävellä?
Lämpötilojen vaihtelu vuodenaikojen välillä olikin todella suuri ihmetysten ja myös kysymysten aihe tänään! How can you go out in such a cold weather? Niinpä. Myös kuva lumiaurasta oli aika eksoottinen monelle!
Kesästä kerroimme Suomen olevan tuhansien järvien maa (yllätys!!!), mutta meren rannalla varttuneena korostin myös suurta rakkauttani, Saaristomerta sekä Länsirannikon saaristoa!
Strömma, Perniö/Kemiö, 2011 |
Koli, Pielinen, 2011 |
Koli, Pielinen, 2011 |
Koli, Räsävaara, 2011 |
Koli, Pielinen/mökkiranta, 2011 |
Ehkä nämä vuodenaikojen vaihtelut sekä läheiset ja tärkeät paikat nostivat taas sellaisen patrioottisen fiiliksen mieleen! Hei, meillä saa poimia puolukoita metsästä niin paljon kuin jaksaa, maksutta ja 15 kpl 7-vuotiaita katsoo sinua kuin olisit UFO :)
Nauttikaamme siis kaikki Suomesta ja suomalaisuudesta, missä ikinä olemmekin!
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
tiistai 4. joulukuuta 2012
Suomesta kaipaamme!
Vuoden vaihtumiseen on vielä aikaa, mutta Expat -elämässä nämä ajat alkavat olla vuoden alussa saapuville konkreettisen pakkaamisen aikaa. Itse pakkailimme ja mietimme n. kuukausi ennen lähtöämme aika ummikkoina sitä, mitä mukaamme oikeastaan ottaisimme ja monta virhettä tuli taatusti tehtyä. Nauroimme talvitakeille pakkaillessamme Suomen kesässä, vilkuillen + 30 astetta lupailevaa jatkoa Shanghaissa, vaikka ymmärsimmekin talven täälläkin koittavan.
Koetanpa siis listailla asioita, joita juuri me, juuri nyt nyt kaipaisimme Suomesta. Melkein kaikkea saa oikeastaan tietenkin ja aika varmasti täältäkin, jopa halvemmalla, mutta jos ajattelen tilanteita, kuten aika yhtäkkinen sään kylmeneminen, ensikertalaisena olisin ehkä hankkinut näitä jo valmiiksi. Lista näyttäisi lisäksi varmaan aika erilaiselta jos asuisimme keskustassa tai jonkun kunnollisen kauppakeskuksen tuntumassa!
VAATTEET:
- Villasukat! Täältä saa kaikenlaisia töppösiä, mutta rakastan ihan suomalaisia villasukkia, joita meillä on tätini sekä anoppini, molemmat Ritvoja, ansiosta runsaasti ja aivan ihania! Täällä on aika koleaa näin syksyisin-talvisin, vaikka taloissa on lattialämmitys. Haen tällaiset jalkoihini aina aamuisin.
- Kunnolliset kosteussuojatut takit, meillä Polarn o Pyret. Näin syksyllä tosi ok. Housutkin meillä on mukana, aika näyttää tarvitaanko niitä koskaan.
- Sormikkaita, koulupukuun sopivia tummansinisiä, valkoisia, harmaita. Rajoittuneena tykkään yksivärisistä ja koulupukuun sointuvista, kiinalaiset tykkää värikkäistä :) Jos kirjavuus ei häiritse, niitä saa täältäkin helposti.
- Tyttöjen sukkahousuja (harmaa, valkoinen, tummansininen...). Olen ehkä kokematon, mutta isommille lapsille (10-13 v) sopivia, koulupukuihin sopivia yksivärisiä sukkahousuja, jotka omilla tytöillämme pysyvät päällä, olen tässä lähistöllämme löytänyt vain Okaidi- lastenvaateliikkeestä, jossa ne ovat melko hintavia (n. 60 RMB / sukkikset). Pieniä löytyy kyllä. Luulisin, että näitä saisi Suomesta helpommin, ei ehkä halvemmin.
- Puuvillaiset pipot (meillä P.O.P) ovat luultavasti kohta ajankohtaisia...
- Gore-Tex kengät: Tytöille mallia, jotka käyvät hameen kanssa. Meillä löytyy yhdet, mutta keskimmäisen kanssa taidan suunnata outlet-torille. Pojille varmaan kunnon kävelykengät tai Gore-lenkkarit olisi ok. WISS-koulun ohjeistus kuuluu, että tummat kengät, mutta ei sitä kukaan noudata. Suomesta hankkisin esim. Kangaroos -mustat gore-tex -lenkkarit korkealla varrella jos nyt ostaisin.
- Hillityn siniset toppa/talvi-vaatteet. Jakaa varmaan mielipiteitä ja riippuu koulupuvuista. Meillä lapsilla aika konservatiiviset koulupuvut ja kaipaisin niiden seuraksi mm. kuopuksen kotiin jätettyä Duffeli-takkia. Toki näitäkin saa teetettyä. Mutta jo olemassa olevan pakkaisin nyt mukaan.
LÄÄKKEET, KOSMETIIKKA YMS.
Näitä otimme ja ottaisin nyt jopa enemmän (=PALJON):
- Hyttysmyrkkyä (Tarvitaan vasta keväällä tai lomalla Thaimaassa jne.)
- Ibuprofeenia (lapset ja aikuiset)
- Parasetamolia (lapset ja aikuiset)
- Xylitol-tabletteja
- Xylitol -purkkaa
- Pepsodent -hammastahnaa
- Kaikenlaisia käsikauppalääkkeitä, joita on kokenut Suomessa tarvitsevansa - Laxoberonista Rennieen ja Samarinista perusvoiteisiin ja korvatulppiin..
- Vitamiineja: D, Multivita, C, kalaöljy - varmuuden vuoksi...
- Kosteusvoiteet, puhdistustuotteet, deodorantti: Kiinassa myydään usein valkaisevia versioita.
LAHJAT:
- Suklaata lahjapakkauksissa: Fazer Sininen, Geisha, Fazer-Mint jne. Levytkin toimii, mutta itse kaipaisin usein yksittäispakattuja konvehteja.
- Mauri Kunnaksen ja ehkä Astrid Lindgrenin kirjoja englanniksi - oivia kaverisynttärilahjoja.
- Angry Birds -juttuja. Kova sana täällä, tosin ei ymmärretä suomalaiseksi ilman selitystä.
- Suomalaista lasia, vaikka Iittalaa tai posliinia, kuten Arabiaa tai puuta.... Jotain pientä viemisiksi jos kutsu käy yllättäviin tilaisuuksiin. Kivi-tuikkuja, Aalto-tuikkuja, Taika-sarjaa.... En oikein osaa suositella. Huopaa... Kunhan vaan jotain pientä varaa.
ELINTARVIKKEET:
Riippuu taas varmasti aivan kauheasti ihmisestä, mutta:
- Kuivahiivaa
- Suodatinkahvia + suodatinpusseja
- Varmaan ihan junttiurpoa, mutta koimme aluksi Italian Pata -pussit aika käteväksi pikaruoaksi - sittemmin niitä ei ole tullut kaivattua.
- Kaakaota - O'boy on ollut mieluinen tuliainen!
- Ruisleipää
Hauskasti löysin vanhoista kuvista juttuja, joita kuvasimme ja ajattelimme jäävämme kaipaamaan ennen tänne muuttoa.
Turkinpippureita saa ostaa Suomi-koulun kaupasta - KIITOS!! Salmiakkia kaipaan muuten.
"Tyttöjugurttia ja Mango-Pilttiä". Emilian Olivia-serkulta opittu lempiaamiainen: Valion Bulgarian jugurttia + Piltti Mango-sosetta. Ei ole täällä vielä onnistunut, vaikka sekä jugurttia että mangoa saa. Yhdistelmä vain ei ole se oikea. Ei oikein voi velvoittaa ketään läheistä kantamaan mukanaan painavia pilttipurkkeja :)
Eeron suosikki, maksamakkara (HK) kuuluu myös sarjassamme hankalasti tuotaviin elintarvikkeisiin.
MUUTA IHAN HASSUA:
- Lasten vauva-aikaiset valokuva-albumit. Näitä olisi kaivattu jo useamman kerran koulussa, koska vanhempien lastemme syntymä on (uskomatonta kyllä) dokumentoitu ennen digikameroiden yleistymistä! Ja muutenkin, paljon "who we are and where did we came from" -jakson juttuja ei vaan ole muistissani (sukupuut, isovanhempien sukupuut, lapsuuden ensiaskeleet...) vaikka olen ne tunnontarkasti laittanut ylös vauvakirjoihin ja albumeihin.
- Olisin tarvinnut viimeisintä palkkatodistustani, onneksi asiat selviävät nykyisin myös sähköisesti.
- Jos jätät auton kotimaahan parkkiin, ota mukaan kopio rekisteriotteesta - saatat tarvita sitä auton vakuutuksia muuttaessasi.
Nämä ovat puhtaasti meidän perheemme juttuja, ihan takuulla on muutakin ja näissä listoissa turhaa :) Mutta tässä jotakin kirjoitettuna!
Koetanpa siis listailla asioita, joita juuri me, juuri nyt nyt kaipaisimme Suomesta. Melkein kaikkea saa oikeastaan tietenkin ja aika varmasti täältäkin, jopa halvemmalla, mutta jos ajattelen tilanteita, kuten aika yhtäkkinen sään kylmeneminen, ensikertalaisena olisin ehkä hankkinut näitä jo valmiiksi. Lista näyttäisi lisäksi varmaan aika erilaiselta jos asuisimme keskustassa tai jonkun kunnollisen kauppakeskuksen tuntumassa!
VAATTEET:
- Villasukat! Täältä saa kaikenlaisia töppösiä, mutta rakastan ihan suomalaisia villasukkia, joita meillä on tätini sekä anoppini, molemmat Ritvoja, ansiosta runsaasti ja aivan ihania! Täällä on aika koleaa näin syksyisin-talvisin, vaikka taloissa on lattialämmitys. Haen tällaiset jalkoihini aina aamuisin.
- Kunnolliset kosteussuojatut takit, meillä Polarn o Pyret. Näin syksyllä tosi ok. Housutkin meillä on mukana, aika näyttää tarvitaanko niitä koskaan.
- Sormikkaita, koulupukuun sopivia tummansinisiä, valkoisia, harmaita. Rajoittuneena tykkään yksivärisistä ja koulupukuun sointuvista, kiinalaiset tykkää värikkäistä :) Jos kirjavuus ei häiritse, niitä saa täältäkin helposti.
- Tyttöjen sukkahousuja (harmaa, valkoinen, tummansininen...). Olen ehkä kokematon, mutta isommille lapsille (10-13 v) sopivia, koulupukuihin sopivia yksivärisiä sukkahousuja, jotka omilla tytöillämme pysyvät päällä, olen tässä lähistöllämme löytänyt vain Okaidi- lastenvaateliikkeestä, jossa ne ovat melko hintavia (n. 60 RMB / sukkikset). Pieniä löytyy kyllä. Luulisin, että näitä saisi Suomesta helpommin, ei ehkä halvemmin.
- Puuvillaiset pipot (meillä P.O.P) ovat luultavasti kohta ajankohtaisia...
- Gore-Tex kengät: Tytöille mallia, jotka käyvät hameen kanssa. Meillä löytyy yhdet, mutta keskimmäisen kanssa taidan suunnata outlet-torille. Pojille varmaan kunnon kävelykengät tai Gore-lenkkarit olisi ok. WISS-koulun ohjeistus kuuluu, että tummat kengät, mutta ei sitä kukaan noudata. Suomesta hankkisin esim. Kangaroos -mustat gore-tex -lenkkarit korkealla varrella jos nyt ostaisin.
- Hillityn siniset toppa/talvi-vaatteet. Jakaa varmaan mielipiteitä ja riippuu koulupuvuista. Meillä lapsilla aika konservatiiviset koulupuvut ja kaipaisin niiden seuraksi mm. kuopuksen kotiin jätettyä Duffeli-takkia. Toki näitäkin saa teetettyä. Mutta jo olemassa olevan pakkaisin nyt mukaan.
LÄÄKKEET, KOSMETIIKKA YMS.
Näitä otimme ja ottaisin nyt jopa enemmän (=PALJON):
- Hyttysmyrkkyä (Tarvitaan vasta keväällä tai lomalla Thaimaassa jne.)
- Ibuprofeenia (lapset ja aikuiset)
- Parasetamolia (lapset ja aikuiset)
- Xylitol-tabletteja
- Xylitol -purkkaa
- Pepsodent -hammastahnaa
- Kaikenlaisia käsikauppalääkkeitä, joita on kokenut Suomessa tarvitsevansa - Laxoberonista Rennieen ja Samarinista perusvoiteisiin ja korvatulppiin..
- Vitamiineja: D, Multivita, C, kalaöljy - varmuuden vuoksi...
- Kosteusvoiteet, puhdistustuotteet, deodorantti: Kiinassa myydään usein valkaisevia versioita.
LAHJAT:
- Suklaata lahjapakkauksissa: Fazer Sininen, Geisha, Fazer-Mint jne. Levytkin toimii, mutta itse kaipaisin usein yksittäispakattuja konvehteja.
- Mauri Kunnaksen ja ehkä Astrid Lindgrenin kirjoja englanniksi - oivia kaverisynttärilahjoja.
- Angry Birds -juttuja. Kova sana täällä, tosin ei ymmärretä suomalaiseksi ilman selitystä.
- Suomalaista lasia, vaikka Iittalaa tai posliinia, kuten Arabiaa tai puuta.... Jotain pientä viemisiksi jos kutsu käy yllättäviin tilaisuuksiin. Kivi-tuikkuja, Aalto-tuikkuja, Taika-sarjaa.... En oikein osaa suositella. Huopaa... Kunhan vaan jotain pientä varaa.
ELINTARVIKKEET:
Riippuu taas varmasti aivan kauheasti ihmisestä, mutta:
- Kuivahiivaa
- Suodatinkahvia + suodatinpusseja
- Varmaan ihan junttiurpoa, mutta koimme aluksi Italian Pata -pussit aika käteväksi pikaruoaksi - sittemmin niitä ei ole tullut kaivattua.
- Kaakaota - O'boy on ollut mieluinen tuliainen!
- Ruisleipää
Hauskasti löysin vanhoista kuvista juttuja, joita kuvasimme ja ajattelimme jäävämme kaipaamaan ennen tänne muuttoa.
Turkinpippureita saa ostaa Suomi-koulun kaupasta - KIITOS!! Salmiakkia kaipaan muuten.
"Tyttöjugurttia ja Mango-Pilttiä". Emilian Olivia-serkulta opittu lempiaamiainen: Valion Bulgarian jugurttia + Piltti Mango-sosetta. Ei ole täällä vielä onnistunut, vaikka sekä jugurttia että mangoa saa. Yhdistelmä vain ei ole se oikea. Ei oikein voi velvoittaa ketään läheistä kantamaan mukanaan painavia pilttipurkkeja :)
Eeron suosikki, maksamakkara (HK) kuuluu myös sarjassamme hankalasti tuotaviin elintarvikkeisiin.
MUUTA IHAN HASSUA:
- Lasten vauva-aikaiset valokuva-albumit. Näitä olisi kaivattu jo useamman kerran koulussa, koska vanhempien lastemme syntymä on (uskomatonta kyllä) dokumentoitu ennen digikameroiden yleistymistä! Ja muutenkin, paljon "who we are and where did we came from" -jakson juttuja ei vaan ole muistissani (sukupuut, isovanhempien sukupuut, lapsuuden ensiaskeleet...) vaikka olen ne tunnontarkasti laittanut ylös vauvakirjoihin ja albumeihin.
- Olisin tarvinnut viimeisintä palkkatodistustani, onneksi asiat selviävät nykyisin myös sähköisesti.
- Jos jätät auton kotimaahan parkkiin, ota mukaan kopio rekisteriotteesta - saatat tarvita sitä auton vakuutuksia muuttaessasi.
Nämä ovat puhtaasti meidän perheemme juttuja, ihan takuulla on muutakin ja näissä listoissa turhaa :) Mutta tässä jotakin kirjoitettuna!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)