Taobaon ihmeellinen ja kummallinen maailma

Tänään lähdin Life of Sanna -blogin Sannan kanssa Taobao-kurssille tähän kotikulmille.

Taobao on yksi eniten käytetyistä www-sivustoista Kiinassa ja se on maailman kahdenkymmenen käytetyimmän sivun joukossa n. 500 miljoonalla käyttäjällä.

Sivustolla on myynnissä yli 700 miljoonaa tuotetta eräänlaisissa pienissä "kuluttajalta kuluttajalle" -kaupoissa. Tavallaan kuin eBay, mutta ei kuitenkaan. Tuotteet ovat uusia ja hinnoista voi tietyiltä osin myös tinkiä. Hinnat ovat pääsääntöisesti jo valmiiksi hyvin halpoja.

Joo, tällaisenkin käyttöön tarvitaan kurssi - koska sivusto on kiinaksi. Kurssin järjesti Community Center Shanghai ja se maksoi RMB 300 (2 h).

Taobaosta on helppo hakea tuotteita, mutta ostamiseen tarvitaan luonnollisesti rekisteröityminen. Eipä senkään uskoisi olevan kovin monimutkaista, mutta kyllä se voi olla, kuten tänään huomasimme.

Koska Kiina on temppuillut googleen pääsyn kanssa jo pitkään ja edellisillä kursseilla on ollut hankaluuksia, saimme jo ennen kurssia ohjeet:

1. Tuo mukanasi läppäri, ei tablettia, johon on asennettu valmiiksi Google Chrome (käänntämistä varten) sekä VPN-yhteys.
2. Puhelin, jossa on kiinalainen SIM-kortti
3. Osoitteesi kiinaksi koneellasi, jotta voit kopioida sen tiliisi
4. Joku muu sähköpostiohjelma kuin GMail. Suositeltavaa on tehdä yahoo-sähköpostitili valmiiksi, muut ohjelman ovat kuulemma tökkineen rekisteröitymisvaiheessa.
5. 102 RMB pientä testiostosta ja rahan tilille lataamisen harjoittelua varten.

Kuulosti selkeältä ja luin yllättäen jo eilen kaikki muut, paitsi kohdan 3, jota en lukenut ollenkaan. Tein jopa yahoo-tilin valmiiksi.

Meitä oli alussa yhdeksän innokasta oppilasta, jotka tuskin maltoimme odottaa tämän aarrearkun avautumista meille. Kunhan ensin hoidetaan rekisteröityminen pois alta. Ajattelin, että otan sujuvat ruutukaappaukset vaiheista ja ohjeistan halukkaat (Kiinassa asuvat) tässä step-by-step. rekisteröitymisessä. Näin ei tule tapahtumaan.

Alkuun pääsi helposti. Etusivun vasemman yläkulman teksteistä piti vain tietää se, mikä johtaa rekisteröitymissivulle. Klik.

Seuraava kohtakin on teoriassa hyvin helppo. Jopa arvaamalla tietää sen kohdan, mihin tulee syöttää oma puhelinnumero ja sen jälkeen alapalkkiin tuleva vahvistuskoodi. Tämä vaihe olisi ollut mahdollista tehdä myös englanniksi, mutta ehkä pienen VPN-kamppailun johdosta minulle jäi epäselväksi miksi teimme sen kiinaksi.

Ja tästä alkoivatkin hankaluudet. Noin puolella meistä rekisteröityminen ei hyväksynyt puhelinnumeroa.  Tämä johtuu siitä, että kuten Suomessa, myös täällä Kiinassa puhelinnumerot kiertävät. Jos puhelinnumero on vaihtanut omistajaa aivan hiljattain, ei sillä rekisteröityminen onnistu. Sitä varten on sähköpostirekisteröityminen. Koska sekin aiheutti isoja teknisiä hankaluuksia (teimme rekisteröitymistä yli tunnin koko kahden tunnin kurssista), opettaja alkoi selvittää puhelinnumerolla tapahtuvaan rekisteröitymiseen liittyvää ongelmaa. Selvisi, että jos numeroa on ikinä koskaan käytetty rekisteröitymiseen Taobaossa, se ei enää kelpaa. Edes siis ajan kuluessa. Näin kuului selitys ainakin tänään, asia voi olla toisin huomenna.

Lopusta puolikkaasta puolet kamppaili vahvistuskoodin kanssa. Tiedättehän nuo ihanat vinksin vonksin olevat kirjain- ja numerosarjat, jotka pitää osata syöttää kenttään oikein, jotta pystyt todistamaan ettet ole kone. Yleensä ei aiheuta suuria haasteita. Nyt aiheutti. Kaksi meistä onnekkaista, joiden puhelinnumero kelpasi, kamppaili koodin "näkemisen" kanssa. Välillä koodit olivat  aivan kummallisia, useammankaan ihmisen tihrustamisen jälkeen koodista ei saanut mitään selvää, koska sitä peitti osin sininen pallukka. Joskus koodi sattui olemaan ihan selkeä, mutta eipä hyväksytty silti. Pari kertaa alusta aloitettuani ja kerran koneen uudelleen käynnistettyäni, uskomatonta mutta totta, pääsin läpi! Bling!

Opettaja oli aivan helisemässä tämän aivan liian ison ryhmän ja tökkivän nettiyhteyden kanssa, kaikki menivät eri vaiheissa ja opeparka juoksenteli milloin kenenkin luona neuvomassa eteenpäin. Koko ryhmä ei voinut jäädä odottamaan heitä, jotka jumittuivat vaiheeseen yksi. Tässä vaiheessa unohdin ajatukseni järjestelmällisistä ruutukaappauksista, auki oli ehkä viisi erilaista ikkunaa enkä enää pysynyt perässä mikä oli mikäkin.

Muutamat meistä kuitenkin pääsivät eteenpäin, kohtaan jossa piti lisätä osoite. Tässä kohdassa olisi ollut hyödyllistä lukea etukäteen lähetettyjen ohjeiden kaikki kohdat. Osoite olisi löytynyt gmailista, jonne ei päässyt. Osoite löytyi myös puhelimesta tekstiviesteistä, mutta wifin ruuhkauduttua puhelimella ei päässyt nettiin lähettämään sitä yahoo-osoitteeseen. Jep.

Mutta onnistumisen iloa, tämäkin vaihe tuli selätettyä.

Seuraavaksi päästiin siihen, miten ostokset maksetaan. Taobaon suosituin tapa maksaa ostokset on maksaa Alipay -nimisen palvelun kautta (muitakin tapoja taatusti on).

Rahalipuukkella maksaminen on turvallista ja helppoa, (muitakin tapoja on) joskin niille pitää ensin käydä lataamassa rahaa Postissa. Me latasimme harjoitukseksi 100 rämpylää. Opettaja oli hankkinut lipukkeet valmiiksi.

Tämän latauslipukkeen täyttämisessä kurssin ohjeläpyskä on aluksi taatusti suuri apu!

Sitten vain ostoksille! Toinen erittäin hyvä vinkki oli se, että kun Taobaosta hakee englanniksi vaikkapa hakusanalla Lego, se näyttää vain niiden myyjien tarjonnan, jotka ovat lisänneet tuotekuvauksen sanan myös englanniksi (tai siis länsimaisin kirjaimin). Näin saa suppeamman ja yleensä aina paljon kalliimaan valikoiman myyjiä hakutulokseksi. Sana kannattaa aina kääntää ensin google translatella kiinaksi (simplified on ok) ja hakea sillä. Näin tosiaan myös oli.

Yhtäkkiä en keksinyt mitään mitä olisin etsinyt! Kääk! No, eihän käytössä ollut kuin kymmenisen euroa, eli se 100 RMB. Huonekaluja sillä ei ihan irtoa...

Harmitti muiden ja erityisesti Sannan puolesta, joka ei puhelinnumerohässäkän takia päässyt edes luomaan tiliä. Se, miksei sähköpostirekisteröityminenkään muutamilla onnistunut jäi siinä omaa tiliäni puurtaessani epäselväksi. Ensimmäinen luovutti jo vahvistuskoodivaiheessa ja lähti pois. Onneksi näille teknisten ongelmien takia epäonnisille luvattiin uusi opetuskerta.

Minä sain kuin sainkin tehtyä ensimmäisen Taobao-ostokseni: jumppatossut Ellalle ja Nalle kaura-ruishiutaleita!

Oltermanni sai ainakin vielä jäädä Taobaon hyllyille. Yksityisyrittäjän toimituksen kylmäketju hieman mietityttää, seitsemän päivän toimitus ei varmaankaan tapahdu missään kylmälaukussa.

Kurssi oli tosi hyvä ja hyödyllinen meille, joilla homma onnistui. Osallistujia oli siis aivan liikaa, koska ensinnäkin nettiyhteys ei oikein jaksanut niin isoa ryhmää ja toiseksi opettaja joutui sinkoilemaan eri vaiheissa olevien luona ja eteenpäinpäässeet odottelivat jatko-ohjeiden kanssa aina silloin kun joku matkalla tökkäsi. Sinänsä opetusmateriaalin kanssa olisi hyvin pystynyt etenemään itsekseenkin, jos kaikki olisi sujunut hyvin.

Kursseja järjestetään eripuolilla Shanghaita ja tiheään tahtiin. Nettisivuilta www.communitycenter.com löytyy aikataulu. Kannattaa ehkä varmistaa etukäteen se, kuinka monta osallistujaa kurssille otetaan.

Nyt odottelemme huonekalurouvien kanssa sovittua Taobao shoppailuiltaa. Olemme värvänneet kaverin kiinanopettajan tinkimisavuksi ja onneksi yksi ryhmämme jäsenistä on kokenut konkari Taobaosta tilaamisessa ja tietää hintatason ja systeemit. Nimittäin silloin on tarkoitus pelata hieman isommilla panoksilla huonekaluostosten merkeissä!

Ja jos kaikki edellä kuvattu tuntuu helpoimmillaankin liian työläältä, kannattaa tutustua Tao How -palveluun, joka kuulemma hoitaa Taobaoshoppailun puolestasi pientä korvausta vastaan, tinkimisine kaikkineen. Itse pääsin tämän kanssa vasta alkuun, tuonne rekisteröityminen hoitui kolmessa minuutissa!

Ni Hao Maailma!

Jotenkin ehkä vain Kiinassa voi tapahtua tällaista!

Neljä kokonaista päivää ilman nettiä, reilusti yli viikko ilman sosiaalista mediaa, mukaanluettuna tämä blogi!

Meillä on Shanghai Racquet Clubilla ollut se mahtava etu, että nettiyhteyteemme on sisältynyt VPN, eli se kuuluisa portti ulkomaailmaan: Facebook, Youtube, Blogger, Instagram, Twitter jne.  Näihin ja moneen muuhun ei siis Manner-Kiinassa ole pääsyä ilman erillistä, kansallisen sensuurin ohittavaa "tunneliohjelmaa" eli VPN:ää. Hui kauhistus! Nyt oikeasti kirjoitin sen kaiken tähän, kohta olen ehkä kirottu ja suljettu pois kaikesta - jälleen kerran! Jos minusta ei kuulu niin...

Itse olin täysin hukassa näiden kanssa ennen Kiinaan saapumistamme ja olin suunnilleen valmis luovuttamaan, kun kukaan ei muka virallisesti tiennyt mitään, kunnes sain aivan viimeisinä päivinä ennen lähtöämme suomalaisen opiskelijan, Saran kautta hieman ymmärrystä ja lopulta toimivan VPN-yhteyden. Kiitos Sara!

VPN-ohjelmien kanssa homma on jonkinlaista kissa ja hiiri -leikkiä hallituksen kanssa. Kiinastahan ei virallisesti pitäisi päästä näihin paheksuttaviin länsimaisiin kanaviin, mutta kaikki tietävät keinot niihin pääsemiseen. Välillä hallitus huomaa yhden ohjelman ja se lakkaa toimimasta ja käyttäjät etsivät taas muuta.

Yhtäkkiä meillä ensin lakkasivat toimimasta Facebook ja Youtube ja sitten myös Google (sen myötä gmail, jonka varassa olen!). Google ei yleensä ole riippuvainen sensuurista, ellei valtio muuta päätä. Kuulin, että hallitus on puuttunut tähän Racquetin yleiseen yhteyteen, joten oli syytä aktivoida oma taas toimintaan. Vaan mitenkäs teet sen ilman nettiyhteyttä?

Ensin palautui yhteys, pätkien ja takkuillen, mutta silti! Uskomatonta miten avuton ihmisestä nykyisin tuleekaan jos ei pääse nettiin! Tänään, compoundin toimivaa VPN-ohjelmaa odotellessa sain viimein aktivoitua oman Astril VPN-yhteytemme! Ja maailma on taas avoinna!

Terve taas kaikille!

Kadonneet lapset

Tällä viikolla se viimein tapahtui.

Yksi lapsistamme putosi systeemistä, eikä ilmestynyt koulubussilla kotiin. Kaikenlaista on tapahtunut tässä elämän varrella ja vaikka kyseessä oli aika reipas esikoinen, sydämen muljahduksen rinnassa kysymykseen "eikö Ella ollut bussissa?" vastauksen "ei" saatuani, muistan ehkä ikuisesti.

Lähtökohtaisesti kyseessä oli meidän oma mokamme, ei koulun.

Ella käy yleensä tiistaisin ja torstaisin kiinalaisessa urheilukoulussa harkoissa ja aina erikseen ilmoitan, ettei Ella tule bussilla kotiin, kuten on koulun puolesta haluttu. Tämä siksi, että tosi monesti urheilukoulun harkat on peruttu (=emme halua länkkäreitä näkemään juttujamme) samana aamuna. Pari kertaa on WISS:llä hyvin paljon närkästytty, kun olen ollut myöhässä, koska pitävät listat kuulemma tehdään klo 13.00 ja sen jälkeiset muutokset ovat todella vaivalloisia ja pois jääneestä oppilaasta koko bussijono seisoo, kunnes kadonnutta etsitään. As if....

Tällä lulkuvuodella kiellettiin mm. bussien vaihdot leikkitreffien vuoksi, vaikka niihin mm. kielitaidon kehittymisen vuoksi ennen rohkaistiin. Logistisesti mahdotonta. Ymmärrän tämän itse asiassa täysin. WISS:tä lähtee n. 25 bussia kohti eripuolilla sijaitsevia paikkoja Shangahaissa letkana. Jos yhtä jäädään etsimään, myöhästyvät pitempimatkalaiset entisestään.

Silti ei pitäisi luvata, saati vaatia sitä, mistä ei pidetä kiinni. Jos vanhemmat luottavat ja uskovat systeemiin ja maksavat siitä melkoisen paljon, sen pitäisi pitää, jos niin luvataan.

Viime tiistaina, Ellan oltua kipeänä poissa koulusta maanantaina, mutta mentyä kouluun tiistaina hieman toipilaana, meille syntyi väärinkäsitys jumppaharkoista kiinalaisella koululla. Minä ajattelin, ettei Ella tietenkään mene, koska aina ennen sovittiin yksityiskohtaisesti eväistä ja Ella kokosi harkkakamat eteiseen valmiiksi. Ella oli ilmeisesti kuitenkin ajtellut tiistain aikataulun mukaan: Andy hakee ja harkkoihin vaikka hän on vähän toipilas...Moka siis ihan meidän oma.

En siis kuitenkaan ollut ilmoittanut Ellaa itse noudettavaksi ja hänen olisi pitänyt koulun sääntöjen mukaan olla bussilistalla. Silti mielestäni lähtökohtaisesti oma virheemme kunnes:

Niin, se puhelin... oli kotona ja akku tyhjänä. Kuka valittaa puhelimella alvariinsa pelaavista teineistä? Meillä on kuulemma Kiinan peestä hankitut Samsung Galaxyt, joilla ei voi vissiin edes soittaa?!? Tai siis tärkeämpää kai, ettei niihin muka saa whatsappia...Näköjään niitä ei voi edes ladata ja pitää mukana. Melko paskat puhelimet. Mutta siis kotona. Kurinpalautus odottakoot. Mutta oikeasti  sääntöjen mukaan lapsilla ei saisi olla puhelin mukana paitsi ainoastaan erikseen sopimalla. Tätä toki monet kuulemma oikaisevat.

Soittoja koululle. Ei löydy. "Ms. ei secondaryllä ole tänään mitään ohjelmaa, saati voimistelua? Ei Ella ole täällä koululla enää ". "Juu, ei ole, tiedän. Voisiko joku käydä katsomassa porteilla?" "Ms. Ei näy. Oletko varma ettei ollut bussissa?" "Jos ei ole ilmoitettu, pitäisi olla bussissa."

Samaan aikaan soitto Andylle, joka onneksi oli jo vapaalla ja koti lähellä koulua: "Voitko lähteä koululle etsimään Ellaa ja tuomaan kotiin?"Nopein vaihtoehto ennen sitä, että itse lähtisin taksilla haahuilemaan. Andy tottakai voi.

15 min soittelun jälkeen sain Ellan langan päähän:

Häntä ei oltu päästetty enää takaisin koulun porteista, koska hänellä ei ollut koulun ID-korttia. Juuri tällä lukuvuodella päätettiin, etteivät oppilaat tarvitse ID-kortteja, koulupuku riittää, eikä lapsille annettuja ID-kortteja enää  tarvita. Niinpä Ella ei päässyt takaisin kouluun koulupuku päällään hakemaan apua n. tuntiin tämän tapahtuman aikaan, koska vartijat vaativat ID-kortin.

Prkllll. Osaan olla aika v-mäinen ihminen kirjallisesti ja nyt kyllä olin, suoraan rehtorille. Vika oli alunperin meidän, mutta että auttavasti kiinaa puhuvaa, koulupuun pukeutunutta oppilasta, ei päästetä takaisin kouluun, hänen 10 minuuttia sitten sieltä lähdettyään ja portin lähistöllä seisottuaan, enää päästetä takaisin kouluun etsimään kyytiä kotiin, vaan vaaditaan ID-korttia, joka toki edelleen vaaditaan vanhemmilta, mutta josta oppilailta luovuttiin juuri koulupuvun takia ja jota oppilaalla ei voi olla????

"Olemme pahoillamme, ehkä koulubussit olivat juuri lähdössä ja liikenteen takia pääsy koululle evättiin." Just. Paitsi että aloin kaivat Ellaa kotiin vasta kun koulubussi "Raketille" oli jo tullut ja koulubussien lähdöstä oli aikaa yli 30 minuuttia. Just. No enpä usko.

Sain varmaan vihaisesta meilistäni jo "vittumainen äiti" -leiman otsaani, mutta eiköhän seuraavana päivänä sitten...

Eero pelaa koulun joukkueessa jalkapalloa keskiviikkoisin ja heillä on bussikuljetus takaisin tietyille suosituimmille compoundeille - onneksemme kuulumme näihin. Kausi on juuri alkanut ja tämä oli toinen kerta kun Eeron olisi pitänyt osata itse uuteen bussiin. Tiesin kyllä, että heitä ohjataan ihan huolella. Olen monta kertaa hakenut Eeron ja nähnyt. Edellisestä päivästä kuitenkin hermostuneena ihmettelin, kun poikaa ei alkanut kuulua kotiin lähemmäksi kuutta. Apua. En kehtaa soitaa. Ei ole Eerolla puhelinta, vaan tuossa se on taas laturissa. Viimein nöyrryin ja soitin coach Andylle: "Tiedätkö nousiko Eero Raketin bussiin?". Hänen mielestään kyllä, mutta lupasi soittaa ja varmistaa.

Sitten aukesi ulko-ovi: "Moi, mä jäin vähän keinumaan Danielin kanssa."

Olipa pikkuisen noloa soittaa coach Andylle takaisin, että hysteerinen mutsi sai just poikansa kotiin. soooriiii. Tällä kertaa siis väärä hälytys.

Tuolla on kolme puhelinta pysyvässä latauksessa tulevaa kouluviikkoa varten...

Saako altaaseen kakata? ja sama kiinaksi...

Harvoin enää nykyään ihmettelen, hämmästelen, naureskelen (hah....valhe, nauran päivittäin...) kiinalaista elämänmenoa. Olen vaan niin tottunut. Ymmärrän viimein, että heille kaikki tämä kummallisuus meidän mielessämme, on ihan heidän normaalia elämäänsä. Ja meidän oudot tavat ja tottumukset taas heistä ihan outoja ja naurettavia. Täysin oikeutetusti.

Mutta tämän postauksen idea oli nuo mahtavat kiinalaiset kyltit ja opasteet!

Ensinnäkin on sanottava, että sinä päivänä kun osaan kirjoittaa virheetöntä kiinaa merkeillä, olen oikeutettu kritisoimaan heidän englanninkielentaitoaan. Toisekseen kiinalaiset ovat aivan ässiä opastamaan asioissa, joissa et koskaan tajunnut kaipaavasi opastamista:

Pudongin lentokenttä, ensikosketukseni Kiinaan: vuosi 2008. "You are here"

Enää tarvitsisi tietää että missä. Sittemin opin nopeasti, että täällä monessa itsestäänselvässä asiassa tulee opastaa.

Viiden tähden hotelli ja suomalaisittain kylpyläksi kutsuttava allasosasto:

Kaverin entinen compound. Asiat tulee ohjeistaa kuvin, jos vaikka siis länkkärit eivät jostain syystä ehkä tajua:
 

ÄLÄ KAKKAA! (Kuva: Tomomi Meriluoto)

Nämä kuvat kertovat mitä mm. suihkuun EI pidä tehdä. Alarivin vasemmanpuoleinen kuva saa sanattomaksi. Alastomana ei saa myöskään esiintyä.

Jotenkin ihailen kiinalaisten tapaa käyttää käännössovelluksia ja surutta pistää sen tulos vaikkapa metrin korkuiseen valomainokseen, ihan tuosta vaan. Olen alalta ja tiedän, uskokaa, että oikoluku on se tuskallisin vaihe. Otsikkotason moga, saati johonkin kylttiin yltänyt, on ammatillinen itsemurha. Tai ainakin tosi kovan selittelyn paikka. Ei Kiinassa kuitenkaan.

Matkalla meiltä kouluun, löytyy varsin kiinalaisesta korttelista ylpeä valotaulu: RESTUARANT Hyvä näin. Kuka muka ei ymmärrä mistä on kyse? Ja se on tärkeintä.

Sitten ne opasteet.

Näitä vois kerätä loputtomiin, tässä Mercedes-Benz Arenan antia:

Hemmetin painavalla palo-ovella. Tarkoittaa mitä? Pitääkö tästä nyt turistien mennä sisään vai pysyä ulkona? Lasketaanko maassa asumisluvalla olevat, pelastuvatko he? Onko pakko näyttää passi? Vai pelastuvatko vain turistit?

Etsin tosissani jäähallia tänne ensimmäistä kertaa tullessani. Kyllä. Näitä opasteita löytyi:

 

Nuoli opasti aina eri suuntiin ja "please press the instructions on" jätti kyllä hiukan neuvottomaksi. Jää kuitenkin löytyi ja siellä on tullut vietetyksi aikaa. 

Tämän postauksen aiheeseen liittyen muutama ihan vaan äkkiseltään otettu kuva todistamaan tämän hauskan ilmiön olemassaoloa!

Markkinoilla

Tämä syksy tuntuu etenevän kuin pikajuna! Lasten koulu on työllistänyt lisääntyvien läksyjen muodossa ja kaikki vapaa-aikaan liittyvä säätäminen ja vapaaehtoishommat varmistavat, ettei luppoaikaa juuri jää. Hassua, että stressaan tällä hetkellä eniten kahdesta teettämisen tarpeessa olevasta puvusta. Molemmissa pitäisi olla ehkä vähän bling-blingiä, sifonkia tai pitsiä ja jonkinlainen idea. Toisen helma on minimaalinen, toisen pitkä. Ongelmana on ehtiä niihin paikkoihin, joissa nämä saa teetettyä tarpeeksi ajoissa ennen h-hetkeä!

Kyseessä ovat iltapuku itselleni 7.12. Itsenäisyyspäivän juhlaan, toinen Emilian luistelupuku 8.12. pidettäviin kisoihin. Kyllä, huomaattehan peräkkäiset päivämäärät ja vähänkään jäähallitouhua tuntevat tietävät, että kisat ynnä muut turnaukset alkavat aina kukonlaulun aikaan. Se siitä kuohuvan nauttimisesta...

Huomenna siis pakosti ohjelmassa Lujiabang Lu:n räätälimarkkinat, joista on haussa yhtä ja toista myös vierailevalle tähdelle, äidilleni. Mutta myös sen oman  puvun alulle saattaminen, viimeinkin.

Sen toisen puvun teettämisestä tämän postauksen lopussa.

Tänään kävimme viimein  Shanghain "kiinalaisilla" kashmir-markkinoilla. Myös Taikang Lu nro 44 ja 392 Wukang Lu (near Tai'an lu) tarjoavat kashmiria.

Oma osallistumiseni rajoittui lievästi sanottuna hang around -osastolle. Syy tässä:

Typeryyksissäni ryntäsin maanantaina Emilian kanssa luistelemaan lähdettäessä taksista hakemaan takkia, juosten tottakai. Muutama askel ja naks, pohkeessa tuntui aika ilkeä muljahdus. Vanhan ei kannattaisi! Mutta olihan se lähdettävä ja niin mentiin, klenkaten. Aamulla oli pakko hakeutua hoitoon, tuloksena nämä kivat kepit, mallia ensimmäinen maailmansota, sekä vahvaa kipulääkettä. Onneksi kuuliaisesti suoritettu 1,5 vrk lepo tuntui edes hiukan tepsivän ja käveleminen alkoi jo sujua. Kapinallisena lähdin tietenkin heti liikkeelle.

Ja päädyimme siis näille kashmir markkinoille.

Andy meille tämän kertoi. Olimme edellisellä vierailuilla etsiskelleet lankaa, joten Andyn vaimo oli kehottanut viemään ne nyt sitten näille markkinoille. Olin kuvitellut kashmir-markkinat eräänlaiseksi huivitoriksi, jossa turistihinnoista tingitään sitten se vähintään 50 %. 

Ensin vaikuttikin vähän siltä, että lankoja ne täällä lähinnä myyvät....

 

Ja jotain paitoja sen lisäksi... Ärsytti klenkata kipeän jalan kanssa (tietenkään en ottanut keppejä mukaan...) turhan takia.

Kunnes Andy saapui pelastamaan meidät ja vahvistamaan käsityksemme siitä, mistä on kysymys eli räätälimarkkinat kashmirlangasta: valitse malli, valitse laatu ja tee se mittojen mukaan.

Mallikappaleet olivat toki kovin kiinalaisia.

Hmmm...Mr. Huppari, kannataisko tarkistaa onkohan luvat ihan kunnossa???

Melkein Armaniakin olisi saanut ihan valmiina.

Kun hieman ympärilleni siinä lähes paikallaan pyöriessäni pällistelin ja vähän kuulostelin hintoja Andyn avustuksella, päädyin kuitenkin teettämään yhden villatakin. Hieman pidempi villatakki, valittuna parhaasta mahdollisesta langasta, mittojen mukaan teetettynä, maksoi RMB 550 (= n. 67 €). Medium quality olisi irronnut hintaan 320 RMB (=n. 42 €). Sekin oli ihan mainio. Ainakin mallikappaleen premium quality tuntui ihanan pehmeältä ja laskeutuvalta. Saapi nähdä.

Lisäksi ostin pitkän huivin, joka on todella pehmeä ja kevyt ja maksoin RMB 190 ja se oli viimeiseen asti tingitty hinta valmiista huivista.

Kysyin illalla näistä markkinoista täällä yli viisi vuotta asuneelta Emilian  luitelukaverin äidiltä  (joka tuntuu tietävän ihan kaikeasta ihan kaiken) ja hänen mukaansa tämä on se paras paikka, vähintään puolet turistipaikkoja halvempi ja lisäksi paljon laadukkaampaa tavaraa myyvä paikka, jossa haluamansa mallin saa teetettyä halvalla. Mutta hänenkin mukaansa kovin kiinalainen. Kannattaa siis ottaa oma malli mukaan. Tinkiä voi vähän, mutta hinnat ovat yleensä aika kohdallaan jo valmiiksi. Meidän kiinalainen kuskimme, joka on haka hakemaan parasta hintaa sai tingittyä hinnoista n. 10-30 RMB eli ei paljon mitään.

Nappeja, neulomistarvikkeita sekä ihan muutakin lankaa kuin kashmiria löytyy joka lähtöön!

  

Paikka on todella outo, keskellä rakenustarvikemarkkinoita :)  Mutta sieltä se löytyy!

Hong Du Building materials market No. 2314-2316 & 2413-2415, 

Hong Mei south road Yin du road 1268, 

Min hang, Shanghai.

Piipahdimme myös pikaisilla täsmäostoksilla kukkamarkkinoilla tulevia synttärikutsuja varten. Täällä on jo täysi joulu päällä. Koskahan Carrefourissa alkaa soida repeatina kilisee, kilisee kulkuset...Näitä aikoja varmasti. Vaikka kiinalaiset eivät edes juhli joulua sen kummemmin.

Tämä vitialkoinen, kristalleilla ja ihan kirkkailla led-valoilla koristettu puu, joka tässä kuvassa näyttää ihan todella järkyttävän psykolta, on unelmani. Saisikohan tällaisen roudattua Suomeen?

Tämä ihanien puiden kauppa on muutenkin lempikauppani (joulutavaroissa) täällä kukkamarkkinoilla. Kaiken vilkkuvan ja välkkyvän ja värikylläisen joukossa simppeliä valkoista ja muuten vaan nättiä!

Huomenna testaame balettitarvikekaupan (myös muita tanssi- ja voimistelutarvikkeita) ja laitamme aluille Emilian uuden kisapuvun! Raporttia ehkä myöhemmin...

Japanilainen hyötykasvilounas

Kun ystävä ehdotti osallistumista japanilaiselle hyötykasvilounaalle, olin todellakin hieman epäluuloinen. Suostuin kuitenkin empimättä. Luvassa oli paitsi lounas, myös japaninkielinen luento noista kasveista. Äitini saapui Shanghaihin maanantaina, joten hänkään ei säästynyt tältä kokemukselta

Lounas oli eilen. Koska tilaisuus alkoi jo klo 10.30, jätimme aamiaisen väliin. Hyvää lupasi se, että lounas järjestettiin Colabo -nimisessä italialaisessa ravintolassa. Ei voi olla totta! Ilmoittaudun japanilaiselle hyötykasvilounaalle ja päädyn jälleen kerran italialaiseen ravintolaan. Sen täytyy olla joku kohtalo.

Menu kertoi heti, että mitään pelkäämäämme voikukanjuurta höyryssä haudutettuna ei ollut luvassa. Ja ei, tämä ei ole käsitykseni japanilaisesta ruoasta, joka on ihanaa. Mutta tuo hyötykasvi -sana kyllä vähän arvelutti. Menun mukaan nauttisimme viiden ruokalajin kasvispitoisen lounaan. Lista oli italiaksi, mutta suuntaus ehkä pikemminkin jonkinlainen sekoitus – cross kitcheniä siis. Menu ei kuulu Colabon vakituisiin tarjoamuksiin, vaan se oli räätälöity tähän tilaisuuteen.

Mutta ensin syvennyimme niihin kasveihin. Luentomateriaalista emme hirveästi kostuneet ja odotellessamme ystäväämme paikalle, herätimme ansaittua hilpeyttä muissa lounastajissa. Mitä ihmettä nuo täällä tekevät? Myös "järjestävä seura" oli hieman hämillään ja pahoitteli että kaikki on tänään japaniksi.

Onneksi mukana oli siis ikioma tulkki, muuten kalvosulkeiset olisivat saattaneet mennä hieman ohi. Niitä oli ihan tulkattunakin hieman vaikea ymmärtää. Aiheena oli kiinalaisesta lääketieteestä japanilaisittain sovellettu ajatus ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä sekä näiden erityisesti italialaisessa keittiössä käytettyjen kasvien vaikutuksesta tähän. Mielenkiintoista.

Opimme sen, että universumin ja ihmisen keskeiset osa-alueet muodostuvat viidestä osasta, joiden tasapaino ja oikea kiertokulku ovat tärkeitä. Jokainen ihminen myös edustaa jotain näistä osa-alueista.

Ja ne ovat:

Vesi, puu, tuli, maa ja mineraalit. Tässä järjestyksessä ja sitten taas alusta uudestaan ympäri (jep, jep).
 
Pakko myöntää, etten aivan tarkkaan sisäistänyt tätä teoria, enkä varsinkaan niiden liittymistä myös tiettyihin elimiin ja tunnetiloihin. Ehkä en myöskään halua tietää ihan kaikkea :) Kulemma ihmisen kielestä pystyy päättelemään ihan vain vilkaisemalla: maksan, sydämen, keuhkojen, munuaisten ja vatsan tilanteen. Pelottavaa.

Hieman helpommin tajuttavaa asiaa olivat erilaisten kasvien ja ruoka-aineiden terveysvaikutukset.

Kaiken perustana ja lähtökohtana on kuulemma verenkierron parantaminen ja mm. "kylmäversille" palelijoille ja "kuumaverisille" hikoilijoille on erilaiset ruoka-aineet, jotka tulisi pitää tasapainossa pysyäkseen näiden tilojen välillä. Kuumaverisyyttä tasapainottamaan tarvitaan mm. kesäkurpitsaa, salaattia, sahramia, paprikaa, tomaattia, rucolaa, maissia ja paprikaa. Palelijoille taas suositellaan fenkolia, oreganoa, rosmariinia ja neilikkaa.

Menumme noudatteli terveysvaikutuksiltaan hyviä raaka-aineita.

Antipastona oli jonkinlainen keiton ja hyydykkeen välimuoto, joka sisälsi paljon pinaattia, kananmunaa ja perunaa. Pinaatti on lääke alhaiseen hemoglobiinin, tämä kuulosti jo tutulta. Ruoka oli yllättävän hyvää, vaikka kokki oli ehkä unohtanut suolan.

Keittona oli täyteläinen kurpitsakeitto, joka sisälsi myös ohraa. Kurpitsa (ja erityisesti kurpitsansiemenet) ovat oppimamme mukaan hyväksi vatsalle ja mm. astmasta kärsiville tärkeä raaka-aine. Ohra taas kuulemma toimii iho-ongelmiin.

Tämä oli tosi hyvää!

Ruoka vaan parani eri lajien myötä. Pastana oli yucca-gnoccheja. Muinaisena aikana Forumin Vexin HeVi -osastolla työskennelleenä minun pitäisi muistaa, onko yuccalle joku suomenkielinen käännös, varmaan on. Kokeilunhaluisille löytyisi googlettamalla myös resepti. Ei tämä, mutta sinne päin.

 Kaverina oli saksanpähkinöitä ihanassa kermaisessa kastikkeessa! Saksanpähkinät ovat hyväksi aivoille, no sitä kyllä tarvitaan!

 Pääruokana söimme ankkaa appelsiininkuorikastikkeen ja rucolan kanssa. Taivaallisen hyvää! Vaikka palelijana minun pitäisi kai säännöstellä rucolan käyttöä.

Ankanliha kuulemma lisää (hmm...) veren määrää ja näin sitä riittää paremmin mm. päänahkaan. Hiustenlähdöstä kärsivien tulisikin syödä paljon ankkaa! Appelsiini taas on hyväksi vatsalle.

 

Jälkkäriksi oli pannacottaa, jota oli ainakin riittävästi! Se oli huomattavasti ulkonäköä parempaa. Mausteen oli mustia sesaminsiemeniä, joiden terveysvaikutusta en muista.

Aterian aikana jokaiselle oli varattuna konsultaatioaika asiaan vihkiytyneelle asiantuntijalle. Etukäteen ruksittujen vaivojen perusteella saimme hoito-ohjeet vaivoihimme. Olen epäillyt kuivan ihon johtuvan Shanghain vedestä, mutta ehei. Minä olen ensinnäkin tyypiltäni maa (mitä ikinä se lopulta tarkoittaakin) ja minun tulisi välttää punaista lihaa - erityisesti lammasta ja karitsaa. Voi pahus! Lisäksi minun tulisi syödä 5-10 g ohraa päivässä ja nauttia paljon minttua ja basilikaa. Jos oireet pahenevat, vaivaan olisi myös lääke, jota valmistetaan jostain hyönteisestä. Jauheena sentään. Ostin heti ruukun tuoretta minttua!

Saimme lisäksi lounaan järjestäneeltä Body&Soul medical clinicilta pienet lahjarasiat...

...joiden sisällä oli teetä ja tiikeribalsamia.

Ehkä en kuitenkaan hurahtanut tähän asiaan ihan täysillä, lisäksi meillä epäilemättä oli kielimuurin aiheuttamia väärinkäsityksiä - siispä edellä kirjoittamaani ei todellakaan kannata ottaa kirjaimellisesti! Silti todella mielenkiintoinen kokemus ja ehdottomasti hintansa väärtti lounas
(RMB 120). Lisäksi aivan varmasti monella ruoka-aineella on noita terveysvaikutuksia. Ehkä nyt ahmin kokeeksi tuota minttua :) Lisäksi luennon/lounaan aiheena oli kuitenkin aika kapea siivu perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä.

French Concessionin alueella sijaitsevasta Colabosta on sanottava sen verran, että se oli meille jo entuudestaan tuttu. Itse olen syönyt siellä kerran aikaisemmin ja mies useammin. Ruoka on ollut hyvää jokaisella kerralla. Myös SmartShanghain mukaan paikka on hienostelematon ja hyväksyttävän hintainen italialainen. Erityisiä kehuja saavat paikan pizzat (joskin melko hintavat pizzoiksi). Paikka sijaitsee sisäpihalla, sitä voi olla vähän vaikea löytää.

Ihan vieressä on myös mukava kreikkalainen ravintola, jota myös olemme kokeilleet ja hyväksi havainneet. NImeä en muista, mutta kannattaa suunnata säiden salliessa yläkerran terassille.  Samassa ympyrässä on myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen keittiötarvikeliike Lemon Zest.

Body & Soul - Medical Clinics

Keskustan toimipaikka:
AnJi Plaza, 14th Floor
760 Xi Zang Nan Road
Huangpu District

Dr. Doris (puhuu englantia)
Tel. 021-51019262

 Colabo Restaurant & Azzurro Pizzeria

156 Fenyang Lu,
near Taojiang Lu
汾阳路156号,
近桃江路

Tel. 021-6437 2361

Lemon Zest

One Tao Jiang Road
Shanghai 200031
上海市徐汇区桃江路1号

Shop Hours
Mon-Fri: noon-10pm
Sat-Sun: 10am-10pm

Tel: +86 21 6466 9099  

Email: shinfo@lemonzestlife.com