Elämäni Eerot

Hyvää itsenäisyyspäivää 2014 kaikille. Meillä kynttilät ovat jo palaneet monta tuntia Suomelle!

Hassu otsikko? Juu. Minun elämääni mahtuu kaksi Eeroa. Toinen on poikani ja toinen on vaarini. Toisen olen nähnyt syntyvän ja toisen olen nähnyt kuolevan. Tämä on totta. Ja tottakai poikani on saanut nimensä ihanan, unohtumattoman, uskomattoman ja ainutlaatuisen vaarini mukaan. Olisi väärin kaikkia muita läheisiä kohtaan sanoa, että vaari on ollut elämäni tärkein henkilö, mutta hyvin lähellä se on.  Yksi heistä kaikkein tärkeimmistä.

Vuonna 1993 elokuun 13. päivän vastaisena yönä heräsin Otaniemessä erittäin ärsyyntyneenä. Oli muuten perjantai 13. päivä koittamassa. Vastapäisellä parvekkeella suoritettiin kuoroharjoituksia klo 04 yöllä, hyvin silti lauloivat. Varmaan joku teekkarikuoro. Ohjelma oli yksipuolinen: Sillanpään marssilaulun yhden kohdan toistoa:

"Mitä lieneekin aarteita Suomessa, koti toki kallehin on vapaus. Täällä suorana seistä ja kaatua, joka miehellä oikeus. Siis te lapset ja vanhukset ja te äidit ja morsiamet, niin kauan teillä on suojattu lies, kun on pystyssä yksikin mies". Ja repeat. Aamulla lähdin töihin väsyneenä, olin vielä kesätöissä Autorekisterikeskuksessa. Aamupäivällä sain töihin kiireisen kutsun Töölön Mehiläiseen ja työt jäivät. Ehdin ajoissa. Sain kuulla, että tasan klo 04 vaarini oli aloittanut kamppailun elämästä. Sillanpään marssilaulu on siitä lähtien ollut melko tärkeä kappale, jota en voi kuunnella itkemättä.

Vasta ollessani oikeastaan melkein aikuinen, vaari kertoi juttuja sodasta. Aika vähän silloinkin. Enemmän olen lukenut eräänlaisesta päiväkirjasta, jonka löysimme mökiltä. Siinä on kuvattu aika ronskillakin huumorilla korsuelämää ja sotaa ja kirjeitä morsiamelle Toinille, eli mummilleni. "Oma käsi" on myös piirtänyt kuvia sodasta. Kirja on minulla kotona Suomessa, muuten tuskin malttaisin olla skannaamatta parhaita tänne.

Yksi saunailta mökillä on jäänyt mieleen. Vaari kertoi kerrankin pikkuisen enemmän sodasta ja siitä, miltä tuntui olla siellä. "Se oli kaikkein pahinta,  kun tajusi, että osui. Sen jotenkin kuuli ja tunsi, että nyt osui. Eihän kukaan halua ampua ihmistä, mutta siellä oli pakko."

Tämän ei ole tarkoitus olla synkkä postaus, mutta muistuttaa kaikkia siitä, mitä he tekivät silloin kauan sitten, vastoin omaa tahtoaan. Ja kiittää siitä, mitä olemme nyt. Erityisesti täällä kaukana Suomesta sitä arvostaa.

Vaari opetti minulle myös yhden sotabiisin sanat. Siskoni ei yhtään tykkää, että opetin ne myös
hänen lapsilleen. Erityisesti kohta "ja peuranpa pyllyä ihanaa" kuulemma säväyttää päiväkodissa! Hah, haa, tässäpä teillekin:



Jatketaan Japanista kun toivutaan tästä nationalismista!

Onnittelu Suomelle!

Toinen vuosi alkakoon

Olemme onnellisesti takaisin Shanghaissa. Matka meni mainiosti, lapset sekä Omppu käyttäytyivät upeasti. Passijono oli kauhean pitkä ja kuuma, onneksi sattumalta eräs tiukkailmeinen virkailija vapautti osan meistä foreignereista kiinalaisten jonoon, kun olimme n. 45 minuuttia jonotettuamme juuri siinä kohdassa, missä hän avasi mutkittelevaa jonoa ohjaavan nauhan kiinalaisten olemattomaan jonoon! Positiivisena asiana se, että matkatavarat pyörivät jo yksikseen hihnoilla sinne asti päästessämme, kun kiinalaiset olivat päässeet passijonosta jo aikaa sitten ryysimään ja hakemaan omansa pois. Shanghaissa on edelleen tukahduttavan kuuma, vaikka lämpötila on asettunut siedettäviin lukemiin elokuun alun tappavien helteiden jälkeen. Palataanpa siis vilpoiseen suomalaiseen kessän :)

Suomikesämme alkoi 15.6. Olimme ihmeissämme liikenteen sujuvuudesta, kaikista ihanista kaupan antimista ja kirkkaasta ilmasta!

Kotona jatkui heti tuttu tahti: Ella lähti jumppaleirille heti kolmantena päivänä ja ennen Juhannusta pidimme vielä avointen ovien päivän. Minulla ei ole ainoatakaan valokuvaa koko päivästä, sen verran ihmeissäni olin. Porukkaa tuli paljon, ihan vaan Facebook -kutsun ja puskaradion perusteella! Koulukavereita, Ellan opettaja, naapureita, tuttavia, jumppakavereita jne.

Kesäloma tuntui alkavan virallisesti Juhannuksesta mökillä! Ihanaa. Tätä kaipasin niin kauheasti Kiinassa, vaikka pitkän välimatkan vuoksi liian harvoin tänne ennätämme ihan Suomessa ollessammekaan.

 

Ulkotakka on parasta mökillä, kiitos kummisedän designille vuodelta 1975 tms. Edelleen toimii. 

 

Hmm...mitähän Vaari tykkäisi mökkiterassilla surffailusta?!? Se on vaan ainoa paikka jossa netti toimii hyvin.

Vaikka vene ei olekaan mikään jahti, on veneily ihaninta koko kesässä! Uutuutena vetorengas!

 

Vuoroa odotellessa...

Ja kaiken huipensi kokko!

Seuraavaksi suuntasimme Pohjois-Karjalaan. Serkkujen hienon uuden talon kautta mummolaan ja sieltä Kolille. Kolin mökki sijaitsee hiekkaisella rinteellä, mustikoita löytyy kunhan jaksaa poimia.

Kolin maisemat ovat upeita! Tällä kertaa valitsimme valmiin reitin, Kolin Uuron ja se oli kieltämättä vähän tylsä, kun olemme yleensä rämpineet umpimetsässä kartan ja kompassin kanssa, minä karhuja peläten ;)

Kansallismaisema Kolin huippu (kuvasssa) alkaa kasvaa kohta umpeen, mm. Akkakolilta on paremmat maisemat.

Myös läheltä mökkiä löytyi hienoja paikkoja, joissa lapset keskenään kiipeilivät

Tiesimme Ompun Suomeen tuodessamme, että palatessa odottaa vähemmän mukava 7 vrk karanteeni. Silti ajattelen edelleen, että 2 mukavaa  kuukautta Suomessa vapaana, viileässä ilmastossa perheen kanssaon tämän pakollisen kärsimyksen arvoista. Ompulla oli oikeati ihana kesä parista punkista huolimatta!

Veimme sisämaan lapset myös risteilylle, Viking Grace oli ihan ok. "Tunti Tukholmassa" oli riittävä juttu tälläkin kertaa.

Elokuun ja Neste Oil Rallin tietää alkaneen, kun kopterit alkavat hyrrätä talomme yllä. Niiden parkkipaikka sijaitsee n. 300 m päässä talostamme ja ehkä hyvityksenä myös viimeisen pikataipaleen paluureitti kulkee ihan risteyksemme ohi. Tällä kertaa ei ollut lipulle käyttöä, mutta Eero muistaa aina, kuinka Mikko Hirvonen rallin voitettuaan oikein jarrutti ja vilkutti avoimesta ikkunasta meille :)

Elokuun lämpimiin öihin mahtui myös maja parvekkeella. Ulkovalona tietenkin varastosta haettu "joulukuusi".  Niin ja iPad... Ei meillä vaan tuollaista ollut aikanaan telttaillessa...

 

Sinne se jäi, lähtöitkujen lomassa kuvattuna. Onneksi sukulaiset pitävät siitä huolta kun olemme poissa. 

 
Mitenkähän totun Racquet Clubin tummuuteen ja persikanvärisiin verhoihin :) Olen kuitenkin oppinut hieman sietämään sitä, että nyt ollaan täällä ja täällä on  erilaista eikä kauheita kannata investoida älyttömiin muutoksiin.

Sannan  (Kippis Iso Kiina -Blogi)  sanoja mukaillen, tuolla Raketilla parasta on kaikki muu paitsi ne asunnot. Kuulin Sannalta myös mahtavan uutisen, että viereiselle Forest Manorin (ehkä yksi koko Shanghain hienoimmista Villa Compoundeista) pääsee mm. kävelemään koiran kanssa.

 

Näillä mennään! Huonosti hoidettu lentomatkasta toipuminen valvottaa minua ja myös lapsia, joiden pitää herätä huomenna kouluun.  Koulu on laajentunut ja uudisrakennus on upea.

Viime vuonna tähän aikaan rustasin "survival" -lappuja Eerolle reppuun, nyt lapset eivät meinaa pysyä nahoissaan päästessään kouluun!  Kunhan me nyt viimein nukahdettaisiin...

Munajahti

Miten ihmeessä aikaa taas lentää! Kaikkea olemme tehneet, mutta tapahtumien kirjaaminen on taas kiireessä jäänyt.

Erikoismainintana kummityttömme ANNA: Paljon Onnea!  Lahjan pitäisi jossain vaiheessa löytyä Isoäidiltä Porintieltä ;) Onnea, onnea!

Olemme yrittäneet pitää yllä joitakin suomalaisia juhlaperinteitä. Siirsimme pääsiäistä hieman munateknisisitä syistä (=Kinderit olivat ja pysyivät loppu lähikaupoista).

Meillä perinteenä on ollut 5 serkuksen "munajahti" mökillämme. Viiden tenavan kanssa on saanut jo käyttää hieman mielikuvitusta, etenkin kun jo pieninkin "O" muistaa helpot piilot mökillä. Koska serkutkaan tuskin runsaan lumen takia pääsivät mökille munajahtiin, oli meidänkin helppoa perustella uudet piilot täällä Kiiinassa. Tällä kertaa hankalaa oli se, mitä piiloihin pääsiäispupu laittaisi. Täällä kun ei pääsiäismunia oikein ole. Oli siis pakko tyytyä karkkikasaan ja soveltaa.

Onneksi pääsiäispupu oli laatinut helpot kartat jo valmiiksi.

Silti aikaa kului sisällä ja ulkona karkkikätköjen metsästyksessä!

Mukavaa pääsiäistä kaikille, vaikka HIFK lomaileekin jo ;) Niin ja Jokerit myös.............

Eeroleipää ja Eeron leipää

REAL -ruisleipä on meillä vakiintunut perheen kielenkäyttöön nimellä Eeroleipä. Saaristolaisleipä (oikeasti vain ja ainoastaan Rosalan saaristolaislimppu) taas kulkee nimellä Vaarinleipä. Itselleni lapsuudessa Vaarinleipää oli Oululaisen Jälkiuunileipä. Nimitykset tietysti johtuvat asianosaisten mieltymyksestä juuri kyseiseen leipään.

Olemme onnekkaita, sillä Eeroleipää saa myös täältä! Ei REALina, mutta saksalaisena Vollkornbrotina. Se ja Vaasan näkkileipä ovatkin meillä nykyään suosituimpia leipiä. Ovelle aamulla toimitetut patongit ovat toki edelleen ihania, mutta kyllästyminen ihan valkoiseen leipään iski meillä kaikilla jo aikoja sitten.

Eerolla koulujutuissa nyt kyseessä olevaan "unitiin" kuuluu pohtia eri aineiden muutosta erilaisissa olosuhteissa. Viime viikolla mietimme ja kokeilimme mitä tapahtuu oliiviöljylle, keitolle, ketsupille, vedelle ja siirapille huoneenlämmössä ja pakastimessa.

Isompana projektina Eerolla oli tehdä leipää ja dokumentoida tämä! Kauhistuin jo ajatuksestakin (en siis osaa leipoa, ommella, askarella, pelata mailapelejä enkä hallitse kemiaa....pitää ihan oikeasti ruveta miettimään, mitä oikeastaan osaan? Kotivaimona taidan olla ihan väärässä hommassa - kääk!). Onneksi, oi onneksi meillä olivat juuri olleet vierailulla "mummelit" ja he leipoivat lasten kanssa sekä pullaa että sämpylöitä. Lisäksi meillä on uusi uuni, jonka lämpötiloja osaa säätää. Hätätilanteessa ajattelin hyödyntää tuosta mummelien ja lasten leipomistilanteesta ottamiani kuvia ja jotenkin vaan kyhätä jotain näytille kouluun.

Heittäydyimme kuitenkin Eeron kanssa hommaan ihan tosissaan. Ehkä nyt hieman liioittelen, olen tietenkin leiponut sämpylöitä aikaisemminkin, jopa ihan säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta Suomessa on Suomen tutut ainekset ja täällä jotain muuta.  Jauhoja oli jo kaapissa ja vierailijat olivat ystävällisesti tuoneet sekä kuivahiivaa että leivinpaperia.

Ensin Leipuri Hiiva ja selitys, miksi hiukset pitää suojata: Kukaan ei halua syödä leipää ja löytää sieltä jonkun hiuksia!

Sitten tarvittavat ainekset. Täältä saa saksalaista Krustenbrot -jauhoa, jonka mainostetaan pakkauksessa toimivan hienosti leipäkoneessa. Lopputuloksena on kuvien mukaan suomalaisen hiivaleivän kaltaista leipää, siispä ostin sitä. Mummelit tekivät siitä + vehnäjauhoista sämpylöitä ja niistä tuli ihania! Siispä niillä mentiin nytkin. 

Paineessani muistelin sitä, mikä olikaan sopiva sekoitussuhde vehnäjauhojen ja näiden mystisten saksalaisjauhojen kanssa ja yritin jopa soittaa äidille. Ei vastausta, joten oli pakko soveltaa ja muistella, että kaipa se oli puolet ja puolet. Myöskään kuivahiiva ei kuulu asiantuntemukseeni. Suomessa ostan tuoretta hiivaa silloin kun teen pizzataikinaa tai joskus sämpylöitä. Kuivahiiva sekoitettiin ohjeen mukaan kuiva-aineisiin. Kaiken tämän "monta leipuria jauhoissa ja vieläpä monenlaisia jauhoja taikinassa" -systeemin keskellä unohdimme laittaa taikinaan sekä suolaa että sokeria....

Teimme taikinan maitoon. Jauhot joukkoon ja hurjaa vatkaamista Eeron toimesta (sen pitäisi tuoda ilmaa taikinaan ja edistää nousemista). Yllättävän vähän roiskui ympäristöön, vaikka Omppu oli kärppänä vaanimassa makupaloja.

Myös vähän vaivaamista käsin.

 

Apua, mikä klöntti, ei se kotona ole tuolta näyttänyt...Mutta nousemaan vaan kun pakko on.  

Alkuperäiseen surkeaan kasaan verrattuna tämä oli jo kuohkeaa ja taikinan näköistä. Tässä vaiheessa tajusin, että yleensä olen kai tehnyt tupla-annoksen.

Voisin valehdella, että sämpylät ovat sen näköisiä kuin ovat, koska ne ovat lapsen tekemiä, mutta en todennäköisesti olisi saanut yhtään hienompia aikaan itse. Tai no, ihan varmaan nämä ovat yhtä hienoja kuin itse loppuun asti leipomani olisivat olleet.

Ei haittaa, vaikka ne ovat kauhean rumia taikinana. Kun ne nousevat ja joutuvat uuniin, tilanne paranee! Tämän kirjasimme myös dokumentointiin.

Hip hurraa, muutama ihan oikean näköinenkin sämpylä. Eero vei ne aamulla kouluun ja suolattomuudesta ja rosoisuudesta huolimatta ne olivat valtava menestys, palasista tapeltiin.  Lupasimme tehdä ensi keskiviikoksi lisää. Silloin Eero myös kertoo näiden kuvien kera, kuinka nesteestä, jauhoista, hiivasta ja lämpötilan muutoksesta syntyy kiinteää leipää PowerPoint -esityksenä. Kyllä, se noidankehä alkaa nykyään jo 7-vuotiaana:  Eerolla on keskiviikkona 7 diaa, isällänsä huomenna 70 diaa omasta aiheestaan.

Oi maamme Suomi

Olin lupautunut kertomaan Eeron luokalle Suomesta! He tekevät Unit of Inquiry -tehtävänä tutkielmia eri maista (omaa kotimaata ei saanut valita). Eero tekee tehtävän Ruotsista. Vapaaehtoiset vanhemmat pyydettiin kertomaan omista kotimaistaan lapsille.

Minun vuoroni oli tänään. Ihan sattumalta tajusin yhteyden Itsenäisyyspäivään eilen. Niinpä esittelin ylpeänä myös Saulin ja Jennin kuvan ja kerroin heidän pitävän tänään isot juhlat. Joku äiti oli kuulemma tuonut muffinsseja koululle "for Finland". Minulla on siihen vielä matkaa!

Ihan yllätyksekseni Ella oli tehnyt minulle upean pohjatyön ja kasannut PowerPoint -esitykseen n. 10 diaa kaikista mahdollisista aiheista Angry Birdsista kansalliseläin Karhuun kuvien kera ollessani Emilian kanssa luisteluharkoissa.  En meinannut uskoa todeksi hienoa esitystä joka minua odotti!

Olimme melko kiireessä etsineet muutamia kuvia Suomesta ihan omista arkistoistamme ja täydensimme niitä sitten netin kuvista. Omia kuvia selatessa tuli taas jonkinlainen koti-ikävä!

Talven me tulemme menettämään täysin ja hiihtoloma Kolilla tai paremman puutteessa edes Keski-Suomessa on ollut tärkeä. Osaammekohan hiihtää täältä palatessamme?

Kuvat vuodelta 2011, Koli

Eeron luokka on tietenkin varsin kansainvälinen, oppilaita on ainakin Saksasta, Hollannista, Italiasta, Ruotsista, Kiinasta (Hong Kong), Malesiasta ja muistaakseni Japanista.

Monille suomalainen talvi oli aivan ihmeellinen kokemus: Vesi siis jäätyy välillä ja silti siinä voi uida taas kesällä, onko se jäätävän kylmää? Onko järvissä suolaista vettä vai makeaa? Voiko järvistä kalastaa? Voiko uidessa sukeltaa? Miltä lumi tuntuu? Voiko tosi kylmällä lumella kävellä?

Lämpötilojen vaihtelu vuodenaikojen välillä olikin todella suuri ihmetysten ja myös kysymysten aihe tänään! How can you go out in such a cold weather? Niinpä. Myös kuva lumiaurasta oli aika eksoottinen monelle!

Kesästä kerroimme Suomen olevan tuhansien järvien maa (yllätys!!!), mutta meren rannalla varttuneena korostin myös suurta rakkauttani, Saaristomerta sekä Länsirannikon saaristoa!

Strömma, Perniö/Kemiö, 2011

Koli, Pielinen, 2011

Koli, Pielinen, 2011

Koli, Räsävaara, 2011

Koli, Pielinen/mökkiranta, 2011

Ehkä nämä vuodenaikojen vaihtelut sekä läheiset ja tärkeät paikat nostivat taas sellaisen patrioottisen fiiliksen mieleen! Hei, meillä saa poimia puolukoita metsästä niin paljon kuin jaksaa, maksutta ja 15 kpl 7-vuotiaita katsoo sinua kuin olisit UFO :)

Nauttikaamme siis kaikki Suomesta ja suomalaisuudesta, missä ikinä olemmekin! 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Suomesta kaipaamme!

Vuoden vaihtumiseen on vielä aikaa, mutta Expat -elämässä nämä ajat alkavat olla vuoden alussa saapuville konkreettisen pakkaamisen aikaa. Itse pakkailimme ja mietimme n. kuukausi ennen lähtöämme aika ummikkoina sitä, mitä mukaamme oikeastaan ottaisimme ja monta virhettä tuli taatusti tehtyä. Nauroimme talvitakeille pakkaillessamme Suomen kesässä, vilkuillen + 30 astetta lupailevaa jatkoa Shanghaissa, vaikka ymmärsimmekin talven täälläkin koittavan.

Koetanpa siis listailla asioita, joita juuri me, juuri nyt nyt kaipaisimme Suomesta. Melkein kaikkea saa oikeastaan tietenkin ja aika varmasti täältäkin, jopa halvemmalla, mutta jos ajattelen tilanteita, kuten aika yhtäkkinen sään kylmeneminen, ensikertalaisena olisin ehkä hankkinut näitä jo valmiiksi. Lista näyttäisi lisäksi varmaan aika erilaiselta jos asuisimme keskustassa tai jonkun kunnollisen kauppakeskuksen tuntumassa!

VAATTEET:

- Villasukat! Täältä saa kaikenlaisia töppösiä, mutta rakastan ihan suomalaisia villasukkia, joita meillä on tätini sekä anoppini, molemmat Ritvoja, ansiosta runsaasti ja aivan ihania! Täällä on aika koleaa näin syksyisin-talvisin, vaikka taloissa on lattialämmitys. Haen tällaiset jalkoihini aina aamuisin.

- Kunnolliset kosteussuojatut takit, meillä Polarn o Pyret. Näin syksyllä tosi ok. Housutkin meillä on mukana, aika näyttää tarvitaanko niitä koskaan.
- Sormikkaita, koulupukuun sopivia tummansinisiä, valkoisia, harmaita. Rajoittuneena tykkään yksivärisistä ja koulupukuun sointuvista, kiinalaiset tykkää värikkäistä :) Jos kirjavuus ei häiritse, niitä saa täältäkin helposti.
- Tyttöjen sukkahousuja (harmaa, valkoinen, tummansininen...). Olen ehkä kokematon, mutta isommille lapsille (10-13 v) sopivia, koulupukuihin sopivia yksivärisiä sukkahousuja, jotka omilla  tytöillämme pysyvät päällä,  olen tässä lähistöllämme löytänyt vain Okaidi- lastenvaateliikkeestä, jossa ne ovat melko hintavia (n. 60 RMB / sukkikset). Pieniä löytyy kyllä. Luulisin, että näitä saisi Suomesta helpommin, ei ehkä halvemmin.
- Puuvillaiset pipot (meillä P.O.P) ovat luultavasti kohta ajankohtaisia...
- Gore-Tex kengät:  Tytöille mallia, jotka käyvät hameen kanssa. Meillä löytyy yhdet, mutta keskimmäisen kanssa taidan suunnata outlet-torille.  Pojille varmaan kunnon kävelykengät tai Gore-lenkkarit olisi ok. WISS-koulun ohjeistus kuuluu, että tummat kengät, mutta ei sitä kukaan noudata. Suomesta hankkisin esim. Kangaroos -mustat gore-tex -lenkkarit korkealla varrella jos nyt ostaisin.
- Hillityn siniset toppa/talvi-vaatteet. Jakaa varmaan mielipiteitä ja riippuu koulupuvuista. Meillä lapsilla aika konservatiiviset koulupuvut ja kaipaisin niiden seuraksi mm. kuopuksen kotiin jätettyä Duffeli-takkia. Toki näitäkin saa teetettyä. Mutta jo olemassa olevan pakkaisin nyt mukaan.

LÄÄKKEET, KOSMETIIKKA YMS.

Näitä otimme ja ottaisin nyt jopa enemmän (=PALJON):

- Hyttysmyrkkyä (Tarvitaan vasta keväällä tai lomalla Thaimaassa jne.)
- Ibuprofeenia (lapset ja aikuiset)
- Parasetamolia (lapset ja aikuiset)
- Xylitol-tabletteja
- Xylitol -purkkaa
- Pepsodent -hammastahnaa
- Kaikenlaisia käsikauppalääkkeitä, joita on kokenut Suomessa tarvitsevansa - Laxoberonista Rennieen ja Samarinista perusvoiteisiin ja korvatulppiin..
- Vitamiineja: D, Multivita, C, kalaöljy - varmuuden vuoksi...
- Kosteusvoiteet, puhdistustuotteet, deodorantti: Kiinassa myydään usein valkaisevia versioita. 

LAHJAT:

- Suklaata lahjapakkauksissa: Fazer Sininen, Geisha, Fazer-Mint jne.   Levytkin toimii, mutta itse kaipaisin usein yksittäispakattuja konvehteja.
- Mauri Kunnaksen ja ehkä Astrid Lindgrenin  kirjoja englanniksi - oivia kaverisynttärilahjoja.
- Angry Birds -juttuja. Kova sana täällä, tosin ei ymmärretä suomalaiseksi ilman selitystä.
- Suomalaista lasia, vaikka Iittalaa tai posliinia, kuten Arabiaa tai puuta.... Jotain pientä viemisiksi jos kutsu käy yllättäviin tilaisuuksiin. Kivi-tuikkuja, Aalto-tuikkuja, Taika-sarjaa.... En oikein osaa suositella. Huopaa... Kunhan vaan jotain pientä varaa.

ELINTARVIKKEET:

Riippuu taas varmasti aivan kauheasti ihmisestä, mutta:

- Kuivahiivaa
- Suodatinkahvia + suodatinpusseja
- Varmaan ihan junttiurpoa, mutta koimme aluksi Italian Pata -pussit aika käteväksi pikaruoaksi - sittemmin niitä ei ole tullut kaivattua.
- Kaakaota - O'boy on ollut mieluinen tuliainen!
- Ruisleipää

Hauskasti löysin vanhoista kuvista juttuja, joita kuvasimme  ja ajattelimme jäävämme kaipaamaan ennen tänne muuttoa.

Turkinpippureita saa ostaa Suomi-koulun kaupasta - KIITOS!! Salmiakkia kaipaan muuten.

 "Tyttöjugurttia ja Mango-Pilttiä". Emilian Olivia-serkulta opittu lempiaamiainen: Valion Bulgarian jugurttia + Piltti Mango-sosetta. Ei ole täällä vielä onnistunut, vaikka sekä jugurttia että mangoa saa. Yhdistelmä vain ei ole se oikea. Ei oikein voi velvoittaa ketään läheistä kantamaan mukanaan painavia pilttipurkkeja :)

Eeron suosikki, maksamakkara (HK) kuuluu myös sarjassamme hankalasti tuotaviin elintarvikkeisiin.

MUUTA IHAN HASSUA:

- Lasten vauva-aikaiset valokuva-albumit. Näitä olisi kaivattu jo useamman kerran koulussa, koska vanhempien lastemme syntymä on (uskomatonta kyllä) dokumentoitu ennen digikameroiden yleistymistä! Ja muutenkin, paljon "who we are and where did we came from" -jakson juttuja ei vaan ole muistissani (sukupuut, isovanhempien sukupuut, lapsuuden ensiaskeleet...) vaikka olen ne tunnontarkasti laittanut ylös vauvakirjoihin ja albumeihin.
- Olisin tarvinnut viimeisintä palkkatodistustani, onneksi asiat selviävät nykyisin myös sähköisesti.
- Jos jätät auton kotimaahan parkkiin, ota mukaan kopio rekisteriotteesta  - saatat tarvita sitä auton vakuutuksia muuttaessasi.

Nämä ovat puhtaasti meidän perheemme juttuja, ihan takuulla on muutakin ja näissä listoissa turhaa :) Mutta tässä jotakin kirjoitettuna!