Meidät on lähes saartanut tulva. Kiinaan osunut taifuuni ulotti reunarippeensä myös tänne Shanghaihin. En ole ikinä kokenut näin kovaa ja yhtämittaisesti pitkään jatkunutta sadetta. Kyllähän täällä syksyisin aina sataa, mutta nyt tuli kuin saavista kaatamalla 2 vuorokautta putkeen. Yöllä oli pakko nousta tarkistamaan joko vesi tulvii parvekkeen kautta sisään.
Meillä ei ole onneksi ollut mitään vaaraa, kuten monessa muussa paikassa. Amerikkalainen koulu tosin oli ainakin eilen suljettu, mutta ne nyt aina liioittelevat.
Aamulla näkymä ikkunasta oli lohduton. Nurmikko velloi vedessä ja tuuli riepotteli ympäristöä.
Lapsia koulubussille viedessä sateen määrä oikein konkretisoitui. Kävimme nuorimmaisen kanssa pienen neuvottelun aamulla siitä, onko pakko laittaa kumisaappaat ja vedenpitävä takki. Hänen mielestään hupparissa ja lenkkareissa olisi pärjännyt mainiosti. Tai vielä parempi idea: crocsit paljaisiin jalkoihin niin ei haittaa jos kastuu - kätevää!
No, kävi ilmi etteivät edes ne kumisaappaat olleet tarpeeksi. Tämän kaarisillan ylitämme normaalisti aamulla. Tänään ei tarvinnut yrittää.
Nurmikkoalueita pitkin pääsi onneksi kulkemaan, mutta mistä tahansa yritti polkuja pitkin, oli tie poikki.
Talomme lähistöllä olevassa pienessä uima-altaassa ei varmaan tänä syksynä enää uida, joen mutavesi oli iloisesti tulvinut sinnekin.
Ja juuri tänään minulla oli asiaa keskustaan. Taksia ei tarvinnut edes yrittää soittaa. Sateella on aina vaikea saada taksia ja jo tilatessa sanotaan että menee tunti tms. Tänään toisaalla taksia yrittäneelle kaverille oli sanottu, että TÄNÄÄN ei saa taksia. Hienoa.
Kiitin kauniisti täällä olevaa Shuttle Bus -palvelua. Minibussi kulkee yhdelle metroasemalle sekä käytännössä keskustaan Jing An -temppelille. Ja se on vieläpä ilmainen. Vaikka bussi oli 20 minuuttia myöhässä, ehdin sen ja metron yhdistelmällä keskustaan tunnissa, mikä on hyvin jopa liikenteen ollessa sujuvaa. Eräs Emilian luokkalainen oli myöhästynyt koulusta 2 tuntia, normaali tunnin matka keskustan asuinalueelta oli vienyt 3 tuntia. Koulun tälle illalle kaavailema vanhempien keskustelutilaisuus siirtyi ensi viikkoon, koska tulvien takia koululle on vaikeaa päästä.
Ehkä me ulkomaalaiset vaan dramatisoimme turhaan, kiinalaiset kahlasivat tyynesti polvia myöten vedessä ja rouvat ajelivat skoottereillaan korkokengät sadeviitan alta vilkkuen. Jalat vaan vähän ylös pahimman lätäkön kohdalla.
Oli miten oli, toivottavasti tämä on huomenna ohi ja pääsemme aloittamaan normaalia arkea täällä uudessa kodissa ilman muuttohässäkkää ja vedenpaisumusta!