Päiväni byroossa

Pääsin aloittamaan tämän viikon viettämällä laatuaikaa puolisoni kanssa. Matkustimme maanantaiaamun ruuhkassa kaksi tuntia jonnekin Pudongin perukoille, koska asumislupamme kaipasi jotain uudistamista. Mitä ihmettä? Asun tässä maassa enää kaksi kuukautta, mitä tämä nyt taas on??? Kai ne nyt mut pois päästää... Vai päästääkö???

Koska tuntui välttämättömältä jo ihan tuon paluumuutonkin kannalta katsoa eilen edes ennakkoäänet ja ekat ennusteet, jotka meidän aikaan tulivat siis n. klo 01.30 yöllä, oli maanantaiaamu hiukan tavallistakin takkuisempi ja pinna kireällä. Keskustelimme matkalla rakentavasti eilisistä vaaleista, kuvitelkaa. Tähän on tultu. Kohta lauantaimme kohokohta on iltapäivän pullakahvit ja sauna. En ehkä kestä. "Tuleekohan Väyrysestä valtiovarainministeri ja Hakkaraisen Teukasta sosiaali- ja terveysministeri". Jep. Hyvä me ja hyvä Suomi!

No, perille päästiin myöhemmin eikä ennemmin.

Koko paikkahan näytti siis todella epäilyttävältä jo heti alkuunsa. Ensimmäinen hälytysmerkki olivat vessat. Ne olivat siistit ja puhtaat, niissä oli pöntöt ja vessapaperia. Näin meitä ulkomaalaisia sumutetaan...

Pahin järkytys oli se, että meidät ohjattiin osastolle "permanent residence permit". Apua. Tänne sitä sitten vissiin jäätiin elinkautiselle??? No ei, onneksi kyse oli ainoastaan siitä, että puolison työnantaja meni vaihtamaan nimensä takaisin siksi, mikä se joskus aikojen alussa oli ja sitähän ei kiinalainen viranomainen kestä.

Syytä sille, miksi minun piti osallistua tähän projektiin, ei kukaan koskaan selittänyt. Oma roolini oli sutaista neljä nimmaria papereihin. Yksi omiin ja kolme lasten. Miksi lasten isä ei kelvannut signeeraamaan, ei selvinnyt. Mutta ehkä mä vielä joudun johonkin karmeaan edesvastuuseen noista nimmareistani.

Ja sitten tietenkin odoteltiin. Ja odoteltiin ja odoteltiin. Kiinalainen vuoronumerosysteemi:

Onneksi rakas ystäväni Pia toi mukanaan laatulukemista! Aika ei siis käynyt kohtuuttoman pitkäksi. Nyt vain pidätän hengitystäni odotellessani, että ehdin lukemaan, kuinka Abbyn ja Tomin romanssin käy kaikkien vastoinkäymisten ja maanjäristysten jälkeen. Taidanpa säilöä tämän kirjan autoon ruuhkatilanteita varten!

Tänne minä tahdon töihin! Työajat ja lounastauko ovat kohdallaan. Mihin voi ilmoittautua?

 

Myös taukojen merkitys on ymmärretty!

 

Ja tietenkin se rakentava asiakaspalaute! Tämä muuten hätkähdyttää Kiinaan maahantulossa ihan ensikertalaiselle. Kaikki on hyvin ystävällistä ja palautenapit kohdillaan. Menepä USA:aan ja vertaa! Että kyllä täälläkin (ja varsinkin täällä) osataan!

Liimaaminen on hyvin olennainen osa kiinalaista työelämää, vähintään yhtä tärkeä kuin leimaaminen ja siihen perehdytetään jo ensimmäisinä työpäivinä.

Siis miten esim. matkalaskussa kuitit tulee liimata paperiin tietyllä tavalla. Täälläkin liimaputkilot olivat jokaisella tiskillä. Onneksi aivan ihana yhteyshenkilömme relocation toimistosta oli liimannut kaiken puolestamme! Niin, siis oliko mulla tylsää vai supertylsää, että rupesin kuvaamaan jotain liimapulloja???  Get a life, woman ja naura sitten!!!

Me emme joutuneet conversation roomiin! Huh. SE olisi jo vähän pelottanutkin ehkä. Heikki oli muutenkin ihan hermona: "Et hullu ota mitään kuvia! Nyt pois se puhelin!" Minua lähinnä nauratti.

Käyntimme tuloksena oli vino pino paperia ja virkailijalla ranne kipeänä leimaamisesta. Passit ovat nyt sitten taas jossain, ehkäpä saamme ne takaisin ennen muuttoa. En ole koskaan tuntenut oloani tässä maassa mukavaksi ilman passeja. Haluan päästä mahdollisimman pikaisesti matkaan, jos vaikka naapurin herrat Kim tai Vladimir keksivät jotain kummallista. No kestettävä on.Ja eiväthän he tänne niitä juttujaan suuntaa.

Vaivan palkaksi vietimme kovin mukavan lounastuokion puolison kanssa, ennen kuin hän taas lennähti jonnekin suuntaan Kiinaa.

Kohti kesää

Kävimme eilen Ompun kanssa ottamassa verikokeen rabieksen vasta-aineiden toteamista varten. Jotenkin taas jätin tämän viimetinkaan.

Pohdimme pitkään, mitä Ompun kanssa teemme. Ayi olisi ehkä huolehtinut herrasta ja Heikin loma on vain se normaali neljä viikkoa. Mutta ajatellen edellisen kesän onnea, kaikkea vapautta, merta ja järviä.... Ja sitten kennelin häkkiä jne. Omppu rakastaa ayi:a, se ei olisi se ongelma, vaan muistot kesästä meillä ja Ompulla.

Me tähtäämme paluumme siten, että ehdimme juhannukseksi mökille. Tämä tulee olemaan erilainen. Todellakin niin erilainen. En osaa edes ajatella mökkiä ilman Hannua, joka heitti meille juttuja kaikesta siitä, mitä he porukalla puuhasivat lapsuudessaan jossain liiterin vintillä.

Hannu oli se sukupolvien jatkumo, joka kertoi ne hassut jutut ensin meille ja sitten lastenlapsille. Ella sanoi eilen: "Mutta nyt ei ole ketään, joka kertoisi Pierisjuttuja, paitsi se Timppa!"

Totta. Mökin osalta kaipaamme vaaria aina ja ikuisesti. Mutta me kaipaamme myös naapurin Hanskia, sitä tyyppiä, joka kertoi niitä juttuja.  Oli aina positiivinen ja hauska.

Jos me jotain odotamme, se on pääsy mökille. Kaikki ei ole entisellään, mutta siitä se taas lähtee! Poltamme kokon menneille sukupolville: Eero, Toini, Pirkko, Risto, Harri, Hannu, Annukka.

Kadonneet lapset

Tällä viikolla se viimein tapahtui.

Yksi lapsistamme putosi systeemistä, eikä ilmestynyt koulubussilla kotiin. Kaikenlaista on tapahtunut tässä elämän varrella ja vaikka kyseessä oli aika reipas esikoinen, sydämen muljahduksen rinnassa kysymykseen "eikö Ella ollut bussissa?" vastauksen "ei" saatuani, muistan ehkä ikuisesti.

Lähtökohtaisesti kyseessä oli meidän oma mokamme, ei koulun.

Ella käy yleensä tiistaisin ja torstaisin kiinalaisessa urheilukoulussa harkoissa ja aina erikseen ilmoitan, ettei Ella tule bussilla kotiin, kuten on koulun puolesta haluttu. Tämä siksi, että tosi monesti urheilukoulun harkat on peruttu (=emme halua länkkäreitä näkemään juttujamme) samana aamuna. Pari kertaa on WISS:llä hyvin paljon närkästytty, kun olen ollut myöhässä, koska pitävät listat kuulemma tehdään klo 13.00 ja sen jälkeiset muutokset ovat todella vaivalloisia ja pois jääneestä oppilaasta koko bussijono seisoo, kunnes kadonnutta etsitään. As if....

Tällä lulkuvuodella kiellettiin mm. bussien vaihdot leikkitreffien vuoksi, vaikka niihin mm. kielitaidon kehittymisen vuoksi ennen rohkaistiin. Logistisesti mahdotonta. Ymmärrän tämän itse asiassa täysin. WISS:tä lähtee n. 25 bussia kohti eripuolilla sijaitsevia paikkoja Shangahaissa letkana. Jos yhtä jäädään etsimään, myöhästyvät pitempimatkalaiset entisestään.

Silti ei pitäisi luvata, saati vaatia sitä, mistä ei pidetä kiinni. Jos vanhemmat luottavat ja uskovat systeemiin ja maksavat siitä melkoisen paljon, sen pitäisi pitää, jos niin luvataan.

Viime tiistaina, Ellan oltua kipeänä poissa koulusta maanantaina, mutta mentyä kouluun tiistaina hieman toipilaana, meille syntyi väärinkäsitys jumppaharkoista kiinalaisella koululla. Minä ajattelin, ettei Ella tietenkään mene, koska aina ennen sovittiin yksityiskohtaisesti eväistä ja Ella kokosi harkkakamat eteiseen valmiiksi. Ella oli ilmeisesti kuitenkin ajtellut tiistain aikataulun mukaan: Andy hakee ja harkkoihin vaikka hän on vähän toipilas...Moka siis ihan meidän oma.

En siis kuitenkaan ollut ilmoittanut Ellaa itse noudettavaksi ja hänen olisi pitänyt koulun sääntöjen mukaan olla bussilistalla. Silti mielestäni lähtökohtaisesti oma virheemme kunnes:

Niin, se puhelin... oli kotona ja akku tyhjänä. Kuka valittaa puhelimella alvariinsa pelaavista teineistä? Meillä on kuulemma Kiinan peestä hankitut Samsung Galaxyt, joilla ei voi vissiin edes soittaa?!? Tai siis tärkeämpää kai, ettei niihin muka saa whatsappia...Näköjään niitä ei voi edes ladata ja pitää mukana. Melko paskat puhelimet. Mutta siis kotona. Kurinpalautus odottakoot. Mutta oikeasti  sääntöjen mukaan lapsilla ei saisi olla puhelin mukana paitsi ainoastaan erikseen sopimalla. Tätä toki monet kuulemma oikaisevat.

Soittoja koululle. Ei löydy. "Ms. ei secondaryllä ole tänään mitään ohjelmaa, saati voimistelua? Ei Ella ole täällä koululla enää ". "Juu, ei ole, tiedän. Voisiko joku käydä katsomassa porteilla?" "Ms. Ei näy. Oletko varma ettei ollut bussissa?" "Jos ei ole ilmoitettu, pitäisi olla bussissa."

Samaan aikaan soitto Andylle, joka onneksi oli jo vapaalla ja koti lähellä koulua: "Voitko lähteä koululle etsimään Ellaa ja tuomaan kotiin?"Nopein vaihtoehto ennen sitä, että itse lähtisin taksilla haahuilemaan. Andy tottakai voi.

15 min soittelun jälkeen sain Ellan langan päähän:

Häntä ei oltu päästetty enää takaisin koulun porteista, koska hänellä ei ollut koulun ID-korttia. Juuri tällä lukuvuodella päätettiin, etteivät oppilaat tarvitse ID-kortteja, koulupuku riittää, eikä lapsille annettuja ID-kortteja enää  tarvita. Niinpä Ella ei päässyt takaisin kouluun koulupuku päällään hakemaan apua n. tuntiin tämän tapahtuman aikaan, koska vartijat vaativat ID-kortin.

Prkllll. Osaan olla aika v-mäinen ihminen kirjallisesti ja nyt kyllä olin, suoraan rehtorille. Vika oli alunperin meidän, mutta että auttavasti kiinaa puhuvaa, koulupuun pukeutunutta oppilasta, ei päästetä takaisin kouluun, hänen 10 minuuttia sitten sieltä lähdettyään ja portin lähistöllä seisottuaan, enää päästetä takaisin kouluun etsimään kyytiä kotiin, vaan vaaditaan ID-korttia, joka toki edelleen vaaditaan vanhemmilta, mutta josta oppilailta luovuttiin juuri koulupuvun takia ja jota oppilaalla ei voi olla????

"Olemme pahoillamme, ehkä koulubussit olivat juuri lähdössä ja liikenteen takia pääsy koululle evättiin." Just. Paitsi että aloin kaivat Ellaa kotiin vasta kun koulubussi "Raketille" oli jo tullut ja koulubussien lähdöstä oli aikaa yli 30 minuuttia. Just. No enpä usko.

Sain varmaan vihaisesta meilistäni jo "vittumainen äiti" -leiman otsaani, mutta eiköhän seuraavana päivänä sitten...

Eero pelaa koulun joukkueessa jalkapalloa keskiviikkoisin ja heillä on bussikuljetus takaisin tietyille suosituimmille compoundeille - onneksemme kuulumme näihin. Kausi on juuri alkanut ja tämä oli toinen kerta kun Eeron olisi pitänyt osata itse uuteen bussiin. Tiesin kyllä, että heitä ohjataan ihan huolella. Olen monta kertaa hakenut Eeron ja nähnyt. Edellisestä päivästä kuitenkin hermostuneena ihmettelin, kun poikaa ei alkanut kuulua kotiin lähemmäksi kuutta. Apua. En kehtaa soitaa. Ei ole Eerolla puhelinta, vaan tuossa se on taas laturissa. Viimein nöyrryin ja soitin coach Andylle: "Tiedätkö nousiko Eero Raketin bussiin?". Hänen mielestään kyllä, mutta lupasi soittaa ja varmistaa.

Sitten aukesi ulko-ovi: "Moi, mä jäin vähän keinumaan Danielin kanssa."

Olipa pikkuisen noloa soittaa coach Andylle takaisin, että hysteerinen mutsi sai just poikansa kotiin. soooriiii. Tällä kertaa siis väärä hälytys.

Tuolla on kolme puhelinta pysyvässä latauksessa tulevaa kouluviikkoa varten...

Koira Suomesta Kiinaan

Vihdoinkin uskallan kirjoittaa tämän! Saimme nimittäin tänään koiramme Ompun pakollisesta 7 vrk karanteenista kotiin. Koira oli hyvin likainen, takkuinen ja pahanhajuinen, mutta muuten voi oikein hyvin. Me siis selvisimme karanteenista paljon helpommalla kuin moni muu tuttu.

Olemme niin huojentuneita!

Laitan lyhyesti tähän sen, miten itse toimimme. HUOM! Meidän koiramme on alunperin kiinalainen, eli saattaa olla, että pystyimme oikaisemaan jossain asioissa verrattuna alunperin ulkomaalaiseen koiraan. Lisäksi Omppu matkusti käsimatkatavarana, joka on ylivoimaisesti helpoin tapa tuoda lemmikkieläin maahan.

Melkein heti 15.6. Suomeen saapumisemme jälkeen aloin selvittää paluuta Kiinaan. Googlettamalla löytyi erittäin hyvä sivusto: Second Chance Animal Aid Shanghai

Lopulta tämän sivuston ohjeita noudattamalla saimme koiran kivuttomasti maahan. Koska epävirallisista nettisivuista ei koskaan tiedä ja Kiinassa ohjeet saattavat muuttua nopeastikin, kysyin viimeisimpiä ohjeita myös suurlähetystöstä. Sain vastaukseksi tämän linkin. Se aiheutti lähinnä enemmän ahdistusta kuin helpotusta, koska tuolta ei selvinnyt yhtään mitään.

Vahvistusta uskomuksilleni sain Sannalta (Kippis Iso Kiina -blogi) sekä kahdelta muulta koiran Kiinaan tuoneelta suomalaiselta kaverilta.

Kiina siis vaatii kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1.Terveystodistus

Mukana on oltava todistus terveystarkastuksesta, jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja matkustuskuntoinen. Koiran osalta todistuksesta tulee käydä ilmi lisäksi:

- Koiran nimi
- Rotu.  Ja erikseen se, että kyseessä on koira ;)
- Sukupuoli
- Ikä
- Syntymäaika
- Paino
- Säkäkorkeus
- Mikrosirun numero ei ole pakollinen, mutta se kannattaa aina lisätä.

Todistus pitää hankkia kunnan eläinlääkäriltä ja siihen kannattaa pyytää ainakin yksi leima.  Todistukselle ei yllättäen ole olemassa mitään valmista lomaketta, vaan se saa olla vapaamuotoinen. Koska itse stressasin tätä, ohessa malli, joka kelpasi mainiosti:

Todistus ei saa olla kymmentä päivää vanhempi maahan tultaessa. Todistuksessa on oltava omistajan nimi ja sen tulee olla täsmälleen sama kuin omistajan passissa.

2. Todistus Rabies -rokotuksesta

Me pyysimme eläinlääkäriltä erillisen todistuksen, luultavasti maininta terveystodistuksessa olisi riittänyt. Meillä oli turvanamme vielä Suomeen saapumisestamme jäljellä oleva todistus rabieksen vasta-aineista,  joka oli testattu Maaliskuussa 2013.

3. Matka

Lähtöselvityksessä ei Suomen päässä kyselty koiralta yhtäkään paperia. Koira punnittiin kassin kanssa (pitää olla yhteensä alle 8 kg). Koiran lentolippu maksoi 75 € (Suomeen päin se maksoi 100 €). Paikat olivat tuttuun tapaan aivan viimeisillä riveillä. Matka meni jälleen hyvin, 9 h lennon aikana Omppua harmitti lähinnä koneesta poistumisen aiheuttama hässäkkä.

4. Quarantine Inspection

Maahan saavuttaessa mennään ensin normaalisti passintarkastukseen ja haetaan matkatavarat hihnalta. Tullin yhteydessä on karanteenitoimisto, se tosin on n. 100 m. sivussa tavallisesta tullista eikä sitä ole merkitty mitenkään selkeästi.


Koska Omppu oli niin hiljaa ja rauhallisesti, sekä pienessä kassissa, minulla on edelleen lievä aavistus, että olisimme pystyneet kävelemään kaikessa rauhassa maahan ilman karanteenia. Kukaan ei ollut katsomassa ja matkalaukkuja oli 5 kpl. Ompun laukku olisi solahtanut niiden sekaan aika sujuvasti.

Mutta koska juuri kiinalaisten viranomaisten kanssa en viitsi alkaa ryppyilemään, menimme kiltisti erikseen kysymään karanteenibyroota.

Siellä oli ystävällinen ja englanninkielentaitoinen eläinlääkäri vastassa. Hän katsoi paperit ja kyseli hetken koiran EU-passin perään. Kun sanoin koiran olevan kiinalainen ja ettei meillä siksi ole passia, edellä kuvatut dokumentit riittivät mainiosti. He eivät edes halunneet nähdä kiinalaista rokotusvihkosta, jossa on sinetit ja merkinnät kaikista rokotuksista. Lisäksi minun passistani otettiin kopio. Karanteeni maksoi 2000 RMB (n. 220 €) ja se piti maksaa käteisenä. Maksusta sai fapiaon.

Koiralle annettiin vettä, kysyttiin kuinka monta kertaa päivässä se tarvitsee ruokaa ja haluammeko toimittaa karanteeniin jotain erikoisruokaa. Lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa päivässä sen pitää päästä tarpeilleen. Kyydin karanteeniin kerrottiin lähtevän n. 35 minuutin päästä. Sain nipun papereita ja puhelinnumeron, josta voin kysellä koiran perään.

5. Vapautus karanteenista

Päällekkäin karanteenin kanssa meille tuli ajankohtaiseksi uusia asumislupamme. Sen kummemmin ajattelematta (emämoka minulta!) kävimme passikuvassa ja toimitimme koko perheen passit poliisilaitokselle lähelle miehen työpaikkaa. Ne saa kuulemma takaisin joskus Syyskuun puolivälissä. Tarvittaessa saa väliaikaisen passin, jollaisen mies tietenkin myös tarvitsee ja se maksaa 800 RMB. Emme edes ajatelleet minun ehkä tarvitsevan sellaista tänä parina viikkona.

Vaan sitten saman päivän iltana kopsahti tajuntaan se, että tottakai luultavasti tarvitsen passin saadakseni koiran pois karanteenista. Epäilykseni vahvisti muutama kaveri samalla compoundilla sekä kirjalliset ohjeet. Alkuperäinen passi pitää esittää lemmikkiä noudettaessa. Yksi uneton yö ja selvittelyä tilapäisen passin saamiseksi myös minulle (joka olen papereissa se omistaja ja passin ja omistajan tietojen tulee täsmätä). Soitto karaanteenibyroohon ja suuri yllätys: Asiakaspalvelua. Jos minulla on kopio passista ja jonkinlainen henkkari jossa on kuva, ne riittävät. Ja olihan minulla. Skannattu passin tietosivu ja sivu, jossa on asumislupa sekä suomalainen ajokortti. Ajokorttia ei edes tarvittu. Ystävällinen virkailija kirjoitti, naputti ja löi leimoja. 10 minuutin päästä mopolavajuttu toi Ompun ja ruotsalaisen miehen kissan meille odottaville omistajille. Byroon ukkeli otti vielä valokuvan muistoksi (= todisteeksi siitä, että olemme molemmat vastaanottaneet lemmikkimme hengissä vastaan ja jos tunaroimme kotimatkalla eläimet hengiltä, se on vain oma syymme).

Salakuvasin hieman :)

Odotustila, jonne lemmikit tuodaan

En  nyt kauheasti uskaltanut ruveta paparazziksi enkä tietenkään nähnyt eläinten säilytystiloja, mutta ymäristö oli tosi siisti ja vehreä. Oikeastaan on pakko sanoa, että Jialiang Kennel, josta Ompun aikanaan haimme, oli aika paljon karumpi ympäristö.

Pesun, ruoan, parin tunnin kampaamisen ja rakkauteen hukuttamisen jälkeen Omppu alkaa olla entisellään.

Koira Kiinasta Suomeen

Meillä on hyvin onnellinen vajaa kuukausi takana Suomen lomailua, nyt muutamia ihania ja rauhallisia päiviä kotona ennen seuraavaa reissua tapaamaan ystäviä ja rakkaita.

Samalla olen aloittanut hurjan googlettamisen säännöistä koiran viemisestä Kiinaan ja sehän ei tietenkään ole mitenkään helppoa eikä yksiselitteistä. Viimeinen asia jota haluan, on alkaa ryppyillä kiinalaisten viranomaisten kanssa pitkän matkan jälkeen.  Siispä iski inspiraatio tallentaa muistiin myös tämä tuonti.

HUOM! Tämän postauksen "ohjeet" koskevat kevään 2013 tilannetta. Kannattaa aina tarkistaa vallitsevat ohjeet EU-maahan tuomisesta osoitteesta www.evira.fi tai Lemmikkieläinten muuttoa avustavilta agenteilta.

1. Taustaa

Koiramme Omppu syntyi Shanghaissa 22.7.2012. Hän on siis aito kiinalainen koira. Omppu oli meille tullessaan hieman reilut 13 viikkoa vanha. Vastoin ennakko-odotuksia kiinalainen kennel on huolehtinut tarkasti ja hyvin rokotuksista sekä matolääkityksistä. Valitsimme siis kiinalaisen, länsimaalaisittain karun, mutta omasta mielestäni ammattitaitoisen Jialiang-kennelin hoitamaan paluumme Suomeen koiran kanssa. Tästä palvelusta eri palveluntarjoajat osaavat rahastaa, mutta koin sen turvalliseksi vaihtoehdoksi ensikertalaisena.

2. Rabies -rokotus

EU edellyttää maahan tuotavilta lemmikkieläimiltä voimassa olevaa rabies-rokotusta sekä vasta-aine todistusta. Saadakseen vasta-aine todistuksen, koira pitää rokottaa rabiesta vastaan vähintään 30 päivää ennen vasta-aineiden määritystä varten vaadittavaa verikoetta. Koska Omppu oli vasta pentu ja hän oli saanut ensimmäisen rabies-rokotteen 13.11.2012 annettiin toinen rokote maasta viemistä varten jo n. kuukauden kuluttua 27.12.2012.

3. Verikoe

Kun toisesta rabies-rokotteesta oli kulunut 30 päivää, voitiin ottaa verinäyte rabieksen vasta-aineiden määrittelyä varten. Verinäytteen ottamisesta pitää Kiinassa pysyä 90 vuorokautta ennen matkustamista EU:n alueelle. Tulos verinäytteestä tuli n. 3 viikkoa näytteen ottamisen jälkeen.

Alkuperäinen todistus testin läpäisystä pitää olla mukana matkustettaessa EU-maahan.
 
Koiran viemistä EU-alueelle pitää siis alkaa valmistella n. 4-5 kk ennen matkustamista, riippuen rokotuksista ja lääkityksistä.

4. Kansainvälinen terveystarkastus ja paperisota

5-7 päivää ennen matkustamista tehdään kansainvälinen terveystarkastus. Siitä saadaan seuraavat dokumentit:

Animal Health Ceritificate (Entry-exit inspection and quarantine of the People's Republic of China), jossa todetaan koiran olevan kaikinpuolin terve ja vapaa tartuntataudeista ja sillä on voimassaoleva rabies-rokotus. Lisäksi todistetaan koiralla olevan mikrosiru, joka vastaa omistajan passin tietoja.

 

Paperissa on paljon leimoja ja kopioituvia sivuja, joista yksi jää lähtöselvitykseen lentoyhtiön tiskillä.

 

Kansainvälisen terveystodistuksen lisäksi tarvitaan (tai ainakin me tarvitsimme) erillisen liitteen, Veterinary certificate to EU-paperin, jossa todettiin koiran rotu, ikä, omistaja, mikrosirun numero jne. perustiedot, sekä tiedot viimeisimmästä Rabies -rokotuksesta sekä heisimatolääkityksestä. 

Lisäksi vaadittiin tietenkin alkuperäinen rokotuskortti, josta käy ilmi koiran rokotus- ja matolääkityshistoria.

5. Lähtöselvitys

Matkustamossa kuljetettava koira saa painaa kuljetuskasseineen enintään 8 kg. Kuljetuskassin mitat ovat Finnairin ohjeissa aika oudot: Korkeus 20 cm, pituus 55 cm ja leveys 40 cm.

Stressasin etukäteen hirmuisesti noiden mittojen vuoksi ja etsin sopivaa kassia hulluuteen saakka, kunnes viimein löysin yhden, nippanappa mitat täyttävän. Lisäksi luin Shanghailu -lehdestä jutun, jossa vaahdottiin koiran max. säkäkorkeudesta, jonka Omppu ylitti reippaasti ja josta ei löytynyt mistään mitään ohjetta. Tosiasiassa lähtöselvityksessä koira punnittiin kasseineen ja paperit tarkistettiin, ketään ei kiinnostanut kassin saati koiran mitat.

Lähtöselvitys otti yhden kopion kansainvälisestä terveystodituksesta ja kuittasi todistuksen turvatarkastusta varten siitä, että koira on punnittu ja lähtöselvitetty eikä muuta tarvita.

6. Lentolippu

Kun kaikki oli selvää, kävimme ostamassa kulman takaa Ompulle Excess Baggage -lipun (100 €) ja kävelimme turvatarkastuksen ja passintarkastuksen läpi kuten kuka tahansa. Koneeseen pääsimme ensimmäisinä ja paikat olivat hyvät.

7. Lentomatka

Sujui mainiosti, tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin

8. Tulli

Saatuamme matkatavarat, menimme punaista linjaa tulliin, jossa Ompun paperit tarkastettiin. Ensin hämminkiä aiheutti muka puuttuva heisimatolääkitys, mutta merkintä löytyi onneksi Veterinary Certificate -liitteestä.

Ja näin olimme Suomessa! Me ihmiset olemme nauttineet, mutta niin on myös Omppu!

 

Rotta-koira uinnin jälkeen mökillä...

 

 Laiva-koira vilvoittavassa kyydissä merellä...

 
Seura-koira serkusten kanssa leikkiessä...

Ja paljon muuta!

9. Kustannukset

Kaikki tämä tuli oikestaan maksamaan enemmän kuin pennun hankkiminen!

- Verikoe (pakollinen)  RMB 2300 (n. 250 €)
- Terveystarkastus todistuksineen RMB 600 (n.70 €)
- Erillinen "veterinary report" ja heisimatolääke RMB 800 (n. 90 €)
- Käsittelykulut, kuljetukset, apu lentokentällä jne. RMB 2.600 RMB (n. 280 €)
- lisämaksu viikonloppuna lentämisestä RMB 500 (n. 60 €)
- Lentolippu 100 € 

Jos kaiken tekee itse, kuten ensi kerralla aion tehdä kun osaan, kustannukset ovat murto-osan. Verikoe on pakollinen, terveystarkastuksesta selviää parilla kymmenellä eurolla ja todistukset saa sieltä kai ilman erillistä kustannusta? Ehkä olen joko itsevarmempi tai musertunut, kun kohtaan paluun kiinalaisten viranomaisten kanssa. Mutta tässä tyyppiesimerkki siitä, miten meiltä "länkkäreiltä" saa nyhdettyä rahaa ihan vain varmuuden vuoksi. Ei oikeastaan edes siitä, ettemme osaisi kiinaa, moni osaa huikean hyvää kiinaa, vaan siitä, että säännöt ja vaatimukset voivat muuttua koska vaan ja ne helposti muuttuvat juuri siinä kohtaa kun länsimaalainen astuu tiskille...

Desperate Housewife

Viimeiset pari viikkoa fiilis on ollut jos nyt ei ihan epätoivoinen, melkoisen rauhaton ja stressaantunut!

Suomen lomaan on tällä hetkellä 1 viikko ja 1 päivä ja kaikki on aivan levällään!

Minua ihan suoraan sanottuna pelottaa lentomatka koiran kanssa. En ole koskaan jännittänyt lentämistä lasten kanssa. Silloinkin kun Eero oli aivan pieni, lensin yksin lasten kanssa koneen vaihdolla Detroitiin, enkä osannut olla mitenkään huolissani ettei matka sujuisi ja se meni mainiosti, kuten kaikki reissut sitä ennen ja sen jälkeen. Mutta koira on itselleni aivan uusi matkakumppani :)

Ensinnäkin olen menettänyt hermoni metsästäessäni sopivaa kuljetuslaukkua Ompulle. Finnairin ohjeen mukaan se saa olla korkeintaan 25 cm korkea, pituutta ja leveyttä saa olla ihan mukavasti. Kaikki matalat kassit on tarkoitettu joillekin perhoskoirille ja eihän 6 kg painava Omppu sellaiseen sovi. Lopulta pitkällisen metsästämisen jälkeen ainakin suunnilleen sopiva kassi löytyi, yhden harhaostoksen ja yhden palautetun ostoksen jälkeen.

Edessä on vielä kansainvälinen terveystarkastus ensi maanantaina ja lukuisa määrä paperisotaa. Onneksi meillä on "muuttoagentti" hoitamassa paperisodan ja sieltä tulee ihminen myös auttamaan meitä lähtiessämme. Kaikki pitäisi noin periaatteessa olla kunnossa, mutta kun olemme siellä missä olemme, aina voi tapahtua jotain yllättävää ja koiraa ei oteta koneeseen.

Plan B on se, että seuraavana keskiviikkona matkustava mies tekee sitten uuden yrityksen, tällä kertaa koira ruumaan. Voin vaan kuvitella miehen riemun siitä, että saa olla koiranhoitajana viimeisen, aina sikakiireisen työviikon ja siinä ohessa metsästää ruumaan soveltuvaa häkkiä ;)

No, toivotaan että kaikki menee hyvin, itse lentoa en ole ehtinyt vielä oikein edes miettiä. Olemme siis lähtökuopissa koko porukka! Kuvissa on harhaostos, liian korkea laukku.

Toinen superstressaava asia on talon etsiminen. Tuntuu, että päivät vaan kuluvat emmekä osaa tehdä päätöstä. Tämä muuttohässäkkä tuli aivan ylimääräisenä kuviona tähän, mutta päätös on melkein pakko pystyä tekemään ennen lähtöämme. Muuten saamme aloittaa taas alusta ja syksyllä saapuvat etsivät talojansa juuri nyt, joten luultavasti tarjontaa on syksyllä vähemmän.

Saimme loistotarjouksen "palatsista", mikä sai minut heti ajattelemaan: "Mikä siinä on vikana, kun vuokraisäntä haluaa saada sen menemään?" Kuten olen monta kertaa aikaisemmin todennut: pessimisti ei pety! Se olisi toki aivan ihana ja eilisen päivän laadin jälleen kerran exceliä kalustuksesta, koska väännämme vuokraisännän kanssa kalustebudjetista. Tuotahan tekisi ihan mielellään, mutta ei viimeisen viikon iltapuhteina.

Lisäksi minulla on vielä 2 taloa kiikarissa täällä meidän alueellamme ja pari taloa Lakeside Villa -alueella. Yhtä taloa olen nyt käynyt katsomassa 3 kertaa. Yhtään kertaa en ole päässyt taloon sisään, vaikka vaikuttaa että rouva on siellä sisällä. Kaikki ovat siis olleet sovittuja kertoja. Hän ei vain avaa ovea. Meitä pimahtamaisillaan olevia on siis näköjään enemmänkin.  Tänään teen vielä yhden yrityksen, jos ei onnistu, niin olkoon. Talo näyttää kuitenkin melko lupaavalta.

Oma lukunsa ovat koulun päättymiseen liittyvät jutut. "Kevätjuhlia" vietetään tietenkin jokaisella luokka-asteella erikseen ja minulle se tietää 3 x juhlallisuuksia.

Pakatakin pitäisi jossain välissä. Toistaiseksi makuuhuoneen lattialla on yksi laukku, johon olen heittänyt lasten snorkkelit ja kevät/syystakit. Olen siis samaan aikaan sekä optimisti että pessimisti Suomen kesän suhteen. Varokaa vaan helteissä lekottelevat: minun saapumiseni mihin tahansa tuo yleensä sateen mukanaan!

Kyse ei oikeastaan ole siitä, ettei minulla olisi aikaa nähin askareisiin vaan siitä, että asiat tapahtuvat niin tuskastuttavan hitaasti. Vastauksia saa odotella eikä listoihin saa tehtyä "OK" merkintöjä.

Tästä talosta hajosi nyt viimeiseksi ulko-oven lukko, eli taloa ei saa lukittua. Poistun siis soittamaan toimistoon. Opettelin varta vasten tänään kiinantunnilla sanomaan "pääoven lukko on rikki".

P.S. Sain blogin päivityskentän fontin foon kutistettua aivan minimaaliseksi, enkä ole saanut sitä "tavanomaisilla" keinoilla takaisin. Pahoittelut siis lukuisista kirjainvirheistä, yritän editoida niitä aina kun huomaan ja ehdin. En tykkää kirjoittaa näin pienellä fonttikoolla. Se ikänäkö nähkääs ;)

Koiran rekisteröinti ja vieminen Suomeen

 
Viimeisen viikon olen hoitanut erinäisiä asioita Ompun saamiseksi mukaamme Suomeen. Lähtö olisi näillä näkymin kesäkuun alussa ja tietenkin asiat jotenkin jäivät viime hetkeen. Papereita on jälleen täytetty sekä leimattu ja setelit ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan.

Suoritin myös vihdoinkin koiran rekisteröinnin paikallisella poliisiasemalla. Koiralupa on pakollinen ja niitä kuulemma myös tarkastetaan. Luvattomasta koirasta saa sakkoja ja pahimmillaan koira voidaan ottaa pysyvästi pois. Koska elämämme on koiran kanssa rajoittunut melkeinpä compoundimme muurien sisäpuolelle, olen odottanut tämän kanssa näin pitkään. Lisäksi kennelin omistajan mukaan kannatti odottaa rokotusten antamisen ja mikrosirun laittamisen jälkeen saatavaa immuniteettitodistusta joka helpottaa prosessia.

Rekisteröintiä varten tarvitaan tietenkin kaikenlaisia papereita, eivätkä eri paikoista saatavat ohjeet ole mitenkään yksiselitteisiä:

Shanghain suomalaisten sivuilla neuvotaan varaamaan seuraavat dokumentit:

- vuokrasopimus
- värivalokuva omistajasta
- kokovartalokuva koirasta
- kopio passista
- kopio työluvasta
- kopio asumisluvasta

Shanghain suomalaisten sivuston mukaan lupa maksaa keskusta-alueella 2000 RMB ja ulkopuolella 1000 RMB (n. 120-250 €)

Relocation toimistomme mukaan taas tarvittiin seuraavat asiat:

- kopio passin kuvasivusta ja asumislupasivusta
- kopio vuokrasopimuksesta ja selvitys siitä, että vuokranantaja omistaa kiinteistön sekä kopio (?) vuokranantajan henkilötodistuksesta
- lupa vuokranantajalta pitää lemmikkiä asunnossa
- 8,5 x 5,5 cm värikuva koirasta
- tieto mahdollisesta karanteenipaikasta kohdemaassa

Toimiston mukaan lupa maksaa alueellamme n. 500 RMB (n. 60€) ja luvan hakemisen yhteydessä annetaan aina Rabies -rokotus.

Kennelin omistajan mielestä lupaa varten tarvitaan ainoastaan

- koiran immuniteettitodistus
- vuokrasopimus
- kopio passin kuvasivusta  ja asumislupasivusta

Kennelin mukaan lupa maksaa meidän alueellamme 300 RMB (n. 40 €) eikä rokotuksia tarvita jos ne ovat kunnossa.

Kennel oli tällä kertaa oikeassa. Tämä kortti helpottaa siis systeemiä kummasti, se teki myös eilen vaivalla hankkimani valokuvat turhiksi. Yhtään paperia ei tarvinnut poliisiasemalle jättää, eikä heitä oikeastaan kiinnostanut mikään muu kuin tämä kortti, vuokrasopimusta ja passiani he vilkaisivat. Kortin saa omalta eläinlääkäriltä eikä se ihme kyllä edes maksanut mitään.

Lupakortin saa n. kuukauden kuluessa.

Rekisteröinnin lisäksi Suomeen vieminen vaatii monta askelta käsittävän proseduurin ja se on aloitettava hyvissä ajoin, n. 4 kuukautta ennen matkaa:

1. Koira pitää tietenkin olla rokotettu vähintään Rabiesta vastaan. Annettuna pitää olla myös kaikki kohdemaassa vaadittavat muut rokotukset ja lääkitykset.

2. Koiralla pitää olla mikrosiru

3. Verinäyte, joka otetaan vähintään 30 päivää viimeisen Rabies -rokotuksen jälkeen, on pakollinen. Verinäytteen ottamisen jälkeen Kiinassa täytyy pysyä vähintään 90 päivää ennen matkaa. Verinäyte analysoidaan Englannissa. Verinäytteen ottaminen maksoi huimat 2300 RMB (n. 285 €).

4. 7 päivää ennen matkaa tehdään terveystarkastus ja anotaan kansainvälistä terveystodistusta, jonka saa 2 päivää ennen matkaa.

Itse matkustaminenkin vaatii tietenkin selvitystyötä. Finnairin sivuilla on hyvät yleisohjeet lemmikkien kuljettamiseen. Omppu painaa tällä hetkellä 6 kg ja elämme toiveissa että saisimme kuljettaa koiran matkustamossa, raja on 8 kg kuljetuskasseineen. Aasian koneissa on ilmeisesti rajoituksia ruumassa kuljettamista koskien, viime kesänä compoundimme Labrador -pentu Pablo ei voinut lentää Finnairilla, vaan perhe lensi KLM:llä Amsterdamin kautta. Finnairin osalta kyseeseen olisi tullut ainoastaan rahtina kuljettaminen ja se olisi maksanut tuhansia euroja. Tämä asia on meillä vasta selvityksen alla, joten tietämykseni asiasta on kuulopuhetta :)

Meillä on jo paluuliput Suomeen olemassa, nyt täytyy siis ryhtyä tuumasta toimeen Ompun saamiseksi samalle lennolle!

 

 

Kukkulan kuningas :)

Kiinalaisessa pankissa

Minun piti maksaa helmikuisen matkamme varausmaksu tänään. En ole joutunut käyttämään "rämpylätilimme" nettipankkia maksamiseen vielä kertaakaan, koska yleensä laskut voi maksaa tuonne compoundin toimistoon tai raakana käteisenä erilaisten vikojen korjaajille. Käteistä rahaa täällä pitääkin aina olla varattuna matkaan, koska lähes joka päivä jotain pitää korjata. Siihen on ollut hieman hankalaa tottua. Molempiin, korjaamisen ja käteisen kanniskeluun.

Nyt piti kuitenkin maksusuoritus hoitaa muulla tavoin. Nettipankissa eli ehkä 15 erilaista maksuvaihtoehtoa ja hetken systeemiä äimisteltyäni valitsin (tavallisen) siirron kahden eri pankin väillä. Klik. Bling. Nettipankki ilmoitti ystävällisesti, että mac-tietokoneella ei voi suorittaa maksuja kahden eri pankin välillä. Whaaaat??? Matkatoimistomme yhteyshenkilö ymmärsi tämän hyvin, se on kuulemma tavallista. Syytä siihen hänkään ei tiennyt. Nettipankkiohjelman asentaminen koneelle oli sen verran monimutkainen ja hermoja raastava juttu, etten edes harkinnut operaation toistamista lasten käytössä olevaan koneeseen, vaan päätin marssia pankkiin.

Ensin suuntasin omaan pankkiimme. Tilisiirtoa en viitsinyt edes yrittää, koska meidän molempien puolisoiden nimet esiintyvät tilissä ja se vaihtoehto olisi minulta varmasti torpattu heti alkuunsa, ihan ymmärrettävää. Niinpä ensin oli käytävä automaatilla nostamassa useammassa erässä käteistä. Suurin RMB-seteli on satasen seteli, joka on n. 12 €. Vaikka maksu ei ollutkaan mikään taivaita hipova, kertyy noin pienistä seteleistä jotenkin hämmentävä kasa rahaa, jonka kanniskeleminen ympäriinsä ei ole kauhean mukavaa.

Pankissa ystävällinen vahtimestari viittilöi minut täyttämään tilisiirtolapun ja vänkäsi minua täyttämään omat tilitiedot niille merkittyihin sarakkeisiin ja lopulta minun oli pakko vilauttaa rahakasaani laukun uumenissa. Aah, okei, okei, cash. Vahtimestarikin taipui puhumaan englantia.
Lomakkeessa oli avainkohdat ilahduttavasti myös englanniksi:

 Luetaan siis ohjeet kääntöpuolelta huolellisesti! Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

Sitten odoteltiin n. 20 minuuttia, meitä oli jonossa kaikkiaan 3 asiakasta ja virkailijoita oli tiskillä 2.
Viimein tuli minun vuoroni ja tarvittiin ainoastaan yksi puhelinsoitto matkatoimiston yhteyshenkilölle tarkentamaan konttoriksi Suzhou sekä yhteyshenkilön nimen kirjoitusasu kiinaksi. Olimme melkein jo leimaamisvaiheessa, rahat oli laskettu ja paperit täytetty, kun virkailija kysyi passin numeroa. Tyhmä minä. Aina välillä unohdan, että olemme Kiinassa, jossa passin numeroa tarvitsee suunnilleen kukkakaupassakin. Mutta en ollut tajunnut ottaa passia mukaan. Ajattelin suomalaisittain, että kun laitan käteistä rahaa jollekin tilille pankin tiskillä, ei ketään kiinnosta kuka olen. Eihän se niin mene. Onneksi olimme aika lähellä kotia, joten mutka hakemaan passi kotoa ei ollut kauhean suuri.

Seuraavassa pankissa laput uusiksi, ystävällinen vahtimestari jopa täytti lippuset ja lappuset puolestani ja pääsin jonotusvaiheeseen hyvin sujuvasti. Matkaa omaan vuoronumerooni oli 10 ja eteneminen jälleen hyvin verkkaista ja huolellista. Kunnes yhtäkkiä vahtimestari vinkkasi minut luokseen ja eräällä kassalla vuoronumerot vain vilkkuivat näytöllä, bling, bling, bling ja yhtäkkiä oli minun vuoroni. Huolellisen leimaamisen, passin kopioimisen, rahojen laskemisen ja ainakin kolmen allekirjoituksen jälkeen rahat vaihtoivat omistajaa. Jippii! Huojentuneena poistuin pankista. Operaatio vei ainoastaan 2 tuntia, nettipankin kanssa säätämisen kanssa reilut 3! Enää en edes hämmästele mihin täällä päivä katoavat vaan hyväksyn sen kiltisti. Näin joulun alla olisi vaan tarvetta niille kaikille tunneille :)